Olen seurustellu 6kk,asumme eri paikkakunnilla,näemme lähes joka viikko,aluksi mies oli niin onnessaan löytäessään minut,kutsui jo kullaksi ennen ensitapaamista...itse en ollut heti niin ihastunut,mutta jatkettiin kuitenkin suhdetta ja kiinnostukseni kasvoi hiljalleen häntä kohtaan. Tunnen olevani kiintynyt häntä kohtaan,mutta nyt tuntuu,etten saa tunteilleni tarpeeksi vastakaikua,koskaan ei ole sanonut,että rakastaisi minua.Kysyin mitä tuntee mua kohtaa,sain epämääräisen vastauksen,ainakin tykkää kuulemma minusta.Sanoin suoraan,et tuleekohan tästä mitään,niin hän alkoi itkeä,että kun hän ei saa ketään muutakaan!väitti,et on yrittäny näyttää tykkäämistään mulle,esim.ostamalle meille yhteisen viikonloppuloman. Kyllähän rakkautta pitäisi vaalia,jotenkin tunnen itseni hölmöksi,ettei vaan käyttäisi hyväkseen meikäläistä.Esim.jos tulee luokseni vierailulle,yleensä viihtyy vain yhden yön,syynä se ettei saa nukuttua kunnolla...itse olen hänen luonaan ollut useitaki öitä.Olen monesti aiemmin saanu pettyä miesten suhteen,et näinkö taas kävi.Sitä haluaisi suojella itteään uusilta pettymyksiltä...oiskohan viisainta pistää poikki? Haluaisin suhteen jossa toinenkin on vakavissaan,ei mitään seikkailuja enää!
Apua
pettyneelle!
3368
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei!
Tutulta vaikuttaa kuviosi. Huh, olen itse samankaltaisessa tilanteessa, joten en liene oikea henkilö antamaan hyviä neuvoja. Mutta sanoisin, että yritä vielä hetken katsoa, miten asiat etenevät. Miehen pitää ehdottomasti voida järkevästi keskustella asioista, ellei dialogia saada syntymään, suhteelle ei helposti synny vankkaa pohjaa. Mutta anna hänelle vielä vähän aikaa, ellei tilanne muutu, on ikävä kyllä syytä breikkiin.
Itse tutustuin netissä toisella paikkakunnalla asuvaan mieheen 1,5 v sitten. Koska itse olin täysin tyytymätön silloiseen työpaikkaani (narsistijohtaja, diktatuurimainen organisaatio), hain ja sain! mieheni paikkakunnalta töitä viime vuodenvaihteessa. Ikävä kyllä suhde ei ole v. 2009 aikana kehittynyt lainkaan vaikka olemmekin voineet tavata useammin. Olen huomannut, että mies pitää minua jonkinlaisena itsestäänselvyytenä tai mahd. varauloskäyntinä. Keskustelemaan hän ei pysty, suhteesta ja sen tulevaisuudesta puhuminen aiheuttaa suurin piirtein samoja itkukohtauksia kuin sinun miehellesi. Etäisyyttä pitää mm. perheeseeni enkä esim. itse ole kerrankaan vielä saaanut tavata hänen perhettään (joka asuu vain 80 km päästä). Ei olisi kannattanut minun satsata häneen näin 1,5 vuoden ajan, mutta elämää ei voi tietää etukäteen, vain yrittämällä saa selvää...
Tsemppiä sinulle joka tapauksessa :-) Jos suhteenne kehittyy ja syvenee, onneksi olkoon! Jos ei, niin älä anna periksi. Itse olen myös harkinnut sitä, etten koskaan enää jaksa yrittää, mutta koetanpa kuitenkin ajatella niin, että ellei halua elää yksin, löytyy loppujen lopuksi kumppani rinnalle. Toivotaan ja tsemppaillaan!
onkos sun mies-ystäväs rekkakuski, 48v.? Jos on niin hän on aivan rikki sisältään...
Kuule sun varmaan kandee jutella ja kertoa mistä pitäisit ja mitä toivoisit hänen tekevän sulle, että tuntisit itsesi hieman onnellisemmaksi..toisaalta, kaikki eivät osaa/pysty näyttämään tunteitaan...6kk:n jälkeen ei vielä osaa sanoa rakastaako vai ei, ole onnellinen edes siitä, että näette viikottain? teillä sentään niin hyvin:)
Aivan ja ei ole rekkakuski 48v :)