Lueskelin tuossa aiempaa postia miesten puhumattomuudesta. Varmaan tälläistäkin löytyy mutta ainakin oma ystäväpiirini on sellaista jossa puhuminen kaikenlaisilla tasoilla on ihan normaalia. Elämässäni on kyllä ollut naisia joiden kyky puhua on ollut varsin rajoittunut. Omasta mielestään ovat hyviä puhumaan mutta sitten kun pitäisi ihan oikeasti vähän keskustella vaikka siitä mitä tuntee tai kokee tai vaikka sitten ihan mistä tahansa niin vastassa on ollut sellainen hölmistynyt katse ja kyvyttömyys yksinkertaisesti kertoa mitään mistään tärkeästä asiasta.
En nyt tarkoita niitä naisia joiden yleissivistys ei muutenkaan riittäisi edes hauskojen asioiden juttelemiseen. Ja siis hauska ei tarkoita sellaista normaalia rajoittunutta kyvyttömyyttä nähdä maailmaa vähän laajemmin. Tarkoitan niitä jotka ymmärtävät vaikka sarkasmista ja piilomerkityksistä sekä tilannetajusta jotain ja osaavat nokkelastikin siirtyä vaikka surrealistisesta huumorista viiltävään kriittisyyteen. Tälläisilläkin on helposti sitten klikkinsä. Monet naiset piiloutuvat sen taakse että nainen liikkuu useammilla tasoilla ja sieltä sielujen syövereistä ne rakennelmat millä tavoin asiat saadaan esitettyä ovat niin kovin erilaisia kuin miehillä. Paskat sanon minä. Hyvin itsensä tuntevista miehistä ja hyvin itsensä tuntevista naisista miehillä on omien kokemuksieni mukaan paljon parempi kosketuspinta omiin tunnetiloihinsa. Kykenevät ne myös paremmin ilmaisemaan.
Selvyyden vuoksi sanon että minulla ei ole mitään naisia vastaan. Oma etsintäni on vihdoin päättynyt ja saan nauttia sellaisen naisen seurasta jossa keskustelulla ei ole rajoja ja se on rehellistä. Välillä olemme tasoilla, johon en ole edes tiennyt ihmisen voivan päästä toisen kanssa. Ja ihmisen tasoista minä satun tietämään aika paljon.
En nyt tarkoita niitä naisia joiden yleissivistys ei muutenkaan riittäisi edes hauskojen asioiden juttelemiseen. Ja siis hauska ei tarkoita sellaista normaalia rajoittunutta kyvyttömyyttä nähdä maailmaa vähän laajemmin. Tarkoitan niitä jotka ymmärtävät vaikka sarkasmista ja piilomerkityksistä sekä tilannetajusta jotain ja osaavat nokkelastikin siirtyä vaikka surrealistisesta huumorista viiltävään kriittisyyteen. Tälläisilläkin on helposti sitten klikkinsä. Monet naiset piiloutuvat sen taakse että nainen liikkuu useammilla tasoilla ja sieltä sielujen syövereistä ne rakennelmat millä tavoin asiat saadaan esitettyä ovat niin kovin erilaisia kuin miehillä. Paskat sanon minä. Hyvin itsensä tuntevista miehistä ja hyvin itsensä tuntevista naisista miehillä on omien kokemuksieni mukaan paljon parempi kosketuspinta omiin tunnetiloihinsa. Kykenevät ne myös paremmin ilmaisemaan.
Selvyyden vuoksi sanon että minulla ei ole mitään naisia vastaan. Oma etsintäni on vihdoin päättynyt ja saan nauttia sellaisen naisen seurasta jossa keskustelulla ei ole rajoja ja se on rehellistä. Välillä olemme tasoilla, johon en ole edes tiennyt ihmisen voivan päästä toisen kanssa. Ja ihmisen tasoista minä satun tietämään aika paljon.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mielestäni naisten ja miesten keskustelu- ja ilmaisutaidoissa ei ole eroa. Ero on keskustelutavoissa.
En allekirjoita sitä, että miehet eivät puhu. Yhtä usein, kun kyse on siitä, että joku ei osaa puhua, on kyse siitä, että joku ei osaa kuunnella. Jos joku ei keskustele samoin kuin itse, on helppo leimata hänet kyvyttömäksi. Jos joku ei puhu, hän ei yleensä koe (tai ole kokenut) tulevansa kuulluksi ja ymmärretyksi.
Toisinaan miehillä ja naisilla on samalle sanalle jopa eri merkitys. Puhu siinä sitten, kun ei ole yhteistä kieltä. Miten välttyä väärinkäsityksiltä, jos ei edes tiedosta puhuvansa osittain eri kieltä.
Parisuhteessa ei ole tärkeää, että molemmat osaavat puhua, pukea tunteensa sanoiksi. Tärkeää on, että osataan keskustella yhdessä, ymmärretään mitä sanat tarkoittaa toiselle.
Oppiminen on mahdollista. Hedelmällisempää, kuin painostaa toista puhumaan, on miettiä miksi minulle on hankala puhua, osaanko kuunnella, ymmärränkö, arvostanko, hyväksynkö.
Usein sanotaan jostain, että hänelle on helppo puhua. Miksiköhän?