Paljonpaljon kysymyksiä

Täällä kanssa odottelen kaksosia. Hauska lukea kokemuksistasi, itseäni on samat asiat mietityttäneet. Ajattelin kanssa pärjätä yhdellä pinnasängyllä mahdollisimman pitkään, saavat vauvat olla yhdessä ja säästää tilaa. Odotusajasta kysyisin, että kauan pystyit olemaan työelämässä? Ja syntyivätkö vauvat etuajassa?

viputi kirjoitti:

Täällä kanssa odottelen kaksosia. Hauska lukea kokemuksistasi, itseäni on samat asiat mietityttäneet. Ajattelin kanssa pärjätä yhdellä pinnasängyllä mahdollisimman pitkään, saavat vauvat olla yhdessä ja säästää tilaa. Odotusajasta kysyisin, että kauan pystyit olemaan työelämässä? Ja syntyivätkö vauvat etuajassa?

Lue lisää

Minulla on kaksi aloitettua keskustelua tällä palstalla ja huomaatte niistä että samat asiat ovat minua vaivanneet ( jos jaksatte lukea, kysymykset vastauksineen ovat pitkiä mutta mielenkiintoisia). Mutta voin toki vastata tähänkin, minua on siunattu hjiljaisilla lapsilla kun taas vetävät unta palloon kun äsken söivät :)

Odotus olikin melkoista myllerrystä kun ei osannut lainkaan aavistaa mitä tuleman pitää ja kysymyksiä oli päässä miljoonittain, mutta nyt kun nuo ukkelit tuossa ovat olemassa niin kaikki sujuu jotenkin luonnostaan ja heti jotenkin tietää miten tulee toimia. Luulen että useilla kaksosäideillä käy samoin. Miten on?

Työelämästä jäin pois kun viikkoja oli kasassa 27. En olisi itse kirveelläkään jäänyt, mutta kohdunkaulani oli pehmentynyt ja kanava lyhentynyt huomaamattani, kärsin koko raskauden ajan niistä kivuttomista, mutta epämiellyttävistä harjoitussupistuksista jotka voin luokitella ainoiksi oireiksi koko aikana :) Jäin siis kotiin vuodelepoon ja kun viikon päästä oli kontrolli uudelleen, he ottivat minut sisälle sairaalaan koska näytti siltä että kohdunsuu olisi lähtenyt aukeamaan. Sairaalassa pötköttelin viikon ja sitten minut siirrettiin yliopistolliseen, koska supistuksia ei saatu pidettyä poissa. Toisessa sairaalassa siis toinen mokoma viikko ja kun raskausviikkoja oli kasassa 30, päästivät minut kotiin, mutta ehdoton vuodelepo oli vielä voimassa 2 viikkoa ja vielä varovasti otettiin seuraavat kaksi viikkoa, jotta päästäisiin "turvallisille" vesille, eli viikkoon 34.

Siihen asti siis päästiin lepäilemällä, en tiedä enkä uskalla edes ajatella kuinka olisi käynytkään ellen olisi ollut levossa niin pitkään. Synnytykseni eteni lopulta sellaista vauhtia etten oikein ehtinyt itsekään tajuta, viikkoja siis 35 1. En ollut kovin varautunut lähtemään niin pian synnyttämään, mutta nyt se on alta pois ja ukkelit kohta kuukauden vanhoja, ensimmäinen viikko vietettiin sairaalassa ja sitten päästiin kotiin.( Lisää kuulumisia löytyy tältä palstalta otsikon alta VIHDOINKIN!)

Näin meillä edettiin, vastaan tottakai kysymyksiin kun niitä tulee ja kannattaa kysyä jos jokin vähän edes askarruttaa mieltä. Minä sain paljon tietoa ja kokemuksia luettavakseni ja niitä on aina vaan hauska lukea uudelleen ja uudelleen! Ja molemmille tuplaonnittelut näin etukäteen!

Tirppanen86 kirjoitti:

Minulla on kaksi aloitettua keskustelua tällä palstalla ja huomaatte niistä että samat asiat ovat minua vaivanneet ( jos jaksatte lukea, kysymykset vastauksineen ovat pitkiä mutta mielenkiintoisia). Mutta voin toki vastata tähänkin, minua on siunattu hjiljaisilla lapsilla kun taas vetävät unta palloon kun äsken söivät :)

Odotus olikin melkoista myllerrystä kun ei osannut lainkaan aavistaa mitä tuleman pitää ja kysymyksiä oli päässä miljoonittain, mutta nyt kun nuo ukkelit tuossa ovat olemassa niin kaikki sujuu jotenkin luonnostaan ja heti jotenkin tietää miten tulee toimia. Luulen että useilla kaksosäideillä käy samoin. Miten on?

Työelämästä jäin pois kun viikkoja oli kasassa 27. En olisi itse kirveelläkään jäänyt, mutta kohdunkaulani oli pehmentynyt ja kanava lyhentynyt huomaamattani, kärsin koko raskauden ajan niistä kivuttomista, mutta epämiellyttävistä harjoitussupistuksista jotka voin luokitella ainoiksi oireiksi koko aikana :) Jäin siis kotiin vuodelepoon ja kun viikon päästä oli kontrolli uudelleen, he ottivat minut sisälle sairaalaan koska näytti siltä että kohdunsuu olisi lähtenyt aukeamaan. Sairaalassa pötköttelin viikon ja sitten minut siirrettiin yliopistolliseen, koska supistuksia ei saatu pidettyä poissa. Toisessa sairaalassa siis toinen mokoma viikko ja kun raskausviikkoja oli kasassa 30, päästivät minut kotiin, mutta ehdoton vuodelepo oli vielä voimassa 2 viikkoa ja vielä varovasti otettiin seuraavat kaksi viikkoa, jotta päästäisiin "turvallisille" vesille, eli viikkoon 34.

Siihen asti siis päästiin lepäilemällä, en tiedä enkä uskalla edes ajatella kuinka olisi käynytkään ellen olisi ollut levossa niin pitkään. Synnytykseni eteni lopulta sellaista vauhtia etten oikein ehtinyt itsekään tajuta, viikkoja siis 35 1. En ollut kovin varautunut lähtemään niin pian synnyttämään, mutta nyt se on alta pois ja ukkelit kohta kuukauden vanhoja, ensimmäinen viikko vietettiin sairaalassa ja sitten päästiin kotiin.( Lisää kuulumisia löytyy tältä palstalta otsikon alta VIHDOINKIN!)

Näin meillä edettiin, vastaan tottakai kysymyksiin kun niitä tulee ja kannattaa kysyä jos jokin vähän edes askarruttaa mieltä. Minä sain paljon tietoa ja kokemuksia luettavakseni ja niitä on aina vaan hauska lukea uudelleen ja uudelleen! Ja molemmille tuplaonnittelut näin etukäteen!

Lue lisää

Minulla on nyt viikkoja 12 4 ja 12 1 todettiin että odotan kaksosia.. No kysymyksiä on pyörinyt päässä todellakin, ja niihin sainkin vastauksia jo. :) Huomenna menen varhaisultraan. Toivotaan että molemmat voivat hyvin. Millä viikoilla sinä tunsit vauvojen liikkeet? Minulla on tänään tuntunut alavatsassa sellaista perhosmaista hentoa nipistelyä, mietin vaan että onkohan normaalia vai mistä johtuu...

Kaksosia odotellessa kirjoitti:

Minulla on nyt viikkoja 12 4 ja 12 1 todettiin että odotan kaksosia.. No kysymyksiä on pyörinyt päässä todellakin, ja niihin sainkin vastauksia jo. :) Huomenna menen varhaisultraan. Toivotaan että molemmat voivat hyvin. Millä viikoilla sinä tunsit vauvojen liikkeet? Minulla on tänään tuntunut alavatsassa sellaista perhosmaista hentoa nipistelyä, mietin vaan että onkohan normaalia vai mistä johtuu...

Lue lisää

Heippa!

Liikkeistä sen verran, että tunsin ne ensiodottajaksi melko varhain. Viikolla 15 on ensimmäisiä tuntemuksia, epäilin aluksi itsekin mutta päivä päivältä kuplinta voimistui ja viikolla 17 liikkeet olivat jo todella selviä. Aina samaan kohtaan hipaisi jokin ja jompi kumpi ukkelihan se siellä! 18 6 liikkeen saattoi tuntea vatsan päältä, tosin todella hennosti, ja viikkoja kun oli tasan 20, mieskin tunsi liikkeen kun jaksoi säntillisesti odottaa (melkein 1,5 tuntia!).

En oikein vielä tuossa vaiheessa tiennyt että kumpi mahdollisesti liikkuu koska olivat pieniä ja mahtuivat pyörimään aika paljon. Kun kaverit kasvoivat niin alkoi hahmottamaan paremmin molempien potkut ja nyrkit, A oli melkoinen hulivili kun taas B kääntyili laiskasti ja muutenkin liike oli enemmän aaltomaista. Kun taas ihan loppumetreillä en taas osannut arvata kumpi potkii kun olivat sellaisissa asennoissa. Mulla ainakin joka ultrauksen yhteydessä molemmat olivat koko ajan raivotarjonnassa, tiedä sitten ovatko pyörineet ultrien välillä ylösalaisin :)

Tiedän tarkat viikot siksi koska pidin odotuspäiväkirjaa, ihan vaan itseni takia, on myöhemmin hauska lukea. Ja jotain taidan raapustella vauvakirjoihinkin odotusajastani. En oikeastaan ole mikään hössöttäjäluonne, kirjoittelin mielelläni itsekseni aina kun oli aikaa jotta säästäisin lähimmäiseni ikäviltä ja puuduttavilta raskaushuolilta (tiedän varsin hyvin millaista on kuunnella odottavan papatusta kun itsellä ei ollut lapsia). Suosittelen muillekin!