Mulla on ongelma tyttöystävän kanssa. Olen itse ihan rakastunut häneen, ja rakastan häntä paljon. Meillä on kaikki muuten kait ihan ok, mutta...
En tiedä miten tämän aloittaisin tai kertoisin, meillä on yhdessä aina ollut mielestäni hauskaa, ainakun ollaan oltu kahdestaan. Hän sanoo rakastavansa mua, ja että välittää musta tosi paljon. Mutta ainakun seurassa on joku kaveri tai kuka tahansa, hänen kaveri siis tai tuttunsa, hän ei huomaa minua. Tuntuu että olisin joku vain poikaystävä, mutta en kuitenkaan ystävä.
Tyttöystäväni saattaa tulla pari kertaa tulla pussaamaan minua, ja sitten sanoo että olen ihana, on hiljaa, lähtee pois ja menee juttelee jonkun toisen kaverin kanssa. Sitten saatan joskus itse jos päädytään isossa porukassa yhteen aloittaa jonku keskustelun tai yritän aloittaa. Hän vastaa muutamalla sanalla, tai saattaa ehkä joskus jopa esittää vasta kysymyksen tms. Mutta menee kumminkin mielummin juttelemaan kaverin kanssa.
Ei tämä oikeastaan ennen minua häirinnyt, kuin nytten: Olin koko viikonlopun tyttöystäväni ja hänen kaveriporukkansa seurassa. Ei me taidettu oikeastaan kertaakaan jutella mistään koko vkl aikana, ja nyt kun mietin tätä, minun tekisi mieli alkaa itkeä, olen kuitenkin niin rakastunut häneen. Niin ei siis mielestäni kertaakaan juteltu mistään asiasta koko viikonlopun aikana, pari kertaa halailtiin, pussailtiin ja vasta makuuhuoneen puolella sai kunnon suudelman, kaikki muuten ihan normisti mutta ei minkäänlaista keskustelua. Muitten kanssa hän tuli kuitenkin hyvin juttuun.
Viikonlopun aikana kun päädyttiin samaan ryhmään tyttöystäväni kanssa pelaamaan lautapeliä, muille hän hymyili, nauroi, jutteli mutta minulle ei näyttänyt hymyä kertaakaan. Tuntuu että se ois aina vihane mulle ku ollaan jossain seurassa. Yritin itse pelin aikana aloittaa keskustelua, hän vaan vastaa yhdellä sanalla ja jatkaa muiden kanssa keskustelua. Tuntuu kurjalta kun muille hän jakaa hymyään mutta mulle näyttää nyrpeätä naamaa. Sitten tuon ko. pelin aikana hän sanoo minulle suht nyrpeästi "Lopeta" ja sitten ihmettelin että mikäs juttu tämä on ja vetäydyin kauemmas. Sitten hän laittaa käden minun jalalleni, hymyilee ja pussaa pari kertaa, ei kumminkaan sano mitään erityisempää, ja muiden kanssa jutustelu jatkuu.
Tämä nyt alkoi häiritsemään kun tuli tommonen koko viikonlopun kokemus. Olen hänelle kyllä sanonut pari kertaa että yrittäisi huomata minutkin, ja se päätyy siihen että tämä naiseni sanoo "pitäskö meiä koko aja soitella ja sanoo 5min välein mä rakastan sua" ei nyt sanan tarkkaan tuollein, mutta suuntaan antavasti tuohon tyyliin. En itsekkään halua mitään kaulassa roikkumista todellakaan. Mutta olen itse suht herkkä kundi. En voisi tehdä naiselle mitään pahaa, haluan että tyttöystäväni tuntee olonsa maailman parhaaksi.
Sitten tämmöset pikkuseikatkin on mua ihmettänyt: Kun katselen muita pareja tai rakastavaisia niin ei heillä mielestäni ainakaan jatkuvasti ole tälleen että joku kolmas kaveri sanoo "teistä pitää nyt ottaa kuva" kamera kädessä, sanoo siis minulle ja mun tyttöystävälleni, ite ajattelen ois ihan kivaa mutta tyttöystävän suusta tulee lamainen "Miksi..?" ja parin tunnin päästä juoksee kaverinsa kainaloon ja sanoo mulle että "ota nyt meistä kuva, meistä pitää ottaa kuva, meistä ei oo yhtää kuvaa" ja naureskelee. Nojoo, ehkä pikkusen mustasukkasuutta mulla :D mutta noita esimerkkejä meiän kohalla on useampiakin. Meinaan siis että lähes aina tuollaista tilanteesta riippumatta. Pakko oli tänne tulla avautuu kun en tiiä kelle avautuisin ja miten tästä tyttöystävälleni kertoisin. Ilman että siitä tulee mitään riitaa tai että hän loukkaantuu.
Mua oikeesti surettaa, koska jos se tulee aina olemaan tälläistä niin en usko että tämä tulee ainakaan minun puoleltani kestämään. Ja samalla silti stressaan kokoajan että se tekee tota sen takia ku se ei tykkää musta, että mä oon sille vaan se joku semmone "noku kaikilla muillakin on poikaystävä" no en usko, enkä edes ajattele noin, on meillä herkkiäkin hetkiä ollut ja niistä iloinen. Tuntuu kuitenkin siltä että häntä ei häiritsisi tämmöinen asia lainkaan, jos osat esim. vaihtuisi, mutta mulle tää on todella raastavaa.
Miksi hänellä on muiden kanssa hauskaa mutta tuntuu että mun kanssa aina ei ? Miksi hän ei halua jäädä yöksi vedoten esim vatsakipuihin ja siihen että hän tykkää olla kotona ? No hän kyllä viihtyykin kotona, ja on kyllä meillä yötäkin joskus ollut. Ja yleensä kun menen heille yöksi, se on minä joka kysyy että pääsenkö. Kyllä hän on pari kertaa kysynytkin, mutta useemmiten minä sen teen.
Tässä on nyt niin paljon kasautunut päähän niin paljon kaikkia juttuja että en tiiä mitä kaikkea vielä kertoisin. Ollaan nyt 4kk seurusteltu, tunnettu apaut 7-8kk. Itelläni on ikää 19 ja kullalla 18.
Jotain apuja tähän ? Neuvoja ? Tai muuta tulkintaa ? En haluaisi tämän jatkuvan näin. Vai onko vika mussa ? Mitä vielä voisin meistä kertoa ?
En tiedä miten tämän aloittaisin tai kertoisin, meillä on yhdessä aina ollut mielestäni hauskaa, ainakun ollaan oltu kahdestaan. Hän sanoo rakastavansa mua, ja että välittää musta tosi paljon. Mutta ainakun seurassa on joku kaveri tai kuka tahansa, hänen kaveri siis tai tuttunsa, hän ei huomaa minua. Tuntuu että olisin joku vain poikaystävä, mutta en kuitenkaan ystävä.
Tyttöystäväni saattaa tulla pari kertaa tulla pussaamaan minua, ja sitten sanoo että olen ihana, on hiljaa, lähtee pois ja menee juttelee jonkun toisen kaverin kanssa. Sitten saatan joskus itse jos päädytään isossa porukassa yhteen aloittaa jonku keskustelun tai yritän aloittaa. Hän vastaa muutamalla sanalla, tai saattaa ehkä joskus jopa esittää vasta kysymyksen tms. Mutta menee kumminkin mielummin juttelemaan kaverin kanssa.
Ei tämä oikeastaan ennen minua häirinnyt, kuin nytten: Olin koko viikonlopun tyttöystäväni ja hänen kaveriporukkansa seurassa. Ei me taidettu oikeastaan kertaakaan jutella mistään koko vkl aikana, ja nyt kun mietin tätä, minun tekisi mieli alkaa itkeä, olen kuitenkin niin rakastunut häneen. Niin ei siis mielestäni kertaakaan juteltu mistään asiasta koko viikonlopun aikana, pari kertaa halailtiin, pussailtiin ja vasta makuuhuoneen puolella sai kunnon suudelman, kaikki muuten ihan normisti mutta ei minkäänlaista keskustelua. Muitten kanssa hän tuli kuitenkin hyvin juttuun.
Viikonlopun aikana kun päädyttiin samaan ryhmään tyttöystäväni kanssa pelaamaan lautapeliä, muille hän hymyili, nauroi, jutteli mutta minulle ei näyttänyt hymyä kertaakaan. Tuntuu että se ois aina vihane mulle ku ollaan jossain seurassa. Yritin itse pelin aikana aloittaa keskustelua, hän vaan vastaa yhdellä sanalla ja jatkaa muiden kanssa keskustelua. Tuntuu kurjalta kun muille hän jakaa hymyään mutta mulle näyttää nyrpeätä naamaa. Sitten tuon ko. pelin aikana hän sanoo minulle suht nyrpeästi "Lopeta" ja sitten ihmettelin että mikäs juttu tämä on ja vetäydyin kauemmas. Sitten hän laittaa käden minun jalalleni, hymyilee ja pussaa pari kertaa, ei kumminkaan sano mitään erityisempää, ja muiden kanssa jutustelu jatkuu.
Tämä nyt alkoi häiritsemään kun tuli tommonen koko viikonlopun kokemus. Olen hänelle kyllä sanonut pari kertaa että yrittäisi huomata minutkin, ja se päätyy siihen että tämä naiseni sanoo "pitäskö meiä koko aja soitella ja sanoo 5min välein mä rakastan sua" ei nyt sanan tarkkaan tuollein, mutta suuntaan antavasti tuohon tyyliin. En itsekkään halua mitään kaulassa roikkumista todellakaan. Mutta olen itse suht herkkä kundi. En voisi tehdä naiselle mitään pahaa, haluan että tyttöystäväni tuntee olonsa maailman parhaaksi.
Sitten tämmöset pikkuseikatkin on mua ihmettänyt: Kun katselen muita pareja tai rakastavaisia niin ei heillä mielestäni ainakaan jatkuvasti ole tälleen että joku kolmas kaveri sanoo "teistä pitää nyt ottaa kuva" kamera kädessä, sanoo siis minulle ja mun tyttöystävälleni, ite ajattelen ois ihan kivaa mutta tyttöystävän suusta tulee lamainen "Miksi..?" ja parin tunnin päästä juoksee kaverinsa kainaloon ja sanoo mulle että "ota nyt meistä kuva, meistä pitää ottaa kuva, meistä ei oo yhtää kuvaa" ja naureskelee. Nojoo, ehkä pikkusen mustasukkasuutta mulla :D mutta noita esimerkkejä meiän kohalla on useampiakin. Meinaan siis että lähes aina tuollaista tilanteesta riippumatta. Pakko oli tänne tulla avautuu kun en tiiä kelle avautuisin ja miten tästä tyttöystävälleni kertoisin. Ilman että siitä tulee mitään riitaa tai että hän loukkaantuu.
Mua oikeesti surettaa, koska jos se tulee aina olemaan tälläistä niin en usko että tämä tulee ainakaan minun puoleltani kestämään. Ja samalla silti stressaan kokoajan että se tekee tota sen takia ku se ei tykkää musta, että mä oon sille vaan se joku semmone "noku kaikilla muillakin on poikaystävä" no en usko, enkä edes ajattele noin, on meillä herkkiäkin hetkiä ollut ja niistä iloinen. Tuntuu kuitenkin siltä että häntä ei häiritsisi tämmöinen asia lainkaan, jos osat esim. vaihtuisi, mutta mulle tää on todella raastavaa.
Miksi hänellä on muiden kanssa hauskaa mutta tuntuu että mun kanssa aina ei ? Miksi hän ei halua jäädä yöksi vedoten esim vatsakipuihin ja siihen että hän tykkää olla kotona ? No hän kyllä viihtyykin kotona, ja on kyllä meillä yötäkin joskus ollut. Ja yleensä kun menen heille yöksi, se on minä joka kysyy että pääsenkö. Kyllä hän on pari kertaa kysynytkin, mutta useemmiten minä sen teen.
Tässä on nyt niin paljon kasautunut päähän niin paljon kaikkia juttuja että en tiiä mitä kaikkea vielä kertoisin. Ollaan nyt 4kk seurusteltu, tunnettu apaut 7-8kk. Itelläni on ikää 19 ja kullalla 18.
Jotain apuja tähän ? Neuvoja ? Tai muuta tulkintaa ? En haluaisi tämän jatkuvan näin. Vai onko vika mussa ? Mitä vielä voisin meistä kertoa ?
Vastaukset 11
Vanhimmat
exältäni... itsellä oli viime vuoden loppupuolella siis tuon kaltainen nainen, ja siinä oli vielä se että jos satuin ehdottamaan kahenkeskistä iltaa ni ainahan se järkkäs itelle muuta menoa niin että itse en päässy mukaan...
alussa se oli aina raahaamassa mua sen luo yöksi, sen jälkeen se oli aina minä joka pyysi päästä yöksi noo sittemmin kävi niin että en enää päässy...
no sittemmin se meni siihen että kun otin asian puheeks ni mykkäkouluhan siitä seurasi, ja lopulta siihen että muitten kanssa nauru raikaa ja sitten ku itse ilmestyn paikalle ni johan on heti et "suu poikki" ja näin pois päin... ja sitten se alkaa syyttää jostai mustasukkasuudesta ym...
no tämän kanssa en sitten saanut asioihin selvyyttä ja lopulta laitoin tämän tapauksen vaihtoon, en jaksanu enää...
eli siis kannattaa yrittää puhua nuo asiat selviksi ja jos siinä sitten ilmenee jotain sivuseikkoja niin ne myös, varaa hänen kanssa vaikka yks ilta siihen että puhutte kaikki selviksi...
jokaiseen parisuhteeseen kuuluu toisen huomioon ottaminen, ja tuo kuulostaa siltä että hän jakaa kaiken huomionsa kavereille ja jättää sinut taka-alalle...
en näkisi tuota vielä hälyttävänä mutta jos tuo pitkään jatkuu puhumisesta huolimatta niin siinä vaiheessa kannattaa miettiä kahesti (varsinkin jos sua ahistaa tuollanen) että vaihtoon vai ei...
Vaikuttaa iän puolesta siltä, että otat vakavasti suhteen, mutta tyttö tahtoo kuitenkin elää toisella tavalla kuin liimautuen.
Pitäisikö vähän höllätä otetta, ettet ehkä kulje kaverisi "perässä" kuin uskollinen koira, vaan juttelet sinäkin muina miehinä omille kavereillesi yksin heitä tavatessanne ilman että pälyilet mitä toinen tekee. Sillä tuskin hän mitään laitonta tekee.
Seurusteluaika on todella lyhyt että perinpohjin tuntisi vielä toista. Periaatteet sinun ikäiselläsi on upeat.
Tai ei halua että muut huomaa kuin mukava olet.... ja siksi käyttäytyy noin
pelkää menettävänsä sut
en keksi parempaakaan selitystä
haluaa kontrolloida jokaista tilannetta, ettei mikään menisi niinkuin ei itse halua
joka tosin on väärin..
Hankalan tyttöystävän jättäminen on paras keino. Ei tuollaisen oikuttelijan kanssa kannata ainakaan perhettä perustaa, siinä tulee lapsillekin traumoja kun äiti määrää ja iskä on tossun alla 24/7.
Kiva kun itselläkin juuri sama tilanne..
Minä käyttäydyin noin kun aloimme seurustella miehen kanssa. Mies oli todella innokas ja liimautuvaa sorttia, aina olisi pitänyt olla yhdessä ja aina osoittaa tunteitaan. Kauan aikaa jaksoin käyttäytyä samoin kuin tyttöystäväsi, joskus olin jopa todella kylmä, kunnes oli pakko läväyttää miehelle päin naamaa, että en pidä siitä että joku on koko ajan lääppimässä, suukottelemassa ja ylistämässä. Ja sitten olikin lähes kriisi käynnissä kun mies otti sen niin että halusin hänestä eroon enkä enää tykännyt hänestä. Ja seuraava kuukausi menikin sitten niin että ei taatusti vahingossakaan koskenut minua tai edes istunut viereen. Lopulta tilanne rauhoittui.
Kerron nyt mitä itse koin läpi, en tiedä pyöriikö tyttöystävälläsi sama mielessä enkä tiedä miten itse käyttäydyt, mutta kuulostaisi siltä että käyttäydyt vähän samoin kuin mieheni. Minua ahdisti ja hävetti se, että mies oli koko ajan lääppimässä. En saanut olla rauhassa kavereiden kanssa, kun sen oli siihen pakko tulla mahdollisimman lähelle hinkkaamaan kättä reittä vasten ja pussailemaan ja osoittamaan tunteita. Se oli jatkuvaa. Hän oli varmasti alkuhuumassa tyystin, mutta minä olin erilainen. En halunnut pussailla ja tuoda julki tunteitani kaikkien edessä. Kyse ei ole siitä että olisin hävennyt miestä, tai en olisi häntä rakastanut, vaan yksinkertaisesti siitä, että julkisella paikalla halusin pitää oman henkilökohtaisen tilani. Ja kun sitä ei tajuttu käytökseni kautta (mies veti herneitä nenään toisinaan kun torjuin häntä) ja jouduin koko ajan stressaantumaan ja ahdistumaan tilanteesta, niin lopulta koko tilanne hajosi käsiin.
Varmaan ymmärrätkin pointin. Hänelle julkisesti tunteiden näyttäminen voi tarkoittaa aivan eri asiaa kuin sinulle. Hänelle se voi olla satunnainen hymy, suukko, hipaisu. Kuten minulle. Sinulle taas se tuntuisi olevan sitä että sinun täytyy saada tyttöystäväsi tuntemaan olonsa jatkuvasti maailman ihanimmaksi ihmiseksi josta et haluaisi olla sekuntiakaan erossa. Ymmärrettävää, mutta se voi olla todella ahdistavaa. Kyse on siitä että kaikki näyttävät kiintymyksensä eri tavoin. Jos sinusta toinen tuntuu että toinen haluaa olla rauhassa, anna hänen olla rauhassa. Kun annat tyttöystävällesi tilaa, lähestyy hänkin sinua helpommin kun hänen ei enää tarvitse pelätä, että pienikin huomionosoitus laukaisee sinussa hillittömän tarpeen pussailla ja halailla ja pitää kädestä.
Eikös aloittaja puhunut siitä, että tyttöystävä kyllä oma-aloitteisesti lääppi ja pussaili, mutta ei suostunut ottamaan poikakaveriaan mukaan mihinkään syvällisempään.
Ap pui sitä, miten koki sen, ettei mitään puhuta koko viikonloppuna ongelmalliseksi. Onko keskustelu lääppimistä?
Tässä vaiheessa voidaankin sitten miettiä sitä, että tämä keskustelu on vain toisen osapuolen kuvaus tapahtumista. Toinen osapuoli voisi hyvin olla toista mieltä. Minusta aloittaja kuulostaa sellaiselta tapaukselta kuin mieheni, ja sen pohjalta vastasinkin. Kuten sanoin, kerroin mitä itse koin koska tilanne vaikutti läpi. En voi tietää miten aloittaja todellisuudessa käyttäytyy, mutta mikäli tyttöystävä vetäytyy ja on kylmä, voi myös olla hyvä miettiä mitä voisi itse tehdä toisin eikä vain marmattaa että kun tyttöystävä on kakkiainen.
"Eikös aloittaja puhunut siitä, että tyttöystävä kyllä oma-aloitteisesti lääppi ja pussaili, mutta ei suostunut ottamaan poikakaveriaan mukaan mihinkään syvällisempään."
Kyllä. Siitäkin mainitsin tuossa viestissäni. Oravanpyörä: Poikaystävä on tytön mielestä liian ahdistava joten tyttö vetäytyy. Poika on hämillään ja vetäytyy. Tyttö yrittää pienin elein osoittaa että pitää kuitenkin tästä vielä, josta poika innostuu ja taas olisi halailemassa ja pussaamassa. Jolloin tyttö taas vetäytyy kun poika käyttäytyy liian ahdistavasti. En voi tietää onko tilanne tämä, enhän tunne tilannetta, mutta tätäkin on syytä harkita.
Minulla on samanlaisia kokemuksia ja tiedän kuinka kuluttavaa se voi olla. En ole itsekään sellainen ihminen joka haluaisi koko ajan olla lääppimässä julkisella paikalla, mutta haluaisin että minua kohdeltaisiin vähintään yhtä hyvin kuin muitakin ihmisiä. Että myös minulle puhuttaisiin, minua otettaisiin mukaan keskusteluun kun siihen yritän osallistua eikä vain ohitettaisi kuin olisin ilmaa, minulta kysyttäisiin mielipiteitä siinä missä muiltakin jne.
En omasta mielestäni ole mikään roikkuja, vaan olen varsin sosiaalinen ihminen, tutustun helposti ja mielelläni ihmisiin ja viihdyn oudommassakin porukassa, juttelen paljon muiden kanssa. Silti loukkaa kovasti että mies kohtelee minua kaveriporukassa yhtä kylmästi kuin aloittajaa kohdellaan. Haluaisin että minua kohdeltaisiin kuin hyviä kavereitakin ja juteltaisiin siinä missä muillekin. Ymmärrän sen jos seurassa ei halua pussailla tai lääppiä, sitä en ymmärrä että omaa seurustelukumppania kohdellaan kuin puolituttua.
Olen katsellut tätä vuosia, ja vihdoin päätin että saa riittää. En halua olla suhteessa jossa minua kohdellaan noin törkeästi. Sanoin miehellekin etten katsele meininkiä enää, ja jos se jatkuu vielä niin lähden oikeasti ja etsin miehen joka haluaa suhteen muuallakin kuin kahdestaan neljän seinän sisällä.
Vois kullallas olla vaikka joku asia mitä jännittää kuten seksi ja siks välttelee? Siitä vaikea ehkä puhua. Tai sitten ehkä ei ole vielä valmis sitoutuun suhun 100% mikä ois normaalia tuossa vaiheessa. Ne rakkauden tunteet on vasta kasvamassa ja tarttee niille tilaa. Vaikuttas silti siltä että oot upea kun oot antanutkin sitä vaikka vaikeeta on varmasti ollu. Sussa ei mitään vikaa ole sen suhteen että tiedät mitä haluat parisuhteelta ja näin ulkopuoliselle näyttäs että se on ihan normaalia. Surkeeta ettet saa sitä häneltä. Onhan toi teiän suhde vielä niin tuore ja ootte niin nuoria vielä. Varmaan jokainen joutuu jonkun aikaa taistella omien haamujen kanssa kasvaessaan suhteessa. Onko se sit kuukausia vai teetkö virheen kuten minä että rakkaudesta odotat vuosia kunnes tajuat ettei kyseinen ihminen pysty rakastaa sinua. Miten joku haluaa seurustella jonkun kanssa koska kokee sen tärkeäksi sosiaalisten paineitten takia. Vuosien jälkeen olen katkera koska en osannu tehä kuten aika moni järkevä ihminen. Mikä tarkoittaa sitä että olisin kohtuullisen ajan jälkeen tajunnut vain lopettaa. Toivon todella ettet ole kokemassa samaa. Haluan uskoa että sinun asias on toisin kuten sumensin vuosia omaa ajatteluani ja odotin parenpia aikoja. Sittemmin olen ollut ykkönen uudelle miehelleni ja en voi kuin vain kauhistella kaikessa miten niin moni asia on toisin. Hyvin. Kokemattomuuttani ja ties mistä syistä siedin jotain mitä en olisi saanut koskaan sietää. Selvittäkää asiat. Siinä selvitellessä vaikka se veis vielä kuukausia kasvatte joko yhteen tai sun pitää repäistä itses erille.