Moikka:)
Tänään käytiiin varhaisultrassa ja selvisi, että kaksihan sieltä on tulossa:) Nyt on pää niin täynnä kysymyksiä, etten tiedä mihin niitä purkaa. Lähipiirissä ei kenelläkään kaksosia. Päätin tulla kyselemään sitten täältä, teiltä ehkä hiukan viisaammilta. Osa kysymyksistäni on varmaan todella tyhmiä, mutta en todellakaan tiedä oikeastaan mitään kaksosista.
Eli...
Häkkisänkyjä on oltava kaksi? Miten mahdutatte ne taloonne? Meillä ei ainakaan meidän makuuhuoneeseen kahta hakkisänkyä mahdu. Voinko siis laittaa aivan pienet nyytit jo omaan huoneeseensa?
Auton kantokoppiakin kun pitää olla kaksi, niin miten pärjäätte jos olette jossain liikkeellä "yksin" siis ainoana aikuisena, pelkästään vauvojen kanssa? Toisessa kädessä toinen, toisessa toinen, sen kyllä ymmärrän, mutta ne painaa niin paljon! Ja vielä jos muitakin tavaroita.
Ja kaksosten vaunut. Yritin netistä katsella lastentarvikkeen siuvilta,mutta mitkä on sitten hyvät? Kaikissa kuvissa vaunut ovat vain ratas-asennossa, en saa hahmotettua miten ne ovat vaunu-asennossa. Vain yksi iso koppako? Esim. emmaljungan twin city crosseissa?
Me emme tarvitse erillisä hoitopöytää, ostamme vain alustan vai alustat? Tekeekö kahdella mitään? Oletus kumminkin on, että suurimman osan ajasta päivästä olen yksin kotona kaksosten kanssa.
Tässä nyt ainakin alkuun, kysymyksiä tulee varmaan lisää vielä myöhemminkin, tuskin nyt tajuan kysyä edes kaikkea mikä päässä liikkuu kysymysmerkkeinä.
Olo on jotenkin niin tyhmä. Kaikki yksinkertaisemmatkin asiat kääntyvät päässäni monimutkaisiksi. Tuntuu etten pärjää ollenkaan.
..Ainiin ja autosta sen verran. Minkälaisia autoja teillä muilla on? Eihän tuplavaunut normaaliin henkilöautoon mitenkään sovi? Mahtuuko farmariin?
Kertokaapas nyt tyhmälle vähän käytännön asioita..
KIITOS! :)
Paljonpaljon kysymyksiä
6
809
Vastaukset
- Tirppanen86
Hei!
Tiedän tilanteesi, olin äskettäin samassa jamassa itsekin, tosin nyt tuore kaksosäippä, kohta kuukauden vanhat pojat tuossa tuhisevat vierellä.
Olen ollut yksin tähän asti poikien kanssa kun mies jää lomalle vasta tämän kuun lopussa. Hyvin pärjää näin alkuun kun eivät muuta tee kun syö ja nuku.
Pinnasänkyjä et tarvitse vielä moneen moneen aikaan, ja kun tarvitset, yksikin todennäköisesti riittää alkuun mainiosti. Mikäli et sitten välttämättä halua heti erottaa kaksosia toisistaan, ja pistää heitä eri sänkyihin nukkumaan. Meillä nimittäin toimii homma niin, että koska sairaalassa ollessamme pojat tottuivat nukkumaan sängyssä vierekkäin, hoitajat suosittelivat että kotona jatkaisin ensin yhdellä äitiyspakkauksen laatikolla. Ja tähän päivään asti pojat ovatkin melko sopuisasti mahtuneet samaan laatikkoon, mutta nyt on siirryttävä seuraavaan vaiheeseen ettei tule mustia silmiä :) En ihan ole varma, nukutanko heidät seuraavaksi omiin laatikoihin vaiko sitten vuoraan pinnasängyn peitoilla yms. jotta pääsevät edelleenkin vierekkäin nukkumaan, peitot siksi että voivat vielä olla tiiviisti yhdessä niin kuin ovat tähänkin asti tottuneet olemaan. Mutta päätös on toki sinun, itse koin että pinnasänky on alkuun aivan liian suuri.
Kaukaloista sen verran että olen aika hyvin vielä pystynyt liikkumaan itsekseni autolla poikien kanssa, molemmat kädet siis täynnä. Vauvat ovat tosin vielä hirmu kevyitä joten kuukauden päästä ei ihan käy niin joutuisasti se homma enää, kyllä sitten on saatava apuja kantamiseen :) Mutta eipä kesällä huvitakaan autolla liikuskella joten vaunuilla mieluummin lähden liikenteeseen ja talvella on sitten organisoitava menot niin että apua on saatavilla. Kohtapa jätkät jo sitten käveleekin joten tuskin ongelmia ilmaantuu siinäkään :)
Vaunut hommasimme käytettyinä, enkä juuri nyt pysty muistamaan minkä merkkiset ovat kun ovat tuolla alhaalla, hyvät ovat kuitenkin. Ja älyttömän kapeat, kiinnitä siihen huomiota, jotte pääset sujuvasti esim. kaupassa liikuskelemaan.
Hoitopöydän sain tutultani ja on aika kätevä keksintö, mutta pelkällä alustallakin toki pärjää, itse pari päivää käytin pelkkää alustaa pinnasängyn päällä kun pöytää ei vielä ollut. Mutta kahta et tosiaan tarvitse, varsinkaan jos yksin olet pääasiassa, kun joudut vauvoja perä jälkeen hoitelemaan.
Ja autosta sen verran että meillä on todella pieni neliovinen Ibiza, hieman pystyssä joutuu ajamaan jotta kaukalot mahtuvat olemaan takapenkillä mutta nykyaikana rattaat mahtuvat todella pieneen tilaan ja meidän vaunut ainakin mahtuvat autoon helposti. Joten ei vaihtoon mene tuo kärry, pärjätään ihan hyvin koska pidempiä reissuja ei tarvitse tehdä vielä ihan hetkeen.- viputi
Täällä kanssa odottelen kaksosia. Hauska lukea kokemuksistasi, itseäni on samat asiat mietityttäneet. Ajattelin kanssa pärjätä yhdellä pinnasängyllä mahdollisimman pitkään, saavat vauvat olla yhdessä ja säästää tilaa. Odotusajasta kysyisin, että kauan pystyit olemaan työelämässä? Ja syntyivätkö vauvat etuajassa?
- Tirppanen86
viputi kirjoitti:
Täällä kanssa odottelen kaksosia. Hauska lukea kokemuksistasi, itseäni on samat asiat mietityttäneet. Ajattelin kanssa pärjätä yhdellä pinnasängyllä mahdollisimman pitkään, saavat vauvat olla yhdessä ja säästää tilaa. Odotusajasta kysyisin, että kauan pystyit olemaan työelämässä? Ja syntyivätkö vauvat etuajassa?
Minulla on kaksi aloitettua keskustelua tällä palstalla ja huomaatte niistä että samat asiat ovat minua vaivanneet ( jos jaksatte lukea, kysymykset vastauksineen ovat pitkiä mutta mielenkiintoisia). Mutta voin toki vastata tähänkin, minua on siunattu hjiljaisilla lapsilla kun taas vetävät unta palloon kun äsken söivät :)
Odotus olikin melkoista myllerrystä kun ei osannut lainkaan aavistaa mitä tuleman pitää ja kysymyksiä oli päässä miljoonittain, mutta nyt kun nuo ukkelit tuossa ovat olemassa niin kaikki sujuu jotenkin luonnostaan ja heti jotenkin tietää miten tulee toimia. Luulen että useilla kaksosäideillä käy samoin. Miten on?
Työelämästä jäin pois kun viikkoja oli kasassa 27. En olisi itse kirveelläkään jäänyt, mutta kohdunkaulani oli pehmentynyt ja kanava lyhentynyt huomaamattani, kärsin koko raskauden ajan niistä kivuttomista, mutta epämiellyttävistä harjoitussupistuksista jotka voin luokitella ainoiksi oireiksi koko aikana :) Jäin siis kotiin vuodelepoon ja kun viikon päästä oli kontrolli uudelleen, he ottivat minut sisälle sairaalaan koska näytti siltä että kohdunsuu olisi lähtenyt aukeamaan. Sairaalassa pötköttelin viikon ja sitten minut siirrettiin yliopistolliseen, koska supistuksia ei saatu pidettyä poissa. Toisessa sairaalassa siis toinen mokoma viikko ja kun raskausviikkoja oli kasassa 30, päästivät minut kotiin, mutta ehdoton vuodelepo oli vielä voimassa 2 viikkoa ja vielä varovasti otettiin seuraavat kaksi viikkoa, jotta päästäisiin "turvallisille" vesille, eli viikkoon 34.
Siihen asti siis päästiin lepäilemällä, en tiedä enkä uskalla edes ajatella kuinka olisi käynytkään ellen olisi ollut levossa niin pitkään. Synnytykseni eteni lopulta sellaista vauhtia etten oikein ehtinyt itsekään tajuta, viikkoja siis 35 1. En ollut kovin varautunut lähtemään niin pian synnyttämään, mutta nyt se on alta pois ja ukkelit kohta kuukauden vanhoja, ensimmäinen viikko vietettiin sairaalassa ja sitten päästiin kotiin.( Lisää kuulumisia löytyy tältä palstalta otsikon alta VIHDOINKIN!)
Näin meillä edettiin, vastaan tottakai kysymyksiin kun niitä tulee ja kannattaa kysyä jos jokin vähän edes askarruttaa mieltä. Minä sain paljon tietoa ja kokemuksia luettavakseni ja niitä on aina vaan hauska lukea uudelleen ja uudelleen! Ja molemmille tuplaonnittelut näin etukäteen! - Kaksosia odotellessa
Tirppanen86 kirjoitti:
Minulla on kaksi aloitettua keskustelua tällä palstalla ja huomaatte niistä että samat asiat ovat minua vaivanneet ( jos jaksatte lukea, kysymykset vastauksineen ovat pitkiä mutta mielenkiintoisia). Mutta voin toki vastata tähänkin, minua on siunattu hjiljaisilla lapsilla kun taas vetävät unta palloon kun äsken söivät :)
Odotus olikin melkoista myllerrystä kun ei osannut lainkaan aavistaa mitä tuleman pitää ja kysymyksiä oli päässä miljoonittain, mutta nyt kun nuo ukkelit tuossa ovat olemassa niin kaikki sujuu jotenkin luonnostaan ja heti jotenkin tietää miten tulee toimia. Luulen että useilla kaksosäideillä käy samoin. Miten on?
Työelämästä jäin pois kun viikkoja oli kasassa 27. En olisi itse kirveelläkään jäänyt, mutta kohdunkaulani oli pehmentynyt ja kanava lyhentynyt huomaamattani, kärsin koko raskauden ajan niistä kivuttomista, mutta epämiellyttävistä harjoitussupistuksista jotka voin luokitella ainoiksi oireiksi koko aikana :) Jäin siis kotiin vuodelepoon ja kun viikon päästä oli kontrolli uudelleen, he ottivat minut sisälle sairaalaan koska näytti siltä että kohdunsuu olisi lähtenyt aukeamaan. Sairaalassa pötköttelin viikon ja sitten minut siirrettiin yliopistolliseen, koska supistuksia ei saatu pidettyä poissa. Toisessa sairaalassa siis toinen mokoma viikko ja kun raskausviikkoja oli kasassa 30, päästivät minut kotiin, mutta ehdoton vuodelepo oli vielä voimassa 2 viikkoa ja vielä varovasti otettiin seuraavat kaksi viikkoa, jotta päästäisiin "turvallisille" vesille, eli viikkoon 34.
Siihen asti siis päästiin lepäilemällä, en tiedä enkä uskalla edes ajatella kuinka olisi käynytkään ellen olisi ollut levossa niin pitkään. Synnytykseni eteni lopulta sellaista vauhtia etten oikein ehtinyt itsekään tajuta, viikkoja siis 35 1. En ollut kovin varautunut lähtemään niin pian synnyttämään, mutta nyt se on alta pois ja ukkelit kohta kuukauden vanhoja, ensimmäinen viikko vietettiin sairaalassa ja sitten päästiin kotiin.( Lisää kuulumisia löytyy tältä palstalta otsikon alta VIHDOINKIN!)
Näin meillä edettiin, vastaan tottakai kysymyksiin kun niitä tulee ja kannattaa kysyä jos jokin vähän edes askarruttaa mieltä. Minä sain paljon tietoa ja kokemuksia luettavakseni ja niitä on aina vaan hauska lukea uudelleen ja uudelleen! Ja molemmille tuplaonnittelut näin etukäteen!Minulla on nyt viikkoja 12 4 ja 12 1 todettiin että odotan kaksosia.. No kysymyksiä on pyörinyt päässä todellakin, ja niihin sainkin vastauksia jo. :) Huomenna menen varhaisultraan. Toivotaan että molemmat voivat hyvin. Millä viikoilla sinä tunsit vauvojen liikkeet? Minulla on tänään tuntunut alavatsassa sellaista perhosmaista hentoa nipistelyä, mietin vaan että onkohan normaalia vai mistä johtuu...
- Tirppanen86
Kaksosia odotellessa kirjoitti:
Minulla on nyt viikkoja 12 4 ja 12 1 todettiin että odotan kaksosia.. No kysymyksiä on pyörinyt päässä todellakin, ja niihin sainkin vastauksia jo. :) Huomenna menen varhaisultraan. Toivotaan että molemmat voivat hyvin. Millä viikoilla sinä tunsit vauvojen liikkeet? Minulla on tänään tuntunut alavatsassa sellaista perhosmaista hentoa nipistelyä, mietin vaan että onkohan normaalia vai mistä johtuu...
Heippa!
Liikkeistä sen verran, että tunsin ne ensiodottajaksi melko varhain. Viikolla 15 on ensimmäisiä tuntemuksia, epäilin aluksi itsekin mutta päivä päivältä kuplinta voimistui ja viikolla 17 liikkeet olivat jo todella selviä. Aina samaan kohtaan hipaisi jokin ja jompi kumpi ukkelihan se siellä! 18 6 liikkeen saattoi tuntea vatsan päältä, tosin todella hennosti, ja viikkoja kun oli tasan 20, mieskin tunsi liikkeen kun jaksoi säntillisesti odottaa (melkein 1,5 tuntia!).
En oikein vielä tuossa vaiheessa tiennyt että kumpi mahdollisesti liikkuu koska olivat pieniä ja mahtuivat pyörimään aika paljon. Kun kaverit kasvoivat niin alkoi hahmottamaan paremmin molempien potkut ja nyrkit, A oli melkoinen hulivili kun taas B kääntyili laiskasti ja muutenkin liike oli enemmän aaltomaista. Kun taas ihan loppumetreillä en taas osannut arvata kumpi potkii kun olivat sellaisissa asennoissa. Mulla ainakin joka ultrauksen yhteydessä molemmat olivat koko ajan raivotarjonnassa, tiedä sitten ovatko pyörineet ultrien välillä ylösalaisin :)
Tiedän tarkat viikot siksi koska pidin odotuspäiväkirjaa, ihan vaan itseni takia, on myöhemmin hauska lukea. Ja jotain taidan raapustella vauvakirjoihinkin odotusajastani. En oikeastaan ole mikään hössöttäjäluonne, kirjoittelin mielelläni itsekseni aina kun oli aikaa jotta säästäisin lähimmäiseni ikäviltä ja puuduttavilta raskaushuolilta (tiedän varsin hyvin millaista on kuunnella odottavan papatusta kun itsellä ei ollut lapsia). Suosittelen muillekin!
- tuplat08
Vastailen kysymyksiisi järjestyksessä. Huom. nämä ovat vain minun omia kokemuksia ja omia mielipiteitä. Jokainen löytää omat tapansa.
Meidän vauvat joutuivat jo synnärillä erilleen. Toinen vastasyntyneiden valvontaosastolle ja toinen teholle. (RV 35 0) Kotiin päästiin B:n kanssa 11vrk:n jälkeen ja A-vauva kotiutui 14vrk:ikäisenä. Pari ekaa yötä poika/pojat nukkuivat samassa sängyssä meidän huoneessa. Emme kuitenkaan itse saaneet lainkaan nukuttua, kun kuuntelimme niiden jokaista tuhahdusta ja inahdusta - turhaan.
Siirsimme siis pojat omaan huoneeseensa ja omiin pinniksiinsä. Silloin heräsimme vain siihen "oikeaan" itkuun. Ovet pidimme toki auki. Keskosia kun olivat, niin niillä oli kolmen tunnin syöttövälit. Jos toinen heräsi, herätimme myös toisen. Näin rytmi pysyi samana. Sovimme mieheni kanssa yösyötöistä niin, että vuorottelimme joka toisen syötön. Näin molemmat saivat nukkua melkein 6 tuntia yhtäjaksoisesti. Ja kun pojat tosiaan oli eri huoneessa, niin "nukkuva vanhempi" sai olla rauhassa. Pullosta syötettiin, niin että pojat oli sitterissä tai sängyissään. Olin laittanut korokkeita (tietosanakirjoja ja tyynyjä) pohjien ja patjojen alle, jotta päädyt olisi hieman ylempänä. Vuokrasin myös sähkökäyttöisen rintapumpun, koska pojat tottuivat jo synnärillä pulloon, kun eivät päässeet heti vierihoitoon. Niin ja pinnasängyn "turvallisuuden tunteesta": käärin lakanan rullaksi/madoksi ja asettelin sen poikien ympärille. Tyytyväisiä olivat. Omassa huoneessa ne oli myös helppo opettaa nukahtamaan yksin. Ei tarvitse käkkiä sängyn vieressä nukuttamassa.
Autoilusta:
Naisellisuudesta joutui tinkimään. Käsilaukut pois ja reppu tilalle - kädet vapaaksi. Ja ei kun podaamaan. Toinen vaihtoehto on, että pidän kaukalot autossa kiinteänä, ja kuljette vaunuilla autolle ja vaunut takaronttiin. Näin sun ei tarvitse miettiä kauppaan mennessäsi, että onko siellä kaksosten kaukalokärryjä vaan voitte kulkea omilla rattailla. Tavarakori täytyy kyllä sitten olla kestävä. Ei nailonia (niin kuin meillä...)
Vaunut ovat kyllä yksi tärkeimmistä hankinnoista. Niiden kanssa täytyy miettiä ja mittailla tarkkaan omat tarpeet. Meillä oli aluksi Brion Double Wave:t ja niissä pehmeät kantokopat ja jalkapeite. Hyvin mentiin talvella hangessakin. Olin vaan unohtanut mitata meidän vaunuvaraston oven niitä hankkiessa! Ovi olikin tavallista kapeampi, joten nyt meillä on Emman Jule Twin-rattaat. Niiden kanssa ei olla jääty mihinkään jumiin. Ei ne kyllä silti mitkään parhaat varmastikkaat ole, mut ei ollu kyllä kalliitkaan. Pääasia on, että päästään kulkemaan.!
Pärjäät varmasti yhdelläkin alustalla. Mua jäi harmittamaan kun en aikoinani tajunnut etsiä tuplaleveätä hoitopöytää/ alustoja. Neuvolassa niitä on ainakin. Sellainen olisi ollut tosi kätsy! Olis tosiaan voinut tehdä hommia liukuhihnalla, eikä kummankaan pojista olis tarttenut odottaa vuoroaan.
Ja autosta. Vaunut tosiaan menee aika pieneen tilaan, mutta kiinnitä huomiota takapenkin tilaan. Me jouduimme vaihtamaan liian aikaisin pojat kasvot menosuuntaa istumaan. Mieheni on 185cm pitkä, ja kun on kaksi vauvaa kyydissä toinen istuu väkisinkin hänen takanaa. Ihan sama kumpi meistä ajaa.
Meillä sentään "perheauto" Volvo V70 farmari. Eikä niinkään saatu sopimaan, että toinen istuin on takapenkin keskipaikalla ja toinen apukuskin takana.
Tsemppiä eteenpäin!
Joku viisas on joskus sanonut, että monikoita siunaantuu vain niille, jotka niiden kanssa pärjää... Ole ylpeä!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta801995Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt181753- 161614
50+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin211390Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu581297Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61272hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo121263En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee121254Miten joku voi käyttää koko elämänsä
siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää111217Annetaanko olla vaan
Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N291191