Tässäpä kysymys joka on kaivertanut sydämäni lonkkaa niin kauan kuin muistan. Arka asia, ja aina kun olen siitä maininnut, nimettömästi, hienosti kiertäen, olen saanut leukailua tai puhdasta epäuskoa osakseni. En jaksa enää välittää...
Juttu on tässä, olen mies, neljänkympin paremmalla puolella.
Olen saanut orgasmin varmaankin vain kolme kertaa elämäni aikana. Siemensyöksyjä kyllä, mutta ne eivät tunnu juuri miltään. Lisäksi minua on vaivannut murrosiästä saakka priapismus.
Se tarkoittaa, että minulla on erektio lähes koko ajan. Siitä syystä käytän alasuojaa liikkuessani "julkisuudessa". Se hävettää, kun seisoo heissä ja hautajaisissa, kaupan jonossa ja kirjastossa.
Naisten biologian mukaan minä haluan aina, olen kykenevä ja siksi halukas. Minut on raiskattu ainakin neljästi, mikäli raiskaus on tahdon vastainen yhdyntä. Mutta eihän miestä voi raiskata... eihän. Enkä voi edes sanoa ei, todisteethan sanovat jotain ihan muuta...
Tässä maailmassa jossa miehet mitataan senteillä ja tunneilla ja naiset rinnanympäryksellä ja kiloilla, en ole löytänyt ymmärtäjää. Ei edes sitä joka yrittäisi sitä.
Seksuaalisuus on niin iso pala inhimillisyyttä, että siinä pienikin vajavaisuus syö koko minut. Kaiken mitä olen. Olen kuulut kaiken: olen perverssi, homo tai friikki. Pukki, sonni tai ori, riippuen siitä miten partrenini minut kokee... minä kun en tiedä kuinka kauan se on suotavaa...
Minun sukupuolinen nautintoni lähtee partnerin nautinnosta. ikäänkuin peilinä. Se mitä seksistä saan on se mitä hän siitä saa. Minulle siemensyöksy on kuin pakottavan virtsaamistarpeen laukeaminen. Ja se ottaa tuntikausia.
Hullua tässä kaikessa on se, että määritän itseni seksuaalisuuden kautta. Niin kuin oikean heteromiehen tuleekin. Seksi on minulle tärkein asia maailmassa. Onkohan sekin opittua käyttäytymistä. Suorituspaineita minulla ei ole, tosin en seksistä juuri nautintoakaan saa... onko se plus miinus nolla.
Minut on testattu. Minulla ei ole syöpää, ei näkyvää neurologista ongelmaa. Ei tartuntatauteja, ehkä jotain fysiologista... taipumusta tunneköyhyyteen, sitoutumispelkoa?, (paras kaikista) miesnynfomaniaa. Leikkaus voisi auttaa kovin riskialtis, mutta arki(?) helpottaisi...
Niin se kysymys... Supersonnin ja säälittävän pervertikon raja, mitataanko sekin senteillä vai minuuteilla vai millä. Olisi kiva tietää onko sitä jompi kumpi.....
Juttu on tässä, olen mies, neljänkympin paremmalla puolella.
Olen saanut orgasmin varmaankin vain kolme kertaa elämäni aikana. Siemensyöksyjä kyllä, mutta ne eivät tunnu juuri miltään. Lisäksi minua on vaivannut murrosiästä saakka priapismus.
Se tarkoittaa, että minulla on erektio lähes koko ajan. Siitä syystä käytän alasuojaa liikkuessani "julkisuudessa". Se hävettää, kun seisoo heissä ja hautajaisissa, kaupan jonossa ja kirjastossa.
Naisten biologian mukaan minä haluan aina, olen kykenevä ja siksi halukas. Minut on raiskattu ainakin neljästi, mikäli raiskaus on tahdon vastainen yhdyntä. Mutta eihän miestä voi raiskata... eihän. Enkä voi edes sanoa ei, todisteethan sanovat jotain ihan muuta...
Tässä maailmassa jossa miehet mitataan senteillä ja tunneilla ja naiset rinnanympäryksellä ja kiloilla, en ole löytänyt ymmärtäjää. Ei edes sitä joka yrittäisi sitä.
Seksuaalisuus on niin iso pala inhimillisyyttä, että siinä pienikin vajavaisuus syö koko minut. Kaiken mitä olen. Olen kuulut kaiken: olen perverssi, homo tai friikki. Pukki, sonni tai ori, riippuen siitä miten partrenini minut kokee... minä kun en tiedä kuinka kauan se on suotavaa...
Minun sukupuolinen nautintoni lähtee partnerin nautinnosta. ikäänkuin peilinä. Se mitä seksistä saan on se mitä hän siitä saa. Minulle siemensyöksy on kuin pakottavan virtsaamistarpeen laukeaminen. Ja se ottaa tuntikausia.
Hullua tässä kaikessa on se, että määritän itseni seksuaalisuuden kautta. Niin kuin oikean heteromiehen tuleekin. Seksi on minulle tärkein asia maailmassa. Onkohan sekin opittua käyttäytymistä. Suorituspaineita minulla ei ole, tosin en seksistä juuri nautintoakaan saa... onko se plus miinus nolla.
Minut on testattu. Minulla ei ole syöpää, ei näkyvää neurologista ongelmaa. Ei tartuntatauteja, ehkä jotain fysiologista... taipumusta tunneköyhyyteen, sitoutumispelkoa?, (paras kaikista) miesnynfomaniaa. Leikkaus voisi auttaa kovin riskialtis, mutta arki(?) helpottaisi...
Niin se kysymys... Supersonnin ja säälittävän pervertikon raja, mitataanko sekin senteillä vai minuuteilla vai millä. Olisi kiva tietää onko sitä jompi kumpi.....
Vastaukset 3
Vanhimmat
viittitkin tollasta vuodatusta kirjoitella..
jos ongelmasi on todellinen niin onhan se varmaan inflaation alla tuo seksi, kun kaikki on yhtä ja samaa MUTTA
1. älä ruikuta
2. vähennä seksiä, ole selibaatissa
3. vedä naista korville, joka pomppii munallas ilman lupaa
Kyllä villissä lännessä ainakin maksetaan tosi hyvin dollareita päteville miesnäyttelijöille pornoelokuvissa.
Suurin ongelma miehillä kun teollisuudenalalla on se, että ei seiso.
Sinä olisit tosi kysyttyä tavaraa! Ja saisit olla panokone ihan luvalla.
...Sperman lennätys voidaan korvata stuntmiehellä.
unohda seksi hyväksi aikaa ja kokeilepa usein kumppanisi kanssa ihan vaan hellää lähekkäin oloa ILMAN mitään seksiä. Ihan VAATTEET PÄÄLLÄ. halailua ja sen semmoista ILMAN kummankaan osapuolen jalkovälin hierontoja... pitäisi auttaa ajan kanssa jos tunnepuolesi vähänkään toimii...