Olen tapaillut kohta 1,5 vuotta todella hienoa miestä. Hän on 28-vuotias, minä 4 vuotta nuorempi opiskelijatyttö. Välillämme on todella paljon rakkautta ja haluan, että miesystäväni on onnellinen jne.
Ongelmana on hänen äitinsä, olemme vierailleet hänen luonaan usein ja päällisinpuolin hän on minulle ihan mukava, varsinkin kun miesystäväni on paikalla, piilevästi kuitenkin huomaan aika kiperiä kommentteja. Poika on ainoa (tyttären lisäksi) ja on hänelle kaikki kaikessa. Miesystäväni isä lähti aikoinaan toisen nuoremman naisen matkaan, kun lapset olivat vielä pieniä. Tämä nainen sattuu olemaan savolainen, kuten minäkin. Itseasiassa kaikki miesysäväni naiset ovat sattumoisin olleet savolaisia. Hyvin kärkevästi tämä tuleva anoppi(?) on arvostellut miesystävälleni, että hänen tulisi katsella hieman muita naisia kuin savolaisia. He itse ovat satakuntalaisia...
Minä en näe tällä asialla mitään merkitystä, koska rakastan hänen poikaansa todenteolla, mutta on ikävää, ettei hän hyväksy minua oman menneisyytensä takia. itsekään en pidä erityisemmin hänen isänsä uudesta vaimosta ja olen sitä mieltä, että mieheni oikea äiti olisi ollut parempi vaihoehto hänen isälleen. Voiko hän elää nyt menneisyyttään poikansa kautta pelkäämällä, että savolainen nainen vie hänelle toisen tärkeän miehen, poikansa, hänen elämästään?!!!
Tekisi mieleni sanoa tälle naiselle suoraan mitä ajattelen koko tilanteesta...
Onko hyviä neuvoja siitä, miten ottaisin asian hänen kanssaan puheeksi? Näyttää nimittäin siltä, että meidän häitämme vielä jokin päivä tanssitaan.
Ongelmana on hänen äitinsä, olemme vierailleet hänen luonaan usein ja päällisinpuolin hän on minulle ihan mukava, varsinkin kun miesystäväni on paikalla, piilevästi kuitenkin huomaan aika kiperiä kommentteja. Poika on ainoa (tyttären lisäksi) ja on hänelle kaikki kaikessa. Miesystäväni isä lähti aikoinaan toisen nuoremman naisen matkaan, kun lapset olivat vielä pieniä. Tämä nainen sattuu olemaan savolainen, kuten minäkin. Itseasiassa kaikki miesysäväni naiset ovat sattumoisin olleet savolaisia. Hyvin kärkevästi tämä tuleva anoppi(?) on arvostellut miesystävälleni, että hänen tulisi katsella hieman muita naisia kuin savolaisia. He itse ovat satakuntalaisia...
Minä en näe tällä asialla mitään merkitystä, koska rakastan hänen poikaansa todenteolla, mutta on ikävää, ettei hän hyväksy minua oman menneisyytensä takia. itsekään en pidä erityisemmin hänen isänsä uudesta vaimosta ja olen sitä mieltä, että mieheni oikea äiti olisi ollut parempi vaihoehto hänen isälleen. Voiko hän elää nyt menneisyyttään poikansa kautta pelkäämällä, että savolainen nainen vie hänelle toisen tärkeän miehen, poikansa, hänen elämästään?!!!
Tekisi mieleni sanoa tälle naiselle suoraan mitä ajattelen koko tilanteesta...
Onko hyviä neuvoja siitä, miten ottaisin asian hänen kanssaan puheeksi? Näyttää nimittäin siltä, että meidän häitämme vielä jokin päivä tanssitaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lopulta näillä seikoilla ei kuitenkaan ole mitään merkitystä,jos sinun ja tulevan anopin henkilökemia sattuisi kuitenkin toimimaan hyvin yhteen.Siinä unohtuu,mistä kukakin oli lähtöisin.Meidän suvussa ollaan vaikka mistä ja samaten mieheni.Miniäni suku on värikästä ja ihanaa!Vaikutat fiksulta likalta ja uskon,että pärjäät tulevan anoppisi kanssa ihan omana itsenäsi!
Todellakin olen aina pyrkinyt olemaan kaikkien seurassa oma itseni, mutta jotenkin en vain mahdu hänen arvomaailmaansa. Ja tulen muuten kaikkien muiden kanssa toimeen erittäin hyvin. Hän ei suostu ottamaan minkäänlaista kontaktia minuun, koska ennakkoluulot ovat niin suuret=(
Kai hän sitten kuvittelee tietävänsä paremmin mikä on hänen pojalleen parasta. Tuntuu siltä, ettei hän välttämättä halua koskaan ketään pojalleen, näin hän saisi pitää oman pikkupoikansa aina omanaan.Hän ei suostu näkemään, että poikansa on jo aikuinen mies jolla on lupaava parisuhde. Olen kuitenkin sen päättänyt etten siedä enää nenäkkäitä kommentteja, koska en niitä itsekään anna.
Kiitos sinulle vastauksestasi ja mukavaa kevättä.
Itse olen savolaien ja anoppi vielä. Oma anoppini ja appeni on myös savolaisia. Itse en kelvannut anopille vaikka mieheni kanssa teimme 2 lastakin. Entien mieheni vaimo oli sellainen ja sellainen..sitä sain kuulla joka kerta kun olimme anoppilassa vierailemassa. Nyt olen mieheni kanssa eronnut muutama vuosi sitten ja voi kun nyt soitellaan että kun olisitte yhdessä. Jurppii sillä ero oli katkera ja lapseni eivät edes saa tavata isäänsä. Eli minun pitäisi mennä takasisin siihen helvettiin minkä vuoksi erosimme. Mutta minäkin muutuin hyväksi miniäksi vasta eron jälkeen. Älä sure,tiedän monta samanlaista tapausta että miniä ei kelpaa. Vaikka olisivat hämäläisiäkin...Se on anoppisi kypsymättömyyttä, ei sinun vikasi. Koeta keskustella asiasta kaverisi kanssa, jospa ratkaisu löytyisi. Muista että seurustelet miehen eikä hänen äitinsä kanssa. Tsemppiä!!Me savolaiset ollaan kuitenkin kaikesta herjasta huolimatta ok.