Olen tässä yrittänyt selvittää varoiksi sellaista abstraktia asiaa, että millainen on terve suhde ex-aviopuolisoon!
Vaikka olen ehtinyt niinkin kypsään ikään kuin 30v, en ole tätä ennen päässyt kokemaan suhdetta jossa toisella osapuolella olisi takanaan avioliitto ja alle 10 vuotias lapsi.
Olen miehen puheista ymmärtänyt, että hänen exänsä on hankala, taipuvainen runnomaan tahtonsa läpi uhkailulla ja hysterialla. Parisuhteessa oli kuulemma helpompi luovuttaa kuin elää useamman viikon huutohelvetin läpi. Ex-vaimo runnoi/uhkaili läpi yksinhuoltajuudenkin metodein joita en tässä viitsi listata, koska kyse on kuitenkin toisen ihmisen henkilökohtaisista asioista.
Tällaisten puheiden jälkeen ei lienee ihme, että hivenen kauhulla odotan tulevaa? Olen jo etukäteen ruvennu miettimään (edes kohtaamatta vielä mitään ongelmia) että maksaako vaivaa sotkeutua mieheen, jolla on terrorisoiva ex menneisyydessään ja jota mies vielä näkee päivittäin lastenhoitoasioissa. Tässä vaiheessa olisi vielä suhteellisen helppo unohtaa koko homma. Pidän kovasti miehestä ja entisen suhteeni "kauhut" myös itse kokeneena arvostan monia asioita hänessä.
Juttumme on niin tuore etten ole vielä tavannut hänen ystäviään tai perhettään livenä joten en rehellisesti sanoen todellakaan tiedä voisiko/haluaisiko ko. ex tuottaa vaikeuksia. Miehen mukaan hänen exänsä toivoo hänen löytävän jonkun, mutta minulla on nihkeä epäilys siitä, että tuon luontoisen ihmisen hyvä tahto karisee kun/jos asiat menee niin vakavaksi, että uusi perhe olisi tuloillaan. Puhumattakaan siitä miten hän yksinhuoltajana voi kontrolloida miehen lapsensa näkemistä. Tähän mennessä mies on elellyt sinkkuna useamman vuoden ja saanut tavata lastaan päivittäin koska on ollut lastenhoito-ongelmia ja hän on ollut oiva ratkaisu niihin.
Ehkä maalailen piruja seinille, ehkä en. Mutta koska minulla ei ole kokemusta ennestään asiasta, en oikein tiedä missä menee raja velvollisuuksissa exää kohtaan esimerkiksi. Minulla ei ole mitään vastaan hänen lastaan eikä edes menneisyyttään, mutta se mitä tahdon vähiten elämässäni on suhde jossa on kolme henkilöä, enkä tarkoita hänen lapsellaan tuota kolmatta.
Millainen siis on ideaali suhde joka voi eronneen avioparin välillä olla. Mistä asioista/arvoista minun kannattaa pitää kiinni etten tule "tallotuksi".
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että on miehen asia pitää hänen terrorisoiva eksänsä kaukana hänen uusista suhteistaan, mutta koska olemme niin tuore "pari", en tunne häntä niin hyvin, että voisin sanoa, tekisikö hän sen. On vaikuttanut aika tossulta exänsä käsittelyssä, mutta minulle sanoi olleensa tuolloin vain liian nuori ja anteeksiantavainen. Vaikuttaa tätä nykyään kyllä ihan tiukalta kaverilta.
Eli, millaisia kokemuksia teillä on asiasta? Mitkä aiheet/ilmiöt toimisivat niinä hälläreinä jotka kertoo, että nyt kandee ottaa ritolat tästä kokoonpanosta. En koe, että voin vielä näistä asioista hänen kanssaan suoraan puhua.
Vaikka olen ehtinyt niinkin kypsään ikään kuin 30v, en ole tätä ennen päässyt kokemaan suhdetta jossa toisella osapuolella olisi takanaan avioliitto ja alle 10 vuotias lapsi.
Olen miehen puheista ymmärtänyt, että hänen exänsä on hankala, taipuvainen runnomaan tahtonsa läpi uhkailulla ja hysterialla. Parisuhteessa oli kuulemma helpompi luovuttaa kuin elää useamman viikon huutohelvetin läpi. Ex-vaimo runnoi/uhkaili läpi yksinhuoltajuudenkin metodein joita en tässä viitsi listata, koska kyse on kuitenkin toisen ihmisen henkilökohtaisista asioista.
Tällaisten puheiden jälkeen ei lienee ihme, että hivenen kauhulla odotan tulevaa? Olen jo etukäteen ruvennu miettimään (edes kohtaamatta vielä mitään ongelmia) että maksaako vaivaa sotkeutua mieheen, jolla on terrorisoiva ex menneisyydessään ja jota mies vielä näkee päivittäin lastenhoitoasioissa. Tässä vaiheessa olisi vielä suhteellisen helppo unohtaa koko homma. Pidän kovasti miehestä ja entisen suhteeni "kauhut" myös itse kokeneena arvostan monia asioita hänessä.
Juttumme on niin tuore etten ole vielä tavannut hänen ystäviään tai perhettään livenä joten en rehellisesti sanoen todellakaan tiedä voisiko/haluaisiko ko. ex tuottaa vaikeuksia. Miehen mukaan hänen exänsä toivoo hänen löytävän jonkun, mutta minulla on nihkeä epäilys siitä, että tuon luontoisen ihmisen hyvä tahto karisee kun/jos asiat menee niin vakavaksi, että uusi perhe olisi tuloillaan. Puhumattakaan siitä miten hän yksinhuoltajana voi kontrolloida miehen lapsensa näkemistä. Tähän mennessä mies on elellyt sinkkuna useamman vuoden ja saanut tavata lastaan päivittäin koska on ollut lastenhoito-ongelmia ja hän on ollut oiva ratkaisu niihin.
Ehkä maalailen piruja seinille, ehkä en. Mutta koska minulla ei ole kokemusta ennestään asiasta, en oikein tiedä missä menee raja velvollisuuksissa exää kohtaan esimerkiksi. Minulla ei ole mitään vastaan hänen lastaan eikä edes menneisyyttään, mutta se mitä tahdon vähiten elämässäni on suhde jossa on kolme henkilöä, enkä tarkoita hänen lapsellaan tuota kolmatta.
Millainen siis on ideaali suhde joka voi eronneen avioparin välillä olla. Mistä asioista/arvoista minun kannattaa pitää kiinni etten tule "tallotuksi".
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että on miehen asia pitää hänen terrorisoiva eksänsä kaukana hänen uusista suhteistaan, mutta koska olemme niin tuore "pari", en tunne häntä niin hyvin, että voisin sanoa, tekisikö hän sen. On vaikuttanut aika tossulta exänsä käsittelyssä, mutta minulle sanoi olleensa tuolloin vain liian nuori ja anteeksiantavainen. Vaikuttaa tätä nykyään kyllä ihan tiukalta kaverilta.
Eli, millaisia kokemuksia teillä on asiasta? Mitkä aiheet/ilmiöt toimisivat niinä hälläreinä jotka kertoo, että nyt kandee ottaa ritolat tästä kokoonpanosta. En koe, että voin vielä näistä asioista hänen kanssaan suoraan puhua.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Yleensä avioerossa ainakin alussa ja irtaantumisvaiheessa tulee tuommoista vihaa toista kohtaan ja kysehän on siitä, että mitä enemmän heijastaa ja projisoi exäänsä ikäviä luonteenpiirteitä, sen helpompi hänestä on erota. Aivan kuin murrosiässä kun nuori moittii ja mollaa äitiään niin kyse on siitä, että hänen on helpompi irrottautua äidistä, kun äiti on hänen mielikuvissaan kamala eikä ihana. Irrottautuminen on välttämätöntä. eihän ihanasta voi erota joten tehdäänpä hänestä kamala. Mutta fiksussa erossa noista tunteista pääsee yli ja pystytään lopulta yhdessä katsomaan, mikä on lasten edun kannalta järkevää toimintaa ja käytöstä.
Sinun tapauksessasi mies on nyt kertonut oman osuutensa ja oman näkökantansa asioista. On olemassa toinenkin versio samoista asioista ja se on exän. Hänellä saattaa olla aivan toinen näkemys siitä, mitä tapahtui tai kumpi on se joka terrorisoi.
Pyysit kokemuksia muilta. No oma kokemukseni on, että entiset eli exät olivat mukamas aivan kamalia, siis aivan kaikki neljä viisi olivat aivan kauheita, ilkeitä ja mustasukkaisia ja ahneita sekä katkeria sekä kovapäisiä ja joustamattomia. Tosiasiassa mies oli itse aiheuttanut kaiken ikävän omalla käytöksellään ja naiset olivat syystäkin vihaisia hänelle. Mies vain käänsi asiat niin, että hän oli se puhdas pulmunen ja naisissa vika. Hiukan aluksi ihmetytti että miten he kaikki olivat voineet olla niin kamalia kun mies heitä hakkui. Mutta lopulta minulle kyllä paljastui, että taisi olla miehen itsensä aiheuttamaa, se miksi naiset olivat katkeria. Eli hälytyskellot soimaan, jos mies haukkuu entisiänsä. Olet pian samaa joukkoa eli yksi katkerista ja kovapäisistä eksistä. Fiksu mies säilyttää hyvät välit eikä moiti entisiä.
Minä en sinuna sekaantuisi kuvaamaasi mieheen ollenkaan. Tiedät todellakin vain miehen version asioista. Eikä hän todellakaan kovin aikuista eikä fiksua kuvaa anna itsestään.
...että yksinhuoltajuutta ei todellakaan niin vain runnota läpi. Jos isä on kaikinpuolinen kunnollinen ja kykenevä huoltajaksi (yhteishuoltajuuteen), niin ei yksinhuoltajuutta saa vastoin toisen vanhemman tahtoa. Hälärit täysillä päälle siis!
Onko vastaaja itse eronnut? Kokemuksestako kerrot? Ehkä se ei aina kuitenkaan ole niin helppoa.
Mun mielestä sun pitää vaan ajan kanssa tutustua mieheen. Hänen kanssanhaan jaat suhteen, et sen entisen muijan. Muija voi olla aidosti sekopää, mutta niin kuin tuossa edellä jo todettiin, niin ei sitä tiedä varmuudella. Eikä sun tarvitsekaan siihen muijan ajatuksiin tutustua, vaan ennemminkin tähän miehen elämänkuvaan ja ajatuksiin. Ja miten ne synkkaavat omien arvojesi kanssa.
Tietenkin jos entisen taisteluparin kuvioon tulee uusi osapuoli, dynamiikka näiden ex-puolisoiden välillä muuttuu. Ex-muija saattaa herätä mustasukkaiseksi, kun ei voi enää sanella asioita, ja joutuu tietyllä tavoin luopumaan vallastaan. Jos ex-muija on fiksu, hän antaa ex-ukkonsa elää omaa elämäänsä, eikä käytä yhteistä lasta kiristysvälineenä. Luonteesta riippuen aikaa voi mennä totutteluun.
Pidä pää kylmänä, sydän rinnassa ja jalat maassa. Totuttele ja tutustu tilanteeseen. Jos ajan kuluessa huomaat, että tää ei ollut sun juttu, ota aikalisä. Mitään kiirettä ja hosumista ei kannata harrastaa, ei myöskään pelätä elämää.
Haiskahtaa epäilyttävästi it-alan lapaselta tuo mies, mutta entisen suhteen kauhujen jälkeen terrorisoiva ex on varmaan aika pientä.....
Mitä pitäs oppia?