Oli pakko päästä jonnekkin avautumaan täysin anonyymisti ja kertomaan omasta tapahtumastani, josta yritän nyt selvitä.
Vuosi sitten tapasin mitä ihanimman henkilön mitä maa sen päällään kantaa. Tajuttoman kaunis, älykäs ja huumorintajuinen ja todella seikkailullinen. Olen itsekkin kovaa seikkailijaa ja se hänessä ehkä iski eniten. Meillä oli omat juttumme, täysin ulkomaailmasta välittämättä. Elimme omaa elämäämme jo suhteen ensimmäisestä päivästä lähtien. Kaikki sujui aivan täydellisesti, kunnes sitten kesän alussa pistimme homman jäihin. Kyllä, me molemmat päätimme pistää homman jäihin. Kaiken täydellisyyden takana oli eräs asia, josta en päässyt millään eroon... Vaikea myöntää, mutta tupakka. Olen aktiivinen polttaja ollut varhaisteini-iästä lähtien. Yritin niin kovasti suhteen aikana pistää loppua sille, mutta jatkuva painostus sai minut vain salailevaksi. Kokeilin kaikkea mahdollista! Nikotiinikorvaustuotteita... imeskelytabletit, microtabletit, purukumi, laastari, inhalaattori.. Allen Carrin kirja nimeltä "Easy Way to Quit Smokiing". Mikään ei toiminut. Listalta puuttui tosin elektroninen tupakka ja Champix niminen lääke. Mutta hän ei jaksanut odottaa niiden tehoavan, koska muutkaan tavat eivät tehonneet, vika oli kuulemma minussa. Oli vain kaksi mahdollisuutta "Tupakka tai hän". Mutta painostaminen ja etenkin tupakointini miten se mursi häntä jatkuvasti, sai minut tuntemaan syylliseksi ja tunnen sitä nyt todella vahvasti. Tupakoitsijat kyllä tietävät miltä tuntuu, kun jotakin näin shokeeraavaa sanotaan tupakoitsijalle. Hermostuttaahan se ja mitä silloin tekee mieli? Savuketta.
Suhde tosiaan päättyi kaksi kuukautta sitten ja se on ollut elämäni parhainta aikaa, en ole koskaan ollut niin onnellinen ja rakastunut. Olen vain nyt katkeroitumassa, olemme edelleen hyvissä väleissä, mutta minä olen pahasti katkeroitumassa. Hän on saannut uuden alun, uusi mies. Ihan yllättäen vain kulman takaa ilmestynyt uusi mies hänen elämäänsä ja minä vielä murehdin vanhoja, onko tämä normaalia? Tuntuisi, kuin tämä henkilö olisi tunkeutunut minun paikalleni. Naisen perhe piti minusta, hänen muut lähisukulaisensa piti minusta. Tulin toimeen ja sovin hyvin koko sukujoukkoon. Ja nyt paikalla on joku toinen. Tiedän, tämä kuulostaa itsekkäältä ja todella pinnalliselta, mutta en vain osaa käsitellä katkeria ja mustasukkaisia tunteitani, olin vain ihan pakko päästä avaamaan ajatuksensa täällä näin.
Asioita joita tunnen tällä hetkellä on katkeruus, mustasukkaisuus ja itsensä syyllistäminen, vahva sellainen. Ennen olen ollut todella sujut itseni kanssa, nyt vain en kestä itseäni ja, en vain pysty lopettamaan. Champixia minulle ei määrätä, koska olen liian masentunut ja saan vasta uuden mahdollisuuden 6kk päästä. Onko muilla kokemuksia? Helpottaisi hyvin kuulla muiden kokemuksia.
Vuosi sitten tapasin mitä ihanimman henkilön mitä maa sen päällään kantaa. Tajuttoman kaunis, älykäs ja huumorintajuinen ja todella seikkailullinen. Olen itsekkin kovaa seikkailijaa ja se hänessä ehkä iski eniten. Meillä oli omat juttumme, täysin ulkomaailmasta välittämättä. Elimme omaa elämäämme jo suhteen ensimmäisestä päivästä lähtien. Kaikki sujui aivan täydellisesti, kunnes sitten kesän alussa pistimme homman jäihin. Kyllä, me molemmat päätimme pistää homman jäihin. Kaiken täydellisyyden takana oli eräs asia, josta en päässyt millään eroon... Vaikea myöntää, mutta tupakka. Olen aktiivinen polttaja ollut varhaisteini-iästä lähtien. Yritin niin kovasti suhteen aikana pistää loppua sille, mutta jatkuva painostus sai minut vain salailevaksi. Kokeilin kaikkea mahdollista! Nikotiinikorvaustuotteita... imeskelytabletit, microtabletit, purukumi, laastari, inhalaattori.. Allen Carrin kirja nimeltä "Easy Way to Quit Smokiing". Mikään ei toiminut. Listalta puuttui tosin elektroninen tupakka ja Champix niminen lääke. Mutta hän ei jaksanut odottaa niiden tehoavan, koska muutkaan tavat eivät tehonneet, vika oli kuulemma minussa. Oli vain kaksi mahdollisuutta "Tupakka tai hän". Mutta painostaminen ja etenkin tupakointini miten se mursi häntä jatkuvasti, sai minut tuntemaan syylliseksi ja tunnen sitä nyt todella vahvasti. Tupakoitsijat kyllä tietävät miltä tuntuu, kun jotakin näin shokeeraavaa sanotaan tupakoitsijalle. Hermostuttaahan se ja mitä silloin tekee mieli? Savuketta.
Suhde tosiaan päättyi kaksi kuukautta sitten ja se on ollut elämäni parhainta aikaa, en ole koskaan ollut niin onnellinen ja rakastunut. Olen vain nyt katkeroitumassa, olemme edelleen hyvissä väleissä, mutta minä olen pahasti katkeroitumassa. Hän on saannut uuden alun, uusi mies. Ihan yllättäen vain kulman takaa ilmestynyt uusi mies hänen elämäänsä ja minä vielä murehdin vanhoja, onko tämä normaalia? Tuntuisi, kuin tämä henkilö olisi tunkeutunut minun paikalleni. Naisen perhe piti minusta, hänen muut lähisukulaisensa piti minusta. Tulin toimeen ja sovin hyvin koko sukujoukkoon. Ja nyt paikalla on joku toinen. Tiedän, tämä kuulostaa itsekkäältä ja todella pinnalliselta, mutta en vain osaa käsitellä katkeria ja mustasukkaisia tunteitani, olin vain ihan pakko päästä avaamaan ajatuksensa täällä näin.
Asioita joita tunnen tällä hetkellä on katkeruus, mustasukkaisuus ja itsensä syyllistäminen, vahva sellainen. Ennen olen ollut todella sujut itseni kanssa, nyt vain en kestä itseäni ja, en vain pysty lopettamaan. Champixia minulle ei määrätä, koska olen liian masentunut ja saan vasta uuden mahdollisuuden 6kk päästä. Onko muilla kokemuksia? Helpottaisi hyvin kuulla muiden kokemuksia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tupakasta pääsee irti ilman kalliita vekottimia ja lääkkeitä. On vaan yksinkertaisesti polttamatta. Heitä tupakat roskiin äläkä osta uusia. Älä käy baarissa tms. paikoissa joissa poltetaan. Älä tapaa tupakoivia kavereita. Kun tekee mieli tupakkaa, juo vaikka lasi vettä tai mene lenkille. Tahdonvoimaa peliin! Pari viikkoa on tuskaa, mutta sitten se helpottaa. Tiedän kokemuksesta. Muistan yhä miten ihanan vapauttavaa oli, kun pikkuhiljaa alkoi erottaa luonnon hyviä tuoksuja eikä tupakallakäynti enää määrännyt elämisen rytmiä.
Tsemppaa itseäsi: mieti miten terva sotkee keuhkosi ja haiset pahalle. Mieti millainen olet 10 vuoden päästä kun ihosi on harmaa, etkä voi nauraa etkä rakastella ilman että tulee yskänkohtaus. 20 vuoden kuluttua et pysty ehkä ollenkaan rakastelemaan, kun verisuonesi ovat sökönä, tai kuolet keuhkosyöpään. Laske paljonko rahaa tupakkaan kuluu ja mieti mitä kivaa voisit tehdä sillä rahalla.
Syyllistämisajatukset voit heittää menemään, se ei hyödytä mitään. Mutta tupakanpoltto kannattaa lopettaa ihan itsesikin vuoksi, riippumatta siitä voitko palata yhteen rakkaasi kanssa vai et.
tupakka ollut eron syy?jos oli,niin enpä oo moista kuullut..