kymmenen kuukautta sitten tuli isku..
miehellä oli suhde toiseen..
sain sattumalta sen itse selville,ei edes myöntänyt heti,sanoi että joku valehtelee..
on yritetty tässä jatkaa,vanha parikin ollaan..
mutta, välillä ahdistaa niin helvetisti...
välillä menee tavallisesti..
joskus saan paniikkikohtauksia ja heitän pillerin naamaan..
yksin oleminen on vaikeaa, ei ollut ennen..
käytiin pariterapiassakin ja elämä näytti taas sujuvankin..
välillä vituttaa koko mies..
ei viihdy kotona yhdessä,aina pitäisi olla menossa jonnekin suuntaan,yhdessäkin..
vahtaa telkkaria ,ei välitä oikein ulkonäöstään (mitä turhaa,vaimohan pysyy vierellä kuin tatti!)
oli puhetta syksyllä että nyt tehdään töitä suhteen eteen,mies
ei ota niin paljon ylitöitä ja muutenkin, aletaan lenkkeillä yhdessä,puhutaan jne..
no,telkkarin vahtaamiseksi se on mennyt,
rakastellaan jos jaksetaan,
peniä lomareissujakin on tehty nyt kesällä..
jos vähänkin on lomaa,heti auton nokka pitää suunnistaa johonkin
vaan kun arki koittaa,mies vahtaa urheilua,yhdessä kattellaan rikossarjoja,vaan puhumiset on työjuttuja tai tai muuta pinnallista..
koskaan ei saa asiaan kajota,naama on harmistuksesta väärällään miehellä jos vähänkin viittaan menneeseen..
eikä mitään muitakaan syvällisempiä puhuta,ei koskaan..
lenkillä ei käydä eikä" puutarhakeinussa istuskella"..
minä olen kyllästynyt nyt ja ahdistaa ja v....taa..
koen olevani niin helkutin itsestäänselvyys tässä talossa..
luottamuskaan ei ole palannut..
sain selville että vielä keväällä oli kerran pitänyt olla naiseen yhteydessä, vaikka kirkkain silmin oli sanonut että mitään yhteyttä ei enää ole..
vaadin että puh.yhtöltä pyydetään erittely ja jo siinä vaiheessa tuli ilmi että kerran on soitettu..miksi? sitä ei pysty/halua kertoa..
minä olen hämmentynyt että minkälaisen miehen kanssa olen sinisin silmin elänyt naimisissayli kolmekymmentä vuotta..
hirveintä on ajatella että onko hukkaan heitetty vuodet!
lohdutan kuitenkin itseäni sillä että kaksi rakasta,mukavaa tyttöä olemme aikaan saaneet,sekin on paljon..
tänään olen ahdistunut ja yritän olla vihainen koska se on helpompi tunne..
kokonaan en onnistu..
en tiedä mistä tämä paska olo taas tuli!?
huomenna se on ehkä ohi taas ja elämäkin maistuu..nyt ei..
kertokaa "kollegat" olotilojanne,helpottaisi jakaa nämä tuskat..
miehellä oli suhde toiseen..
sain sattumalta sen itse selville,ei edes myöntänyt heti,sanoi että joku valehtelee..
on yritetty tässä jatkaa,vanha parikin ollaan..
mutta, välillä ahdistaa niin helvetisti...
välillä menee tavallisesti..
joskus saan paniikkikohtauksia ja heitän pillerin naamaan..
yksin oleminen on vaikeaa, ei ollut ennen..
käytiin pariterapiassakin ja elämä näytti taas sujuvankin..
välillä vituttaa koko mies..
ei viihdy kotona yhdessä,aina pitäisi olla menossa jonnekin suuntaan,yhdessäkin..
vahtaa telkkaria ,ei välitä oikein ulkonäöstään (mitä turhaa,vaimohan pysyy vierellä kuin tatti!)
oli puhetta syksyllä että nyt tehdään töitä suhteen eteen,mies
ei ota niin paljon ylitöitä ja muutenkin, aletaan lenkkeillä yhdessä,puhutaan jne..
no,telkkarin vahtaamiseksi se on mennyt,
rakastellaan jos jaksetaan,
peniä lomareissujakin on tehty nyt kesällä..
jos vähänkin on lomaa,heti auton nokka pitää suunnistaa johonkin
vaan kun arki koittaa,mies vahtaa urheilua,yhdessä kattellaan rikossarjoja,vaan puhumiset on työjuttuja tai tai muuta pinnallista..
koskaan ei saa asiaan kajota,naama on harmistuksesta väärällään miehellä jos vähänkin viittaan menneeseen..
eikä mitään muitakaan syvällisempiä puhuta,ei koskaan..
lenkillä ei käydä eikä" puutarhakeinussa istuskella"..
minä olen kyllästynyt nyt ja ahdistaa ja v....taa..
koen olevani niin helkutin itsestäänselvyys tässä talossa..
luottamuskaan ei ole palannut..
sain selville että vielä keväällä oli kerran pitänyt olla naiseen yhteydessä, vaikka kirkkain silmin oli sanonut että mitään yhteyttä ei enää ole..
vaadin että puh.yhtöltä pyydetään erittely ja jo siinä vaiheessa tuli ilmi että kerran on soitettu..miksi? sitä ei pysty/halua kertoa..
minä olen hämmentynyt että minkälaisen miehen kanssa olen sinisin silmin elänyt naimisissayli kolmekymmentä vuotta..
hirveintä on ajatella että onko hukkaan heitetty vuodet!
lohdutan kuitenkin itseäni sillä että kaksi rakasta,mukavaa tyttöä olemme aikaan saaneet,sekin on paljon..
tänään olen ahdistunut ja yritän olla vihainen koska se on helpompi tunne..
kokonaan en onnistu..
en tiedä mistä tämä paska olo taas tuli!?
huomenna se on ehkä ohi taas ja elämäkin maistuu..nyt ei..
kertokaa "kollegat" olotilojanne,helpottaisi jakaa nämä tuskat..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Pommi tuli 3 kk sitten, nyt asutaan erossa. Te sentään yritätte. Olimme 30 v naimisissa. Hän oli parhain, luotettavin ja rakkain ihmiseni. Ihan yllätyksenä, usko pois, tuli tieto että hänellä on suhde. Hän oli kyllästynyt minuun ja elämäntapaamme. Saattoiko tähän vaikuttaa suhde yli 20 v nuorempaan naiseen ?? Hehe hehe... mies on TOSI nuorekas, ainakin omasta mielestään...Ei hän tehnyt mitään parisuhteemme eteen siinä vaiheessa kun oli kyllästynyt. Olen hyvin, hyvin surullinen että minut on petetty ja jätetty. En pysyt sanoin kuvailemaan tätä tuskan määrää. Olotila vaihtelee päivittäin,välillää vituttaa välillä ahdistaa, mutta suru on aina läsnä. Luottamus tuskin palaa koskaan, koska pettäjä on aina pettäjä. Mieti mitä haluat, haluatko elää tämän miehen kanssa. Nyt tiedät mitä se on tälläisen kriisin jälkeen. Olette aikusia ihmisiä, voit lähteä kävelemään, jos et saa ansaitsemaasi arvoa tämän suhdehässäkkän jälkeen. Kyllä miehen nyt pitäisi tietää miten merkittävä hänelle olet, vai oletko sittenkin se varma nakki, joka kuuluu kalustoon. Ratkaisu on kipeä. Toivon sinulle parempia päiviä ja hyvää tulevaisuutta. Yksin perjantai-iltaa viettävä kanssasisar. On tässä opettelemista 30 v kiinteän perhe-elämän jälkeen. Tsemppiä !!