3. unohdettu hääpäivä

Tunnen monta miestä ja naista, jotka tuskin muistavat edes omaa henkilötunnustaan, jota sentään tarvitsee muistella aika usein. Hääpäivä unohtuu vielä useammalta.

Miehesi on selvästi niitä ihmisiä, joille merkkipäivät ovat vähemmän tärkeitä juttuja. Siitä ei oikeasti kannata loukkaantua. Ei se nimittäin tarkoita sitä, että avioliitto olisi hänelle yhtään sen vähäarvoisempi asia kuin sinulle.

Mieheni ei muistanut edes ensimmäistä hääpäivää, saati kymmenettä tai viidettätoista.. ei sillä tainnut olla mitään merkitystä hänelle...

Pikusieluja,kehtaatkin täällä ruikuttaa hääpäivästä.Eiköhän teillä ollut sama päivä?
mikset sinä muista hääpäivää,nyt ollaan tasavertaisia.Mene itkemään muualle
hääpäivääsi..SIINÄHÄN SINULLE ON SYY MENNÄ PERSETTÄ JAKAMAAN VIERAILLE..

Ootko katsonu liikaa amerikkalaisia elokuvia, joissa hääpäivä on suuri juhlapäivä? Ei kai sitä suomessa ole aibnakaan ennen hehkutettu? Minun mieheni ei muista mitään merkkipäiviä, mutta on muuten ihana mies. En jaksa sitten nostaa meteliä moisen pikkujutun vuoksi. Kun tuli 10 vuotta avioliittoa täyteen, järjestin itse meidät hotelliin yöksi. Miehelleni kalenteri on mysteeri. Ihmettelee joka vuosi esim. että vappu on 1. toukokuuta. Ei muista yhdenkää juhlan päivämäärää (no ehkä joulu ja uusi vuosi) Kiusoittelen joskus näitä kysymällä. Ihan terävä kaveri kuitenkin.

Itse olen häntä muistanut, ja yrittänyt aina keksiä jotain persoonallista ja kivaa, josta hän tykkää. Vaikka liput johonkin kivaan konserttiin tai muuhun tapahtumaan, joista hän tykkää. Olen myös kertonut ihan selkokielellä, miten tärkeä juttu hääpäivä mulle on. Mutta eipä kai tuo niin vaarallista sitten ole, vaikka joka vuosi niin kovasti pahoitankin mieleni, aina hääpäivänä : (

kaksi vuotta..eikä mieheni oo mitenkään noteerannut meidän hääpäiväämme.

Hänen mielestään on mukaaina JOKU PÄIVÄ JOKA PITÄISI MUISTAA.

Viimeisin moka hällä oli, kun sanoi syntymäpäiväkseni entisen suhteensa syntymäpäivän...Itse en sentään sekoittaisi ees vahingossakaan entisen ja nykyisen puolisoni syntymäpäiviä.
Se ois jo tosi loukkaavaa.

Toteanpa siis että on todellakin olemassa mänttejä miehiä.Heille ei kukaan muu merkitse mitään kuin he itse.

Miehellä pitää olla sen verran tapoja ja tolkkua, että muistaa edes yhteisen hääpäivän ja huomioi vaimoaan asianmukaisesti. On eri asia, jos suhteessa ei muutenkaan huomioida toista millään tavoin; ei syntymäpäivinä, ei jouluna, ei vietetä äitien- eikä isänpäivää, ei mitenkään juhlisteta mitään muistamisen arvoista. Mutta, jos muistamattomuus on vain yksipuolista, on se mielestäni loukkaantumisen ja kriisin paikka. Ei kaiken tarvitse niin arkipäiväistä olla-ei varsinkaan parisuhteessa. Juhlistamisen tapa on tietysti jokaisen pariskunnan oma asia. Toiset tykkää suureellisemmasta, toiset vaatimattomammasta. Pääasia on, että muistetaan ja huomioidaan toinen toistaan.

No miksi ei voi sanoa suoraan päivää tai paria ennen miehellä, että huomenna tai ylihuomenna on hääpäivä ja olisi kiva jos muistaisit jotenkin.

Minä (nainen) olen sanonut kaikille (miehellenikin) että turha loukkaantua jos unohdan merkkipäivän, ellei niistä muistuta. Olen niin hajamielinen.

Muutenkin kuulostaa aika marttyritouhulta, että ostelet kunnon yllätykset miehelle, vihjaamatta tulevasta päivästä mitenkään ja sitten murjotat, kun jo valmiiksi tiesit, ettei mies ole muistanut mitään ostaa.

Kaikille ei ole samat asiat tärkeitä kuin sinulle. Ole onnellinen, hyvin menee teillä suhteessa,jos tollaisesta pitää repiä ongelmaa!

jo muistaisi. meillä kävi viimeeksi niin, oli muuten 6. hääpäivä että ent. työkaveri soitti ja onnitteli ja minä ihmettelin että minkä takia. no synttärini takia joka olis ollu huomenna ja siinä samalla tuli puheeksi hääpäivä joka sattui olemaan soitto päivänä
Kiittelin tietysti kaveriani että muistutti minua siitä ja samalla miestänikin joka ei myöskään asiaa muistanu.

Olet ilmiselvästi se osapuoli, joka sitä haluaisi juhlistaa. Miehesi kuuluu siihen sakkiin, joka ei ehkä ole tottunut mitään juhlapäiviä viettämään, tuskin hänellä on tarkoitus loukata. Tee sinä jokavuotinen perinne hääpäivästänne ja järjestä joku ylläri miehellesi, ei kai hän siitä pahoillaankaan voisi olla!. Paremminhan se sitten jää hänelle mieleen ja ehkä 30-vuotishääpäivänänne.

Meillä mies ei muista kenenkään syntymäpäiviä, saati hääpäiväämme. Lapsia on kaksi ja yksi lapsenlapsi, kenenkään päiviä ei muista,. Kun jouluna sanoin, että kyllä edes lapsen lapselle pitää lahja ostaa. meni ja osti 5 vuotiaalle hienon kannettavan tietsikan.

Hän onkin diplomi-insinööri, jolla muisti pelaa vain koneessa, eikä aina sielläkään.

Joo, meillä muisti lapsen iän väärin...käskin ostaa synttäri-kortin kaupassa käydessään ja väärä ikähän se siinä oli.. :(
On kuitenkin ihan hyvä isä, muisti on vain kuin dementikolla.
Hääpäivää ei ole koskaan muistanut, hyvä kun muistaa olevansa naimisissa, sekin tuntuu joskus naisten parissa unohtuvan.. ;)

hehheh! minäkin olen naimisissa diplomi-insinöörin kanssa. Olen ollut jo 30 vuotta. Meillä vitsaillaan, että mies ei muista yhtään merkkipäivää, vaikka muuten on ihan kunnon mies, paras minulle.
Ilman merkkipäiviä hänellä on tapana tokaista, että "muistinko kertoa, että mennään viikoksi sinne ja sinne? Lähtö olis huomenna." No, ei ole tullut elämä yksitoikkoiseksi.

Viime vuosien hömpsötyksiä nämä häämuistamiset. Mutta ei ole meiltä poissa, senkus muistelette tai sitten ette. Meillä eletään toisin. Kunnes kuolema erottaa.

Hoh ei varmasti rakasta enään. On toinen nainen. Kaikki muistavat aina hääpäivät, synttärit, nimipäivät, sukulaisolta ja kavereilta myös. Naapureita unohtamatta. Äkkiä eropaperit sisään ja parempaa miestä etsimään.

Muistaako se mies sun synttäripäivän, tai esim. äitinsä tai isänsä, lapsienne ? Mieähet eivät muista tällaisia, niillä ei ole heille merkitystä. Jos sydän murtuu tuollaisesta, niin mitähän sille tapahtuu, kun tulee ihan oikeita, isoja murheita ja vastoinkäymisiä.

Ei oma avionikaan muistanut, ei koskaan. Niinpä minä muistin, avion alkuvuosina toin kotiin aina kukkapuskan ja sanoin; onneksi olkoon, että olet saanut pitää minut näin monta vuotta. Sitä tapahtui niin kauan, kun hääpäivällä oli jotain merkitystä itselleni, se loppui sitten, kun päivä menetti merkityksensä minunkin mielestäni.

Voi naisia...
Pitää olla romanttiset kosinnat, muistaa synttärit & hääpäivät ja järjestää yllätyksiä.
MIstä kaikki tämä teennäisen siirapin kaipuu?

"Teennäinen siirappi" on toisille elämän suolaa. Toisten, yleensä varsinkin naisten, tunne-elämä vaatii ja tahtoo muutakin kuin suoraviivaista, putki- ja konemaista arkisuorittamista, rutiineja. Elämässä pitää olla vaihtelua, joka nostaa edes hetkittäin arjen yläpuolelle, lillumaan hyvän olon pilveen, että jaksaa sitten taas pakertaa eteenpäin.

Toki jokainen voi, ja tuleekin, hemmotella myös itse itseään, mutta aiheesta tulee ruhtinaallisempaa, kun joku muu huomaa, huomioi, muistaa, hellii, hyväilee, osoittaa jollakin konkreettisella tavalla, että välittää. Ja ennen muuta, miten välittää.

Hellyydellä ja huomiolla ruokitaan tunnepuolen nälkää, ihmiselle ei riitä ravinnoksi vain ruoka, myös sisintä, henkeä, pitää ravita ja huolehtia siitä, että se pysyy terveenä. Toiset tarvitsevat tähän apua ja tukea toisia enemmän ja se suotakoon heille. Laiskat, vätysmäiset, tunneköyhät, mielikuvituksettomat tyypit eivät vain tajua ...

Voi nuppunen! Tuon takia ei kannata sydäntään murtaa. Tietysti miehellesi merkkaa hääpäivä, mutta miehet nyt vaan ajattelevat hiukan toisella tapaa.

Voithan sinä itsekin muistaa, eli yhteisesti muistatte yhteisen hääpäivänne.
Mies on mielissään, kun olet järkännyt jotain kivaa tekemistä, matkan, yhteisen lahjan, ravintolassa käynnin herkkuineen, elokuvat tai mitä nyt yleensä keksit.

Olen ollut 41 -vuotta naimissa ja kertaakaan ei mieheni ole muistanut hääpäiväämme. Minä joudun muistuttamaan ja järjestän jotain meille...
silti olemme onnellisia.
Ei avioliitto saa olla tällaisen yhden päivän muistamisen varassa... joka päivä on tavallaan hääpäivä.

Muista että antaessaan saa itsekin. Yllätä miehesi, yllätyt itsekin tai sitten ei. Kaikki eivät koe elämää merkkipaalusta toiseen kulkemisena.
Joten maailma rullaa radallaan, vaikka yksi miehenpuolikas unohtaa hääpäivänsä. Ota huumorilla!

sori vaan ,mut toisille tämmönenkin asia voi merkata paljon.huumoria kyllä löytyy,mut rajansa kaikella.

Olen lukenut joskus sellaisen aforismin, jossa sanotaan: "Elämä on trakedia niille, jotka tuntevat ja komedia niille, jotka ajattelevat".

Kannattaa siis ottaa järkikulta käyttöön ainakin silloin, kun ei pääse alhon suosta ylös muuten. Ja yleensäkin elämässä olisi hyvä suhteuttaa asioita, priorisoida, panna tärkeysjärjestykseen, järkeistää ...

Miehet nyt vaan on sellaisia.. Mun mieheni muistaa vain synttärit, muista merkkipäivistä pitää aina "vihjailla" nätisti. Näihin muihin sisältyy lasten synttärit, anopin synttärit ja hääpäivä... Kyllä se päivä merkitsee minunkin miehelleni, merkitsee yhteisen elämän alkua ja on tärkeä. Mutta mieheni sanoja lainatakseni, "ei meille ukoille noi tietyt päivät ole niin tärkeitä", meille on yhtä tärkeitä kaikki päivät vuodessa :)

koska sinä kaikkina 6 vuotena olet hankkinut pikku lahjan
miehelle hääpäivän aamuna ojennettavaksi.
Vai oletko???

No ei hääpäivän unohtaminen ole ainakaan syy laittaa eropapereita liikkeelle.

Tottakai se mahdollista on... koska miehesi ON unohtanut kolme peräkkäistä hääpäivää.

Hääpäivänne ei ainakaan merkitse miehellesi lähestulkoonkaan samaa mitä sinulle. Jos ja kun mies tietää mitä päivä Sinulle merkitsee, on erittäin ikävää häneltä unohtaa se.

Miten suhteenne toimii muuten? Tunteekohan mies jotenkin jäävän alakynteen kanssasi? Mies sanoo, ettei muista hääpäivää, mutta minusta siinä piilee myös jokin muu ajatus. Passiivista vastarintaa?

Yhtäkaikki: älä ANNA miehen unohtaa hääpäiväänne, vaan muistuta siitä :D!

En ymmärrä saamiasi kommenttja. On turhaa vuohotusta viettää hääpäivää, etkä saisi siät mieheltä vaatia*? Mitäköhän mieheltä sitten saa vaatia? Mikä on sellainen "hyvä" mies joka ei huomio toiselle suhteessa tärkeää asiaa?
Toki sinulla on oikeus loukkantua mutten ehkä ihan eroamaan lähtisi. Sinun täytyy puhua miehesi kanssa ja painottaa vielä miten tärkeää hääpäivän muistaminen sinulle on. Miehelläsikin on varmaan tärkeitä asioita, jotka sinä muistat ja huomioit - vuoroin vieraissa.

Aloittaja on kirjoittanut tekstinsä 2009!

Tää on vanha ketju, mutta oli pakko tulla itsekkin avautumaan...

Mentiin maistraatissa naimisiin. Hääyö oli niin että mies istui koneella pelaamassa niin kauan että nukahdin. Huomenlahjaa en saanut.

Ennen ensimmäistä hääpäivää kyselin useasti että mitä tehdään sillon, jos käytäisiin syömässä jossain ravintolassa. Vastaus oli aina että en tiä. No hääpäivä koitti, mies halusi lähteä markkinoille. Käytiin siellä syömässä eräässä kojussa, 10 e annos juomineen. Istuttiin ruuhkan keskellä ulkona penkillä syömässä. Ostin miehelle hääpäivälahjaksi kalliin harrastukseen liittyvän lahjan. Mitä itse sain? En mitään. Mies oli kuitenkin tyytyväinen omaan lahjasnsa

Toisena hääpäivänä en ehdottanut mihinkään lähtemistä. Ostin kuitenkin mietityn lahjan jonka annoin hääpäivänä. Mies totesi ettei ollut ostanut mitään. Päivällä toi kuitenkin reilun kaupan ruusukimpun ja suklaalevyn.

Kolmantena hääpäivänä laitoin kakkukahvit. Lahjan olin ostanut, mutta ajattelin että en anna sitä jollen itse saa mitään. Ja niinhän siinä kävi etten sitä sitten antanut...

Neljäntenä hääpäivänä laitoin kakkukahvit. En ostanut enää mitään, eikä mieskään.

Viidentenä hääpäivänä tein hyvää ruokaa ja ostin kakun. Mies söi töistä tullessaan
tyytyväisenä, ei virkkanut mitään hääpäivästä.

Hääpäivän olen aina merkannut kalenteriin jota mieskin katsoo. Olen kyllä sanonut miehelle että toivon hänenkin muistavan jotenkin hääpäivänä. Tuntuu niin pahalta kun ei huomioida, niinkuin olisi toiselle itsestäänselvyys. Ehkä olisi helpompaa jos arjessakin olisi enemmän huomiointia myös. Sekin kun on kortilla...

Ei kannata murtua hääpäivien unohtamisesta. Miehillä on putkiaivot, eivät he keskity tuollaisiin asioihin. Älä tee unohtamsesta kriisiä liittoonne, koska sen mies kyllä sitten muistaa. Ahdistuu ja stressaantuu. Olen eroamassa, mutta ei minunkaan ex muistanut koskaan yhteisiä "merkkipäiviä".

Iki vanha homeinen aloitus, mutta pakko vastata. Miksi tollasii ikäviä häitä hautajaisia pitää muistella. Katsokaa tulevaisuuteen ja keskittykää nuoriin ihmisiin. Muistakaa valmistuneita. Nyt on taas se aika. Ei fossiileiden oo järkee ostaa lahjoja toisilleen, joilla jo kaikkee on. Mäkin lähden parin viikon päästä, juhliin, mukavan kortin kanssa, välissä sievoinen summa. Suosittelen samaa teille.

Voi olla mahdollista. Jotkut eivät vain muista merkkipäivä ja joillekin ne eivät merkitse niin paljon, että muistaisi. Jollakin voi olla huolia, taakkoja, selviytymistä,
elää arjessa, ajattelee itseään, ei jaksa muistaa.