Tuli mieleen kun täällä on todella paljon näitä vihamielisiä tekstejä, että miten ihmiset täällä ovat käsitelleet katkeruuttaan tai päässeet siitä ehkä jopa yli?
Mitä mieltä olette palstakirjoittelusta katkeruuden helpottamisen lääkkeenä? Vähentääkö se agressiivisuutta? Vai meneekö se päinvastoin ja tunteekin olevansa vielä katkerampi ja vihaisempi? Vai toimiiko palstakirjoittelu (nämä huoralutka-kirjoitukset) lähinnä keinona saada vastavihaa sen sijaan, että purettaisiin vain mieltä?
Mitä mieltä olette palstakirjoittelusta katkeruuden helpottamisen lääkkeenä? Vähentääkö se agressiivisuutta? Vai meneekö se päinvastoin ja tunteekin olevansa vielä katkerampi ja vihaisempi? Vai toimiiko palstakirjoittelu (nämä huoralutka-kirjoitukset) lähinnä keinona saada vastavihaa sen sijaan, että purettaisiin vain mieltä?
Vastaukset 24
Vanhimmat
lähinnä nuorempien naisten kritisoinnista. En ole havainnut vihaa tai aggressiota palstalla, enemmänkin perusteltua kritiikkiä.
Eikö ole aika vihamielistä nimitellä jotakuta esim. "veriseksi h*oraksi"? Tuossa vain yksi esimerkki, jonka luin tänään tältä palstalta. Sinkut-palsta se vasta vihamielinen on. Siellä jutut menivät jo väkivaltaisiksi. Nyt ne on onneksi siivottu palstalta.
Täällä on myös perusteltua kritiikkiä, mutta kait nyt sinäkin olet huomannut agressiivisen sävyn joissakin kirjoituksissa: "olette tyhmiä huoria, toivottavasti itkette nukkumaan mennessänne". Ei siinä ole mitään perusteluja ja vihamielinen sävy selvä.
Vaikea käsittää, että näistä nyt oltaisiin noin sokeita. Itsekään en ole sokea naisten miehiin kohdistuville mollaaville, yleistäville ja katkerille kirjoituksille.
Mutta tässä nyt ei ole kyse niinkään siitä, mitä täällä kirjoitellaan tai kuka on katkera ja kuka ei. Lähinnä siitä, että auttaako palstakirjoittelu katkeruuteen ja vihaan vai pahentaako. Jos nyt tästä voi avoimesti täällä puhua. Tuosta katkeruudesta täällä kirjoiteltu aiemminkin ja jotkut rohkeasti sen kertoikin, että on katkera ja vihainen.
hieman voimakkaita sanoja löytyy joidenkin miesten teksteistä kuten huora tai lutka, mutta on mielestäni tärkeää että asioista puhutaan rehellisesti niiden oikeille nimillä. :)
Jos vihaaja kykenisi järkevään ajatteluun ja keskusteluun eikä antautuisi vain tunteiden vietäväksi, saattaisi nettipalstakirjoittelu auttaa vihan hallinnassa tai sen purkamisessa. Veikkaan että moni vihaaja on täysin solmussa vihansa kanssa eikä kykene, ei edes halua siitä eroon. Sen sijaan vihaaja yrittää vimmaisesti löytää moraalista ja järjellistä oikeutusta vihalleen.
Usein perustelut ovat aivan irrationaalisia, mutta kun vihaaja niitä tarpeeksi paljon päässään pyörittää ja toistaa, alkaa hän ehkä itsekin uskoa niihin. Vihaaja ei ymmärrä miksi muut näkevät hänen perustelunsa omituisena ja epäloogisena. Vihaajalla on päässään oma maailma joka ei vastaa todellisuutta, ainakin asioiden mittasuhteet ovat vääristyneet.
Täällä ja sinkkupalstalla on paljon näitä vihaajia joten selkääntaputtelijoitakin löytyy, mikä saattaa osaltaan hämätä vhaajaa uskomaan omiin ajatusrakennelmiinsa. Toki osa näistä elää todellisuudessa mutta nauttii pahan mielen aiheuttamisesta tai muuten vain provosoi huvikseen. Jotkut taas ottavat näiden itsensä huvittajien jutut tueksi omalle vääristyneelle maailmankuvalleen ja lietsovat näin itseään yhä syvemmälle oman mielensä syövereihin, etäämmäs todellisuudesta.
Veikkaan että on hyvin tavallista ettei näillä nettivihaajilla ole rohkeutta tuoda mielipiteitään esiin oikean elämän sosiaalisissa tilanteissa, ts.seistä sanojensa takana. Jos nämä joutuisivat sanomisistaan vastuuseen, todennäköisesti yrittäisivät pelastaa kasvojaan sanomalla että "vitsillähän mä vaan".
Ikinä pelkkä yksin purkautuminen auta mitään, eihän psykiatrille menevät ihmisetkään harrasta vain yksinpuhumista sille lääkärille vaan kyllä sieltä tulee vastakaikua mitä taas täältä ei voi saada. Joten ei, täällä puhuminen ei voi poistaa kenenkään paskaa oloa.
Se tietty riippuu sitten vähän millaisesta tapauksesta on kyse, että auttaako siihen yhtään mikään. On katkeria ihmisiä joille voi olla apua saatavilla, mutta he eivät sitä hae. On olemassa turhautuneita ihmisiä jotka tarpeeksi hyvillä onnistumisilla voisivat päästä jopa yli siitä tilasta. Sitten on niitä ihmisiä jotka ovat vain pettyneet muihin ihmisiin, itse lukeudun tähän osastoon.
Olen matkan varrella tuntenut katkeruutta monistakin asioista, mutta elämä on aina kulkenut eteenpäin. Ainakin päiväkirjatyyppinen kirjoittelu on minua auttanut sekä yllättäen toisten ihmisten tulikivenkatkuinen katkeruus. Olen joutunut seuraamaan näiden raivopäiden touhua (siis ihan oikeassa elämässä). En halua itse tulla samanlaiseksi. Asiat ovat niin kuin ne ovat. Moniin faktoihin on vaan pakko sopeutua, koska niitä ei voi muuttaa. Miksi siis tarraituisin vihaan ja raivoon pilaten monia mahdollisuuksia ja hyviä juttuja, sen sijaan, että iloitsen niistä hyvistä asioista, joita elämässä kuitenkin on?
Ei AT-mies pääse yli katkeruudesta. AT-mies elää ja on aina elänyt naisvihalle. Sitten AT-mies ihmettelee miksei naista irtoa.
Niin, miksiköhän ei...
Jotkut oikein ruokkivat sitä vihaa ja katkeruutta naisia kohtaan. Sellaista se on kun ei ota vastuuta omasta käytöksestään vaan syyttää kaikesta aina ulkopuolisia.
Mutta, jokainen tyylillään.
Ja lisäksi tapahtuu sitä, että yritetään uskotella omia harhoja muillekin, varmaankin siksi etteivät muutkaan löytäisi tai edes haluaisi hyvää parisuhdetta.
Joku edellä mainitsi, ettei yksinpuhuminen auta, eli ei palstakirjoittelukaan auta. Näillä katkerilla miehillä se onkin yksinäistä keskustelua täällä, koska kirjoittavat niin vihamieliseen ja epäarvostavaan sävyyn, ettei kukaan tosissaan voi vastata eikä keskustelua synny. Uskon että palstakirjoittelukin voi auttaa purkamaan pahaa oloa, mutta nämä miehet eivät kyllä yhtään tiedä miten.
Kai naisvihaajat hakevat täältä vertaistukea. Onhan se tärkeää huomata että muilla on samanlaisia ongelmia. Missitasoiset 20-vuotiaat kaunottaret eivät ehdota seksiä palstan miehille. Asiaa voi sitten vatvoa täällä ja syyttää nuoria kauniita naisia kaikin tavoin.
Katkeruus on valinta. AT-mies on valinnut olla katkera. Sillä, mitä minä sanon ei ole mitään merkitystä asialle. Ei ole ollut koskaan.
Minun ei tarvitse ottaa vastuuta AT-miehen katkeruudesta. En otakaan. Olkoot katkeria.
naisten nuiva asenne on syynä ATM:n katkeruudelle. ATM ei ollut aluksi katkera. ATM.stä tehtiin katkera.
Katkeruus olisi siis jäänyt tulematta, jos joku nainen olisi vasten tahtoaan uhrautunut alustaksi ja/tai vaimoksi?
Se, että mies ei ole kiinnostava kenenkään mielestä, on vain miehen itsensä syy.
ei ihmiset täällä kenellekään ole katkeria, he vain haluavat viettää aikaansa muita haukkuen, koska se on omalla tavallansa viihdyttävää. toiset pitävät julmasta haukkumisesta väittelyn keinona, kun taas toiset eivät voi sietää sitä ollenkaan. tämän seurauksena ihmiset tulkitsevat haukkumisen eri tavalla. useimmat sivusta katsojat tulkitsevat haukkujan katkeraksi, vaikka tällä todellisuudessa ei olisikaan katkeruutta ketään kohtaan.
Ps. tulin tänne, koska miehen logiikka -palstalla on ilmeisesti siesta-aika.
kyllästyneet haukkumiseen
mitäs sinä siinä palloilet? menes siitä sen naisystäväs kanssa.
ja jättää tilaa mulle!
tähän aiheeseen kumminki jos jotain sanon niin nyt en jaksa alkaa kinasteleen.. tälle päivää jo tarpeeksi.
hmmmmm..
Eipä se tunnu auttavan, sillä jos se olisi purkautumista ja auttaisi, sehän loppuisi. Mutta ei, se vaan ruokkii itse itseään. Se lisääntyy, mihin keskittyy ja mille antaa energiansa. Todellinen pahan olon tunteiden purkaminen on asiallista keskustelua ja myös kuuntelemista. Silloin saattaakin saada eri näkökulmia.
Tämmöiset huutamiset, mihin viittaat eivät todellakaan ole mitään "normaalia katkeruuden käsittelyä", vaan aika monesti aika kaukana siitä. Hetkellisesti ihminen suuttuessaan saattaa ajatella ties mitä, mutta tervejärkinen jo itsensä takia sensuroi itseään ja alkaa etsiä toisenlaisia keinoja käsitellä asioita, kun yletn haukkuminen, ja paskan kaataminen.
Katkerat ihmiset kannustavat toisiaan vain katkeruuteen. Vihalla lietsotaan vihaa, aivan kuten väkivalta lisää väkivaltaa. Soda eivät ole loppuneet sotimalla, vaan rauhaan. Sopimalla.
Haukkumista perustellaan usein "rehellisyydellä" samoin kun törkeyksiä "suoralla puheella", mutta törkeydet ja haukkumiset on valhetta siinä missä perseennuolenta ja mielistelykin. Molemmat ovat valhetta, syyttelyä tai vastuunkiertoa, epärehellistä ilmaisua. Mutta on helpompi haukkua toinen huoraksi, kun kertoa omista epäonnistumisen tunteistaan. On helpompi korjata toista, syyttää toista, osoitella toista, kun puhua vain omista mielipiteistään: on helpompi parantaa koko maailmaa ja tietää kaikesta kaikki, kun myöntää vikoja, heikkouksia ja omia virheitään. Oma sairautensa, oma vastuunsa siitä. Ja kun syyttää muita, ei tarvitse itse tehdä mitään. Kun tekee itsestään uhrin, voi aina osoitella.
Mutta kyse on myös totutuista rooleista: on helpompaa pitää vanhasta kiinni, kun ryhtyä uuteen. Jokainen voi valita paljon asioita, vaikka paljon on niitäkin, mitä ei voi. Mutta jos menee eteenpäin, luopuu ajatuksesta siitä suuren suuresta "korvauksesta" joka itselle "kuuluu". Jos katkeruudesta ja vihasta päästää irti ja valitsee muuta, päättää mennä eteenpäin joka tapauksessa. Luopuu pahasta mielestä, anteeksipyyntöjen odottamisesta, alkaa etsiä uutta itseään, alkaa muuttamaan ja muuttumaan, joutuu tekemään itse, korvauksetta, työtä tolkuttoman määrän.
Väkivallan uhrina tunsin joskus syvää katkeruutta. Miksi minun pitää nähdä kaikki tämä vaiva, kärsiä kaikki tämä tuska, minä en saanut valita!!! Miksi juuri minä? Kunnes... Miksen juuri minä, siinä missä muutkin. Selityksiä ei ehkä tule, mutta jos jään tähän, menetän loputkin. On siis parempi jatkaa. Elämä ei kompensoi, jos en itse vaan yritä mennä eteenpäin ja hankkia sen kompensoinnin itse. Tekijä ei tunne tuskaani, eikä jaa kärsimystäni: eikä kärsi katkeruudestani. Vaan minä. Ymmärrän siis, että elämä on joskus epäoikeuden mukaista, julmastikin. Ymmärrän, että on vaikeaa päästää irti.
Mutta jos aikoo elää, ei ole muitakaan vaihtoehtoja. Antaa itselleen anteeksi, antaa anteeksi, ei ole sama kuin hyväksyä, tai unohtaa. Mutta joskus ainoa keino voittaa, on luovuttaa. Ja paras kosto on tulla itse onnelliseksi.
--- En myöskään ymmärrä katkeruuden lietsojia ja siihen vastaajia, niitä jotka ylläpitävät, ja tuntuvat oikein nauttivankin niistä "keskusteluista".
kirjoitus, olen ihan samaa mieltä.
Tuo lienee aika häilyvää mikä on katkeruutta ja mistä asiasta on vain vahva mielipide. Jos on vahvasti jotain mieltä eikä yksinkertaisesti samaa mieltä kuin toinen samanlainen niin tappeluksi se usein menee itse kullakin.
Todellisuudessa näistä teksteistä ei voi juurikaan päätellä kuka on katkera ellei seuraa tekstejä pidempään. Keskustelijoita on täällä moneen lähtöön. Niitä, jotka ovat päästään vialla, asiallisia, tappelunhakuisia ja katkeria. Kukaan ihminen ei kuitenkaan ole jokaisessa keskustelussa samanlainen. Joko voi provota toisessa keskustelussa ja toisessa olla täysin asiallinen. Nettiin on helppo heittää tekstiä ja siihen usein värittyy myös sen hetkinen mielentila.
jollei se ole hyökkäävää, ihminen kertoo vain rehellisesti asiat niinkuin ne ovat, on yksi keino vähentää katkeruutta.
Lapsuusmuisto kerrostaloasunnossa. Äiti pahoinpiteli ystävättären katsellessa vieressä, hän selitti ettei voi
juosta käytävälle, koska ihmiset eivät saa nähdä. Kotiin palatessa sama tehtiin selväksi, että minulla ei ole oikeutta ilmaista tunteita.
Jälkeenpäin tein työtä tälle ystävättärelle, hän silloinkin laski kaiken valmiiksi, että syy on minun.
Työ tehtiin pimeänä, palkan sain vain päivätyöstä.
Miksi ihmisistä tulee vaikeita, koska tunteet tukehdutetaan, tämä on naisen logiikkaa pahimmillaan, jota myös ämmämäiset miehet osaavat käyttää, ei voi palautua väkivallan jälkeen vaan heti uudestaan.
"Kyllä se itte täytyy" -tämä on kai mennyt pahemmaksi aina vain, yksi sosiaalityöntekijä sai kai potkut kun tahallaan laiminlöi työtään.
Vanha kirjoitus ilmeisesti uudelleen nostettuna esille, mutta vastaanpa nyt minäkin sitten...
Mä luulen, että niitä yleistäviä naissukupuoleen kohdistuvia viha-tekstejä kirjoittavat miehet ovat useimmiten vain avuttomia, epätoivoisia tunteidensa kanssa. Heistä monet varmastikin kaipaisivat naista, mutta naiset eivät kiinnostu, joten kys. kaltaiset miehet haluavat edes jonkinlaista kontaktia naissukupuoleen ja naisten huomiota ja he sellaiset (siten) näkevät mahdollisuutena internetin keskustelupalstat? Heillä miehillä ehkä ei ole muuta paikkaa purkaa tuntojaan, kuin internet?
Naisena on vaikeaa asettua miehen asemaan ts. edes yrittää ymmärtää, että miltä mahdollisesti ainakaan sellaisesta miehestä tuntuisi, joka aina saa vain pakkeja ja jolle kopeat kauniit kimmat vain naureskelevat tai hyvä, jos eivät suurinpiirtein päälle räi... Tää maailmahan on siitä aika julma, että esimerkiksi miehen ulkoinen olemus kyllä vaikuttaa siihen, että millaista miehen vienti naismaailmassa on ja jos mies sitten sattuu olemaan vielä sosiaalisilta taidoiltaan sellainen ns. vähän kädettömämpi tapaus, eikä muutakaan statusta haalimaan onnistunut, niin eihän sellaista naiset ihastuneena kiittele. Ja kuitenkin sellaistenkin miesten pitäisi vain jaksaa luottaa omaan pärjäämiseensä ja siihen, että jokaisella on mahdollisuus tulla hyväksytyksi ihan omana itsenään, kun vain kantaa perustavanlaatuista kunnioitusta ihmisyyttä kohtaan sisällään.
Mun mielestäni yksi näkökulma asiaan; enkä sano että välttämättä yksioikoisen suoraviivainen tai oikea, mutta näkökulma näkökulmien joukossa, olisi ehkä se, että parempi, kun nekin ahdistuneet miehet purkavat tuntojaan ja patoutumiaan edes internetissä, kuin että patoaisivat vihansa täysin sisälleen, joskin ahdistavaahan se sellaisten kirjoittelu myönteisemmän mielestä toki on.... Erityisen inhottavaksi naisvihamieliset kirjoittelu käy toki varmastikin tietysti siinä vaiheessa, jos ko. kaltaiset mieskirjoittajat systemaattisesti ottaisivat naiskirjoittajista vihan kohteita tai jos kyseisenlaisten naisvihaajien viha purkautuisi arveluttavina uhkailuina. Silloin ja sellaisissa tapauksissa voi esim. viranomaistahoillekin ilmoittaminenkin kai joskus olla oikea tie muilta kirjoittajilta ehkä toimia. Mutta: ihmisten pitää kuitenkin saada ilmaista itseään. Parempi sekin kai monasti on, että jos joku yksinäinen naisiin pettynyt mies provoilisi netissä ja saisi siten sydäntään kevennettyä, kuin että provokoisi vihaansa ulospäin jotenkin vielä vähemmän rakentavasti.
Omalla kohdallani aika järtsy tilanne oli kerran, muistan, kun joku mies kyseli naisilta mielipiteitä lyhyistä miehistä. Kun kerroin, että pitkät miehet vetoavat minuun useimmiten enemmän, kuin lyhyet, se ketjun aloittaja sekosi täysin ja alkoi uhkailla mua suurinpiirtein tappamisella....Noh, se siitä ja ihan iisisti sitten otin tilanteen, mutta surullista on, että miten jotkut ihmiset antavat ulkoisten kauneusihanteiden määritellä itsensä ja arvonsa. Ei ole yhtäkään ideaali-ihmistä, joka vetoaisi kaikkiin planeetalla. Tietysti naisten kanssa pärjäämättömät naisvihaajat tms. sovinistit voisivat miettiä, että kenen naisen heidän asenteitaan omaavaa miestä mukamas edes pitäisi sietää... Kukaan ei pidä ihmisestä, joka ei pidä itsestään ja saadakseen kunnioitusta muilta, tulee ihmisen ensin opetella pitämään itsestään ja löytämään muista arvostettavia asioita.
Hienointahan olisi se, jos sellainen ennakkosensuuri toimisi näilläkin palstoilla, että ikävimpiä jutteluita ei tarvitsisi nähdä ollenkaan.