Olen avioliitossa ollut usean vuoden ja meillä ompi mieheni kanssa kaksi tyttöä, 10- vuotias ja kohta koulunsa aloittava.
Menee hyvin, tai on mennyt tähän asti . Raha ym. asiat ihan ok, vaikkei ollakaan mitään varakkaita. Velkakämpät ja lapset terveitä eli kutakuinkin niinkuin vissiin keskivertoperhe.
Mies käy kavereiden kanssa sekä sukulaistensa kanssa (hänellä on 4 sisarusta) illanvietoissa useammin kuin minä, luonnollisesti on käynyt jo lasten pienenä ollessa. Minä tietenkin kotona useimmiten lasten kanssa.
Itse olin sinkku yli kolmikymppiseksi ja sain siihen asti kapakoista ymv. tarpeekseni enkä koe niitä vieläkään mieluisiksi, no ehkä tyttöporukoissa tietyin väliajoin -> harvoin.
Itselläni ei ole sisaruksia eikä sukuakaan kovin lähellä.
Miehellä on tapana juoda itsensä näillä ulkoilureissuillaan sikakänniin mikä tarkoittaa sitä, että örvellystä ja muistamattomuutta on, mutta kotiin silti osautuu ja seuraava päivä on makaamista. Pahapäinen hän ei ole onneksi.
Itseäni on vain vuosi vuodelta kyrsinyt pirusti tämä systeemi, koska yhdessä juhlien meillä on ihan erilainen "juhlimistapa", eli minä otan vähemmän ja jos otan enemmänkin, en ole örvellyskunnossa. Kai siis olevinaan osaan ottaa viisaasti...
ja siinäpä ristiriitaa tulee. Toinen juo ja juo...
Onko mulla vaihdevuodet tulossa vai mikä vitutustauti, mutta vuosi vuodelta suututtaa tämä tilanne ja olen näköjään opetellut rivien välistä hattuilun taidon miehelleni. En itsekään ole siitä ylpeä ja jälkeenpäin itkettää ja harmittaa ja tähän asti jotenkin on selvitty anteeksipyynnöillä. Minua vain etukäteen jo tälläiseet juhlintatilaisuudet "pelottavat" ja inhottavat vaikka miten yritän selittää itselleni että mies on ok ja ihana selvänä tietenkin ja ettei tätä ryyppäilemistä tarvitse sentään joka päivä katsoa... alusta sti hänen juomistyyli on ollut todella humalahakuinen, eli sivistyneesti ei osaa ottaa.
Nuoruusvuosina ei seurustelusuhteissa ollut mitään negatiivisia kokemuksia että selittyis näin.
Nyt on mulle tullut joku pakkojuhlintamielle...yritän keksiä aina jonkun menon kun isännällä on joku kavereiden saunailta. Lapsille lapsenvahti vaikka mistä. En ole itse henk.koht paljon näistä nauttinut, mutta tiedän että kyse on vain omasta kostonhalustani.
Joku voi pitää minua pöpinä että tälläisestä pikku asiasta nostetaan kissa pöydälle...
pitäis kai yrittää keskustella kunnes jommalla kummalla ratkeaa??
Menee hyvin, tai on mennyt tähän asti . Raha ym. asiat ihan ok, vaikkei ollakaan mitään varakkaita. Velkakämpät ja lapset terveitä eli kutakuinkin niinkuin vissiin keskivertoperhe.
Mies käy kavereiden kanssa sekä sukulaistensa kanssa (hänellä on 4 sisarusta) illanvietoissa useammin kuin minä, luonnollisesti on käynyt jo lasten pienenä ollessa. Minä tietenkin kotona useimmiten lasten kanssa.
Itse olin sinkku yli kolmikymppiseksi ja sain siihen asti kapakoista ymv. tarpeekseni enkä koe niitä vieläkään mieluisiksi, no ehkä tyttöporukoissa tietyin väliajoin -> harvoin.
Itselläni ei ole sisaruksia eikä sukuakaan kovin lähellä.
Miehellä on tapana juoda itsensä näillä ulkoilureissuillaan sikakänniin mikä tarkoittaa sitä, että örvellystä ja muistamattomuutta on, mutta kotiin silti osautuu ja seuraava päivä on makaamista. Pahapäinen hän ei ole onneksi.
Itseäni on vain vuosi vuodelta kyrsinyt pirusti tämä systeemi, koska yhdessä juhlien meillä on ihan erilainen "juhlimistapa", eli minä otan vähemmän ja jos otan enemmänkin, en ole örvellyskunnossa. Kai siis olevinaan osaan ottaa viisaasti...
ja siinäpä ristiriitaa tulee. Toinen juo ja juo...
Onko mulla vaihdevuodet tulossa vai mikä vitutustauti, mutta vuosi vuodelta suututtaa tämä tilanne ja olen näköjään opetellut rivien välistä hattuilun taidon miehelleni. En itsekään ole siitä ylpeä ja jälkeenpäin itkettää ja harmittaa ja tähän asti jotenkin on selvitty anteeksipyynnöillä. Minua vain etukäteen jo tälläiseet juhlintatilaisuudet "pelottavat" ja inhottavat vaikka miten yritän selittää itselleni että mies on ok ja ihana selvänä tietenkin ja ettei tätä ryyppäilemistä tarvitse sentään joka päivä katsoa... alusta sti hänen juomistyyli on ollut todella humalahakuinen, eli sivistyneesti ei osaa ottaa.
Nuoruusvuosina ei seurustelusuhteissa ollut mitään negatiivisia kokemuksia että selittyis näin.
Nyt on mulle tullut joku pakkojuhlintamielle...yritän keksiä aina jonkun menon kun isännällä on joku kavereiden saunailta. Lapsille lapsenvahti vaikka mistä. En ole itse henk.koht paljon näistä nauttinut, mutta tiedän että kyse on vain omasta kostonhalustani.
Joku voi pitää minua pöpinä että tälläisestä pikku asiasta nostetaan kissa pöydälle...
pitäis kai yrittää keskustella kunnes jommalla kummalla ratkeaa??
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos alkoholia ei osaa ottaa niin että järki säilyy, sitten on parempi olla ottamatta kokonaan. Se ei ole mikään pikkuasia! Pakko sinun on tuo puheeksi ottaa, tulee siitä riita tai ei. Hattuilu ei auta, suora puhe toimii paremmin jos on toimiakseen. Nälviminen ja hattuilu vain ajaa miehen yhä varmemmin juomaan jotta pääsisi pakoon, jos haluat tilanteen ratkaista on suora puhe se ainut tie.
Pystyykö mies olemaan juomatta? Onko se vain tapa vai onkos e kehittynyt jo riippuvuudeksi? Yhteinen tipaton kuukausi voi saada jotain aikaan, ainakin miehelle selvennyksen siitä mitä juominen hänelle merkitsee, mitä tarkoitusta se palvelee. Käykää tämä keskustelu selvinä ja rauhallisina, ei riidan jo alettua.
***