Erostani on jo yli viisi vuotta aikaa. Ongelmani on, että ex-vaimo jaksaa pitää yllä käsittämätöntä vihanpitoa ja sotatilaa. Emme ole moneen vuoteen olleet edes missään muussa yhteydessä, kuin sopineet pari kertaa vuodessa lasten asioista. Senkin ex-rouva tekee hirvittävän vaikeaksi. En ole hänen elämäänsä mitenkään puuttunut. On saanut olla ihan rauhassa
Oudointa tässä on, että hän halusi eron. Minä en. Kuinka kauan tällainen voi kestää? Onko kenelläkään samanlaista kokemusta? Taas on se aika vuodesta käsillä, että pitäisi kohta koulujen lukujärjestykset ja harrastusten aikataulut käydä läpi tapaamisten suopimiseksi. Harmittaa ja ahdistaa koko asia, kun tiedän millainen kitkerä soppa tästä taas on tulossa.
Oudointa tässä on, että hän halusi eron. Minä en. Kuinka kauan tällainen voi kestää? Onko kenelläkään samanlaista kokemusta? Taas on se aika vuodesta käsillä, että pitäisi kohta koulujen lukujärjestykset ja harrastusten aikataulut käydä läpi tapaamisten suopimiseksi. Harmittaa ja ahdistaa koko asia, kun tiedän millainen kitkerä soppa tästä taas on tulossa.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kyllähän se valitettava tosiasia on että jotkut naiset jäävät märehtimään sitä eroaan ja vihaavat entistä miestään loppuikänsä. En tiedä mistä on kysymys, siis miksi pitää olla vihamielinen ja katkera.
Aika usein nuo naiset vieläpä purkavat sen vihansa joko miehen uuden naisen päälle tai sitten ihan työpaikalla kiusaamalla kanssaihmisiään.
Eipä tunnu uusi mieskään poistavan sitä vihaa entistä miestään kohtaan. Se minua ihmetyttää kaikkein eniten. Siis kuinka nainen voi rakastaa uutta miestään ja samalla vihata entistä miestään.
Yritä kestää lasten takia. En voi muuta sanoa. En tiedä mitä tyydytystä katkerotinut ex- vaimo saa miehensä ja kanssaihmisten kiusaamisesta.
Ja sitten syyttää sinua??? Onko hän ehkä luonne vammanen tms.? Saavuttamattomat toiveet herättävät ehkä katkeruutta, kun avioliito ei ollutkaan sitä mitä luuli,
Tai
Kaataa vain oman pahan olonsa niskaasi. Jo lastenkin takia olisi hyvä päästä sopuun.
Olet varmaaan yrittänyt keskustella asiasta hänen kanssaan.
Itse erosin n.2v. Sitten yhteisestä sopimuksesta, kun oli niin paljon riitaa ja talous kuralla.
En kanna katkeruutta exälle ja välimme ovat ihan ok. Tsemppiä sinulle.
kysyä häneltä suoraan miksi on niin kiukkuinen, vihainen ja vaikea? Tai ehdota, että nyt sovitte vaihteeksi lasten asioista iloisesti ja hyvällä mielellä :)?
Vaimosi voi vihoitella, koska hänen mielestään sinä "annoit periksi" liian helpolla... eli hän ehdotti eroa, sinä sanoi "ok", vaikka hän pohjimmiltaan olisikin vain halunnut uudistaa suhdettanne - tms. Jotain sellaista Suuren Pettymyksen makua tuossa on. Eihän sitä tietenkään sinuun tarvitsi eikä saisikaan purkaa vaan hänen se pitäisi selvittää - mutta ei osaa ja on liian ylpeä hakeakseen apua :(.
Voisit kysyä myös miksi hän kohtelee sinua ilkeästi - vaikka omasta mielestäsi olet mitä parhain expuoliso ja myös hyvä isä lapsille.
Voit myös vähän sekoittaa soppaa... teette molemmat ensin kirjallisen ehdotuksen lasten lukujärjestysten mukaan aikataulujen sopimiseksi suurinpiirtein 50/50. Sitten vertaatte niitä - hyvässä lykyssä teille jää näin huomattavasti vähemmän soviteltavaa.
"...teette molemmat ensin kirjallisen ehdotuksen lasten lukujärjestysten mukaan aikataulujen sopimiseksi suurinpiirtein 50/50. Sitten vertaatte niitä - hyvässä lykyssä teille jää näin huomattavasti vähemmän soviteltavaa."
Minusta tuo on kokeilemisen arvoinen ehdotus. Tuskinpa se tilannetta pahentaakaan. Kiitokset siitä.
Ehdotat yhdeksi syyksi exäni käytökseen sitä, että ex-vaimoni saattaa vihoitella, koska minä annoin periksi hänen erovaateelleen liian helpolla. Että hän ei oikeasti olisi halunnutkaan erota.
Minun on vaikea uskoa, että kukaan aikuinen ihminen olisi niin lapsellinen, että ehdottaa sellaista asiaa kuin avioeroa huvikseen. Oikutellakseen. Jos näin asia oli, niin silloinhan ero oli oikeastaan ainoa mahdollisuus. Kuka sitä nyt lapsen kanssa aviossa olemaan.
huvikseen/oikutellakseen/lapsellisuuksissaan kukaan ehdota eroa... Mutta useinkin sekä miehet että naiset yrittävät "herätellä" toisiaan hieman tavallista rankemmilla huomautuksilla. Ja niistä yleensäkin syntyy aikamoinen soppa, koska miehet ja naiset tekevät mielellään täysin vääriä tulkintoja siitä mitä toinen on TODELLA tarkoittanut. Sellaista luulemisen arvailua sitten koko viestintä...
Luepa muuten vastaisuuden varalle jokin naisen käyttöopas.. Niissä on hyödyllistä tietoja esim. naisen käyttämistä sanoista, jotka tarkoittavat miehelle jotain aivan muuta. Kuten myös miesten viljelemiä ilmaisuja (kuten oikukas :)) - miten nainen sen kokee.
En kyllä ihan ole nyt mukana. Yritätteko sanoa, että kos ex-vaimoni yli viisi vuotta sitten halusi avioeron, ja minä tulkitsin sen väärin, niin sen takia hän on ollut katkera koko tuon viiden vuoden ajan? En usko tuota. Ei kukaan voi niin tyhmä olla. Lisäksi, hän olisi voinut kertoa, mitä hän oikeasti haluaa.
Ehkäpä hänellä jotain näitä nykyajan muotimielisairauksia ja hän ei muutu koskaan. Onneksi lapset ovat jonain päivänä 18v, eikä minun tarvitse ottaa asiaan enään mitään kantaa.
ja nii-in. Ihmiset voisivat kyllä periaatteessa kertoa toisilleen asioita sellaisella tavalla, että tulisivat aina oikein ymmärretyksi. Tämä vain ei aina ole mahdollista - tai oikeastaan melko harvoin kaksi ihmistä aina ymmärtää toisiaan ilman väärinkäsityksiä. Harvat osaavat purkaa ja selvittää väärinkäsityksiäkään oikein. Yhdestä väärinkäsityksestä tulee riitaa, jota yritettäessä selvittää, syntyy toinen väärinkäsitys, kolmas - ja kohta ollaan oikein väärinkäsitysten suossa. Siksi on helpompaa sivuuttaa koko asia ainakin muutamien epäonnituneiden korjausyritysten jälkeen. Asiaa usein pahentaa se, ettei aina tiedetä itsekään mitä haluaa - siksi sitä on vaikea ilmaista toiselle :). Ex-vaimosi ei varmaankaan kiukuttele sinulle yhden syyn takia eikä niistä ehkä yksikään johdu sinusta - ainakaan suoraan.
Sitten kun ex-vaimosi on kyllin kiukkuinen ja ahdistunut - hänen on vasta pakko kohdata omat heikkoutensa, nuo kiukun aiheet, joita hän yrittää paeta. Kukaan ei katkeroidu huvikseen - vaan sen katkeruuden takana on paljon selvittämättömiä asioita, pakenemista, ongelmien kiertämistä - ehkä koko elinikänsä ajalta. Sinä et voi asiaa auttaa muutoin paitsi ymmärtämällä, ettei se ole tyhmyyttä tai ilkeyttä sinua kohtaan. Tietysti kertomalla omista ajatuksista ja tunteistasi, voit herätellä häntä huomaamaan, että hänen "tarttis tehdä jotain".
Voihan olla mahdollista, että nainen ei avioeroa ottaessaan uskonut, että hän ihan oikeasti joutuu siitä päätöksestä vastuun kantamaan. Ehkä se oli yksi hänen oikuistaan. Ehkä hänen oikkujaan oli aina soviteltu eikä hän koskaan ollut joutunut oikeasti vastaamaan omista päätöksistään. Näinhän on joidenkin ihmisten kohdalla läpi elämän. Ensiksi kivet elämän polulta tasoittelee isä, sitten aviomies.
Tämä avioero saattoi olla päätös, jonka pidemmälle meneviä vaikutuksia hän ei osannut / halunnut pohtia ilmoittaessaan erostaan. Hän varmaan kuvitteli, että asia sovitaan ja mies tulee loikkien takaisin hänen luokseen. Mies ei tullutkaan ja nyt hän joutui oikeasti kohtaamaan eron totuuden. Ehkä se totuus ei häntä miellyttä.
Tuollainen prinsessan elämää elänyt oikukas lapsi ei tietenkään voi aikuisen ihmisen tavoin ymmärtää sitä, että päätöksien ja tekojen seuraamuksista on kannettava vastuu. Sellainen ihminen ei ole koskaan kasvanut aikuiseksi. Hän tulee syyttämään miestään omasta päätöksestään loppuelämänsä ajan. Eihän lapsi näe syytä koskaan itsessään.
Todella tyhmää ja lapsellista käytöstähän se on. Sellaisia naisia on paljon.
ja oikukasta käytöstä - vaan täysin tavanomaista ihmiselle, jota ei ole koskaan opetettu ottamaan vastuuta - tai kenties ei edes annettu ottaa sitä. Vastuu kun sisältää myös valtaa. Eikä tämä ole vain naisten ongelma - vastuutapakenevia miehiä on paljon. Paitsi vastuuta, jotkut pakenee, väistää ja välttelee läpi elämänsä useita asioita pystymättä kohtaamaan niitä. Tai edes toista ihmistä. Eikä heitä siitä ainakaan syytellä kannata. Yksikin oikea lempeä sana oikeassa paikassa voi rohkaista heitä eteenpäin.
"Yksikin oikea lempeä sana oikeassa paikassa voi rohkaista heitä eteenpäin."
Pannaanpa jalat maahan. Meinaatko, että joku ihminen kiusaa ex-puolisoaan viisi vuotta siksi, että hänelle ei ole sanottu yhtään lempeää sanaa? Miten hän on voinut päätyä avioliittoon ylipäätän, jos toinen ei ole koskaan lempeästi puhuhnut? Miten hän on voinut olla avioliitossa vuosikausia, jos toinen ei oleainutta lempeää sanaa sanonut?
Mitä taas tulee siihen, että eron ottaneellee ihmiselle, joka kiusaa ja parjaa ex-puolisoaan jatkuvasti, pitäisi sanoa lempeä sana, olen täysin eri mieltä. Aikuiseksi kasvanut ihminen ymmärtää, että kun toiselle vittuilee niin toinen vittuuntuu. Noin vastuuttomasta käytöksestä ja toisen kiusaamisesta joutuisi muissa tapauksissa linnaan. Avioeron ottaneelle keski-ikäiselle naiselle se sallitaan. Sitä nimittäin pidetään heille normaalina käytöksenä. Minä en pidä, enkä sityä hyväksy.
Jotkut erostaan katkeroituneet ihmiset ovat myös työpaikkakiusaajia. Lisäksi jotkut kiusaavat asiakaspalvelutehtävissä toimivia täysin syyttömiä ihmisiä, kaikkia ulkopuolisia joilla ei ole mitään tekemistä eron kanssa.
Minä en tiedä mitä tuollaiselle asialle pitäisi tehdä. Jotkut myrkyttävät koko ympäristön. Ikävintä on se että lapset joutuvat kärsimään.
joillekin jää viha vastakkaista sukupuolta kohtaan, koko maailmaa kohtaan ja ties mitä. Kun ei näe omassa toiminnassaan ikinä mitään vikaa.
Aikuiseksi kasvanut ihminen tajuaa, ettei toinen vittuile koskaan huvikseen. Ja kuten ap:n tapauksessa ei missään nimessä pidä ottaa vittuilua itseensä kohdistuvaksi ja turhan vakavasti (osaa siis suhtautua asiaan objektiivisesti). Aikuinen ihminen osaa myös torjua lempeästi häneen kohdistuvan turhan vittuilun. Lempeä torjuminen tarkoittaa jämäkkää ilmoitusta "ethän muuten enää vittuile minulle, koen sen todella ikäväksi " Piste.
Ei niin, että tyrmätään koko vittuileva ihminen "olet kamala, vastuuton, lapsellinen, käyttäydyt sopimattomasti. Sinun kuuluisi joutua linnaan, olet kelvoton ihminen, koska vittuilet". Tuo jälkimmäinen ei todellakaan ole aikuismaista käytöstä. Se, että käyttäytyy ystävällisesti tai edes neutraalisti vittuilevaa ihmistä kohtaan, on aikuismaista käytöstä.
Olet tietenkin oikeassa siinä, että toisen hankalaan käytökseen on aina joku syy. En kuitenkaan vähimmässäkään määrin syyllistä itseäni ex-vaimoni käytöksestä. Minä olen hänen ongelmistaan aiheutuneen kiusaksen kohde. en ongelmien syy. Hän halusi eron. Minä en ole häntä eron jälkeen vaivannut. Silti hän jaksaa olla rasittavan katkera ja hankala. Minusta syy, on se mikä hyvänsä, on hänen itsensä ratkaistava. Minulla ei ole enään eron jälkeen mitään velvollisuutta sotkeentua hänen mielenterveydellisiin ongelmiinsa. Sitä varten ovat lääkärit.
Sitten kysyisin sinulkta vielä: jos sinä joudut kiusauksen ja häirinnän kohteeksi, oletko sitä mieltä, että ei ole aikuismaista käytöstä ottaa yhteyttä viranomaisiin? Minä en ole ottanut, mutta mielessä on käynyt.
Et kerro sitä, miksi vaimosi halusi sinusta eron. Sehän varmasti vaikuttaa osaltaan.
Vaimo ei mitenkään syytä haluunsa erota kertonut. Sanoi olevansa kyllästänyt ja, että hänellä on vain yksi elämä. Niinhän meillä on. Minulla ei ollut toisia naisia, en ole väkivaltainen enkä juoppo.
Olitkohan vain liian täydellinen niinkuin minun eksä.. huolehti kyllä perheensä hyvin, rakensi talon jne.. mutta ei itse tehnyt mielestään koskaan virheitä, tai ei ainakaan nähnyt niitä.. vaan vaimo oli aikalailla syypää kaikkeen. Henkisesti nyrkin ja hellän välissä. Oma päätäntävalta aika vähissä ja sitten vielä sai kuulla olevansa huono siivoamaan jne vaikka yritti parhaansa. Minulle jäi tästä pitkästä liitosta jäljelle katkeruus enkä siksi oikein tahdo eksäni olevan onnellinen.
Jos et pärjännyt liitossasi, otit titenkin eron. Eikö se jo riitä? Miksi täytyy kiusata toista vielä itse ottamansa eron jälkeenkin? Vai etko olekaan tyytyväinen ottamasi eron jälkeen ja purat katumustasi exääsi, mutta hänellä onkin jo uusi onnellisempi elämä.
.. että minä halusin erota? mutta hyvä että se tuli. Liian täydellinen puoliso voi olla aika hallitseva osapuoli liitossa.
En varmasti ollut liian täydellinen. ainakaan ex-vaimon mielestä. Normaalina päivänä ensimmäinen virhe, josta hän huomautti, oli vaatteitteni valinta, kun pukeuduin. Kun tulin kotiin, ensimmäinen kommenti oli, että riisuin kengät väärin ja laitan takin väärään naulaan. Myöskin vitseissäni oli hänen mielestänn reilusti parantamisen varaa.
En tässä pohdi eron syitä. Ero mikä ero. Sitä ihmettelen, miksi ihminen pilaa päivänsä murjottamalla viisi vuotta itse ottamansa eron jälkeen.
Minä erosin yli kymmenen vuotta sitten ja vieläkään ex-vaimoni ei voi elää niin että lapsemme eivät kärsisi. Hän luulee tekevänsä oikein kun uhraa itsensä lapsillemme ja unohtaa katkerana elää itse. Minuun on välit totaalisesti poikki, ei mitään puhevälejä. Lapset kiristävät minulta rahaa sillä verukkeella että jos en anna en välitä. Äiti kuulemma antaa vähistäänkin. En ole lapsille haukkunut äitiään päinvastoin. Toistepäin ei ole kyllä sanoja säästelty. Lasten äiti on manipuloinnin mestari
Asiantuntijakin on neuvoneet minua olemaan haukkumatta lapsille äitiään, sen kyllä tiesin ilman neuvojakin.
Lapset kuulemma vanhempana muodostavat omat käsityksensä ja saattavat luoda suhteet minuun uudelleen, saattavat.
Odottavan aika on vain äärettömän pitkä tässä tapauksessa. Ja eniten tässä kärsivät lapsemme.
Ikävöin lapsiani aivan valtavasti, mutta olen ihan voimaton tekemään tilanteelle mitään. Olen jo tän helvetin systeeminkin mielestä suunnilleen rikollinen ja äiti niin ihana kun jaksaa kaitsea lapsiaan.
Toivottavasti joku voima muuttaa lakiamme, niin että myös miehellä on enemmän oikeuksia lapsiinsa. Ja joku instanssi voisi tukea myös isää erotilanteessa.
En yhtään ihmettele kun Suomessa on niin paljon isiä jotka yksinkertaisesti luovuttavat...
Tässä naispsykologin kirjoitus aiheesta. Oikein hämmästyttää tuo sävy. eikö mies olekaan jo syntyjään paha ja kaikissa toimissaan väärässä?
http://www.nettipsykologi.com/artikkelit/eroisat.html