lainvastaista. Työturvallisuuslaissa ja yhdenvertaisuuslaissa on määrätty niiden lakien valvojaksi työsuojeluviranomainen, eikä työsuojeluviranomaiseen virkasuhteessa oleva tarkastaja, jota ei työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annettua lakia (ns. valvontalaki) koskevan hallituksen esityksen yksityiskohtaisten 2 §:n perustelujen mukaan pidetä työsuojeluviranomaisena.
Kun työsuojeluviranomaisen toimivaltaan kuuluvat asiat ratkaisee piiripäällikkö esittelystä, ei tarkastajan antama tarkastuskertomus ole työsuojeluviranomaisen antama valituskelpoinen päätös, eivätkä hallintotuomioistuimet tutki tarkastuskertomuksesta tehtyjä valituksia.
Perustuslain 21 §:n mukaan jokaisella on oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva asia toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi, saada siitä perusteltu päätös, josta voi valittaa toimivaltaiseen tuomioistuimeen. Mutta kun kaikki työturvallisuuslain 28 §:n tarkoittamat terveydelle haittaa tai vaaraa aiheuttavat epäasiallista kohtelua ja häirintää sekä yhdenvertaisuuslain 6 §:n tarkoittamaa syrjintää koskevat tapaukset käsitellään stm:n ohjeiden mukaisesti työsuojelutarkastuksen keinoin, ei perustuslain 21 §:n vaatimukset täyty miltään osin. Kukaan ei varmaan kiistäne, että kyseessä on yksilön oikeuksia (ja velvollisuuksia) koskevasta asiasta (PL 6, 7 ja 10 §§).
Missään valvontalain kohdassa ei määrätä, että kaikki valvonta-asiat on käsiteltävä työsuojelutarkastuksessa ja työsuojeluviranomainen antaa asiasta valituskelpoisen päätöksen vain jos tarkastaja siirtää asian työsuojeluviranomaisen ratkaistavaksi (valvontalain 14 §). Päinvastoin valvontalain 3 §:n 2 momentissa määrätään, että työsuojeluviranomaisen valvontatoimintaan sovelletaan hallintolakia... Kun kaiken lisäksi työsuojelupiireissä ei edes tunnisteta työturvallisuus- tai syrjintärikoksia, muutamia kaikkein härskimpiä poikkeuksia lukuunottamatta yhteydenotot työsuojeluviranomaiseen päättyvät tarkastajan antamaan tarkastuskertomukseen, josta ei siis voi valittaa. Jos joku jäärä valittaa, niin hao:t eivät tutki valituksia. Tiedän sen omasta kokemuksesta.
Työturvallisuuslain 28 §:n mukaanhan työnantajan on saatuaan tiedon (mistä tai keneltä tahansa) yksilöön kohdistuvasta epäasiallisesta kohtelusta, ryhdyttävä kaikin käytettävissään olevin keinoin epäasiallisen kohtelun lopettamiseksi. Jos niin ei tapahdu on työsuojeluviranomaisen on valvontalain 50 §:n mukaisesti annettava asia poliisille esitutkintaa varten. Kuitenkin nykyisen käytännön mukaan tarkastaja antaa työnantajalle toimintaohjeen tai muuten opastaa työnantajaa epäkohtien käsittelyssä. Tuo menettely on jyrkässä ristiriidassa lain kanssa ja hao:t siunaavat sen.
Yhdenvertaisuuslaki on jäänyt torsoksi työsuojelupiirien virheellisen tulkinnan vuoksi. Minunkin tapauksessani takastajan mukaan perusteeton eriarvoiseen asemaan asettaminen ja siinä pysyttäminen eivät ole syrjintää, vaan kyseessä on normaali palkkauksta koskevien erimielisyysneuvottelujen piiriin kuuluva asia. Laki sanoo kuitenkin jotain aivan muuta.
STM:n antamaa ohjetta, jonka mukaan kaikista valvonta-asioista on annettava tarkastuskertomus, ei saisi perustuslain 107 §:n mukaan noudattaa, koska se on ristiriidassa perustuslain 21 §:n kanssa. Ja vaikka tuo stm:n ohje olisi lainmukainen, mitä se ei ole, ei sitä saisi ainakaan tuomioistuimissa soveltaa perustuslain vastaisena (PL 106 §). Ja vielä: perustuslain 22 § velvoittaa kaikkia viranomaisia ja niissä toimivia virkamiehiä turvaamaan perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Tuota säännöstä rikotaan mennentullen ja jo nyt ovat tuhannet suomalaiset jääneet ilman heille kuuluvaa oikeusturvaa.
Kyseessä on todella massiivinen perus- ja ihmisoikeuksien loukkausten sarja, johon eivät hallintotuomioistuimetkaan halua puuttua.
Kun työsuojeluviranomaisen toimivaltaan kuuluvat asiat ratkaisee piiripäällikkö esittelystä, ei tarkastajan antama tarkastuskertomus ole työsuojeluviranomaisen antama valituskelpoinen päätös, eivätkä hallintotuomioistuimet tutki tarkastuskertomuksesta tehtyjä valituksia.
Perustuslain 21 §:n mukaan jokaisella on oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva asia toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi, saada siitä perusteltu päätös, josta voi valittaa toimivaltaiseen tuomioistuimeen. Mutta kun kaikki työturvallisuuslain 28 §:n tarkoittamat terveydelle haittaa tai vaaraa aiheuttavat epäasiallista kohtelua ja häirintää sekä yhdenvertaisuuslain 6 §:n tarkoittamaa syrjintää koskevat tapaukset käsitellään stm:n ohjeiden mukaisesti työsuojelutarkastuksen keinoin, ei perustuslain 21 §:n vaatimukset täyty miltään osin. Kukaan ei varmaan kiistäne, että kyseessä on yksilön oikeuksia (ja velvollisuuksia) koskevasta asiasta (PL 6, 7 ja 10 §§).
Missään valvontalain kohdassa ei määrätä, että kaikki valvonta-asiat on käsiteltävä työsuojelutarkastuksessa ja työsuojeluviranomainen antaa asiasta valituskelpoisen päätöksen vain jos tarkastaja siirtää asian työsuojeluviranomaisen ratkaistavaksi (valvontalain 14 §). Päinvastoin valvontalain 3 §:n 2 momentissa määrätään, että työsuojeluviranomaisen valvontatoimintaan sovelletaan hallintolakia... Kun kaiken lisäksi työsuojelupiireissä ei edes tunnisteta työturvallisuus- tai syrjintärikoksia, muutamia kaikkein härskimpiä poikkeuksia lukuunottamatta yhteydenotot työsuojeluviranomaiseen päättyvät tarkastajan antamaan tarkastuskertomukseen, josta ei siis voi valittaa. Jos joku jäärä valittaa, niin hao:t eivät tutki valituksia. Tiedän sen omasta kokemuksesta.
Työturvallisuuslain 28 §:n mukaanhan työnantajan on saatuaan tiedon (mistä tai keneltä tahansa) yksilöön kohdistuvasta epäasiallisesta kohtelusta, ryhdyttävä kaikin käytettävissään olevin keinoin epäasiallisen kohtelun lopettamiseksi. Jos niin ei tapahdu on työsuojeluviranomaisen on valvontalain 50 §:n mukaisesti annettava asia poliisille esitutkintaa varten. Kuitenkin nykyisen käytännön mukaan tarkastaja antaa työnantajalle toimintaohjeen tai muuten opastaa työnantajaa epäkohtien käsittelyssä. Tuo menettely on jyrkässä ristiriidassa lain kanssa ja hao:t siunaavat sen.
Yhdenvertaisuuslaki on jäänyt torsoksi työsuojelupiirien virheellisen tulkinnan vuoksi. Minunkin tapauksessani takastajan mukaan perusteeton eriarvoiseen asemaan asettaminen ja siinä pysyttäminen eivät ole syrjintää, vaan kyseessä on normaali palkkauksta koskevien erimielisyysneuvottelujen piiriin kuuluva asia. Laki sanoo kuitenkin jotain aivan muuta.
STM:n antamaa ohjetta, jonka mukaan kaikista valvonta-asioista on annettava tarkastuskertomus, ei saisi perustuslain 107 §:n mukaan noudattaa, koska se on ristiriidassa perustuslain 21 §:n kanssa. Ja vaikka tuo stm:n ohje olisi lainmukainen, mitä se ei ole, ei sitä saisi ainakaan tuomioistuimissa soveltaa perustuslain vastaisena (PL 106 §). Ja vielä: perustuslain 22 § velvoittaa kaikkia viranomaisia ja niissä toimivia virkamiehiä turvaamaan perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Tuota säännöstä rikotaan mennentullen ja jo nyt ovat tuhannet suomalaiset jääneet ilman heille kuuluvaa oikeusturvaa.
Kyseessä on todella massiivinen perus- ja ihmisoikeuksien loukkausten sarja, johon eivät hallintotuomioistuimetkaan halua puuttua.
Vastaukset 4
Vanhimmat
se porukka lähinnä pystyy kusemaan ihmisoikeuksien päälle, muuta eivät
ymmärrä eivätkä haluakaan
organisaatiojutuissa, mutta varmaan valittaessa kannattaa pätkiä asiat selkeiksi kokonaisuuksiksi ja keskittyä asiaan kerrallaan? Ja voittoon kerrallaan...
´Kirjoitat todellakin tärkeästä ja törkeästä viranomaisten luomasta systeemistä, jolla työpaikoilta ,ja julkishallinnon työpaikoilta varsinkin, saadaan
omaan klikkiin kuuluville valta työpaikoilla.
lisäyksenä parin KHO:n päätöksen perusteluita oleellisilta osin:
Vuosikirjapäätöksessä KHO:2008:25, perustelujen kohdassa 3.4 ”A:n oikeus valittaa tiedekuntaneuvoston päätöksestä” KHO toteaa että, ”Perustuslain tarkoituksena on turvata jokaiselle mahdollisuus säännönmukaiseen muutoksenhakukeinoon eli valitukseen silloin, kun kysymys on muutoksenhakijan perustuslain 21 §:n 1 momentissa tarkoitetuista oikeuksista ja velvollisuuksista”. Tuo osoittaa sen, ettei ole merkitystä sillä onko päätös/ratkaisu syntynyt lain mukaisessa järjestyksessä, vaan oleellista on se, onko kysymys on muutoksenhakijan perustuslain 21 §:n 1 momentissa tarkoitetuista oikeuksista ja velvollisuuksista.
Korkein hallinto-oikeus on perustellut päätöstään KHO:2008:62 (26.8.2008) mm.: ”Kun lisäksi otetaan huomioon Suomen perustuslain 21 §:n 1 momentin säännös jokaisen oikeudesta saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi, korkein hallinto-oikeus katsoo, että kysymyksessä on sellainen hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentissa tarkoitettu viranomaisen ratkaisu, josta saa valittaa. Hallinto-oikeuden olisi näin ollen tullut tutkia A:n valitus”. Myös seuraavia päätöksiä on perusteltu joko perustuslain 21 §:llä tai EIS 6 artiklalla tai molemmilla: KHO:2007:76 (6.11.2007), KHO:2007:68 (5.10.2007), KHO:2007:67 (5.10.2007), KHO:2008:44 (12.6.2008).
Jos hallintolainkäyttölain 4 § ja 5.1 § yhdistettäisiin saataisiin seuraavanlainen säännös: "TOIMENPITEESTÄ, jolla hallintoasia on ratkaistu tai jätetty tutkimatta, saa valittaa sen mukaan kuin tässä laissa säädetään." Tuo ei antaisi enää hallintotuomioistuimille mahdollisuutta perustella päätöstään sillä, että kyseessä ei ole sellainen HLL 5.1 §:ssä tarkoitettu PÄÄTÖS, josta voi valittaa.
Noiden em. päätösten perustelut osoittavt, että työsuojeluviranomaisessa menetellään vastoin lakia, kun se ei anna työturvallisuuslain 28 §:n ja yhdenvertaisuuslain 6 §:n tarkoittamissa, työsuojeluviranomaiselle tuoduissa asioissa valituskelpoista päätöstä.
Yksikään viranomainen, ei edes KHO ole edes pyrkinyt osoittamaan, että edellisessä kappaleessa mainittujen pykälien tarkoittamissa asioissa ei olisi kyse yksilön oikeuksista (ja velvollisuuksista).