todellakaan sanoa. Itsekään en tiedä, kumpi on parempi - se että saisin olla hänen lähellään ja nähdä vaikka ikuisesti vai se, että en näkisi häntä enää arjessani. Ihan hirveää, kun on lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana...
0Äänestä
sinulla
vielä viikko aikaa toipua suruistasi, ja jos et toivu, niin vaihda paikkaa ehkä se helpottaa. Olet pilannut jo ilmapiirin, miten saat sen korjattua?
0Äänestä
tarkoitat
ilmapiirin pilaamisella...tuo viikko vain sattui niin lähelle, että alkoi hirvittämään...
0Äänestä
Voi sun kanssa
Eikö ole ilo nähdä,vaikka se toinen ei lämmenny sulle.Taidat olla kovin nuori vielä. Kyllä sä toivut.Koittakaa tulla toimeen ja olkaa ystävällisiä toisillenne. jo sen työrauhan takia.Ja jos oikeen pahalta tuntuu,vaihda työpaikkaa.Tai keskity siihen työntekoon työaikana äläkä päästä ajatuksia harhailemaan.
0Äänestä
Niksipirka
Jos vain työnkuvasi antaa myöden, laita silmäsi kiinni aina toisen ollessa näköetäisyydellä. Jos äänikin aiheuttaa suruja, työnnä sormet korviin. Aika kyllä hoitaa loput...
0Äänestä
ja kohta
et enää tunnekaan häntä
0Äänestä
*'*'*'
mutta miksi se kestää niin pirun kauan ennekuin toimii :'(
Kukas on syyllinen tähän brutaaliin ja sydämmettömään tekoon?Kuka vei sydämmen ja hautasi sen syvälle suruun, voi voi aina ei amorin tiet mene niin kuin niitten pitäisi.Ja keinoja ei todellakaan ole tuohon muuta kuin, että aika parantaa haavat ja jättää arvet siitä muistoksi..Tuo on kyllä todella hankala tilanne, kun joudut melkein päivittäin toista näkemään, raastaa varmasti sisältä ja paljon. Niin kuin joku jo tuossa aiemmin sanoi et vaihda työpaikkaa jos tosiaankin alkaa tuntumaan sietämättömältä tilanne, muuta keinoahan siihen ei ole ellei nyt halua tehdä sitä kaikkein pahinta ratkaisua, mutta uskonpa, että olet liian fiksu ja filmaattinen siihen hommaan. Näinhän se on et totuudelle ei voi sulkea silmiä se pitää vaan kestää, jaksamista tulevaisuuteen.
0Äänestä
mietin ja yritän
Tuntuu, että tässä en selviäkään. Sydänsuru on niin kova! Tiedän kyllä, että aika antaa helpotusta, mutta nyt energiani menee siihen, että pysyn koossa kun joudun toista usein näkemään. Joudun myös toteamaan hänen lämpimät hetkensä tuon toisen naisen kanssa. Suruni on syvä, mutta päivä kerrallaan. En ainakaan kykene kiinnostumaan kenestäkään toisesta miehestä tosissani. Sen olen jo todennut. Järjestän itselleni paljon kaikenlaista tekemistä vapaa-aikanani, jotta ajatukset keskittyisivät kaikkeen muuhun mahdolliseen. Se auttaakin välillä.
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
todellakaan sanoa. Itsekään en tiedä, kumpi on parempi - se että saisin olla hänen lähellään ja nähdä vaikka ikuisesti vai se, että en näkisi häntä enää arjessani. Ihan hirveää, kun on lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana...
vielä viikko aikaa toipua suruistasi, ja jos et toivu, niin vaihda paikkaa
ehkä se helpottaa. Olet pilannut jo ilmapiirin, miten saat sen korjattua?
ilmapiirin pilaamisella...tuo viikko vain sattui niin lähelle, että alkoi hirvittämään...
Eikö ole ilo nähdä,vaikka se toinen ei lämmenny sulle.Taidat olla kovin nuori vielä.
Kyllä sä toivut.Koittakaa tulla toimeen ja olkaa ystävällisiä toisillenne. jo sen työrauhan takia.Ja jos oikeen pahalta tuntuu,vaihda työpaikkaa.Tai keskity siihen työntekoon työaikana äläkä päästä ajatuksia harhailemaan.
Jos vain työnkuvasi antaa myöden, laita silmäsi kiinni aina toisen ollessa näköetäisyydellä. Jos äänikin aiheuttaa suruja, työnnä sormet korviin. Aika kyllä hoitaa loput...
et enää tunnekaan häntä
mutta miksi se kestää niin pirun kauan ennekuin toimii :'(
Kukas on syyllinen tähän brutaaliin ja sydämmettömään tekoon?Kuka vei sydämmen ja hautasi sen syvälle suruun, voi voi aina ei amorin tiet mene niin kuin niitten pitäisi.Ja keinoja ei todellakaan ole tuohon muuta kuin, että aika parantaa haavat ja jättää arvet siitä muistoksi..Tuo on kyllä todella hankala tilanne, kun joudut melkein päivittäin toista näkemään, raastaa varmasti sisältä ja paljon.
Niin kuin joku jo tuossa aiemmin sanoi et vaihda työpaikkaa jos tosiaankin alkaa tuntumaan sietämättömältä tilanne, muuta keinoahan siihen ei ole ellei nyt halua tehdä sitä kaikkein pahinta ratkaisua, mutta uskonpa, että olet liian fiksu ja filmaattinen siihen hommaan.
Näinhän se on et totuudelle ei voi sulkea silmiä se pitää vaan kestää, jaksamista tulevaisuuteen.
Tuntuu, että tässä en selviäkään. Sydänsuru on niin kova! Tiedän kyllä, että aika antaa helpotusta, mutta nyt energiani menee siihen, että pysyn koossa kun joudun toista usein näkemään. Joudun myös toteamaan hänen lämpimät hetkensä tuon toisen naisen kanssa. Suruni on syvä, mutta päivä kerrallaan. En ainakaan kykene kiinnostumaan kenestäkään toisesta miehestä tosissani. Sen olen jo todennut. Järjestän itselleni paljon kaikenlaista tekemistä vapaa-aikanani, jotta ajatukset keskittyisivät kaikkeen muuhun mahdolliseen. Se auttaakin välillä.