Tyttökaverini elää pervo-pomottaja-miehen kanssa. Mun käy kaveriani sääliksi, hän on ihan ressukka.
Itse en tajua miten se jaksaa, voisitteko siskohyvät valoittaa asiaa mulle. En viitsi kysyä sitä häneltä itseltään, ei taitaisi olla sopivaa.
Niillä on pitkä suhde, jostain yläkoululta saakka, ovat nyt molemmat 30 vuotta. Itse olen tuntenut kaverini pian viisi vuotta.
Sen mies ei päästä häntä viihteelle vaikka porukkaa muuten olisi menossa. Vaikka mäkin olen menossa niin ei. Kaverini tulee olla himassa ja valmiina kuin partiopoika jos ja kun sen mies vaivaantuu soitteleen joskus aamun tunteita hakemaan. Kerran kaksi vuodessa kaverini pääsee viihteelle ja silloin sen mies vahtii sitä haukkana, ja laittaa jonkun kaveristaan saatolle vessaan kuin mikäkin mafiapomo, vahtii sen juomisia. Siinä ei paljon hauskaa pidetä.
Ite tämä kaverin mies puhuu sen selän takana ja suoraankin, aika pervoon sävyyn muista naisista, sillä on silmää kauniille naisille eikä peittele sitä. Kaverini kuullenkin voi möläyttää aika törkeitä juttuja muista naisista " vitsi se oli kaunis nainen", "ihan hiki otsalla katselin niiden p*rseitä" yms. Käy ymmärtääkseni salaa stripteasbaarissa säännöllisesti, ainakaan kaverini ei niistä puhu mulle mutta mä tiedän tämän. Pornokuvat on arkipäivää ja muutenkin sen maailma ja naiskuva näyttää olevan jotenkin vinksahtanut varmaan pornomaailman pyörteissä.
Se vaatii kodin siisteyttä hullunlailla, hiekanjyvääkään ei saa olla tai tulee vähintäänkin huutia. Kaverini tuntuu olevan robotti, tietää milloin olla hiljaa ja milloin puhua ja mitä puhua.
Kaverini ei saa itse päättää asioistaan, vaikka hänellä olisi mielipide jostain vaikkapa sängynpeitteestä -mies päättää.
Miten voisin auttaa häntä? En paljon näe häntä yksin, sattuneista syistä...olemme työpaikassa tutustuneet ja siten lähentyneet. Mun mies on tämän miehen kavereita nykyään myös ja kyläillään heillä/meillä. Mutta en tosiaan paljon kahden "saa" olla, paitti töissä. Mies ja kaverini on aina yhdessä, pidin sitä alussa hienona asiana suhteessa kunnes tajusin, että mies eristää kaverini täysin. Omii itselleen.
Itse en tajua miten se jaksaa, voisitteko siskohyvät valoittaa asiaa mulle. En viitsi kysyä sitä häneltä itseltään, ei taitaisi olla sopivaa.
Niillä on pitkä suhde, jostain yläkoululta saakka, ovat nyt molemmat 30 vuotta. Itse olen tuntenut kaverini pian viisi vuotta.
Sen mies ei päästä häntä viihteelle vaikka porukkaa muuten olisi menossa. Vaikka mäkin olen menossa niin ei. Kaverini tulee olla himassa ja valmiina kuin partiopoika jos ja kun sen mies vaivaantuu soitteleen joskus aamun tunteita hakemaan. Kerran kaksi vuodessa kaverini pääsee viihteelle ja silloin sen mies vahtii sitä haukkana, ja laittaa jonkun kaveristaan saatolle vessaan kuin mikäkin mafiapomo, vahtii sen juomisia. Siinä ei paljon hauskaa pidetä.
Ite tämä kaverin mies puhuu sen selän takana ja suoraankin, aika pervoon sävyyn muista naisista, sillä on silmää kauniille naisille eikä peittele sitä. Kaverini kuullenkin voi möläyttää aika törkeitä juttuja muista naisista " vitsi se oli kaunis nainen", "ihan hiki otsalla katselin niiden p*rseitä" yms. Käy ymmärtääkseni salaa stripteasbaarissa säännöllisesti, ainakaan kaverini ei niistä puhu mulle mutta mä tiedän tämän. Pornokuvat on arkipäivää ja muutenkin sen maailma ja naiskuva näyttää olevan jotenkin vinksahtanut varmaan pornomaailman pyörteissä.
Se vaatii kodin siisteyttä hullunlailla, hiekanjyvääkään ei saa olla tai tulee vähintäänkin huutia. Kaverini tuntuu olevan robotti, tietää milloin olla hiljaa ja milloin puhua ja mitä puhua.
Kaverini ei saa itse päättää asioistaan, vaikka hänellä olisi mielipide jostain vaikkapa sängynpeitteestä -mies päättää.
Miten voisin auttaa häntä? En paljon näe häntä yksin, sattuneista syistä...olemme työpaikassa tutustuneet ja siten lähentyneet. Mun mies on tämän miehen kavereita nykyään myös ja kyläillään heillä/meillä. Mutta en tosiaan paljon kahden "saa" olla, paitti töissä. Mies ja kaverini on aina yhdessä, pidin sitä alussa hienona asiana suhteessa kunnes tajusin, että mies eristää kaverini täysin. Omii itselleen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
On tosi kiva, että haluat auttaa ystävääsi. Olisko sinun mahdollista keksiä teille jotain yhteistä harrastusta, jonka johdosta voisitte tapailla useammin ja kahden kesken. Paras olisi tietysti joku mailapeli (sulkapallo) koska sinä voisit perustella että tarvitset parin!
Alistettu ihminen ei ymmärrä olevansa alistettu. Sinun pitäisi jotenkin saada hänen silmänsä aukeamaan missä tilassa hän on. Se ei ole helppo tehtävä koska hän saattaa hylätä sinut jos alat puhumaan asioista tai tenttaamaan.
Villi arvaukseni on että kyseessä on perheväkivaltapaus. Oletko nähnyt ystävääsi ilman vaatteita (hakeudu saunaan tms. tilanteeseen menkää vaikka urheilemaan yhdessä). Voi löytyä mustelmia, ruhjevammoja. Etenkin luonnottomissa paikoissa olevat ovat yleensä lyömisen jälkiä. Tosin valtaosa miehistä osaa läpsiä siten ettei tule jälkiä.
Nainen uskoo itse olevansa syypää kaikkeen ja tekee kaikkensa ollakseen miehelle mieliksi. Se kuuluu taudin kuvaan.
siinä suhteessa ei harrasteta. Sen voin vakuuttaa.(paitsi henkistä väkivaltaa kyllä ehdottomasti!) Kaikki näyttäisi olevan sen avokin vallanhimoa, omistushalua ja varmaan myös sairaanloista mustasukkaisuutta. Olen nähnyt miehen olevan myös hellämielinen ja lempeä, pitkään sitä hämmästelin, oliko se hallusinaatio vai vitsi vai vittuilua. En edelleenkään tiedä, mitä noista se oli.
Kaverini menee miehensä kanssa joka paikkaan. Ei siinä mitään, hieno juttu mutta tämä vaan kuvastaa sitä, miten vahvasti mies on kaverini ottanut näppeihinsä. Mies osallistuu kaikkeen mitä kaverini tekee ja menee kahden kaverini kanssa, mutta ei sitten ota kaveriani kuin harvoin omiin menoihinsa mukaan.
Peliseuraa? Ei onnistu. Kaverini oli ennen kova urheilemaan ja musiikkiharrastuskin oli lähellä sydäntä kuulema mutta miehen myötä lopetti kaiken. Eikä puhu miksi.
Kerran ollessamme ravintolassa yhdessä (niitä on vain 4x tapahtunut) kaverini oli aivan eri ihminen, iloinen, nauravainen, joi viinaa. Otin tuolloin puheeksi varovaisesti miehensä vahtaamisen, kaverini sanoi siihen vaan, että mieheni katsoo AINA perääni, en saanut äänensävystä, en mistään mitään "kiinni" mitään mitä voisi tulkita, se tuli taas kuin robotin suusta, värittömänä. En viitsinyt sitten puhua asiasta enempää.
On myös sellaista fyysistä väkivaltaa, josta ei jää jälkiä. Tuuppimista, tönimistä, estämällä poistumista, sellaisen fyysisen uhan ylläpitämistä, että se uhri tietää ettei kannata vastustella. Tosin, yleensä tuo fyysinen puoli tulee mukaan kuvioihin siinä vaiheessa kun alistettu uhri alkaa puolustautumaan, esim. vaatimalla itselleen asiallista kohtelua, sanomalla vastaan siis vaatimalla ihan normaalia ihmismäistä kohtelua.
Mutta, sinä olet tehnyt voitavasi kun välität ystävästäsi. Jos hän haluaa pilata elämänsä alistavan miehen kanssa niin en minä oikein tiedä onko siinä mitään tehtävissä. Aika useinhan noissa tapauksissa esim. oma äiti, sisko tai joku läheinen ystävä yrittää puhua järkeä alistetulle uhrille, mutta ei siitä ole mitään hyötyä.
Suuri huoleni tuossa on se jos lapsia tulee. Sen jälkeen eroaminen on vaikeampaa. Yleensä nainen on jos siinä vaiheessa niin alistettu että syyttää itseään kaikesta.