Olen päälle kolmekymppinen, akateeminen mies pääkaupunkiseudulta. Kaikin puolin elämässä on kaikki perusasiat kunnossa: työpaikka, koti ja perhe - vain hyvät ystävät ja kaverit puuttuvat.
En tiedä mistä ystävien ja kavereiden puute johtuu. Olen kuitenkin sosiaalinen, muita kannustava, helposti lähestyttävä ja muutenkin iloinen ja avoin persoona. En kai nyt oikeasti ole niin pelottana, että minun seurassa ei viihdytä.
Minulla on ollut opinnoista lähtien pari kaveria, jotka asuvat eri paikkakunnilla ja nähnytkin heitä silloin tällöin. Tapaamiset ovat aina olleet sellaisia, että minä olen ollut se osapuoli, joka on matkustanut heidän paikkakunnalleen. Minun luona he eivät ole käyneet, vaikka olen toivottanut tervetulleeksi. Eivät edes vaivaudu pistäytymäänkään, jos ovat käymässä lähialueilla. Ilmeisesti en ole oikeasti niin kiinnostava kaverina, että minun takia pitää vaivautua matkustamaan. Sama kävi myös aikoinaan häiden suhteen: kaverit vaan ilmoittivat, että älä ota henkilökohtaisesti kun ei pääse tulemaan, koska oli ollut kaikenlaisia kissan ristiäisiä. Noh, minulle ei sitten ollut ketään kaveria vieraana häissäni. Tuo ainakin pisti huomaamaan, että nuo kyseiset kaverit eivät olleet oikeasti minun kavereitani ja päätin, että en tarvitse tuollaisia kavereita.
Kun katsoo yleisestikin tätä maailmaa, niin huonompaan suuntaan tuntuu elämä ja ihmissuhteet noin yleensäkin yhteiskunnassa ihmisillä menemään. Eletään vain netin kautta ja kaverikontaktit tapahtuvat Facebookin tai muun vastaavan kautta. Mitään ei enää viitsitä tehdä oikean elämän suhteen tai edes noiden kavereidenkaan suhteen. Elämää hallitsee liikaa henkilökohtaiseen menestymiseen liittyvät kilpailuedut ja monet ystävyyssuhteet ovat pinnallisia tai yksipuolisia.
En tiedä mistä ystävien ja kavereiden puute johtuu. Olen kuitenkin sosiaalinen, muita kannustava, helposti lähestyttävä ja muutenkin iloinen ja avoin persoona. En kai nyt oikeasti ole niin pelottana, että minun seurassa ei viihdytä.
Minulla on ollut opinnoista lähtien pari kaveria, jotka asuvat eri paikkakunnilla ja nähnytkin heitä silloin tällöin. Tapaamiset ovat aina olleet sellaisia, että minä olen ollut se osapuoli, joka on matkustanut heidän paikkakunnalleen. Minun luona he eivät ole käyneet, vaikka olen toivottanut tervetulleeksi. Eivät edes vaivaudu pistäytymäänkään, jos ovat käymässä lähialueilla. Ilmeisesti en ole oikeasti niin kiinnostava kaverina, että minun takia pitää vaivautua matkustamaan. Sama kävi myös aikoinaan häiden suhteen: kaverit vaan ilmoittivat, että älä ota henkilökohtaisesti kun ei pääse tulemaan, koska oli ollut kaikenlaisia kissan ristiäisiä. Noh, minulle ei sitten ollut ketään kaveria vieraana häissäni. Tuo ainakin pisti huomaamaan, että nuo kyseiset kaverit eivät olleet oikeasti minun kavereitani ja päätin, että en tarvitse tuollaisia kavereita.
Kun katsoo yleisestikin tätä maailmaa, niin huonompaan suuntaan tuntuu elämä ja ihmissuhteet noin yleensäkin yhteiskunnassa ihmisillä menemään. Eletään vain netin kautta ja kaverikontaktit tapahtuvat Facebookin tai muun vastaavan kautta. Mitään ei enää viitsitä tehdä oikean elämän suhteen tai edes noiden kavereidenkaan suhteen. Elämää hallitsee liikaa henkilökohtaiseen menestymiseen liittyvät kilpailuedut ja monet ystävyyssuhteet ovat pinnallisia tai yksipuolisia.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Allekirjoitan kirjoituksesi, itsekin olen reilu 30-kymppinen mies
ja yksinäinen kuin mikä. On tämä elämä mukavaa.