Onko kenellekkään tullut sanomista siitä, ettei juttele tarpeeksi lasten/ ylipäätänsä kenenkään kanssa? Host-äiti huomauttele vähän väliä siitä, etten juttele tarpeeksi lasten kanssa tai kysele. Siitäkin huomautetaan kun en lasten kavereiden kanssa juttele kunnolla. Aluksi asiasta sanottiin ihan normaalisti, mutta nyt kun se sanoo siitä ni tulee vähän semmonen olo, että `jos et ala pikkuhiljaa puhua ni vaihetaan sut toiseen`. Ois kiva jos Host-perheet vois kans pistää kommenttia :)
puhumisesta
turhautunu
2399
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin, miten olet yrittänyt tuppisuisuutta korjata? Oletko poikkeuksellisen ujo, vai onko kielitaitosi vielä kovin puutteellinen?
Ymmärrän Sinun aupparitytön ihmetyksen hyvin, omasta kokemuksestani 10 vuoden ajan suomalaisten tyttöjen kanssa luonamme ja omia alkuaikojni muistellessa.
Suomessa on erilaiset kohteliaisuus- ja käyttäytymisraamit kuin täällä Keski-Euroopassa. Sitä mennään heti toitottamaan hyvät huomenet, puhutellaan ihmisiä (koko)nimellä tervehtiessä/ jutellessa, kätellään/ annetaan poskisuudelmia mennen tullen sillä nyt niin ihmeellisempiä tarkoittamatta. Myös arjessa saatetaan höpöttää epäsuomalaiseen tapaan ”toisarvoisista” asioista Jos näin ei tee, niin ihmetys on suuri ja asiasta tulee härkänen.
Itse olen alkanut kertoa juuri näistä asioista tytöille heti alusta alkaen ihan hyvällä menestyksellä, koska tämä ON juuri niin tärkeätä, ettei joudu johonkin ”jörrikkälaatikkoon” haluamattaan. Naapurit ja etenkin sukulaiset tervehditään ”aktiivisesti” ja siitä sitten juttu jatkuu. Tämä kaikki kuuluu asiaan ja auppareidenkin on tämä ymmärrettävä, vaikka muuhun ovat tottuneet.
Usein saa alussa yhden mahdollisuuden -ihmiset ovat positiivisesti kiinnostuneita ja luovat kuvasa uudesta henkilöstä. Jos tässä on kovin hiljainen (Suomessa ehkä kohteliaalla tavalla), eikä kysele/juttele mitään, ei uutta tilaisuutta yleensä tule, toista kertaa ei enää kysellä, ollaan tavallaan kärsimättömiä suomalaisesta näkövinkkelistä katsottuna. Eli positiivisesti ajateltuna kunnolla tervehtiminen/jutteleminen yms höpötys on erittäin helppo tapa päästä ympäröivään elämään mukaan. Ymmärrän hostmaman kehoitukset kommunikoida enemmän, onhan selvä ettei jörrikkää (jörrikkäasteikko valitettavasti täysin kulttuurin ja perheen standardien mukaan, vaikka Suomessa ei ollenkaan näin olisi ja kaikki muut asiat hoituvat mallikelpoisesti) haluta ottaa mukaan menoihin ja kutsuille yms. Myös kotona hiljainen/hymyilemätön ihminen saatta jopa ärsyttää ja taas on asiasta tulossa härkänen.
Eli jutteluvaihde päälle ja hymyä huuleen, vaikka joskus pellemenolta tuntuisikin, elämä helpottuu huomattavasti!