Olen itse 24-vuotias nainen ja olen tapaillut parin viikon ajan itseäni 11 vuotta vanhempaa miestä. Meidän ikäero ei haittaa minua eikä häntäkään koska tulemme täydellisesti toimeen keskenämme. Meillä on ollut todella ihanat kaksi ensimmäistä viikkoa ja olemme molemmat erittäin ihastuneita ja hän haluaisi jatkaa tätä ihan kunnolla seurustelu mielessä. Nyt sitten kuluneena viikonloppuna hän kuitenkin kertoi ihan yllättäen että hänellä onkin poika joka on 8-vuotias (poika asuu äitinsä luona eri kaupungissa kuin isä sekä minä). Hän myös sanoi että ei meinannut ensiksi minulle tuota uutista tässä vaiheessa kertoa koska ei ollut varma miten asiaan suhtautuisin ja koska hän todella pitää minusta.
Totta puhuen en ole ikinä kuvitellut että haluaisin olla kenenkään äitipuoli; varsinkaan tämän ikäisenä ja kun oma pikkuveljeni on tämän miesystäväni poikaa vain vuoden vanhempi. Lisäksi mietityttää se että kun tämä mies on ainoa lapsi itse (eli hänellä ei ole sisaruksia) niin haluaako hän sitten välttämättä ikinä enempää kuin yhden lapsen. Itse kuitenkin tiedän että haluan omiakin lapsia jossain vaiheessa ja mieluummin enemmän kuin yhden. Pääasiassa en kuitenkaan halua olla vain ja ainoastaan mikään äitipuoli lopun elämääni Ja kuinka ottaa sitten rooli tämän miehen pojan elämässä; minua hieman pelottaa se että tulisiko minusta ns. isosisko tuolle pojalle kun oma veljenikin on 9-vuotias? Ja miten koko homma muutenkin; tuleeko mies aina olemaan ensimmäisen lapsensa puolella kaikessa ja huomaako hän välttämättä jos tuo hänen lapsi ei sitten vaikka minusta tykkääkään? yms…
Olisin kiitollinen jos jollakulla olisi jotain kokemuksia tällaisista asioista kun itse en oikein tiedä mitä pitäisi ajatella tästä puun takaa tulleesta asiasta; pidän kuitenkin tuosta miehestä todella paljon mutta nyt tuo lapsi juttu arveluttaa… Jäänkö katsomaan mitä tästä tulee vai juoksenko kovaa vauhtia karkuun?
Totta puhuen en ole ikinä kuvitellut että haluaisin olla kenenkään äitipuoli; varsinkaan tämän ikäisenä ja kun oma pikkuveljeni on tämän miesystäväni poikaa vain vuoden vanhempi. Lisäksi mietityttää se että kun tämä mies on ainoa lapsi itse (eli hänellä ei ole sisaruksia) niin haluaako hän sitten välttämättä ikinä enempää kuin yhden lapsen. Itse kuitenkin tiedän että haluan omiakin lapsia jossain vaiheessa ja mieluummin enemmän kuin yhden. Pääasiassa en kuitenkaan halua olla vain ja ainoastaan mikään äitipuoli lopun elämääni Ja kuinka ottaa sitten rooli tämän miehen pojan elämässä; minua hieman pelottaa se että tulisiko minusta ns. isosisko tuolle pojalle kun oma veljenikin on 9-vuotias? Ja miten koko homma muutenkin; tuleeko mies aina olemaan ensimmäisen lapsensa puolella kaikessa ja huomaako hän välttämättä jos tuo hänen lapsi ei sitten vaikka minusta tykkääkään? yms…
Olisin kiitollinen jos jollakulla olisi jotain kokemuksia tällaisista asioista kun itse en oikein tiedä mitä pitäisi ajatella tästä puun takaa tulleesta asiasta; pidän kuitenkin tuosta miehestä todella paljon mutta nyt tuo lapsi juttu arveluttaa… Jäänkö katsomaan mitä tästä tulee vai juoksenko kovaa vauhtia karkuun?
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Lisäksi mietityttää se että kun tämä mies on ainoa lapsi itse (eli hänellä ei ole sisaruksia) niin haluaako hän sitten välttämättä ikinä enempää kuin yhden lapsen."
Tähän ei auta muu kuin keskustelu. Tosin parin viikon tuntemisen jälkeen en kyllä ehkä vielä alkaisi suunnitelmia perheen perustamisen varalta tekemään kun lähes tuntemattomia vielä oltaisiin. Mutta keskustellahan voi yleisellä tasolla.
"Pääasiassa en kuitenkaan halua olla vain ja ainoastaan mikään äitipuoli lopun elämääni"
Kai sinä nyt miehelle jotain muutakin olisit kuin hänen lapsensa äitipuoli?
"Ja kuinka ottaa sitten rooli tämän miehen pojan elämässä; minua hieman pelottaa se että tulisiko minusta ns. isosisko tuolle pojalle kun oma veljenikin on 9-vuotias?"
Jos olisit äitipuoli, et missään nimessä voisi olla hänen isosiskonsa. Älä vertaa poikaa veljeesi. Veli on osa ydinperhettäsi, jossa sinä olet sisko ja vanhemmat lisäksi. Pojan perheessä olisit yksi aikuisista, hänen isänsä puoliso, et suinkaan hänen isosiskonsa vaikka ikäeroa ei olisikaan paljon. Teoriassa sinä kuitenkin voisit olla tuon ikäisen lapsen biologinen vanhempi, joten ei tuon puolesta pitäisi olla mitään ongelmaa.
"tuleeko mies aina olemaan ensimmäisen lapsensa puolella kaikessa ja huomaako hän välttämättä jos tuo hänen lapsi ei sitten vaikka minusta tykkääkään?"
Nämä ovat täysin tapauskohtaisia. Todennäköisesti lapsi on aina se tärkein ja tulee ensiksi (ainakin näin sen pitäisi olla). Jos näin ei ole, niin mieti kannattaako tuollaisen miehen kanssa tehdä omia lapsiasi.
"Jäänkö katsomaan mitä tästä tulee vai juoksenko kovaa vauhtia karkuun?"
Tämä sinun pitää päättää itse, mutta itse tuollaisessa tilanteessa lähtisin pois, ellei mies olisi USKOMATTOMAN täydellinen. Ajatus siitä että parin vuoden päästä saattaisin joutua olemaan äitipuolena murrosiän pahimmassa teiniangstissa olevalle pojalle ei kovin hyvälle kuulosta, varsinkin kun olen kanssasi saman ikäinen. Itse mielummin aloittaisin perheen perustamisen puhtaalta pöydältä, ensimmäisen oman lapsen kun voi saada vain kerran ja haluan kokea tämän mieheni kanssa yhdessä. Tosin ei elämässä koskaan tiedä mitä tapahtuu ja jokaisella on elämää jo elettynä. Voithan tutustua mieheen kunnolla ja tehdä päätöksesi sen jälkeen.
pidä tota mitenkään ihmeellisenä....