Mystistä..

1.Erilaisia ihmisiä on niin paljo ettei sitä oikeaa vastakappaletta oo helppo löytää. Ihmiset arvostaa ehkä vaan niin eri asioita. Monestikaan ei ole kysymys siitä et olis itte jotenkin epäonnistunut jos toinen ei mua rakastakaan. Toisella vaan voi olla niin erilainen arvomaailma. Näin mä ainaki oon itteeni lohduttanu kun ei natsaa...

2. Kun kaikkensa antaa voi ainaki ajatella että ittellä on ollut moraali kohdallaan ja jos ei rehellisenä ittenä toiselle oo se oikea, niin sille ei voi mitään. Huonoonkaan ei itte kantsi tyytyy ja huono vaihtoehto on sellanen joka ei rakasta mua sellasena kun mä oon. Kyllä se natsaa aikanaan! Mutt ihmissuhteet on aina vaikeita ja "väärienkin" ihmisten kohtaamisella on tarkoituksensa. Niistä jää aina tulevaisuutta varten jotain oppia ja kokemusta jonka monesti tajuaa vasta jälkeenpäin. Ja toltahan se tuntuu kaikista jotka todellista ihmissuhdetta ittelleen etsii että miks mulla ei onnistu, kun jokin menee pieleen.

3. Kun noissa ihmissuhteissa ei oo kysymys osaamisesta ollenkaan mun mielestä vaan siitä miten ihmisluonteet sopii yhteen. Niin moni valitsee väärin vaikka aluks saattaa näyttää ett toi on se oikea. Jos vaikka ajattelee kaikkia noita jotka eroo toisistaan kuka mistäkin syystä niin tajuu, ett ihmissuhde ei ole mikään helppo juttu ja sen kanssa kantsii olla tarkkana, mitä on valmis hyväksymään toiselta. Ensihuumassa ei ees huomaa toisessa mitään ärsyttävää...

4. Jokainen jonka joku ihmissuhde kariutuu kysyy tota -ainaki jos on itte se jätetty. Ja kantsii selvittää miks toinen jättää ett onks syy omassa ittessä (ja pitääkö jotain asiaa ittessä korjata mahollisesti) vai onko syy sittenkin siinä jättäjässä! Jos syy on siinä jättäjässä ittessään, ett sä et vaikka olekaan sellanen jonkalaista se toinen haluaa vierelleen, niin silloinhan syy suhteen kariutumiseen ei ole sussa vaan siinä toisessa jota ko suhde ei tyydytä. Jätetyn ei silloin tartte tuntea syyllisyyttä koska ei kukaan voi ruveta toisenlaiseks kun on.

Ihmissuhde on kahden kauppa. Ja sillon kun homma kariutuu, niin aina pelottaa ett kohtaakohan sitä koskaan sopivaa, mutt lopultakin uusia ihmisiä on maailma pullollaan ja kaikenlaisia. Pitää vaan rohkeesti kohdata niitä eri tilanteissa. Ja ennenkaikkea pitäis jaksaa luottaa tulevaisuuteen ett kyllä kaikki järjestyy. Ei pidä olla malttamaton ja menettää toivoa (se sitäpaitsi näkyy päällekin päin...). Joten mene vaan tuulia päin, sitten se helpottaa kun se oikee vierelle löytyy. Usko ittees ja siihen ett sullekin kuuluu se onni!