Niin, pettäminen tuntuu olevan nykyään yleisempää, kuin uskollisuus. Miksi ihmiset seurustelevat, jos haluavat tapailla/ihastua/harrastaa seksiä yms muidenkin kanssa? Polyamoriset suhteet sitten erikseen.
Pettäminen on helpompaa, kuin olla uskollinen. Esimerkiksi baari-illan jälkeen on helpompi lähteä hyvännäköisen tyypin mukaan, kuin kieltäytyä -koska kiusaus on suuri.
Mikäli tällaisesta kiusauksesta kieltäytyminen oikeasti harmittaisi paljon, tulisi mielestäni punnita uudestaan haluaako olla suhteessa vai sinkkuna.
Vai eikö ihmisillä ole selkärankaa? Ovatko ihmiset niin juurtuneita ja tottuneita vanhoihin, jo olemassa oleviin suhteisiinsa, että vaikka suhde on kaikkea muuta kuin tasapainoista ja onnellista ei uskalleta/haluta lähteä pois?
Tuleeko teillekin toisinaan tunne, että nykyään ihmisten on vain pakko olla jonkun kanssa? Kumppania ei ilmeisesti valikoida tarpeeksi hyvin -täyttämään omia tarpeita-, vaan niihin aukkoihin haetaan täyttymystä muualta. Kunhan vaan on se joku siinä kun eletään sitä paskaa arkea. Taitaa osaksi olla mukavuuskysymyskin. Ihminenhän on laumaeläin.
Itse olen sen verran vaikkapa nyt sitten vanhanaikainen, että en ymmärrä miksi seurustella/sitoutua, jos haluaa sitä muidenkin kanssa. Mielestäni ei pitäisi olla suhteessa, ellei ole sitä mieltä ettei kerta kaikkiaan halua ketään muuta kuin omansa
Haluan korostaa, että vastakkaisen sukupuolen katselu on tietysti inhimillistä, kuhan se jää siihen katseeseen eikä tätä kohdetta jää liikaa miettimään tai syömään mielessään.
Onko naiivia uskoa täydelliseen rakkauteen ja sitoutumiseen?
Itselleni on tullut tunne, etten edes halua sitoutua, koska en voi olla täysin varma että kumppani on yhtä sitoutunut minuun verrattuna. Tuntuu todella kurjalta.
Kyyniseksi tässä ainakin tulee, jossei muuta. Oksettaa.
Pettäminen on helpompaa, kuin olla uskollinen. Esimerkiksi baari-illan jälkeen on helpompi lähteä hyvännäköisen tyypin mukaan, kuin kieltäytyä -koska kiusaus on suuri.
Mikäli tällaisesta kiusauksesta kieltäytyminen oikeasti harmittaisi paljon, tulisi mielestäni punnita uudestaan haluaako olla suhteessa vai sinkkuna.
Vai eikö ihmisillä ole selkärankaa? Ovatko ihmiset niin juurtuneita ja tottuneita vanhoihin, jo olemassa oleviin suhteisiinsa, että vaikka suhde on kaikkea muuta kuin tasapainoista ja onnellista ei uskalleta/haluta lähteä pois?
Tuleeko teillekin toisinaan tunne, että nykyään ihmisten on vain pakko olla jonkun kanssa? Kumppania ei ilmeisesti valikoida tarpeeksi hyvin -täyttämään omia tarpeita-, vaan niihin aukkoihin haetaan täyttymystä muualta. Kunhan vaan on se joku siinä kun eletään sitä paskaa arkea. Taitaa osaksi olla mukavuuskysymyskin. Ihminenhän on laumaeläin.
Itse olen sen verran vaikkapa nyt sitten vanhanaikainen, että en ymmärrä miksi seurustella/sitoutua, jos haluaa sitä muidenkin kanssa. Mielestäni ei pitäisi olla suhteessa, ellei ole sitä mieltä ettei kerta kaikkiaan halua ketään muuta kuin omansa
Haluan korostaa, että vastakkaisen sukupuolen katselu on tietysti inhimillistä, kuhan se jää siihen katseeseen eikä tätä kohdetta jää liikaa miettimään tai syömään mielessään.
Onko naiivia uskoa täydelliseen rakkauteen ja sitoutumiseen?
Itselleni on tullut tunne, etten edes halua sitoutua, koska en voi olla täysin varma että kumppani on yhtä sitoutunut minuun verrattuna. Tuntuu todella kurjalta.
Kyyniseksi tässä ainakin tulee, jossei muuta. Oksettaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.