Jätin pitkäaikaisen poikaystäväni toissapäivänä. Monta kuukautta olin eroa pohtinut ja päätynyt siihen, että se olisi paras ratkaisu molemmille. Poikaystävän kanssa en edes keskustellut asiasta, koska kaikki aikaisemmat rakentavat suhdekeskustelut eivät olleet johtaneet mihinkään.
No nyt sitten ilmoitin, että en jaksa enää. Ero on tosiasia. Muutan yhteisestä asunnostamme pois, kun löydän sopivan. Poikaystävä murtui täysin, itki ja itki ja lopulta suuttui. Lähdin vanhempieni luokse pariksi viikoksi ja nyt iski jotenkin ihme ikävä. Eilen olin vielä suunnattoman helpottunut, että asia oli viimein saatu päätöksen ja ainoastaan tunsin sääliä miestäni kohtaan. Nyt sitten iski ikävä. Jotenkin ikävä niihin hyviin hetkiin, ikävä syliin. Yhteyttä en halua ottaa, koska sillähän kiduttaisin vain toistaosapuolta ja todennäköisesti hän vihaa minua tällä hetkellä. Eikä sillä mitään merkitystä olisikaan.
Jokin sellainen ajatus nyt vain kiertää, että oliko tämä sittenkään oikein? Olisiko mies kyennyt muuttamaan käytöstään niin paljon, että suhde olisi kestänyt. Tuskinpa, koska en itsekään olisi pystynyt. Parempi näin. Erokipuja toisin ja puolin. Tunteiden purkaus.
No nyt sitten ilmoitin, että en jaksa enää. Ero on tosiasia. Muutan yhteisestä asunnostamme pois, kun löydän sopivan. Poikaystävä murtui täysin, itki ja itki ja lopulta suuttui. Lähdin vanhempieni luokse pariksi viikoksi ja nyt iski jotenkin ihme ikävä. Eilen olin vielä suunnattoman helpottunut, että asia oli viimein saatu päätöksen ja ainoastaan tunsin sääliä miestäni kohtaan. Nyt sitten iski ikävä. Jotenkin ikävä niihin hyviin hetkiin, ikävä syliin. Yhteyttä en halua ottaa, koska sillähän kiduttaisin vain toistaosapuolta ja todennäköisesti hän vihaa minua tällä hetkellä. Eikä sillä mitään merkitystä olisikaan.
Jokin sellainen ajatus nyt vain kiertää, että oliko tämä sittenkään oikein? Olisiko mies kyennyt muuttamaan käytöstään niin paljon, että suhde olisi kestänyt. Tuskinpa, koska en itsekään olisi pystynyt. Parempi näin. Erokipuja toisin ja puolin. Tunteiden purkaus.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Nuo ovat aivan normaaleja tunteita erossa. Uuteen sopeutuminen on hankalaa ja varsinkin yksinolo tekee levottomaksi. Mutta vaikka syliin käpertyminen olisi helpottavalta tuntuva ratkaisu, se olisi myös luovuttamista pitkään harkitusta päätöksestä. Olihan sinulla syysi jättää hänet hyvistä hetkistä huolimatta. Tunteet saattavat vaihdella päivittäin vielä pitkään esim. ikävästä katkeruuteen ja muistot pyörivät mielessä. Kliseinen neuvo, mutta: siihen auttaa vain aika. Saat surra ja tuntea, se että sinä halusit erota ei tarkoita että mikään ei saisi tuntua miltään.
Pohdit että olisiko mies voinut muuttua, mutta olitte jo monet kerrat keskustelleet tuloksetta. Hän ei ymmärrä mitä haluat, tai jos ymmärtää, ei kunnioita. Ja sen olit ilmeisesti itsekin huomannut koska päätit monen kuukauden harkinnan jälkeen erota.
Jaksamista sinulle, ei se helppoa ole jättäjälläkään.
Hankalaa tuntuu välillä olevan ja sitä ajattelee, että olisiko asiat sittenkin muuttuneet ja teinkö nyt oikean ratkaisun. Samoja asioita oli setvitty kymmeniä kertoja, eikä ne siitä mihinkään muuttuneet. Täytyy vain odottaa......
ellen jopa usein. Omassa pitkässä suhteessani taisi olla molemminpuolinen luottamuspula ja toisen arvostuksen puute toisinaan. Kaikesta tästä huolimatta yhä rakastan entistä tyttökaveriani yli kaiken. Kuitenkin ero tapahtui enemmän tai vähemmän omasta teostani. Suhteen hankalan luonteen vuoksi olimme tauolla, vaikkakin tiiviisti tekemisissä ja yhteydessä. Tyttö laittoi minut sitten eräässä vaiheessa kahden vaiheille: suhde tai välit poikki kokonaan. Paha päätös siinä yhdessä hetkessä tehtäväksi. En osannut päättää ja niin sitten tyttö pisti poikki kaikki välit.
Nyt kaduttaa suunnattomasti, etten tajunnut siinä sanoa, että suhde. Nyt suhteen jälkeen olemme saaneet välejä sen verran kuntoon, että olemme voineet jutella, jopa enemmän kuin suhteen aikana. Kuitenkaan mitään paluuta yhteisestä elosta ei enää ole, vaikka kuinka toivoisin. Tyttö on vakaasti päättänyt, että hän jatkaa valitsemallaan linjallaan kaikesta huolimatta. Itseäni kaduttaa lähes masennukseen asti. Kaipaus on järjetön ja välillä pelkään mielenterveyden puolesta. Syytän itseä, välillä tyttöä. Liian rankat erokivut hankalan mutta rakkaan suhteen jälkeen.