Moi! Mun vanhemmat eros kun olin n.6kk:n ikäinen ja asunu äitini luona. Nyt lähi vuosina on kummastuttanu kun jutellaan isän kans puhelimes tai nähdään ohimennen nii isä kysyy multa"Mikset sä pidä yhteyttä?Saa mulle soittaakin". Se saa mut tuntemaan et se soittaminen/yhteyden pitäminen ois yksinomaan mun velvollisuus. Olen kyllä pitänyt isääni yhteyttä enemmän kuin hän minuun. Vuosi sitten olin ulkomailla,lähetin sieltä kortin,joka vuosi olen lähettänyt joulukortin ja lähetin osoitemuutos korttini ku muutin pois kotoa. Isä taas ei vastannut niihin mitenkää, ja kehtaa sanoo etten pidä yhteyttä!? Isä käy töissä samas kaupungis missä asun nii hän voisi yhtähyvin tulla töitten jälkeen käymää mutta ei.. Jaksa enää kuunnella ku hän motkottaa siit etten muka pidä yhteyttä. Vuosia sitten isäni sanoi mun äidin kaverille et hänen velvollisuus mua kohtaa loppuu siihe ku pääsen ripille. Viime jouluna lähetin isälle viel tekstarilla onnen toivotuksen ja sillo hän sit soitti ja valitti taas etten oo pitäny yhteyttä. Äiti on joka vuosi ostanu mulle synttäri- ja joululahjoja,isältä olen saanut vaa onnen toivotuksen kännykkään.. Enää hän ei osta lahjoja(tosin ei sillä enää mitää väliä ku oon jo 21v) mut kuitenki äiti on kuluttanu muhun enemmä rahaa(vaatteet,ruuat,lelut ja koulu)kuin isä...Ja nyt olen menny kihloihin ja näytin hänelle sormusta kun näin hänet ohimennen, hän ei edes onnitellu! Mamma ja äiti sentääns halusivat järjestää mulle kihlajaiskahveet.
Miksei isä sitte soittele mulle ku hänellä on kännykkä ja auto? Itse en omista ajokorttia. Turha mulle valittaa..Noh,ehkä hänen velvollisuus on sit loppunut. :(
Miksei isä sitte soittele mulle ku hänellä on kännykkä ja auto? Itse en omista ajokorttia. Turha mulle valittaa..Noh,ehkä hänen velvollisuus on sit loppunut. :(
Vastaukset 2
Vanhimmat
joskus tuollaisia...Se, että hän ei tule käymään, tai ei osta lahjaa, ei tarkoita, etteikö välittäisi. Lahjan ostaminenkin on todella vaikeaa yli kakskymppiselle. Kihloihin meneminen taisi vaan yllättää hänet, että meni sanattomaksi. Ehkä hänen on vaan vaikea osoittaa tunteita.
Se "velvollisuuden loppuminen", sitä ei kannata ottaa vakavasti, se voi olla otettu irti asiayhteydestä, tai sitten sanottu vitsinä.
Pidä Sinä vaan yhteyttä, vaikka isäsi ei aina olisikaan niin aktiivinen. Kyllä hän sitä arvostaa.
T. Aikuisten lapsien isä.
Tosi surullista! Sinä kaipaisit niin paljon isääsi.
On paljon sellaisia isiä, ei auta kuin vain kasvaa yli.
Kun tuntuu hyvin katkeralta, niin ajattele että voisi olla huonomminkin.
Minun isä kuoli kun olin pieni, ei ollut isää siis ollenkaan.
Ole onnellinen, että sinulla on äiti, joka muistaa sinua!
Onnea sinulle kihlauksesi johdosta! Toivon että sinusta ja sulhasestasi tulee tosi onnelliset!