Muutin miehen kotipaikkakunnalle, kun sain täältä töitä. Sitä ennen olen asunut monella eri paikkakunnalla opiskelujen ja töiden merkeissä. Olemme 31-vuotiaita.
Miehellä on iso kaveripiiri, jota hän myös tapaa ahkerasti. Osa viikonlopuista (pe tai la) kuluu baarissa kavereiden kanssa. Viikollakin usein löytyy joku, jota "ei ole nähnyt pitkään aikaan". Sitten istutaan iltaa, yleensä muutaman oluen merkeissä.
Minut hän pyytää kyllä aina mukaansa, mutta ei vaan huvita edes yhden kaljan litkiminen, jos seuraavana päivänä on töitä. Lisäksi mulla on lääkitys, joka rajoittaa alkoholin juomista.
Oon yrittänyt ehdottaa, josko voitaisiin käydä ihan kahvilla hänen kavereidensa kanssa. Harvoin hän suostuu, kai se on sitten liian tylsää. Valtaosa mieheni kavereista on meitä viitisen vuotta nuorempia, joten baarielämä vielä maistuu. Useimmiten jään yksin kotiin.
Minulla oli täällä muutamia kavereita ennestään, mutta kappas kun yritin järjestää kahvitteluja tms. niin kiinnostusta toiselta osapuolelta ei löytynytkään. He ovat perustaneet perheitä yms., verkottuneet keskenään. Me mieheni kanssa lapsettomia. Työkavereita mulla on, mutta harvoin heidän kanssaan tulee vietettyä vapaa-aikaa, kun töissäkin näkee.
Joskus mies ilkeilee mulle, että ei kukaan tulee hakemaan mua neljän seinän sisältä, ja että elä vaan elämäsi facebookissa, varmasti saat kavereita. On niin hankala selittää, että ainakin mun on tässä iässä hirmu hankala luoda uusia ystävyyssuhteita. Kaikilla tuntuu olevan oma kaveripiirinsä, ainakin naisilla, ja siihen on vaikea murtautua sisään. Alussa kyllä yritin tutustua miehen kavereiden tyttöystäviin, mutta kaikki jäivät pintapuolisiksi kavereiksi, joita ei sitten lopulta kiinnostanut minun seurani muuten kuin morjestaen kaupungilla. Hekin ovat minua aika reilusti nuorempia.
Vai onko vika minussa? Sitäkin oon miettinyt. En usko kuitenkaan olevani jotenkin erityisen karmea ihminen, onhan mulla kavereita ja ystäviäkin, sattuvat vaan asumaan muualla Suomessa.
Onko kukaan muu törmännyt samaan ongelmaan? Ja mistä niitä kavereita voisi löytää?
Miehellä on iso kaveripiiri, jota hän myös tapaa ahkerasti. Osa viikonlopuista (pe tai la) kuluu baarissa kavereiden kanssa. Viikollakin usein löytyy joku, jota "ei ole nähnyt pitkään aikaan". Sitten istutaan iltaa, yleensä muutaman oluen merkeissä.
Minut hän pyytää kyllä aina mukaansa, mutta ei vaan huvita edes yhden kaljan litkiminen, jos seuraavana päivänä on töitä. Lisäksi mulla on lääkitys, joka rajoittaa alkoholin juomista.
Oon yrittänyt ehdottaa, josko voitaisiin käydä ihan kahvilla hänen kavereidensa kanssa. Harvoin hän suostuu, kai se on sitten liian tylsää. Valtaosa mieheni kavereista on meitä viitisen vuotta nuorempia, joten baarielämä vielä maistuu. Useimmiten jään yksin kotiin.
Minulla oli täällä muutamia kavereita ennestään, mutta kappas kun yritin järjestää kahvitteluja tms. niin kiinnostusta toiselta osapuolelta ei löytynytkään. He ovat perustaneet perheitä yms., verkottuneet keskenään. Me mieheni kanssa lapsettomia. Työkavereita mulla on, mutta harvoin heidän kanssaan tulee vietettyä vapaa-aikaa, kun töissäkin näkee.
Joskus mies ilkeilee mulle, että ei kukaan tulee hakemaan mua neljän seinän sisältä, ja että elä vaan elämäsi facebookissa, varmasti saat kavereita. On niin hankala selittää, että ainakin mun on tässä iässä hirmu hankala luoda uusia ystävyyssuhteita. Kaikilla tuntuu olevan oma kaveripiirinsä, ainakin naisilla, ja siihen on vaikea murtautua sisään. Alussa kyllä yritin tutustua miehen kavereiden tyttöystäviin, mutta kaikki jäivät pintapuolisiksi kavereiksi, joita ei sitten lopulta kiinnostanut minun seurani muuten kuin morjestaen kaupungilla. Hekin ovat minua aika reilusti nuorempia.
Vai onko vika minussa? Sitäkin oon miettinyt. En usko kuitenkaan olevani jotenkin erityisen karmea ihminen, onhan mulla kavereita ja ystäviäkin, sattuvat vaan asumaan muualla Suomessa.
Onko kukaan muu törmännyt samaan ongelmaan? Ja mistä niitä kavereita voisi löytää?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen kans muuttanut aikuisiällä, ja samoja ongelmia on ollut. Mä kyllästyin lopulta yksinäisyyteen, ja aloin etsimään oikein projektiluontoisesti kavereita. Koetan pitää silmät auki, ja lyöttäytyä juttusille, kun tulee joku sopiva nainen vastaan. Mulla on monentasoisia kavereita, on työporukoista, joiden kanssa koetan käydä lenkillä, syömässä, järkkään ite teatteritreffejä ym. Sit on harrastuskavereita, joita yritän houkutella esim. lenkkikaveriksi. Meidän kerrostalossa tutustun määrätietoisesti ihmisiin, ja maanittelen niitä lenkkikaveriksi ym. Yleensä naiset lähtee mielellään lenkille tai muihin sellaisiin harrastuksiin, joihin ei tarvitse sitoutua. Siitä sitten voi kehkeytyä kaverisuhde tai jopa ystävyyttä. Tee vaan itselles joku tavoite, esim. että tutustut yhteen uuteen ihmiseen joka kuukausi, ja kun tapaat esim. kolmannen kerran naapurisi, pyydä sitä vaikka lenkille.
Mä luotan aina tollaseen tulostavoitteelliseen toimintaan. Mitä sä haluat, sitä sä saat. Jos uskallat haluta kavereita, sä kyllä saat niitä.
..mennä mukaan ja olla juomatta mitään alkoholipitoista! =)
Aika ylimielistä sun osalta edes ehdottaa, et kaikkien pitäs olla kahvilinjalla vain, koska sä et pysty/halua juoda.
Ja olisit ylipäätään tyytyväinen, että miehes sentään pyytää sua mukaansa...mut tuskin kauaa pyytää jos se on aina noin nihkeetä...
Eikä kaikkien kanssa tartte olla mitään ylimpiä ystävyksiä...varsinkaan minkään satunnaisten baarituttujen/urveloiden kanssa...kunhan edes tulee toimeen.
Katella selvänä muitten känniörvellystä?? Itse en ainakaan viittis.