Tapasin jokin aika sitten aivan ihanan ihmisen. Meillä oli yhdessä ihan hirmuisen mukavaa, ja kun hänen puheitaan kuuntelin, tuntui siltä, että hän tosiaankin halusi että jutusta kehkeytyisi jotakin tärkeää. Tosiaankin kauniita sanoja.
Sain hänestä hirmu kunnollisen kuvan, ja tällainen luottamuspulasta kärsiväkin uskalsi hieman. Sitäkin joskus kysyin häneltä, että onko tässä nyt mahdollisesti joitain tekijöitä, joiden takia kannattaisi pidätellä hieman sitä ihastusta. Ja ei kuulemma ole.
Mutta. Näköjään olikin. Sen kummemmin selittelemättä, ensin yhteydenpito poikki ja sitten kyselyjen jälkeen sekava viesti, ei ehkä kinnostakaan, ei tiedä. Suoraan ei voinut sanoa.
Hitto vieköön! Eikö sitä voi sanoa suoraan, enkö sen vertaa kunnioitusta ansaitse? Ketä huvittaa jäädä pohdiskelemaan tuollaisia - ei ketään!
Olkoon sitten koko juttu.
Sanokaa nyt hyvät ihmiset, että maailmasta löytyy vielä rehellisiä ihmisiä. Sellaisia, jotka voivat sanoa ne negatiivisetkin tuntemukset suoraan, sellaisia jotka eivät pelaa toisten ihmisten tunteilla.
Hohhoijjaa. No ei kai se auta kuin nostaa häntä pystyyn ja jatkaa tiellä eteenpäin...
Sain hänestä hirmu kunnollisen kuvan, ja tällainen luottamuspulasta kärsiväkin uskalsi hieman. Sitäkin joskus kysyin häneltä, että onko tässä nyt mahdollisesti joitain tekijöitä, joiden takia kannattaisi pidätellä hieman sitä ihastusta. Ja ei kuulemma ole.
Mutta. Näköjään olikin. Sen kummemmin selittelemättä, ensin yhteydenpito poikki ja sitten kyselyjen jälkeen sekava viesti, ei ehkä kinnostakaan, ei tiedä. Suoraan ei voinut sanoa.
Hitto vieköön! Eikö sitä voi sanoa suoraan, enkö sen vertaa kunnioitusta ansaitse? Ketä huvittaa jäädä pohdiskelemaan tuollaisia - ei ketään!
Olkoon sitten koko juttu.
Sanokaa nyt hyvät ihmiset, että maailmasta löytyy vielä rehellisiä ihmisiä. Sellaisia, jotka voivat sanoa ne negatiivisetkin tuntemukset suoraan, sellaisia jotka eivät pelaa toisten ihmisten tunteilla.
Hohhoijjaa. No ei kai se auta kuin nostaa häntä pystyyn ja jatkaa tiellä eteenpäin...
Vastaukset 6
Vanhimmat
No on!!
Tällaisen kokemuksen minäkin sain.Juuri kun olin noussut ylös eron jälkeen.Niin kypsymätöntä ja typerää..Älä edes omista ajatusta tuollaiselle hulttiolle.Olipa hyvä ettei teidän välillenne koskaan syntynyt mitään.Joko oli naimisissa tai muuten varattu..
Jotenkin kun ajattelee jälkeenpäin tulee mieleen että jotain kuului varoituskelloja sisällä mutta kuka niitä kuntelee...vaikka voisi olla hyvä..
Joskus ihmiset voivat olla huolettomia toisen tunteita kohtaan..jos menee itseensä kuinka pitäisi toimia jos tuntuu ettei haluakaan jatkaa.Niin se on vaikeaa..mutta tärkeä asia kuinka toista kohdellaan.
Usein kuvailevat itseään fiksuksi ym ihanaa.
Käytöksellään osoittavat, että kunnioitus toista ihmistä kohtaan puuttuu.
Fiksut ihmiset haluavat kertoa asiat niinkuin ne ovat.
Kiitä onneasi, ettet joutunut moista pölkkypäätä kauemmin kestämään.
tuosta tekstistäsi rivien välistä, että kyseessä on joku keskeneräinen elämäntilanne. Eli oliko ihastuksesi juuri eroamassa tai vielä parisuhteessa, kun itsekin kyselit, että onko jotakin syytä pidätellä ihastusta?
Ehkä hän ei oikein itsekään tiennyt mitä halusi ja sitten huomasi, ettei teidän jutustanne sitten mitään tulisikaan. Olisi tietysti voinut sen asian suoraankin sanoa, mutta ehkä ajatteli, että yhteydenpidon poikkilaitto ajaa saman asian. Oletti, että siitä pitäisi ymmärtää missä mennään. Ei tosin kovin miehekästä toimintaa. (Oletan, että on mies)
Kaikkein kummallisinta tässä jutussa on se, ettei tuo ihiminen vaikuttanut tippaakaan mulkulta, kusettajalta, sialta tai vedättäjältä (sellaiset yleensä tunnistaa). Ja siksihän minä sitten menin luottamaan...
Varmaan hänellä on tuossa taustalla ongelmansa. Tai toinen nainen. Tai ehkäpä hän on tuurijuoppo. Tai jotakin. Tai sitten hän ei vaan yksinkertaisesti pitänytkään minusta - puheistaan huolimatta (kuinka vilpittömiltä ne kuulostivatkaan!).
Mutta sitähän minä en saa koskaan tietää, ja se tässä harmittaakin. Lupasin itselleni, että minähän en ala vastausta ruinaamaan. Oli nimittäin tarpeeksi nöyryyttävää toistamiseen udella että miksi ei toisesta kuulukan mitään...
Harmittaa!
sillä on joku toinen jo kierroksessa ja halusi epäselvällä viestillä jättää vielä takaoven auki. Ottaa sinuun yhteyttä, jos taas siltä tuntuu.
On tullu vastaan tämmöisiäkin vehtailijoita. Valitettavasti :(
Tuntuu siltä, että ihmiset ovat jotenkin sekaisin. Toista voi kohdella ihan miten vaan välittämättä ollenkaan toisen tunteista tai niistä jäljistä, mitä pettymykset aiheuttavat. En tiedä, mitä tarkoitit yhteydenpidon katkaisulla, mutta itse olen joutunut monta kertaa moisen kohtelun uhriksi. Ensin tuntuu, että kaikki on hyvin ja itse uskaltaa tuntea ja ehkä jopa luottaa ja sitten se toinen vaan häviää. Ei vastaa soittoihin tai tekstareihin. Itse olen ajatellut etten ollut edes tekstarin arvoinen. Kyllä toista pitäisi sen verran kunnioittaa, että reilusti kertoisi miltä tuntuu. Jokainen meistä on kuitenkin arvokas ihminen.
Oma itsetunto tässä saa kovan kolauksen, mutta pakkohan sitä on jotenkin eteenpäin mennä.
Yritän vaan pitää uskoa yllä, että jossakin on se oikea minullekin..samoin myös sinulle!