Oletko pinnallinen?
Mitä on pinnallisuus?
.
634595
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 63
Vanhimmat
ainakin juuri nyt, keskityn aika paljon ulkonäkööni tällä hetkellä.. Mutta siihen keskittyessä ei saisi unohtaa niitä syvellisempiäkään asioita ja ihan yleisesti ottaen en koe itseäni pinnalliseksi muutoin kuin kriittisenä itseäni kohtaan.
Pinnallisuus on valitettavaa? Tai oikeastaan minkälainen pinnallisuus on valitettavaa?
jotenkin yleisesti paheksuttava piirre ihmisessä kun tää maailma on muutenkin niin ulkonäkökeskeistä, niin jotenkin sitä toivoo olevansa itse omassa elämässään sitten sen vastakohtana. Noh, ei se ole niin valitettavaa kunhan terveen rajoissa mennään ja kaverit ei katoa ympäriltä nimittäin silloin vois jo alkaa huolestua jos niin käy :)
ainoastaan yksi vastasi, ettei ulkonäöllä ole merkitystä parinvalinnalla. Tästä voi nyt tietenkin sanoa, ettei parin vastauksen perusteella voi tehdä johtopäätöstä asiasta, mutta sama kuitenkin toistuu myös IRL.
Sitä en vaan ymmärrä, että jos pinnallisuus on yleisesti paheksuttava piirre, niin miksi suurin osa ihmisistä on pinnallisia? Miksi ne ei sitten ole pelkästään syvällisiä tai jotain?
parinvalinta ja yhden illan sessiot niin on sanomattakin selvää kummassa kumpi on valttia: pinta vai sisin. En mä susiruman kanssa lähtis yöllä jatkoille mutta voisin kuvitella seurustelevani sellaisen kanssa mikäli tämä ihminen on sellainen johon rakastuisin. Siinä mielessä asiat ei ole niin mustavalkoisia, se mitä me nähdään on niin toista kuin se, miten asiat oikeasti on.
koskaan rakastunut susirumaan?
mutta olin hyvin ihastunut kerran sellaiseen, joka ei ollut kyllä kauheen kaunis, suorastaan ruma. Mutta mun silmissä hän oli kaunis.
monista, jotka ei ole niin hyvännäköisiä, mutta... Se jokin puuttuu. Ja sitä jotain ei sen takia tule. Voisin monen sellaisen kanssa olla platonisessa suhteessa, mutta onko oikein kiusata toista sellaisella, jos toinen haluaa enemmän?
Tästä vaan tuli mieleen yks toinenkin juttu. Kuinkahan moni nainen on epätyydyttävässä parisuhteessa juuri sen takia, etteivät olleet riittävän pinnallisia? Ja kuin moni nainen on ilman parisuhdetta siksi, koska on ollut liian pinnallinen? Ja kuin monta miestä itkee saamattomuutta, koska eivät ole pinnallisia?
Parasta olisi hyvissä ajoin tehdä selväksi mitä suhteelta haluaa.
Mä itse myös pidän semmosista, jotka eivät ole suoraan kiiltokuvapaperista leikattuja mallipoitsuja vaan miehessä pitää olla sitä persoonallisuutta. :)
Siis, ainahan on olemassa parempia. On aina kauniimpia naisia, miehekkäämpiä ja komeampia miehiä, on kiltimpiä ja seksikkäämpiä, varakkaampia ja rehellisempiä.. Meillä ihmisillä on ihmeellinen kyky sokeutua sille mitä meillä on ja sitten haluta jotain paremmaksi kuviteltua: aina on olemassa parempaa ja siitähän me ei todellakaan päästä ikinä mihinkään. Ainoa mitä voidaan tehdä, on tyytyä ja olla onnellisia siitä, mitä meillä on, olkoon se sitten keskinkertaisen näköinen puoliso tai hyvännäköinen idiootti aamuisin sängyssä vierellä.
Voin kyllä kuvitella, että jotkut ehkä saattavat miettiä että tyytyvät johonkuhun koska eivät saa parempaa. Musta se on loukkaava ajattelutapa kumppania kohtaan, että häneen tyydytään.. Inhottavaa edes ajatella noin, koska se parempi aina on olemassa ja kenties se odottaa jossain tulevaisuudessa löydetyksi tulemistaan :)
jos antaa liikaa ulkonäön ja muiden pinnallisten (ei niin oleellisten) asioiden vaikuttaa elämässään ja tekee niiden mukaan päätöksiä, esim. just parisuhteeseen liittyvissä asioissa. Pinnallinen ihminen ei ole kiinnostunut mistään syvällisistä asioista. Pinnallinen ihminen - siitä tulee mieleen sellanen vipeltäjä, joka sohii vähän sinne sun tänne, muttei oikein mihinkään pysähdy pidemmäksi aikaa.
Pinnalliselle ihmiselle usein myös raha ja materia näyttelee mahdottoman suurta osaa elämästä. Muille tarvii näyttää, et kulissit on kunnossa ja pystyssä, vaikka sisältä oiskin ihan romahtamispisteessä. Pääasia, et auto on viimeistä mallia ja pankkitilin saldossa on nollia tarpeeks perässä.
Pinnallinen ihminen on sellainen, että koska itse ihailee liiallisesti kauneutta, se myös (näköjään) kokee, että kaikkien muidenkin kuuluu ihailla sitä samalla lailla ja ihmettelee, jos ei näin ole.
En koe olevani pinnallinen, vaikka kauneudesta pidänkin. Rakastan kauniita maisemia, esineita ja asioita, mutta en anna niiden hallita mun elämää, eikä mun ole pakko saada kaikkia kauniita asioita, joita näen.
pinnalliseksi, mutta minun elämässä ei raha ja materia esitä isoa roolia. Juuri sen verran kuin tarpeen.
elämässä noilla juurikaan ole merkitystä. Sellaiset tavarat on tärkeitä, joilla on tunnearvoa, mutta ei muuten.. Rahalle en jotenkaan osaa suurtakaan arvoa antaa. Se on vaan maksuväline. Sama se mulle ois, jos vielä ois niitä oravannahkojakin vaikka käytössä :)
ei silti tee minusta vähemmän pinnallista. Minulle pinnallisuus on tärkeä. Jos en pidä siitä mitä näen, en sille arvoa paljon anna.
Onko itsetietoisuus pinnallista?
sana mulle tuo itsetietoisuus. On se varmaan sitten pinnallista, kunnen kerran minä sitä näin ei-pinnallisena edes tunne.:)
sitä, poliittisesti epäkorrektisti ilmaistuna, että tietää oman paikkansa ja tasonsa. Mihin rahkeet riittää ja mihin ei.
on myös sitä, että ei anna nenän asennon kertoa aina mitä ajattelee. Toisin sanoen, itsetietoisuus ei ole luotaantyöntävää itseriittoisuutta.
liittyen mistää tasoista. En pidä lainkaan tuosta ajattelutavasta. Mun maailmassa ainakin ihmiset on kaikki samalla viivalla, ihan samalla tasolla. Ei ole kukaan lähtökohtaisesti toistaan huonompi. Omilla teoillaan vasta voi alentaa itsensä muiden alapuolelle (esim. rikokset).
Itsensä tuntemisella taas ei musta ole mitään tekemistä pinnallisuuden kanssa. Eiköhän varmaan valtaosa ihmisistä tiedä ja tunne omat vahvuutensa ja heikkoutensa aika hyvin. Mä kuulun kyllä siihen vähemmistöön, joka ei tunne. ainakaan tarpeeksi hyvin.. kokoajan silti oppii jotain uutta itsestään.
sitä, ettei saisi koskaan antaa nenän asennon kertoa sitä mitä ajattelee? Tarkoittaako se nöyristelemistä sellaisten edessä, jotka ei sitä ole?
sama mitä sä puhut tai olet puhumatta. Se ei muuta sitä tosiasiaa, että ne "tasot" on silti olemassa.
Sä kärsit samasta ongelmasta, kuin minä. Mä myös luulen olevani universumin kaunein, seksikkäin ja haluttavin nainen. Sä kuvittelet olevasi vastaava mies. Eikä me kumpikaan olla ihan niin upeita, kuin itse kuvittelemme :D
Taidetaan jäädä kumpikin ilman, koska meille ei kelpaa kukaan.
paitsi ehkä sun tai sunlkaltaistesi pään sisällä.
Itsensä tiedostamista ilman ylpeyttä ja tarvetta nuijia toista, sitä.
Mä pidän teille peukkuja pystyssä, et joskus ees löytäisitte jonkun jonka kelpuutaisitte.. jos ei muuten, niin mielikuvittelemalla sen luulisi onnistuvan. Silloin saa just niin täydellisen kumppanin, kuin haluaakin :)
sellaisia luule, koska en sellainen ole. Mikä taas ihmetyttää on se, että pinnallisuudelle on annettu liian negatiivinen sävy, vaikka lähes jokainen toimivan näköaistin omaava on pinnallinen.
ei ole, mutta todellisuudessa se on.
nuijia ennen kuin toinen on nuijinut itsensä.
pinnallinen-sanan merkitystä. Se kun on paljon muutakin, kuin toisen ulkonäköön katsomista.
Googleta vaikka...
ymmärrä? Pinnallisuutta? Mistä siinä on kyse? Eikö kyse olekaan siitä, miltä pinta näyttää? Olenko nyt ymmärtänyt täysin väärin? Ettei kyse olekaan siitä, että pinta viehättää omaa silmää?
ei ole kyllä todellisessa maailmassakaan. Sinun maailmassasi sen sijaan tuntuu olevan, kun itse sen puheeksi otit...
No, kuinka moneen eri tasoon ihmisiä jaat? Kymmeneen, sataan, vai useampaan?
Mihin tasoon esim oma äitisi kuuluu, entä onko sulla lapsia?
Oisko aika kauheeta, jos oma lapsi ois vaikka monta sataa tasoa alempana, kuin mitä itse olet :(
Tai töissä sun pomo.. Vähänkö tuntisit varmaan ylemmyydentunnetta, jos itse oot ykköstasolla ja pomo vasta jossain kolmenkympin tietämillä... vaikeaa ois varmaan ottaa pomolta käskyjä vastaan, kun se on sua niin paljon alempana....
Miten kauan sulla meni kun sait kaikki tuntemasi ihmiset tasonsa mukaiseen järjestykseen? Tuliko pitkä lista?
Luulin että juuri siksi kunnet tiennyt mitä pinnallisuus tarkoittaa.
itse asetun muihiin nähden. Se riittää.
syvällisyyden vastakohta. Mieti mikä on syvällistä ja etsi sen vastakohta. Pinnallisuus on laaja käsite.
Tai luulitko?
hukassa, jos pidät pinnallisena vain asioita, joita näköaistilla voi havaita. Eikö sokea voi mielestäsi olla pinnallinen?
sitten niin, ettei ole syvällisyyttä ilman pinnallisuutta? Pinnallisuutta ilman syvällisyyttä? Onko sitten niin, jos kyseesä on erittäin pinnallinen yksilö, samassa yksilössä on myös erittäin paljon syvyyttä?
En tiedä. En ole sokea.
tylsä provo. Totally boring.
ovat..
Sellainen se genio on.
Olen esteetikko, joten lienen pinnallinen siinä mielessä. Minulle ympäristön miellyttävyys on tärkeää ja olen erittäin itsekriittinen, joten kai se on pinnallisuutta.
Pinnallisuuteni onneksi kulkee käsi kädessä sen kanssa mihin minulla on varaa. Enkä nyt puhu (vain) rahasta.
Minähän en ole, enkä seurustele ihmisen kanssa, jonka ulkonäkö ei miellytä. Ystävä voi näyttää vaikka ilmestyskirjan pedolta, koska ystäviä kohtaan ei ole seksuaalisia tunteita, mutta vaimo onkin eri juttu. Ainakin aluksi, vaikkei sitä koskaan tiedä, milloin elämä runtelee, eikä se tunteisiin alun jälkeen vaikuttaisi. Mutta onko synti olla mielissään siitä, että vaimo näyttää silmääni kauniilta? (Muut olkoon asiasta mitä mieltä lystävät.)
Rahaakin arvostan turvallisuushakuisena ihmisenä. Onko sitä muilla kuin minulla ja vaimolla, on taas aivan yhdentekevää. Tosin siinä on riski, että uusi tuttavuus olisi enempi kiinnostunut pummaamisesta kuin persoonistamme. Noh, jyvät erottuvat aina akanoista.
Koulutuskaan ei autuaaksi tee. Moni tutkinto kertoo enemmän ahkeruudesta kuin lahjakkuudesta. Toisaalta erinäinen lahjakkuus ja ahkeruus ovat mielestäni hyveitä. Semminkään kun minulla ei ole oikein kumpaakaan. Tuuria korkeintaan.
Mitä muuta? Roskakuski on yhtä arvostettu ammatti kuin mikä tahansa muukin. Mutta minä haluan tehdä jotain muuta. Sekin lienee pinnallisuutta.
Summa summarum, asetun jälleen maahan makaamaan ja potkittavaksi. Olenhan pinnallisuuden perikuva.
...onneks tulee niitä pysähdyksiä..kun pyshäyn miettimään mikä oikeastaa olikaa tärkeintä...sitte taas varistan pinnallisimmat mietteet poies päästäni..=o)))
=o7
olen pinnallinen koska kannan paljon huolta ulkonäöstäni ja suostun joskus kameran eteen..
Mutta olen myös syvällinen, rakastan elämää, elämäni ihmisiä, luontoa ja taidetta syvällisesti.
Tunnen erään joka on tunnustautunut pinnalliseksi, joten teen hänestä päätelmäni enimmäkseen pinnallisesta ihmisestä. Ulkonäkö, löyhät seksisuhteet, suosiontavoittelu, omat saavutukset ovat tärkeässä osassa hänen elämässän. Kuitenkaan hänkään ole ihan tyhjä sisältä, mutta tunteet purkautuvat usein torjuvina agressioina..
mikä muu kuin kanamainen vois kuvata pinnallista? Kai mä oon kana, mut helmikana kuitenkin. Vaikea kysymys, kun psykiatrikin on lomalla..
Niin täällä sanottiin. Ja sehän on totuus:) Mutten saanut perusteluja, joten jäi vähän hämärän peittoon, että miksi. Mutta KYLLÄ siis olen. Ja kieltämättä kaikki visuaalisesti (omasta mielestä) kaunis lämmittää sydäntä ja mieltä. Pintaa on myös monenlaista: pehmeää, karheaa, sileää, kosteaa, kovaa, muhkuraista, kiiltävää...ja, ja.. Kyllä mä pidän pinnasta, ehdottomasti:)
Sori.
muhkuroita :D
Mietin vain erilaisia miellyttäviä pintoja. Mitäköhän toi tuossa yllä kelasi? Läpinäkyvät pinnat on myös hienoja:)
laskelmoiva, sitä mä kelasin.
Mitä ihmettä mä NYT laskelmoin? Ihan kirjoittelen, mitä mieleen juolahtelee väsyneenä.
Ja olenko mä sustä pinnallinen? Kerro sekin nyt vielä. Varmaan olen kun asia kiinnostaa:)
mitään. Menen sitten nukkumaan. Hyvää yötä sinulle ja kauniita unia:)
kauniissa lasissa..
Voisko läpinäkymä kauniimpi olla?
Tai maisema junan ikkunasta? Toi kelasi varmaan jotain tuntematonta ilmiötä... kovin huonosti perusteli, joten ei tiiä itekkään mistä puhui..
täällä koko ajan päivystä vahtimassa neidin sanomisia. Mä nyt vaan sanoin, että olet helvetin laskelmoiva ja sä tiedät tasan tarkkaan, mitä tarkoitan. Hyvää yötä.
pinnallinen, sun pinnallisuus on vaan vähän sellaista sivistyneempää pinnallisuutta. Mut ei mua pinnallisuus haittaa ollenkaan, toisin kuin laskelmointi.
Mulle on valitettu juuri siitä, etten osaa olla yhtään laskelmoiva. Mutta jos olen saanut tietämättäni sitä piirrettä lisättyä itseeni, niin hieno homma. Vielä kun osaisi hyödyntää sitä oikeissa paikoissa. Täällä keskustelupalstoilla siitä ei ole mitään hyötyä, kun en täältä mitään muuta hae, kuin keskusteluseuraa.
aina viehättäneet. Värillinen lasi varsinkin. Ja wanhat ikkunalasit, jotka vääristivät hiukan maiseman... Tuo karhea ja kostea tuli mieleen siitä privassa käymästämme keskustelusta, yhdestä tuotteesta;) Kerro heti, kun pääsen tutustumaan...
en ole, koska uppoudun usein liiaksikin yksityiskohtien tutkimiseen ennemmin kuin laajoihin kokonaisuuksiin. Käsitän siis pinnallisuuden sellaiseksi, ettei ole kiinnostunut asioista eikä ihmisistä pintaa syvemmältä. - Sosiaalisessa mielessä en osaa sanoa. - En tunnista itseäni pinnalliseksi, mutta joku saattaa nähdä asian toisin ?
on sitä ettei viitsi esim. tutustua ihmiseen kunnolla, koska on jo tehnyt johtopäätöksensä hänestä "pinnallisten" ja näkyvien asioiden kuten varallisuus, ulkonäkö, tausta, koulutus jne. perusteella.
Pinnallisuus on sitä, että luulee, että varallisuus tai hyvä ulkonäkö tai jonkin asian haluaminen (esim. auto) on pinnallista, ellei ole taustoja selvittänyt. Esim. varallisuuden haluaminen voi johtua turvallisuudentunteesta, samoin uuden auton haluaminen... se ei sinänsä ole pinnallista, vaan taustalla on jotain muuta, mikä ohjaa ihmisen käyttäytymistä. Mutta pinnalliset ihmiset eivät ole sitä tulleet ajatelleeksi. Koska ovat ajattelultaan pinnallisia.
Jos tekee netissä päättelyjä henkilön x persoonallisuudesta hyvin lyhyen tekstin perusteella tai vaikkapa toisen käden lyhyen kertomuksen perusteella niin voidaanko sanoa ko. ihmisen olevan pinnallinen - ainakin ko. asiassa? Netin voi toki vaihtaa kahvipöytäkeskusteluun.
Eli siis voiko pinnallisuus olla myös immaterialistisempaa?
yhdenlaisen pinnallisuuden kuvaus. Pintapuolinen ihmisanalyysi on jotenkin niin tätä aikaa. Ei "ehditä" tutustua syvemmin.
on sitä, että "arvot" on maallisia(ei siis ole arvoja ollenkaan), ihmiset arvostellaan ulkonäön perusteella, myös kylmyys ja ehdottomuus on musta pinnallisuutta. Pinnallinen ihminen luulee tietävänsä ja osaavansa kaiken ja olevansa kaiken yläpuolella. Pinnallinen ihminen ei välitä muista kuin itsestään. Pinnallinen ihminen keskittyy kehittämään ulkoista, eikä sisäistä.
Mä olen jossain määrin ennakkoluuloinen, mutta koska tiedostan sen, jätän sen huomiotta. Muuten en ole pinnallinen, varmaan pitäisi yrittää vähän enemmän ollakin.