En tiedä onko pelkooni aihetta mutta olen aina pelännyt mieheni pettävän mua. Olemme ns.teinirakkaus tapaus, tavattiin siis ihan 15 vuotiaina. Mulla oli ollut tuolloin jo yks "seksisuhde" ja seurusteluita enemmän. Miehelleni olin ensimmäinen.
Hän petti mua yhden tytön kanssa kahdesti ollessamme 18 vuotiaita, kostoksi, koska pelehdin kännissä yhden miehen kanssa menemättä kuitenkaan sänkyyn. Mieheni oli harrastanut suojaamatonta seksiä yhden tunnetan "riemurasian" kanssa :O ja mietti tuolloin mahtaako jatkaa hänen kanssaan, olin ihan shokissa ja murtunut.
Vaikka palasimme yhteen, ei tuo ole jättänyt mua rauhaan. Luulin luottamuksen palaavan ja korjaantuvan avioliiton ja lasten myötä, mutta aina se siellä kummitelee. En olisi meinaan ikinä uskonut tästä miehestä että pystyy sellaiseen tekoon. EI ole sen tyyppinen mies. Mutta kaipa kaikki miehet ovat samanlaisia loppujen lopuksi, loukattuina?
Syy miksi tästä kirjoitan, on se, että näimme iltaelämässä äskettäin tämän tyttösen veljen, tytön jota mieheni siis nai. Mieheni meni muka syrjemmälle juttelemaan tästä tytöstä ja heillä viettämästään ajasta!!
Kuulin kyllä otteita aiheesta mutta en virkannut sanaakaan. Asia vain alkoi vaivaamaan. Että muistaako mieheni tuon ajan, sen naisen ja nainnin NIIN hyvin, että pitää siitä mennä vielä machoilemaan??? Ja siitä on siis aikaa jo hhmmmm...15 vuotta.
Kysyisinkin sellaista lähinnä miehiltä jotka elävät parisuhteessa, että onko kukaan mies yhtä "kokematon"?
Ja miten te otatte asian?
Vaikka miehelläni ei ole ollut muita (sen tytön lisäksi, enkä usko että on ollut) niin se ei takuulla ole vaikuttanut hänen "suorituksiinsa". Hänen kanssaan harrastan mielelläni seksiä, olen hyvin tyytyväinen vaimo sillä saralla ja muutenkin.
Munsta tuntuu, että miestäni joskus hävettää kokemattomuutensa (kännissä jätkien kanssa puhuvat) ja joskus hän on asiasta ylpeä. Hän puhuu ettei usko olevansa jäänyt mistään paitsi mutta ota nyt noista miehistä selvää.
Pitääkö mun pelätä koko ikäni, että mieheni ottaa jotain menetettyä takaisin?
Pelkään päästää häntä minnekään äijäporukassa viihteelle, mieheni petti silloinkin kännissä (se oli selitys) ja hän osaa ottaa niin ettei tosiaan muista mitään. Jos se vaikka pettääkin eikä muista, tai vetoaa siihen taas.
Hän petti mua yhden tytön kanssa kahdesti ollessamme 18 vuotiaita, kostoksi, koska pelehdin kännissä yhden miehen kanssa menemättä kuitenkaan sänkyyn. Mieheni oli harrastanut suojaamatonta seksiä yhden tunnetan "riemurasian" kanssa :O ja mietti tuolloin mahtaako jatkaa hänen kanssaan, olin ihan shokissa ja murtunut.
Vaikka palasimme yhteen, ei tuo ole jättänyt mua rauhaan. Luulin luottamuksen palaavan ja korjaantuvan avioliiton ja lasten myötä, mutta aina se siellä kummitelee. En olisi meinaan ikinä uskonut tästä miehestä että pystyy sellaiseen tekoon. EI ole sen tyyppinen mies. Mutta kaipa kaikki miehet ovat samanlaisia loppujen lopuksi, loukattuina?
Syy miksi tästä kirjoitan, on se, että näimme iltaelämässä äskettäin tämän tyttösen veljen, tytön jota mieheni siis nai. Mieheni meni muka syrjemmälle juttelemaan tästä tytöstä ja heillä viettämästään ajasta!!
Kuulin kyllä otteita aiheesta mutta en virkannut sanaakaan. Asia vain alkoi vaivaamaan. Että muistaako mieheni tuon ajan, sen naisen ja nainnin NIIN hyvin, että pitää siitä mennä vielä machoilemaan??? Ja siitä on siis aikaa jo hhmmmm...15 vuotta.
Kysyisinkin sellaista lähinnä miehiltä jotka elävät parisuhteessa, että onko kukaan mies yhtä "kokematon"?
Ja miten te otatte asian?
Vaikka miehelläni ei ole ollut muita (sen tytön lisäksi, enkä usko että on ollut) niin se ei takuulla ole vaikuttanut hänen "suorituksiinsa". Hänen kanssaan harrastan mielelläni seksiä, olen hyvin tyytyväinen vaimo sillä saralla ja muutenkin.
Munsta tuntuu, että miestäni joskus hävettää kokemattomuutensa (kännissä jätkien kanssa puhuvat) ja joskus hän on asiasta ylpeä. Hän puhuu ettei usko olevansa jäänyt mistään paitsi mutta ota nyt noista miehistä selvää.
Pitääkö mun pelätä koko ikäni, että mieheni ottaa jotain menetettyä takaisin?
Pelkään päästää häntä minnekään äijäporukassa viihteelle, mieheni petti silloinkin kännissä (se oli selitys) ja hän osaa ottaa niin ettei tosiaan muista mitään. Jos se vaikka pettääkin eikä muista, tai vetoaa siihen taas.
Vastaukset 20
Vanhimmat
kerran, pettää toisenkin kerran..ns.peli-mies..tsemppiä ja voimia sulle!
Kysymys ei ole siinä, että luotatko mieheesi. On enemmänkin kysymys siitä, että luotatko itseesi. Luotatko, että olet niin hyvä, että miehesi ei tarvitse muuta. Ja jos tarvitsee, niin sitten ei ollut edes sinun arvoisesi.
Toisaalta itse allekirjoittaisin kaksi seuraavaa fraasia (valitetavasti):
- teininä aloitetut suhteet eivät kuitenkaan kestä kolmenkympin kriisiä pidemmälle
- jos toinen pettää kerran, niin pitäis heti jättää se sika ku pettää kuitenkin uusiks tai niin ainakin saa epäillä tai pelätä koko ajan
seurustelemaan kun äitini oli 13 vuotias, isä 17. Nyt ovat yli viisikymppisiä, ja hyvin porskuttavat eteenpäin, yhdessä.
Isälläni oli suhde toiseen naiseen jossakin vaiheessa kun olin pieni. Saivat kuitenkin asiat sovittua, ja puhuttua ja unohdettua. Tästä aikaa nyt 20 vuotta. Kysyin äidiltäni eikö häntä pelottanut antaa anteeksi. Äitini vastasi ettei pelottanut, pitkässä suhteessa kaikki on mahdollista, mutta on vain luotettava toisiinsa. Ei hän syyllistänyt isää, eikä isäni äitiä. Muistan, kuinka ko asiasta puhuttiin koko perheen voimin avoimesti, myös minulle..
Eli ainakaan heillä ei ole toiminut nuo sinun esittämäsi olettamukset :)
Silloin oltiin yhdessä haluttiin tai ei...erot ei useinkaan tulleet kysymykseenkään...rakkaus ja rakastaminen ei useinkaan liittynyt asiaan millään muotoa...
Nykyään onneksi ihmiset tajuaa herkemmin antaa monoa pettävälle osapuolelle...
Me ollaan jo yli 30 eikä kriisiä ole ollut. Koskas sen kuuluisi tulla ;-)?
Kysymykseni ei kuulunut Pettääkö mieheni vielä VAAN etsin kohtalotoveria miehelleni, Onko kukaan samassa tilanteessa ettei ole montaa seksikumppani ollut elämässään?
Yhdessä ovat olleet omasta halustaan. Naimisiinki menivät "vasta" 12 vuotta sitten.
Voin vain olla kiitollinen siitä, että olen saanut näinkin hyvän mallin parisuhteesta kotoani. Toivottavasti sama onni seuraa omassakin parisuhteessa. Näillä näkymin seuraakin, pian 10 vuotta yhdessä, molemmat toistemme ensimmäisiä.. Vaikka onhan 10 vuotta vielä pieni aika, mutta siitä on aika hyvä lähteä :)
Isäni katui syvästi tuota syrjähyppyä. Ja katuu vieläkin, vaikka ovatkin äitini kanssa asiat keskustelleet halki jo silloin 20 vuotta sitten. Täydellinen isä ja aviomies on ollut, mitä lapsuuttani muistelen.
Äitiäni arvostan ja kunnioitan siitä, että kykenee toiselle antamaan mahdollisuuden. Isääni siitä, että seisoi suorana ja ryhdikkäänä ja kantoi vastuun teostaan niin kuin miehen pitääkin.
"Yhdessä ovat olleet omasta halustaan. "
..sinä luulet. Varmuudellahan et sitä voi sanoa....
ihmeessä vanhempani valehtelisivat minulle?
He OVAT onnellisia yhdessä. Miksi olet niin katkera? Onko se sinulta pois, jos vanhempani kokevat olevansa enemmän kuin tyytyväisiä pitkään suhteeseensa.. Olen pahoillani, jos omat perhemallisi on erillainen, ja vanhempasi eivät ole onnellisia toistensa kanssa..
..mua ei henk koht vois vähempää kiinnostaa ovatko vanhempasi oikeasti onnellisia vai ei. Jos ovat, ni hyvä heille. =)
Mut pointti on se, ettet sinä voi sitä millään VARMAKSI tietää! Se on fakta!
Sen tietävät ainoastaan he itse...eivätkä välttämättä sano kuten asia on..syitä voi olla monia...eivätkä edes he voi olla 100% varmoja toistensa onnellisuudesta...ainoa mistä voi olla varma on omat tunteensa ja tuntemuksensa...kaikki muu on olettamusta...
esittele omia olettamuksiasi tosiksi.. Yhtälailla sinä kuin minäkin voi olla väärässä, enemmän sinä, sillä minulla on vanhempieni sana ;)
sama tyyppi jonka piti tässä taannoin aivan hikeentyä ja yrittää väittää että minun vanhempani, varsinkin äitini on ollut koko elämänsä onneton ja katunut avioliittoaan. Sillä perusteella että jossain viestiketjussa kerroin, että vanhempani olivat 17 ja 19 kun menivät vihille. Ovat pian seitsemänkymppisiä ja varmasti yksi onnellisimmista pariskunnista. Aloittivat uuden harrastuksen parivuotta sitten. Moottoripyöräilyn! Mutta hei, heidän täytyy valehdella kaikille, oikeasti he ovat hyvin onnettomia, vai mitä TheOne?
ovat niin vanhoja ettei ero tule kysymykseen. Olen 49, naimisissa 27 vuotta ja valitettavasti samanikäisistä tuttavapariskunnista moni on vuosien saatossa päätynyt eroon. Onneksi itsellä ei. Avustin muuten toukokuussa juuri eronnutta pariskuntaa muuttohommissa. Mies 64 ja nainen 61 vuotiaita. Ettei nykyään ne vanhemmatkaan väkisin yhdessä ole.
TheOnelle tuonne ylemmäs, miten lie tähän kohtaan ketjua pomppas.
20 v sitten avioerot olivat jo melkoisen yleisiä. 40 vuotta sitten ehkä pettämistä katsottiinkin läpi sormien.
Minä petin miestäni 10 v sitten ja sain anteeksi ja ollaan onnellisesti yhdessä. Niin, ja ollaan teineinä alettu, nyt takana 20 v, josta tuolloin 10 v sitten asuttiin erillään 2 kk jonka aikana petin. Tai en tiedä oliko se pettämistä, kun kuitenkin oltiin tavallaan erossa.
MIKÄÄN ei kelpaa tekosyyksi pettämiseen! Ei mikään!
Miehes on munaton jos ei ota vastuuta heikkouksistaan vaan yrittää syyttää känniä pettämisestä....naurettavaa ja luokatonta...
Tässä olisi yksi kohtalotoveri (kumppanien määrän suhteen), vaikka ihan noin nuorena ei suhteemme alkanutkaan.
Minä ajattelen niin, että jos jotakin tuntuu puuttuvan, niin yritän saada sen nykyisessä suhteessa. Eli keskustellaan avoimesti toiveista ja mieltymyksistä. Asian voi ajatella myös niin päin, että ei kai kenenkään tuntemattoman kanssa voi saada mitään parempaa kuin oman kullan kanssa, vuosien menestyksekkään "harjoittelun" tuloksena?
Vielä lisäyksenä, että kertomasi mukaan itsekin "pelehdit" toisen miehen kanssa, mikä mielestäni voidaan tulkita pettämiseksi (ei seksi ole ainoaa pettämistä). Tuollainen nuoren miehen vastareaktio oli tuossa tilanteessa mielestäni varsin ymmärrettävää, joskaan ei millään lailla hyväksyttävää.
Olette siis molemmat kokeneet jollakin tasolla miltä pettäminen tuntuu toisesta.
Kehotan teitä keskustelemaan avoimesti ja opettelemaan yhdessä uusia asioita ja elämän ihmeitä. Se on varma että mikään ulkoinen tekijä (avioliitto, lapset, raha, jne.) ei korjaa asioita eivätkä ne korjaannu itsestään (jos nyt mitään korjattavaa vielä onkaan) joten todellista ja oikeaa panostusta vaaditaan molemmilta jatkuvasti.
Omasta puolestani voin sanoa että kieltämättä joskus on tullut miettineeksi millaista (seksi)elämä olisi jonkun toisen kanssa. Mutta sitä en ole miettinyt kokemattomuuteni takia, vaan sen takia mitä sen hetkisestä suhteesta on puuttunut. Jokin aika sitten päätin ottaa elämässäni ja parisuhteessani "ohjat omiin käsiin" ja yrittää tehdä asioille sen mitä minun osaltani tehtävissä on. Lähinnä tarkoitan tässä seksielämää, koska se on se missä on tällä hetkellä eniten korjattavaa. Aion ottaa vaimoni kanssa asiat esille, keskustella omista toiveistani ja haaveistani ja kysellä hänen vastaaviaan ja ehdottaa säännöllisiä "opettelutuokioita" asian tiimoilta.
Jos tämä tuottaa tulosta ja makkarin puolella tyytyväisyys kasvaa, en oikeasti kaipaa mitään muuta. Katsotaan miten käy.
Ootkos koskaan kuullut semmoista, että kännissä ihmisen todellinen luonne paljastuu? Alkoholi poistaa estoja ja mitä vahvemmassa humalassa on, sitä enemmän alkaa puhua ja tehdä niitä juttuja, joita selvin päin haluais muttei uskalla.
Maailman yleisin selitys on känni ja voi voi kun se menee helposti, lähes aina, läpi...
Ehdotan sulle, että juotat miehes kunnon känniin ja kysyt silloin kaiken, mitä haluat tietää. Varaudu vaan siihen, että se mitä hän vastaa sulle, ei välttämättä miellytä.
Pettämisestä sinänsä sanoisin, että jos joku on nuoruuden typeryyksissään pelehtinyt muiden kanssa (kuten sinä itsekin), niin ei se silti joka iikan kohdalla johda siihen, että aikuisena jatkais samaa peliä. Virheistä kun voi oppia;)
Tuo, että hänellä oli joku kumma tarve jutella mainitusta tytöstä tämän veljen kanssa, on kyllä omituista...jos ei ole mitään yhteyttä tyttöön pitänyt näinä vuosina, ja ilmeisesti ei ole?
> Hän petti mua yhden tytön kanssa kahdesti ollessamme 18 vuotiaita, kostoksi, koska pelehdin kännissä yhden miehen kanssa menemättä kuitenkaan sänkyyn.
Mistä mies tiesi tarkalleen, menittekö sänkyyn vai ette?
> En olisi meinaan ikinä uskonut tästä miehestä että pystyy sellaiseen tekoon. Mutta kaipa kaikki miehet ovat samanlaisia loppujen lopuksi, loukattuina?
Kun leikkii tulella, voi käydä niin että näpit palaa. Turha sinun on tässä jeesustella, minä olisin maksanut ihan samalla mitalla takaisin. Harva mies katselee rauhallisena vierestä tyttöystävän pelehtimistä, etenkin jos itsellä ei ole kovinkaan kummoista naishistoriaa takana. Kyllä aivan varmasti minkäin tuossa tilanteessa lähtisin kokeilemaan kostoksi, miltä se ruoho aidan toisella puolella maistuu. Ja edelleenkin jos naisystäväni lähtisi tuolle tielle, ensimmäinen reaktioni olisi etsiä jostain panokumppani ja vasta sitten miettiä, mitä tekisin.