Tiedostatko itsessäsi mitään vikaa vai onko vastakkainen sukupuoli vain typerä, kun ei ole kaltaistasi valioyksilöä kelpuuttanut?
Miksi sinä et ole saanut ketään?
...
831431
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 83
Vanhimmat
...en ole koskaan edes yrittänyt iskeä ketään, mútta jos yrittäisin niin uskoisin että flaksittomuus johtuisi työttömyydestä, ilkeähköstä huumorintajusta ja hintelyydestä.
tiedostan, että minussa on vika. Täytyy olla, eihän kaikissa muissa voi olla vikaa! Syiksi tiedostan ainakin tylsyyden ja rauhallisuuden, mutta myös sen, etten ole koskaan ollut tyypillinen nuori. Olen aina ollut järkevä, eikä minulla ole mitään hurjia tarinoita kerrottavanani. Liian tavallinen kai... Nyt jo tietenkin olen niin kuoreeni sulkeutunut, ettei enää minuun mitään yhteyttä saisikaan. Se vain, että miksi juuri minun pitää olla tälläinen, kun kuitenkin monet todella sisäisesti rumatkin saavat elämältä niin paljon... :( Ihan käsittämätöntä, miten vaikeaa tätä yksinäisyyttä on kestää.
Hyvin sanottu.
Järkevyydestä (lue: tylsyydestä, rauhallisuudesta, absolutismista, savuttomuudesta) saa näemmä maksaa sen hinnan, että ei helposti saa luotua uusia kontakteja ihmisiin, koska joko näitä ihmisiä ei oikein tule tavattua missään tai sitten on vain sulkeutunut jo niin että ei kykene aloittamaan keskustelua tai ainakaan jatkamaan sitä kovin pitkään kun small-talk taidot ovat olemattomat. Vaikeahan sitä on muuttaa, joskaan ei mahdoton. Pitäisi vain riskejä uskaltaa ottaa, jotta saisi elämään jotain jännitystä. Muuten valuu elämä hukkaan jos se ei missään vaiheessa tunnu elämisen arvoiselta.
Mutta sehän on helpommin sanottu kuin tehty.
Kävikö koskaan mielessä että elämänsä pilaaminen nössöydellä ja tylsyydellä ja kokeilunhaluttomuudella ei olekaan "järkevää."
että nainen saattaa haluta elää elämänsä niin kuin tahtoo ja tehdä asioita, jotka tekee itsensä onnelliseksi siitä huolimatta, että miehet tykkää vain yhden tyyppisistä naisista? Pitäisikö mun väkisin tehdä asioita, joita en halua tehdä, ettei vain joku idiootti pitäisi tylsänä ja nössönä?
tuo aikasempi nainenhan valitteli ettei ole saanut kontaktia miehiin aikaiseksi.
nainen! En minä oikeastaan niin valitellut, enemmän selitin. Jos mun pitäisi olla väkisin erilainen saadakseni miehen, niin ei kiitos!
yritän kehittää itseäni että kelpaisin. Olen yrittänyt jo monta vuotta. Tunnun vain olevan sellainen yksilö etten naisia kiinnosta. Jos teen aloitteen naisa ei kiinnosta. Jos en tee aloitetta naiset eivät tee aloitetta minullekaan. Mitä vaihtoehtoja tässä tilanteessa sitten on.
yritän kehittää itseäni kaikin tavoin fyysisesti sekä henkisesti. En vain oikein tajua mikä minussa on vikana. Jos teen aloitteen niin nainen ei ole kiinnostunut. Jos en tee aloitetta niin naisetkaan eivät tee aloitetta minulle.
kiinnostaa naisia vaikka mitä tekisin.
Ellen ole kotona, olen töissä tai jossain harrastamassas, enkä ole koskaan osannut tehdä ihmisiin vaikutusta. Olen ok-näköinen, mutta muutoin aivan liian mitätöntä elämää viettävä. En ole kiinnostunut vain räväköistä asioista. Minun juttununi ovat aina olleet pieniä. Varmaan sanomattakin selvää, että en pidä meteliä itsestäni. Olen siis tylsä nainen ja siksi yksin.
Vika on minussa. En ole kelpuuttanut ketään. Jostain syystä vain tuntuu, että sitä oikeaa ei ole tullut vastaan. Vähitellen alan epäilemään, että onkohan sitä oikeaa edes olemassa? Ehkä olen vain tunnevammainen. No, mielummin elän yksin kuin suhteessa, jossa en tunne rakkautta. Vittu elämä on perseestä :D.
kun ei ole tällaista valioyksilöä kelpuuttanut.
Retkut kyllä näyttäisivät kelpaavan :)
Olen fyysisesti viallinen ja peilistä takaisin katsoo rumahko mies. Alipaino ja aknen runtelemat kasvot pilasivat mahdollisuudet menestyä tässä pelissä.
tämä skolioosi... Selässä ollut jo joskus kuudennelta luokalta. Kunpa en olisi kasvanut pitkäksi, lyhyille tätä harvemmin tulee.
Skolioosin lisäksi jotkut nuoret pojat haukkuvat aina rumaksi, mutta toisaalta, sellaisilta mukavemmilta vähän vanhemmilta miehiltä ja toisinaan jopa niiltä omanikäisiltä pojiltakin saa aina välillä kuulla olevansa kaunis. Kovin ristiriitaista mutta eiköhän se sitten niin ole että kauneus on katsojan silmissä.
Ei kauniin naisen tarvitse yksin olla.
Että se on katsojan silmissä. Niin kauan kuin rumaa ei ole tarkkaan määritelty ei ole olemassa absoluuttista rumaa. Olisin kyllä kelvannut monille komeille ulkomaisille (tarkoitan tällä eurooppalaisia enkä arabeja tai afrikkalaisia) miehille (eikä kyse ollut yhdestä illasta, seksiä eivät vonkailleet), ja Suomessakin ne jotka lähestyivät olivat yleensä komeampia kuin nuo haukkujat (usein lyhyitä, lihavia miehiä). Joten tuskinpa lienen kuitenkaan absoluuttisen ruma...
Olisin kyllä saanut, mutta nuoruusiän traumat (koulukiusaaminen, ahdistelu, vanhemman alkoholismi, väkivalta yms.) jättivät minuun sellaisen epävarmuuden ja pelon, etten uskaltanut päästää ketään oikeasti lähelle saati sitten ilmaista ihastusta ja kiinnostusta miehelle, joka minuakin kiinnostaisi. Vedän puoleeni sitoutumiskyvyttömiä, itsensä kanssa hukassa olevia, ongelmaisia, eivätkä ne kokemukset ole yhtään auttaneet... Oma vika siis, kun ei ole osannut toimia paremmin, ollut tarpeeksi rohkea, osannut "suojella" itseään kehnoilta kokemuksilta, kuunnellut miltä itsestä tuntuu. Nykyään menee paremmin, mutta on sitä saanut itsensä kanssa töitä tehdä :)
Kun joutuu kokemaan turvattomuutta ja kasvattamaan kuoren ympärilleen suojaksi, tuntuu mahdottomalta uskoa, että joku voisi suhtautua myönteisestikin. Minulla on työn ja järkeilyn takana ajatella, että mies lähestyisi hyvin aikein, eikä loukatakseen. Siinä epäillessä tutustumismahdollisuus meneekin jo ohi. Itseä harmittaa ja mies saattaa päässään kirota, että mikähän koppelo tuokin oikeastaan oli. Tämmöistä elämä maailmassa on.
En ole saanut ketään, kun en ole semmoista vapaata henklöä tavannut, josta kiinnostuisin. Ja jos olen tavannut, en ole kelvannut. Niin yksinkertaista se on. Se on yksi syy. Sitten pitäisi tavata paljon ihmisiä, niin todennäköisyys löytää joku kasvaa. Ja sekin vaikuttaa, jos on joku vaatimus, jota ei suurin osa miehistä ei täytä.
Itsessäni on paljon vikoja. Joskus oikein ihmettelen miten yhteen pienehköön (54kg) ihmiseen on saatu mahtumaan näin paljon vikoja. Vastakkainen sukupuoli olisi kyllä aika monta kertaa kelpuuttanut, mutta kun ei osoita pienintäkään kiinnostusta takasin, niin toinen aika nopeasti haistaa sen.
Nuorena olin tavattoman ujo ja vieläkin olen arka toimimaan toisten ihmisten kanssa. Taipumus erakoitumiseen on johtanut yksinäisiin harrastuksiin, joten olen varmastikin melko tylsä nainen - tiedän sen. Lopulta en ole kelvannut kenellekään, johon olen itse tuntenut vetoa. Muutamat matkan varrella tapaamani miehet ovat kyllä kiinnostuneet, mutta minulla taas ei ole kipinöinyt heidän suuntaansa. Yhteenvetona voisi sanoa, että kaikenlaisten sosiaalisten tilanteiden karttelu on johtanut tälle yksineläjän uralle. En yksinkertaisesti ole tavannut riittävästi ihmisiä. Ja vaikka olisinkin tunkenut toisten seuraan, en välttämättä olisi osannut toimia siellä oikealla tavalla. Nykyään etenkin naisen odotetaan olevan avoin, aina iloinen, sosiaalinen,.. kaikkea sellaista, mitä en ole.
siksi koska en ole vielä löytänyt tarpeeksi hyvää miestä. enkä ole ollut valmis sitoutumaan vaan olen halunnut mennä. mut kyllä nyt kaipaa sitä yhtä miestä jonka kanssa jakaa kaiken.. mut hyvää kannattaa odottaa, kai se joskus jostain tupsahtaa :)
Nuorena olin melko ruma ja itsetunto oli katastrofaalisen huono. Minulla oli nuorena vaikea edes puhua ihmisille, ilman että katsoin lattiaan ja punastelin. En voinut missään tapauksessa edes harkita ottavani minkäänlaista kontaktia naisiin.
Vuosien vieriessä ulkonäkö ja moni muu asia on muuttunut, mutta henkiset arvet ovat pysyneet ja osittain ehkä pahentuneetkin. Koen pariutumisen hyvin suorituskeskeisenä ja pinnallisena rituaalina, enkä usko, että minussa on riittävästi haluttavia ominaisuuksia, jotta pärjäisin näiden supervaativien nykynaisten kanssa. Elämä on ollut minulle aina hyvin kylmää ja suorituskeskeistä, enkä kaipaa elämääni lisää paineita naisten taholta.
Seksiä en myöskään voi harrastaa, koska en usko että kykenen tyydyttämään naisen niin hyvin, kuin naiset haluaisivat. Pelkästään se fakta, että penikseni on vain normaalikokoinen eikä iso, aiheuttaa häpeän ja riittämättömyyden tunnetta.
Välillä koen ehkä jonkinlaista surullisuutta, kun mietin tätä varsin yksinäistä elämääni. Valitettavasti en kuitenkaan näe ulospääsyä tilanteesta, koska koen naiset ja pariutumisen lähinnä uhkana, enkä mahdollisuutena.
Käytännön asiat myös harmittavat, kuten se, että joudun maksamaan suhteellisesti enemmän kaikesta ikisinkkuna. Mielestäni esim. verotusta pitäisi muuttaa niin, että yksinelävä maksaa vähemmän veroja kuin parisuhteessa elävät. Ei ole oikein, että minun pitää pyrkiä tienaamaan aina 3 kertaa sen mitä ihmiset keskimäärin, jotta voin ylläpitää samaa elintasoa kuin ns. normaalit, parisuhteessa elävät ihmiset.
Käytännön asiat myös harmittavat, kuten se, että joudun maksamaan suhteellisesti enemmän kaikesta ikisinkkuna. Mielestäni esim. verotusta pitäisi muuttaa niin, että yksinelävä maksaa vähemmän veroja kuin parisuhteessa elävät. Ei ole oikein, että minun pitää pyrkiä tienaamaan aina 3 kertaa sen mitä ihmiset keskimäärin, jotta voin ylläpitää samaa elintasoa kuin ns. normaalit, parisuhteessa elävät ihmiset.
En saa naisiin minkäänlaista kontaktia. En ymmärrä mitään niitten puheista. Ne kohteleekin minua töykeästi. Naapurin ja työpaikan naiset eivät vastaa edes tervehdyksiin, enää en heitä itsekään tervehdi. Tulen aina vihaiseksi kun joudun olemaan naisten kanssa tekemisissä, päivä on silloin pilalla. Mikään ei ole minulle epäluonnollisempaa kuin tutustuminen naiseen, se on yksinkertaisesti mahdotonta. Baareissa ne vie tuolit ympäriltä, eivätkä puhu minulle mitään, monesti eivät vaivaudu edes vastaamaan.
Mistäköhän sitä alottaisi.. Olen nainen, 22v.
Ensinnäkin ulkonäkökriisi: Minulla ei ole rintoja, en näytä alasti haluttavalta. En kehtaa näyttää itseäni alasti edes yleisissä suihkutiloissa, kuinka siis kehtaisin näyttäytyä miehen edessä? Olen liian laiha, liian tissitön, liikaa lihaksia. Jos seksiä voisi harrastaa vaatteet päällä niin mitään ongelmaa ei olisi, naama kun kestää kyllä katseen. Oikeasti tiedän olevani kaunis, mutta en ole sinut vartaloni kanssa. Luulin, että tämä menee ohi teini-iässä, muttei näköjään niin käynytkään.
Toisekseen kriisi siitä, että olen liian kokematon: Kokemattomuuteni nolottaa minua äärettömästi. On "itsestäänselvyys", että minun ikääni mennessä ihmisillä on jo kokemusta niin seksistä kuin parisuhteilusta yleensäkin. Tunnen, että monet asiat olisi pitänyt kokea jo teininä, ja koska niitä ei koettu, on sen askeleen ottaminen nyt vanhempana vaikeaa, miltei ylitsepääsemättömän vaikeaa.
Kolmanneksiolen ujo: kestää pitkään ennen kuin tulen ulos kuorestani ja miehet eivät tapaa olla kovin kärsivällisiä, joten harva pääsee tutustumaan siihen oikeaan minuun.
Neljänneksi olen kiireinen: luen yliopistossa ja harrastan kilpaurheilua. Harva mies kestää sen, että priorisoin treenit treffien edelle.
Viidenneksi olen liian itsenäinen: Olen tottunut elämään yksin ja tekemään asiat omalla tavallani. Tarvitsen myös oman aikani. Seurustelun aloittaminen tietäisi suurta totuttelua, enkä tiedä miten mahtaisin sopeutua kompromissien tekemiseen.
Kuudenneksi olen liian valikoiva: Ongelmani ei ole se, etteikö vastakkainen sukupuoli ottaisi minuun kontaktia. Vika on siinä, että kelpuutan harvan treffiseuraksi eikä näistäkään sitten yksikään ole kolahtanut niin, että tuntisin jotakin ystävyyttä voimakkaampaa.
Tämän listan viitoittamana voin sanoa, että tulen pysymään sinkkuna erittäin pitkään.
Yksikään noista luettelemistasi ongelmista ei ole mikään todellinen ongelma, kuten varmasti itsekin ymmärrät. Kerrot kuinka miehet ottavat sinuun kontaktia, käyt treffeillä ja ties mitä. Missään tapauksessa et tule pysymään sinkkuna pitkään, se on loogisesti ja tilastollisesti täysin mahdotonta. Naiset pariutuvat lähes aina, vaikka olisivat täysin passiivisia, omaisivat huonon itsetunnon yms.
Mietippä tilanne meidän miesten näkökulmasta. Meillä on vastaavia ja vielä paljon konkreettisempia ongelmia, mutta lisäksi yksikään nainen EI KOSKAAN ota kontaktia. Siis toistan, yksikään nainen ei ikinä ota minkäänlaista kontaktia. Kukaan ei sano että olet komea, kiinnostava tai ylipäätänsä yhtään mitään. Toisen ihmisen kosketusta ei tapahdu kuin korkeintaan villeimmissä unelmissa. Jos olisit itse vastaavassa tilanteessa, eli oikeasti 100% kokematon, niin silloin voisit sanoa, että sinulla on ongelma.
No kyllä se on helvetillinen ongelma, jos nainen priorisoi aina treenit yms treffejä tärkeämmäksi. Se kertoo siitä että nainen ei oikeasti edes halua löytää suhdetta, tai ole valmis yhtään näkemään vaivaa sen eteen.
Minä ymmärrän sen että kilpaurheilu vaatii paljon treenaamista, mutta naisenkin täytyy tajuta se että hänen aikansa ei ole sen arvokkaampaa kuin muidenkaan aika. Jos ei ole valmis edes yhdestä treenistä luopumaan tavatakseen mahdollisesti tulevaa seurustelukumppaniaan, niin se kertoo ettei nainen arvosta miestä pätkän vertaa. Sellaisen naisen kanssa suhteesta ei koskaan voi tulla tasa-arvoista, enkä minä ainakaan ole halukas tapailemaan naista, joka ei muka koskaan ehdi tapailemaan minua, vaan kaikki muu on tärkeämpää. Minä haluan naisen joka arvostaa minua samoin kuin minäkin arvostan häntä.
Jos muka on koko ajan niin älyttömän kiireinen ja kaikki muu on tärkeämpää, niin sitten kannattaakin olla yksin.
Älä kuitenkaan nurise että on kamalaa yksin jos kerta itse teet kaikkesi sen eteen, että jäisit yksin.
Kun puhutaan kilpaurheilusta, edellyttää treeneistä kotiin jääminen lääkärintodistuksen välittämistä valmentajalle. Ja kun treenitunteja kertyy lähemmäs 15 viikossa, voidaan puhua kyllä jo todellisesta ongelmasta seurustelua ajatellen. Mutta tokihan tämä on oma valinta.
Luulen, että käytännössä ainoa toivoni olisi löytää mies urheilupiireistä, mutta siinä sitten vasta solmussa oltaisiinkin kun olisi kaksi yhtä kiireistä ihmistä, joiden aikataulut pitäisi saada jollain ihmeellä sopimaan yhteen.
"Missään tapauksessa et tule pysymään sinkkuna pitkään, se on loogisesti ja tilastollisesti täysin mahdotonta." Olen elänyt 22-vuotta sinkkuna ja jos jatkan samaan malliin, todennäköisesti pysynkin sinkkuna.
vaan olet 22-vuotias sinkku, siinä on ero. Jos otetaan lähtöiäksi esim. 18 vuoden ikä, niin olet ollut sinkkuna vasta neljä vuotta. Hui kauheaa!
Kokematon, työtön, ruma ja yksinäinen. Mahdotonta löytää yhtään ketään kuka kiinnostuisi.
Tylsä kai minäkin olen, pari kertaa seurustellut olen kyllä, mutta jos pitää naiseen tehdä "vaikutus" 15 minuutissa, niin menee sormi suuhun. Kukaan ei viitsi tutustua muhun kunnolla, odottaa että mä pystyn olemaan täysin oma itseni. Huumorikin puhkeaa kukkaan vasta oikeassa seurassa ja tuttujen kanssa.
Mutta näillä mennään.
Minun kohdallani sinkkuuteni syy on ainakin siinä, etten ole muutamaan viimeiseen vuoteen edes tavannut ketään, jonka haluaisin itse ottaa. Ei siis ole kyse siitä etteikö kukaan huolisi minua... Enkä nyt ala haukkua miestarjontaa tai mitään, ei noissa miehissä ole varsinaisesti ollut mitään vikaa. Hyvin mukavia ja kunnollisia ja komeitakin, mutta he eivät vain ole olleet minulle sopivia (eivät pidä samoja asioita tärkeitä kuin minä jne.)
Tavallaan minulta on myös mennyt maku sellaiseen väkisin pariutumiseen, jota ympärillä tapahtuu. Olen mielummin yksin kuin huonossa seurassa. Ja ihan kivaa on ollut sinkkunakin tässä. En oikein näe mitään syytä yrittää olla mitään muutakaan juuri nyt. Ehkä sitten myöhemmin (voi olla että vuosien päästä) herää halu etsiä jotain suhdetta jälleen.. ehkä.
Ei irtoo sanoja tuntemattomille.
Jos esim. puistossa joka on täynnä nättejä tyttöjä, tai baarissa yrittää mennä tytöille juttelemaan, vastaukset ovat aina samoja: "sori, me ei kaivata seuraa", "mene muualle istumaan", "meillä on tyttöjen jutut kesken" jne. Pelkästään tällaisia vastauksia on saanut kuunnella koko kesän, kun naiset ovat niin tutustumishaluttomia ja epäseurallisia.
Kysyin myös parilta naispuoliselta kaverilta, onko ikinä käynyt niin että miehet sanoisivat "sori, meillä on poikien jutut kesken, mene muualle" kun yrittää mennä juttelemaan, ei kuulemma ikinä, siinä missä miehet saavat säännönmukaisesti aina tällaisen vastauksen.
Yksiselitteisesti vika on vastakkaisessa sukupuolessa (naisissa) joilla ei ole sosiaalisia taitoja eikä sosiaalisia tarpeita, vastoin kuin miehillä.
mutta jos hyvää en saa en huonoa (juoppoa, väkivaltaista, petturia, sovinistia, työnvieroksujaa) huoli!
Olen liian asiallinen miesten makuun.
Harrastan tieteitä ja taiteita, keskustelen asiallisesti ja annan älyni näkyä. Minulta hoituu sekä hanttihommat että sopanteko. Vaihdan autonrenkaat itse, osaan tehdä pintaremontit itse ja minulla on myös muutama "miesten alan" tutkinto takataskussa. Rakastan siivoamista ja ompelemista. Olen tasa-arvon vankka kannattaja, feministi. Kannatan myös eläinten oikeuksia ja ihmisarvoa, vastustan naisiin ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa ja vähempiosaisten riistoa. Olen ajattelija.
Rakastan keskustelemista enkä todellakaan pidä suutani kiinni, vaikka usein miehet naisten sanomisia ja mielipiteitä vähättelevätkin.
Minua ei lirkuttelu eikä kujertelu kiinnosta. En ole myöskään kiinnostunut irtosuhteista enkä tuo myöskään seksuaalisuuttani ensimmäisillä tapaamisilla esille vaikka koen olevani hyvinkin seksuaalinen persoona.
En ole kiinnostunut kuuntelemaan mitään tyhjäpäistä leuanlouksutusta, mitä sosiaaliseksi kanssakäymiseksi usein kutsutaan.
Aika harvoin älykäs, hyvän itsetunnon omaava nainen vetoaa miehiin. Minä en ole alistettavissa ja pärjään omillani, minun vierelläni mies ei voi kuvitella olevansa tukipilari saati vahvempi taikka turvani. Minun vierelläni mies tuntisi olevansa "pelkästään" tasavertainen.
Olen pelottavan terävä, ja henkisesti liian vahva, näin minulle on suoraan miesten suusta sanottu.
Miehet ovat olleet sinulle vain kohteliaita.
Iso osa miehistä joihin minäkin lukeudun etsivät fiksuja naisia jotka osaavat ajatella ja tulevat toimeen omillaan.
Saatat vain pelottaa miehillä sanoen juttuja "olet eläintenvihaaja kun sinulla ei ole koiraa."
Ja se on paskaa.
Lisäksi haluan nyt sanoa, että myös ajattelen ja olenkin päässyt tällaiseen johtopäätökseen, että monet tappavat taudit on pääosin nujerrettu, kappas kappas, eläinkokeilla, joten nekään ei ole loputtoman paha juttu.
Ja haluan korostaa, että eläinkokeet tuskin koskaan sisältävät ruummillista väkivaltaa eläimiä kohtaan ellei verikokeen ottamista sellaiseksi lasketa. Olen siis perehtynyt asiaa.
Lisäksi se että vastustat lapsiin kohdituvaa väkivaltaa ei ole jotenkin vitun hienoa oivallusmeininkiä vaan sen tajuaa idioottikin, eli et tuolla mielipiteellä ainakaan minulle vakuuta olevasi henkisesti jotenkin vahvoilla. Tuollaisesta suunsoittamisesta saa vain ja ainoastaan wannabemarttyyrin imagon.
Ja loppujen lopuksi uskonkin, että miehet kammoksuvat sinua vain siksi, ettei sinulla ole ainuttakaan omaa mielipidettä eli olet typerä.
Et tiedä minusta mitään, esität pelkkiä oletuksia. En tietenkään tämän tason keskustelupalstoilla tuo esille kuin pääpiirteet ajattelumaailmastani ja vakaumuksistani, joita on paljon.
Hyökkäät, koska et muutakaan osaa. Et ole poikkeus, harva mies tahtoo tunnustaa naisen älykkääksi, sinäkin kirjoitit näppikset kuumana jotta saisit loppujen lopuksi vain haukkua minua typeräksi. Onnitteluni, varmasti helpotti ;)
Minua kiinnostavat älykkäät miehet, eivät miehet jotka lässyttävät lämpimikseen toisia haukkuen!
Mistä ajattelit älykkäitä miehiä löytyvän?
Mielestäni sinä olit hyökkäävä kun kirjoitit, että olet miehille jokin uhka.
Niin halusin vain osoittaa, ettei se välttämättä pidä paikkaansa.
Kuitenkin hyvä, että otit minun suorasanaisuuteni noinkin hyvin.
Olisit voinut kirjoittaa esim. haista vittu.
Mutta näin todistit ettet olekaan sellainen kuin aluksi käsitin.
Ja haluan vielä sanoa, että toivottavasti löydät vielä älykkään ja kivan miehen.
Minä olen älykäs, mutten kovinkaan kiva.
Mihin sinä _tarvitset_ miestä?
pähkinää kerrakseen.
usein uhkaavaksi, vaikken ole koskaan tehnyt pahaa kenellekään. Olen siihen jo tottunut.
Mielipiteiden vaihto on toki aina suotavaa!
Hyvää jatkoa sinullekin ja onnea sekä menestystä!
Kiitos.
"Harrastan tieteitä ja taiteita, keskustelen asiallisesti ja annan älyni näkyä. "
Naisethan monesti pitävät 'yliasiallisia' miehiä tylsinä snobeina joten miksi sama ei voisi olla totta myös naisen kohdalla. Parisuhteita muodostaessa ei pädetä kirjatiedoilla ynnä muulla sellaisella vaikka jotkut kuvittelevat näin olevankin. Tunnen esim.yhden kauniin naisen jota yksi toinen tuttu naiseni epäili rumaksi (olivat ystäviä netissä muttei nähnyt kuvaa) ja itsekkin kuuntelin naisen epävarmaa säälittelyä ja kuvittelua siitä kuinka hänen pitää olla lahjakas siinä tai siinä jotta saisi miehen. Se oli aika omituista. Ja sitten nainen paljastui kauniiksi ja hänellä oli mieskin.
Jos nainen on suomenkieltä tarpeettomilla sivistyssanoilla raiskaava joka sanaa laskelmoiva pikkurilli pystyssä veistelijä niin se voi tuntua vieraannuttavalta.
"Olen tasa-arvon vankka kannattaja, feministi. "
Kaikki fanaattiset jonkun asian kannattajat tuottavat vaikeuksia koska mikä tahansa juttu joka ei sovi aatteeseen voi aiheuttaa riidan ja feminismi on suurelta osin vain sovinismin vastine naisille. Feminismin koko nimi kertoo että kyse on naisten hyvinvoinnista eikä miesten.
Siis ihminen joka ideologisesti määrittelee itsensä feministiksi luultavasti näkee naiset (ja sitä kautta itsensä) miesten alistamana uhrina ja miehen voi olla luonnollisesti tukalat oltavat sellaisen naisen seurassa kun on jo valmiiksi 'syyllinen' kunnes toisin todistetaan.
-
Tosin joltain amis/lukioikäiseltä tytöltä joku feministiksi lukeutuminen on ihan ymmärrettävää nuoruuden naiiviutta ja oman identiteetin muodostamista mutta jos joku 30-kymppinen nainen jossain deittiprofiilissa julistaa "SKRIÄÄÄH! Olen Feministi!" niin minusta se on jo varoituksen merkki. Tilannetajua kannattaa harjoittaa.
"vastustan naisiin ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa"
Eiköhän kaikki täysjärkiset vastusta noita ja jotkut hassut vielä miehiin kohdistuvaakin väkivaltaa.
"Aika harvoin älykäs, hyvän itsetunnon omaava nainen vetoaa miehiin. Minä en ole alistettavissa ja pärjään omillani, minun vierelläni mies ei voi kuvitella olevansa tukipilari saati vahvempi taikka turvani. Minun vierelläni mies tuntisi olevansa "pelkästään" tasavertainen.
Olen pelottavan terävä, ja henkisesti liian vahva, näin minulle on suoraan miesten suusta sanottu."
Jos koko ajan tuo ilman sosiaalista tilausta omaa vahvuuttaan ja ihmeellisyyttään esille niin ihan luonnollisesti siinä karisee mielenkiinto. Miehet saavat tarpeeksi kilpailusta toisten miesten kanssa. Miehille tietynlainen kilpailu on välttämättömyys, naisille se on vapaaehtoinen harrastus jossa hyväksi tullessaan voi hieroa omaa erinomaisuuttaan ivallisesti miesten naamaan ja samalla naisena olo tuntuu paremmalta kun on KAIKESSA juuri niin hyvä kuin mieskin tai parempi.
-
Ei sillä että minulla olisi väliä mutta en minä ainakaan näe minun miehuuttani loukkaavan sen että nainen olisi minulle tukipilari tms. niin luulisi ettei nainenkaan.
Tunnustan, että minussa on montakin vikaa. Olen vaalea, hoikka ja ns. hiljainen.
Samaan hengenvetoon sanon myös, että tunnen vain vastakkaisen sukupuolen näkevän nuo ominaisuudet vikoina. Olen sinut itseni kanssa ja viihdyn kropassani. Hiljaisesta luonteestani huolimatta tulen kyllä tarvittaessa juttuun naisten kanssa, osaan leikkiä kiinnostunutta ja pitää yllä keskustelua esim. baarissa, koska miehen vastuullehan se jutun vetäminen yleensä jää.
Naispuoliset ystäväni viihtyvät seurassani ja kyselevät aika-ajoin, joko olen tavannut sen "neiti oikean". En kehtaa vastata, että olen saattanut vaikka tavatakin mutta koska en ulkonäöltäni ilmeisesti ole sitä sorttia, joka saa sukat twistaamaan jaloissa, eivät nuoret naiset anna minulle juurikaan mahdollisuuksia tehdä syvempää tuttavuutta.
Vaadin naisilta aivan liikaa, en kylläkään vaadi mitään mitä itse en pysty antamaan, mutta silti liikaa. Voin tässä kertoa muutaman asian.
Naisen pitäisi oikeasti olla älykäs, ei kirja älykäs, eli päntännyt elämänsä kirjaa ja kuvittelee olevansa todella "viksu" tapaus kun opiskelee yliopistossa, vaan oikeaa tietoa maailmasta ja elämästä.
Naisen tulisi myös olla urheilun kautta terveen näköinen, sellanen söpö/nätti neiti, kun taas olen oikeasti huomannut sen asian mitä isot pojat ovat aina sanoneet, ulkonäkö ja äly ei mahdu samaan kehoon.
Mieluiten olisi jo nuorena omannut hyvät arvot elämästä, ei olisi 13v asti pyörinyt mopopoikien kyydissä kylillä vaan ehkä opiskellut tai harrastanut jotain sen ajan.
Lukeutuu mahdollisimman vähän ns. "normaaliksi nuoreksi", mitä vähemmän häntä voidaan pitää massaan kuuluvana niin sitä parempi mulle. Omalaatuinen, mutta tässäkin tullaan taas siihen ongelmaan, että kaikki ulkonäöltään edes nätit naiset on aivopesty nuorena kun heille on lirkuteltu kivoja niin he ovat lähteneet kaikkien amisten kyytiin teineinä.
Okei myös sen verran on itsessäni vikaa, että olen melkein täysin menettänyt toivoni naisten suhteen enkä jaksa edes enää yrittää kun en usko oikeasti laadukkaiden naisten olemassaoloon joten kehitän itselleni muuta tekemistä aina.
Vaikka osalle voi tullakkin suurena shokkina, niin olisi kyllä ollut kiinnostuneita naisia, mutta kukaan ei ole täyttänyt yhtään edes noista kriteereistä.
Saako se sun ihannenaisesi opiskella vai ei? Eikös siitäkin vois sitten saada "oikeaa tietoa maailmasta ja elämästä" jos/kun olis pyörinyt 13 v. asti mopopoikien kanssa?..No sun tekstejäsi jonkin verran lukeneena, voin itekin päätellä, että et ihan taida tarkoittaa sellaista tietoa..
Siis tietenkin saa, en mä nyt tarkoita että ei saisi opiskella, vaan tarkoitan sitä, että se nainen ei kuvittele olevansa muita fiksumpi vain koska on lukenut muutaman oppikirjan muita enemmän ja on korkeasti koulutettu.
Oikeaa tietoa maailmasta kun ei saada koulukirjoista, niissä yleensä kerrotaan asiat siitä näkökulmasta kuin ihmisille halutaan ne asiat kertoa. Esim historia on aina kirjoitettu voittajan näkökulmasta mikä tietenkin vääristää aina asioita. Se miten ja ketkä maailmaa oikeasti pyörittää ei myöskään löydy mistään oppikirjoista, niissä varmaan sanotaan "joo se on demokraattisesti valittu presidentti" mikä on täyttä paskaa. :)
"Eikös siitäkin vois sitten saada "oikeaa tietoa maailmasta ja elämästä" jos/kun olis pyörinyt 13 v. asti mopopoikien kanssa?"
Voi jotain tietoa, mutta ei oikeata tietoa. Jos olet ikinä kuunnellut ja seurannut 13v mopopoikien juttuja niin ei ne kovin laadukkaita ole. :)
Lisäksi mä en vain arvosta sellaista ihmistä joka on toiminut tuolla tavalla joten edelleenkään se ihminen ei täytä vaadittavia kriteereitä ollakseen tarpeeksi hyvä nainen jolle voisi oikeasti kokonaan uskoutua. Joillekkin ihmisille menneisyydellä ei ole mitään väliä, mulle on sillä menneisyys kertoo ihmisestä enemmän kuin normaalisti halutaan edes kuvitella.
..sun juttus muistuttaa aika paljon sitä millaisiksi kouluampujat on profiloitu. Sosiaalisia epäonnistumisia, harhaisia kuvitelmia omasta ylemmyydestä muihin ihmisiin verrattuna. :/
Sulle tuntuu pääasia olevan viha ja sä etsit jatkuvasti oikeutusta vihallesi, rakentelet omassa mielessäsi omituisia salaliittoteorioita ja keksit toistensa kanssa ristiriitaisia oikeutuksia muiden halveksimiselle.
Jos 13-vuotiaana on omistanut mopon, tai on hengannut mopon omistajien kanssa, on epäonnistunut ihminen aikuisenakin? x'D
Siis ihanko tosissasi sä olet sitä mieltä että peruskoulun jälkeisessä koulutuksessa ihmisiä yritetään aivopestä uskomaan vääryyksiin, ja sulla on hallussasi joku ainoa oikea tieto? Vai Tieteen Kuvalehdestäkö se totuus löytyy yliopiston kurssikirjojen sijaan? ;)
Mitä ne on ne massaan kuulumattomat nuoret jotka sun mielestä on hyviä sulle? Miten sä itse poikkeat massasta, mistä sen huomaa? Kerro joku konkreetttinen esimerkki siitä millainen on "hyvä ihminen", sellainen massasta poikkeava? Millainen ajatusmaailma sellaisella on, miten muuten sellainen poikkeaa "muista"? Kyllä sä jotain konkreetista osaat näihin vastata (vai osaatko?)
Tulee väkisin mieleen että sä et ole päässyt / et ole uskaltanut edes hakea yliopistoon, ja nyt selostat miten et ois sinne kyllä halunnutkaan ja että yliopistoihmiset on huonompia kuin sinä.
Sama juttu naisten suhteen; sä haluaisit kauniin naisen mutta kauniit naiset ei halua olla sun kanssa ja nyt sä keksit ettei kaunis nainen voi olla fiksu (jos se ei ole sun kanssa. )
Se oli niin itteään täynnä ja oli ihan oikeasti sitä mieltä että hän tietää kaiken paremmin ja kaikki muut on idiootteja jotka on aivopesty. Se kävi kyllä yliopistoa, mutta muuten samanlainen, halveksui kaikkia muita ja ihaili ranskattaria ja oli olevinaan niin herkkä ja taiteellinen. Sanoi itseään kunnolliseksi ja rakastavaksi, lähinnä maanisia piirteitä sillä mun mielestäni oli. Musta tuntuu että naiset aisti sen eikä olleet siitä kiinnostuneita, sen viha ja halveksunta oli niin läpinäkyvää. Lopulta se haukkui kaikki naiset maan rakoon kun se ei millään löytänyt tyttöystävää itselleen. Sanoi olevansa liian hyvä ettei sille naista Suomesta löydy, sillä oli niin ylivertaiset kuvitelmat itsestään ja se eli kuin unelmissa koko ajan. Oikeasti se istui rokkibaarissa naama norsunv*ulla eikä se edes hymyillyt yhdellekään naiselle, ne ei kelvannut sille, ne eivät olleet tarpeeksi hienostuneita, kauniita, siroja ja älykkäitä. Hänen omien sanojensa mukaan ne olivat barbaarisia elukoita ja aliolentoja. Hän, kunnon mieheksi itsensä tituleeraava, käytti usein sellaista kieltä etten raksajätkiltäkään ole kuullu, puhuessaan näistä toisen luokan kansalaisista(itsestään se puhui, kaikki me muut oltiin niitä alempiarvoisia). Ei sen kanssa kukaan jaksanut liikkua pitkään. Kuulin että se oli sairastunut masennukseen(sairas taisi olla jo silloin kun sen tunsin ja joskus porukalla istuttiin baareissa, siitä on jo tosin vuosia) joutui nappaamaan pillereitä. Se kundi oli jäänyt ihan yksin sinne norsunluutorniinsa tai utopiaansa, minne lie.
Tämä on tosijuttu. Todella surullinen sellainen. Ei mitään v*ttuilua kenellekään! Pitäkää huolta itsestänne ihmiset!!!
Täähän oli ensimmäinen kerta kun tällästä on epäilty, mutta mikäs siinä kiva katsella millaisen profiilin ihmiset musta täällä luo. :)
Piti jopa ostaa Nietzschen yksi kirja tossa, ehkä voitas jo soittaa krp:lle? ;) Eiks se yksi niistä ampujista ylistänyt Nietzscheä?
Jotenkin vain ihmetyttää, että se mitä mä haluan ja vaadin naisilta on väärin (koska se ei ole se mitä te haluatte) ja mun on pakko olla sosiopaatti joka vihaa koko maailmaa (ei kyllä olla kaukana totuudesta ;D). Miksi mulla ei saa olla omanlaista toivetta naisesta jos kaikilla muillakin on?
Salaliittoteoriat ja fatkat on täysin eri asia, jos sä ottaisit selvää asioista niin huomaisit sen myös, mutta onhan se paljon mukavempaa elää kristallopallossa kuvitellen elämän olevan reilua ja vaihtoehtoja sekä vapautta täynnä, vaikka se ei sitä olekkaan.
Toisaalta oon kyllä miettinyt, että olisi varmaan pitänyt vain olla ottamatta asioista selvää, elämä olisi varmaan paljon helpompaa jos kävelisi aivottomana zombina ja toimisi kuten media mun haluaa, ei tarviisi itse miettiä mitään, vähän kuin koko elämän kestävä armeija! :)
"Jos 13-vuotiaana on omistanut mopon, tai on hengannut mopon omistajien kanssa, on epäonnistunut ihminen aikuisenakin?"
En ole väittänyt että on epäonnistunut, väitin etten halua sellaista naista, onko siinäkin jotain väärää että mullakin on omat kriteerit naisille?
"Siis ihanko tosissasi sä olet sitä mieltä että peruskoulun jälkeisessä koulutuksessa ihmisiä yritetään aivopestä uskomaan vääryyksiin, ja sulla on hallussasi joku ainoa oikea tieto?"
Siis eihän sillä ole mitään väliä missä koulussa sä olet, tietenkin osa asioista on faktoja, matemaattiset, biologiset, maantieteelliset jne kaikki on faktoja sillä niitä harvemmin pystyy vääristämään. Mutta on asioita joita koulussa ei kerrota, koska ihmisen ei haluta ajattelevan, meille opetettiin muistaakseni jo yläasteella historian tunnilla, että omilla aivoillaan ajatteleva ihminen on kaikista vaarallisin yhteiskuntaa johtaville koska hän voi nousta heitä vastaan. Mitä paremmin ihminen pidetään ajattelemattomana ja yhtänä osana "koneistoa" niin sitä helpompi häntä on kontrolloida.
"Tieteen Kuvalehdestäkö se totuus löytyy yliopiston kurssikirjojen sijaan? ;)"
Ei, sillä kaikki asiat minkä tarkoituksena on tuottaa rahallista voittoa ei ikinä ole absoluuttinen totuus. Yleisesti asiat minkä tarkoitus on tuottaa voittoa on sellaisia mihin ei kannata täysin uskoa.
"Mitä ne on ne massaan kuulumattomat nuoret jotka sun mielestä on hyviä sulle?"
Ei mulla ole mitään syytä alkaa luettelemaan asoita tänne, ne jotka kuuluvat siihen ryhmään tunnistavat kyllä itsensä. Enkä mä väitä sellaisen olevan mitenkään parempi ihminen kuin muut, hän on vain mulle parempi kumppani kuin muut.
"Tulee väkisin mieleen että sä et ole päässyt / et ole uskaltanut edes hakea yliopistoon, ja nyt selostat miten et ois sinne kyllä halunnutkaan ja että yliopistoihmiset on huonompia kuin sinä."
En ole ikinä edes halunnut mennä, enkä väitä olevani parempi kuin he, kannattaa nyt lukea ajatuksella se mitä olen kirjoittanut eikä vain tehdä omia johtopäätöksiä.
Mä en ole ikinä ymmärtänyt tätä ihmisten suunnatonta halua kouluttaa itseään ja hankkia hyvätuloisia ammatteja. Samaa oravanpyörää me jokainen juostaa kunnes jaloista loppuu voimat ja lopulta on ihan sama oliko sulla vain peruskoulu käytynä vai yliopisto. Maallinen tavara jää tänne mihin me ei loputtomiin voida jäädä. Masentavaa? Mutta niin totta.
kuin tuo kertomasi mies ja menestyä silti loistavasti miesten kanssa. Nainen saa istua norsunluutornissa ja vaatia vaatimasta päästyään, miehen täytyy tyytyä siihen mitä saa. Miesten keskuudessa hyvin tunnettu viisaus: "Se joka valkkaa, runkkaa".
nuo mielipiteet opetettiin amiksessa? Miten sinä voit vaatia älykkyyttä, kun oma älykkyysosamääräsi tuskin yltää normaalille tasolle.
ne absoluuttiset totuudet kaikesta, nekin, joita alaa opiskelleet ei tiedä? Sulla ei ainakaan ole ongelmana huono itsetunto! Olet todella ruma ihminen sisältä, etkä ansaitse mitään kontaktia muihin ihmisiin!
Valitettavasti olet väärässä, en ole käynyt amista. :)
Noh jooh, en ole kovinkaan lahjakas matematiikassa, silti mun äo:ni ylittää reilusti keskiverron, mutta en mä pidä äo:tä mitenkään erikoisena mittarina. Kuitenkin äo:n mittaaminen on siitä vähän kehno tapa mitata mitään älykkyyttä, sillä toiset vain syntyvät matemaattisesti lahjakkaammiksi ja heillä on parempi 3d havainnointikyky kuin toisilla. Opiskellahan ja itseään nyt voi aina kehittää, mutta toisille eri asioiden oppiminen tulee helpommin kuin toisille.
Mulle itselleni älykkyys on paljon muuta kuin muutaman numeraalisen yhdistelmän ratkaiseminen, sitähän voi ratkaista vaikka millaisia matemaattisia laskuja ja silti olla aivan pihalla sua ympäröivästä maailmasta. :)
Tähän vois pistää, että älykkyys ja viisaus ovat kaksi eri asiaa. Voi olla viisas olematta esimerkiksi matemaattisesti lahjakas. Viisas miettii mitä tekee, älykäs vaan just tekee koska luottaa siihen että on älykäs.
Väittänyt missään mitään tollasta. Väitin, että kirjoja lukemalla ei voida oppia kaikkea tietoa sua ympäröivästä maailmasta.
"Olet todella ruma ihminen sisältä, etkä ansaitse mitään kontaktia muihin ihmisiin!"
Juu en varmaan ansaitsisikaan, silti ihmiset pitää musta, eikai se mun vika ole? :)
Pakko tuollaisia naisia on olla olemassa useampiakin, sillä en suostu uskomaan olevani ainut edes lähelle menevä.
Enkä taaskaan ymmärrä, miksi tuo viesti sai aikaan noin suuren haukkumisen aallon. Kyllä ihmiset ovat kummallisia.
"ketään", mutta olen vaativa. Inhoan miesten suhtautumista seksiin, tunteettomuutta, itsekkyyttä jne. Mieluummin olen yksin.
Koska en ole masentunut :)
Olen miettinyt onko minussa jokin, niin suuri vika että en kelpaisi kenellekkään, mutta en usko että on. Jos on niin liittyy varmaan ulkonäköön. Minut olisi kyllä kelpuutettu, mutta ei tahoilta joiden kanssa olisin tuntenut riittävän syvää yhteyttä.
Viime viikonloppunan kävi sama juttu mikä on käynyt useasti. Kiinnostava nainen osuu kohdalle, mutta selviää että hän seurustelee. Sitten kuulen tutun lauseen"vaikutat kyllä oikein kivalta, kyllä sä jonkun löydät kun sitä vähiten odotat...". Joo ei mee miehillä ihan noin. Töitä on tehtävä ja jatkuvasti lähestyttävä naisia vaikka tulee toistuvia vastoin käymisiä ja ajoittain ihan suoranaista paskaa naamalle.
Ei oikein enää jaksa naurattaa. :( Kai sitä on vaan yritettävä jaksaa ja koittaa uskoa siihen lopulliseen onneen.
Ainostaan boxxy kelpaa minulle, muut ämmät voi mennä hevonvittuun mun jaloista pyörimästä! If it's not boxxy, I don't want it.
Ymmärrettävää lienee että mahdollisten kumppanien rajaaminen boxxyyn tai tämän kaksoisolentoihin rajaa tarjontaa varsin merkittävästi.
Boxxy on söpö, mutta kestäisitkö sitä touhottamista ihan oikeasti? Vai ajatteletko, että Boxxy toisi elämääsi vauhtia, iloa ja auringonpaistetta? Pitääkö tytön olla puhelias brunetti? Jos pitää, niin kannattaa etsiä Itä-Suomesta.
Suatanan savolaiset, vitun viäräleuat. Jos haluaa olla varma että nainen pettää ihan joka metrillä niin kannattaa tosiaan mennä Itä-Suomeen. Näin on näppylät.
Niinhän ne savolaiset naikkoset tulevat tänne pääkaupunkiin ja alkavat melkoisen l*tkailun heti saavuttuaan. Eikä heitä edes hävetä, jättävät miehet sinne korpeen ja itse tulevat tänne n*ekerien panopatjoiksi. Huh elämää!
Ei ei ei. Se on söpö. Se riittää. Joululahjaksi ostan ballgagin jos ei muu auta. Ihan rauhallinenhan se siinä nelosen jonnejen stalkkausvideossa oli, mielestäni paaaaljon söpömpi vielä kuin siinä alkuperäisessä youtube-pätkässä.
tahtoisin vaan paijata ;___;
boxxyä?
http://www.youtube.com/watch?v=vWpnMkta6bU
Taitaa olla melkoinen SLUT!
Miksi en ole saanut ketään, miksi olen yhä yksin? Siinäpä moniulotteisia kysymyksiä, mutta vastaus lienee kohdallani hyvinkin yksinkertainen, vaikka toisinaan uskottelenkin itselleni, etten vastausta tiedä.
Yksinkertaisesti vain olen ikäääni (21v) nähden aivan liian kokematon nainen. Suutelua pidemmälle en ole koskaan edennyt, ja nyt kynnys suuremmalle harppaukselle tuntuu hyvin ylivoimaiselta.
Kiinnostuneita miehiä kyllä toisinaan tulee vastaan, mutta, kun en seurusteluun asti usalla kokemattomuuttani edetä, sillä ennemmin tai myöhemmin mies kuitenkin odottaisi myös läheisempää fyysistä kanssakäymistä - niin, seksiä, jolloin kokemattomuuteni viimeistään paljastuisi. Noloa!
Lisäksi en myöskään ole tyytyväinen vartalooni, vaikka miehetkin kauniiksi kehuneet ja baareissakin juttelmaan hajeutuvia miehiä kyllä riittää (niistä vonkaajista/playereista puhumattakaan). Totuus tosin on, että vaatteiden alle saa hyvin kätkettyä itsensä, vartalonsa.
Tokihan vartaloaan voi muokata, ja urheilua harrastankin jossain määrin. Mutta mutta, en nyt yksinomaan tarkoita vartalon kiinteyttä/ylimääräisä kiloja.
En silti ole vielä menettänyt toivoani, kyllä niitä kunnollisia ja fiksujakin miehiä vielä jossain on. En vain ole löytänyt heitä. Näyttää siis siltä, että vielä sinkuksi jäänkin, sillä itseäni eivät yleensä minusta kiinnostuneet miehet kiinnosta, sillä en koe minun ja heidän välillään olleen mitään yhteistä (samanlainen arvo-/ajatusmaailma, kiinnostuksen kohteet, kiintymys toisiaan kohtaan jne.) Toisaalta itseäni kiinnostavia en aikaisemmin luettelemistani syistä kehtaa edes lähestyä ainakaan muussa kuin kaverimielessä. Aikamoinen noidankehä. :S
Ensimmäisenä nämä luulot.
"Yksinkertaisesti vain olen ikäääni (21v) nähden aivan liian kokematon nainen"
"jolloin kokemattomuuteni viimeistään paljastuisi. Noloa!"
Kyllä miehet nyt enemmän arvostavat kokemattomia naisia kuin kunnon jakorasioita. Antaisi pelkästään positiivisen kuvan jos tietää ettei nainen ole pyörinyt jokaisen kylän miehen peiton alla.
Helpottavaa kuulla, että miehet voivat noinkin ajatella. Mutta, on se silti kiusallista, jos mies on paljon kokeneempi... :S
No ainakin tämän palstan miehet suorastaan jumaloivat sua... Eri asia sitten onko se kuinka kattava otos suomalaisista miehistä.
Sentään jossain :D Epäilen vaan, että palstan jengi kattaa aika marginaalisen otoksen, kun koko väestön mielipiteisiin ruvetaan vertaamaan. Lisäks, helppohan se on täällä teoriassa puhua, mutta miten lie käytännössä sitten - tyytymättömiä, kun ei handlaa hommaa.
Sun päätettäväksi, uskotko sä miehiä vai naisia, kumman mielipiteillä pitäisi olla enemmän väliä? Olettaisin, että miesten ellet sitten naisystävää itsellesi hae.
Voit kysyä ihan huviksesi joskus melkein keneltä tahansa mieheltä jotain tän tyylistä "olisiko se hyvä, että sun tyttöystäväsi olisi ennen teidän suhdettanne pannut ympäri kyliä ja käynyt vähän jokaisen miehen sängyssä?".
Ehkä muutama voi sanoa tyyliin "joo onpahan juoksut juostu" tai "osaapahan temppuja", mutta suurin osa ei pidä siitä. Varsinkin vielä tässä iässä, ehkä sitten tuolla 40v välillä ihmiset ei välitä, mistä sitä tietää.
En ole saanut ketään, kun en ole ihastunut vielä kehenkään?
Itse erosin pitkästä suhteesta, joka perustui muuhun kuin rakkauteen, jonka jälkeen selvittelin päätäni ja järjestelin uuden asunnon kuntoon enkä sortunut ottamaan "laastaria" sänkyyni tai aloittanut hurjaa ravintolakierrosta...
Huomasin, että suhteen jälkeen en ollut koskaan oikeasti rakastunut kehenkään naiseen, joka oli aika erikoinen tunne havaita!
Lisäsin urheilun määrää, jolloin kehon ollessa hyvässä kunnossa fiilikseni eron jälkeen tuntui hyvältä ja ajattelin että ilman tätä eroa en koskaan voisi tavata sitä naista, joka veisi jalat alta niin itse ainaskin uskon ja elämässä ei ole mihinkään kiirettä tai sitä oikeaa ei pakolla löydy.
En mene treffeille tai puhumattakaan pidemmälle ilman sitä tunnetta, että tuossa naisessa olisi jotain erikoista, jonka takia kannattaa ottaa riskin tutustua! Niinpä olen ollut ensimmäistä kertaa elämässäni kuukausia ilman suhdetta, mutta mielestäni se on kannattanut ja tilalle olen saanut hienoja ystäviä illanvieton, urheilun...parissa sekä olen hiton ylpeä moraalistani!!!
Tiedän olevani suosittu vastakkaisessa sukupuolen parissa, itsetuntoni on kohdallaan, pukeudun hyvin sekä käyttäydyn hyvin...toisinaan ; )
Niin miksi minulla olisi kiire tavata, joku mikä ei todellisessa kolahda sehän olisi sama, kuin heittäisi elämänsä hukkaan siltä osin eikä omia ajatuksia kannata heijastaa tai kuvitella toisessa näkevänsä vaan avaa korvansa, hiljentyy kuuntelemaan onko toinen sellainen, kuin haluaisit tai viihdytkö hänen kanssaan?
Itse huomaan pitäväni naisessa itsenäisyydestä, valtavasta intohimosta urheilua tms kohtaan, vahvoista mielipiteistä, roikkumattomuudesta...
Mielestäni rakkautta on antaa toisen olla sellainen kun on ilman että yrittää millään keinoin vaikuttaa toisen luonteeseen ja hyväksyy toisen heikkoudet sekä vahvuudet niin se luottamus syntyy.
Pelkkä intohimo sammuu vuosien aikana ja sen jälkeen näkee mikä suhteessa on se kantava voima tai päämäärä? Mutta toiselle ihmiselle täytyy antaa oma tila elää ja yhteiset hetket ovat...upeita!
Nämä asiat olen oppinut elämästäni.
Siis siksi en ole saanut vielä ketään, kun en ole ihastunut kehenkään?
Olen vain 175cm pitkä mies, eikä se tunnu naisille riittävän
Miehen pitää olla vähintään 190 pitkä ja painaa 105 kiloa.
Itseasiassa kun tuota mietin, olo tuntuu neuvottomalta. Kuinka minä voisin sen tietää? Tietenkin joitain faktoja voin mielessäin pohtia:
1.) olen nuori, 20 vuotta (mutta onko sekään selitys? Monella ikäiselläni tutulla on vakava suhde, saatika joillain jopa lapsikin)
2.) En ole törmännyt omanlaisiini ihmisiin, joilla olisi samanlaiset mielenkiinnot (kuten esimerkiksi rakastan taidetta(!!), hissukseen kotona olemista koska olen ns. taiteilijasielu).
3.) Ajoittaiset itsetunto-ongelmat. Välillä olen jäänyt kotia nyhvöttämään, kun mielipiteeni itsestäni ovat suorastaan ällöttävät (käytännössä "olen lihava, ruma, oksettava, säälittävä, masentunut, epäseksikäs lössykkä" -tyyliin).
4.) En liiku sinällänsä paljoa uusien ikäisteni ihmisten kanssa. Yleensä olen kotona, taikka vain töissä, välillä käyn yöelämässä, n. 1krt/2kk. Tosin syksyllä alkava yliopisto todennäköisesti muuttaa tätä asiaa.
5.) Ulkopuolisten tuttujen, vieraiden, puoleellisten ja puolueettomien ihmisten mielestä olen kaunis ja kuulopuheiden mukaan jopa liiankin seksikäs lähestyttäväksi, etteivät kaikki kuulemma kaikki uskaltaudu tulla juttelemaan (tietenkin baareissa pahimmat ensimmäiset hitusvinkulan-tavoittelijat, alias playerit, tulevat luokseni jakamaan sun monenmoista juttua. Hah, TURHAAN!). Tämä tietenkin voi olla mielistelyä, mutta näin olen kuullut. Ja tämän hetkisen olotilani mukaan (hehheh) en koe itseäni rumaksi, vain olen mielestäni kaunis nuori nainen.
6.) Olen suhteellisen älykäs/fiksu nainen, minulla on vankat mielipiteet ja olen määrätietoinen sekä itsenäinen persoona, jota moni ei ensisilmäyksellä uskoisi.
6.) Vieraille olen aluksi hieman sulkeutunut, johtuen monista huonoista kokemuksista ihmissuhteissa (kaikkea en sentään viitsi paljastaa, mutta inhottavia asioita on tapahtunut). Minuun kestää tutustua, joten tutustuminen vaatii toiselta osapuolelta kärsivällisyyttä. Hattua nostan sille, joka niin pitkälle pääsee!
Minulle ei anneta mahdollisuutta!
Olen ihan tavallinen ehkä aavistuksen nättikin nainen.
Kukaan ei vielä tähän mennessä ole antanut minulle mahdollisuutta. Ts. Ei ole halunnut tutustua syvällisemmin, tai sitten, kun tulen miesten kanssa hyvin juttuun, olen jäänyt ns. hyväksi jätkäksi, johon ei sekaannuta. :)
Sen pidemmin en selitä. Monimutkaista.
Mahdollisuutta alkaa seurustelemaan tarjottiin joskus lukio aikaan, eli n. 6 vuotta sitten. En kokenut sillon olevani valmis seurustelemaan. Nykyään ( ja jo muutaman vuoden) haluaisin alkaa seurustelemaan, mutta olen naisilla liian vanha olemaan kokematon ihmissuhteissa (olen 25v.). Vaikka yrittänyt, saanut vain vittuilua.
Pakko uskoa, että juna meni aikaan. Nyt vain on opeteltava elämään yksin, ja yritettävä elämästä yksin kaikki irti. Lapsia haluaisin, mutta peli menetetty.
kieletäytyä kun on pillua luvassa, paitsi jos nainen on ihan susi ruma. PILLUSTA on kuitenekin aina krooninen pula oli parisuhteessa tai ei..
kohtalaisen helposti munlaiselle komeelle miehelle, mutta naisille tunnetusti kokematon mies on verrattavissa ydinjätteeseen, joten en enää yritäkään saada itselleni naista. Koskaan en ole naisille aloitetta tehnyt baarissa enkä tule tekemäänkään, olen aivan tarpeeksi kuullut miesten kauhutarinoita kuinka "sivistyneesti" naiset heitä kohdellu.
Hmm.. noh, minussa on mm. se vika että olen ihan liian nuoren/poikamaisen näköinen. Ei minusta pahemmin kiinnostu kuin teinitytöt... Mutta kaippa mä oottelen sit 10 vuotta, ehkä silloin käy parempi flaksi sen oikean suhteen :D (Jos edes elän silloin enää :) Toisaalta kuitenkaan mua ei tämä asia haittaa, sillä olen sujut itseni kanssa.
Tämän "vian" hoksasin pari viikkoa sitten, kun juttelin samaan aiheeseen liittyvästä asiasta kaverini kanssa.
Elämä on vähän jännää toisinaan :)