Onko mahdollista, että pettäjä rakastaa? Voiko siis oikeasti rakastaa, mutta tehdä vaan hetken moan? Minä hairahduin hetkeksi, kun suhteessamme oli paineita. Ja nyt saan kuulla etten olisi rakastanut kumppaniani silloin. Mielestäni kyllä rakastin. Sokeuduin vain hetkeksi. Onko se inhimillistä ja mahdollista? Suljin jotenkin silmäni kaikelta ja annoin mennä miettimättä sen kummempia. Mutta rakastin kyllä.
onko mahdollista?
miettivä
182422
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ei kai rakkaus noin vaan katoa?Yhdenillan juttu eikai mitään merkkaa(kaikille).
Toivottavasti et myös sanonnut rakastavasi sitä toistakin naista.
Sana rakkaus! sitä kandeis käyttää säästellen.
jos rakastaa ei halua toiselle pahaa missään muodossa, ei halua satuttaa toista, laittaa toisen tunteet itsensä ja omien halujensa edelle. On olemassa myös harmaan sävyjä tässä mustavalkoisessa maailmassa, mutta tuollaisesta teosta seuraa väistämättä toiselle paha mieli. Jokainen itse tekee ratkaisunsa, mutta on oltava valmis kantamaan myös seuraukset.
On mahdollista rakastaa vaikka pettää. Tosin silloin todennäköisesti suhteessa on ongelmia.
ja kuka sellaista jaksaa arvostaa. Mies joka rakastaa vain hyvinä hetkinä... vastoinkäyminen ja rakkaudesta ei ole tietoakaan....
Ihmeellisellä tavalla rakauden käytännössä näytit... pettämällä. Ei ne suuret sanat vaan ne teot
itekki petin vaikka rakastan poikakaveriani, ei meillä etes menny huonosti. Ei se tarkota etteikö rakastais. Ja eihän se pettäminen etes loukkaa sitä toista mitenkää jos ei kerro eikä jää kiinni. Jos pettää on elettävä se asia omallatunnolla eikä loukata kumppania kertomalla.
Olen itse pettänyt miestäni, jota rakastan yli kaiken. Vaikeaa on ajatella ja selventää itselleenkin, että miksi tilanne kärjistyi pettämiseen, vaikka toista rakastaa. Omat kuvitelmat, luulot paremmasta yleensä tekevät kepposia.
Meidän kohdalla kävi niin, että kerroin miehelleni tapahtuneesa noin puoli vuotta asian jälkeen. Pettämisestä on nyt aikaa noin kolme vuotta ja kaiken sen jälkeen mitä läpi yhdessä kävimme, olemme edelleen todella rakastuneita. Tai voisi sanoa syvemmin rakastuneita.
Tilanteen rehellisyys, omien heikkouksien myöntäminen toiselle, täysi nöyrtyminen ja katumus omalta osaltani tapahtuneesta, muutti meidän elämäämme. Opin virheestäni todella paljon. Itseni ja meidän koko parisuhteen kannalta. Huomasin miten paljon toinen rakastaa, vaikka aina kuvittelin ettei minua voi kukaan rakastaa.
Mieheni anteeksiannon jälkeen voin sanoa, että kunnioitan ja arvostan häntä joka päivä enemmän ja enemmän. Anteeksiantoa, rehellisyyttä, rakkautta oikeassa parisuhteessa riittää, eikä sitä ole koskaan liikaa.
Kauheasta asiasta koitui jotain todella hyvää. Parisuhteemme on puhjennut kukkaan. Kun tällä hetkellä ajattelen tapahtunutta, tuntuu tietysti siltä, että miten ikinä pystyin tekemään kuten tein. Mutta ilman pettämistä, luulen etten olisi huomannut todella parisuhteemme ainutlaatuisuutta, lujuutta
vastoinkäymisissä ja sitä miten tärkeää on anteeksianto.
Suosittelen kaikille lämpimästi rehellistä linjaa parisuhteessa. Jos toinen on valmis olemaan rinnallasi niin kauan kunnes kuolema erottaa ja vielä tajuaa asian kirjaimellisen merkityksen, niin silloin on parisuhteessa pystyttävä puhumaan kaikista asioista. Silloin parisuhteessa on anteeksiantoa. Kipeät asiat kestää tottakai parantua, mutta niistä pääsee yli.
Ihmiset ovat erilaisia, joten ihmiset tietysti reagoivat eri tavalla asioihin. Mutta jos toinen tekee parisuhteessa virheen, vilpittömästi katuu sitä ja jos toinen ei anna anteeksi, niin ehkä silloin kannattaa miettiä, että oliko sittenkään oikea ihminen kohdalla. Kukaan ei voi kutsua itseään niin pyhimykseksi, etteikö voisi antaa toisille anteeksi. Sama pätee myös ystävyyssuhteissa.
Olemme loppujen lopuksi kaikki vain heikkoja ihmisiä. Enemmän rakkautta ja anteeksiantoa elämään:)
"Olen itse pettänyt miestäni, jota rakastan yli kaiken.... Omat kuvitelmat, luulot paremmasta yleensä tekevät kepposia. "
Mutta miten voi rakastaa kyseistä henkilöä, jos itse luulee että aidan takana on ruoho vihreämpää? Onko se silloin oikeaa rakkautta vai vain tietoista tai tiedotonta riippumista toisessa ja toisen "varalla pitoa" ettei jäisi itse yksin?
Onneksi sentään opit virheistäsi, etkä pantannut asiaa pidemmälle. Rehellisyys ja avoimuus on suhteen a ja o.
olet oikeassa siinä että rakkautta ja anteeksiantoa ei koskaan ole liikaa.niiden puutteen takia kaatuu monia parisuhteita.ihmisen täytyy katsoa välillä itseään peilistä ottaa opiksi omista ja kumppanin virheistä.yksi tosi asia on että kun paljastuu että toinen on pettäny lähdetään kosto retkelle,eli haetaan pano seuraa ja ajatellaan että kyllä minäkin uskallan kun kerran kuppanikin on sitä tehny.ja mihin se johtaa kierre on valmis ja lopulta ero.siksi ihmisten tulisi antaa anteeksi.
Voi rakastaa kumppaniaan ja vieläpä jotain toista samanaikaisesti. Jos rakastaa kahta niin onko se edes moka? Ei sitä tunteilleen mitään voi.
joo,kävi mulla samoin..petin kerran, suhteessamme oli iso rako eli ongelma...rakastin kyllä miestäni mutta en ymmärtänyt sen hetkistä tilannettamme...tai ongelmaa...en ole lainkaan ylpeä mitä tein mutta aika parantaa haavat:)ollaan edelleen yhdessä ja erittäin onnellisia
Useat ihmiset tekevät noin, vaikka eivät tahdo luopua vakituisestaan. Pelätään kiinni jäämistä ja omatuntokin kolkuttaa. Tilaisuuden tullen moni sortuu, pikkujoulut ym ym.
Sanotaan, kun pettää kerran, niin pettää toisenkin kerran.
Rakkaus on pitkämielinen, ei kerskaile, ei pöyhkeile, ei etsi omaansa.....
Poissa silmistä, poissa mielestä.
Rakastaa, ei rakasta.....
En osaa vastata sun kysymykseen.
toi jäi mieleen "Sanotaan, kun pettää kerran, niin pettää toisenkin kerran."
mikähän siinä on että en usko tuohon. no, riippuu todella pitkälle tapauksesta.
meikäläinen kärsi sellasen moraalisen krapulan (ellen tosiaan kärsisi siitä vieläkin) etten oman henkeni uhalla sitä toiste tule tekemään. meinaan kun asia mulle seuraavana päivänä kirkastui, että olin todella mennyt koskemaan toista naisihmistä, oli lähellä itsetuho. en silti ole heikko, elän vielä.
kyllä, olin aikeissa tunnustaa heti seuraavana päivänä asiasta kumppanilleni, mutta eräästä edellisestä viestistä jäi mieleen että ihmiset ovat heikkoja. päätin, että elän kai omantunnon tuskieni kanssa niin kauan kuin on tarpeen.
kun tuota tekstiä lukee läpi niin vaikuttaa todella karulta, mutta niin on tämä maailmakin. sitä mieltä minä olen.
ei se tietenkään ihan kivaa pettäminen ole, eikä tarkoituksenmukaista. on tietty vahinkoja....
välttämättä usko siihen, että jos kerran pettää, pettää toisenkin. Ei ihmiset loppujen lopuksi tyhmiä ole..
Suurin osa ihmisistä kuuluu kategoriaan A1... Tämä tarkoittaa sitä, että he ovat pettämistä vastaan. Ehkäpä he ovat aina ajatelleet, että pikemminkin kumppani pettää heitä kuin he kumppania. Tilaisuuksia vipinään toisten kanssa on aina; sitä on kenenkään turha kieltää, mutta useimmat ihmiset eivät suinkaan petä vain seksin takia. Tarvitaan muutakin, PALJON! Muistakaa, että elämä vie eteenpäin. Joskus on todellakin riipaisevaa hullaantua toiseen ja unohtaa tietoisesti moraalikäsityksensä. Se on vaikeampaa kuin joutua itse petetyksi.
Rakastan vaimoani, mutta kuljen jatkuvasti vieraissa.
Nämä ulkopuoliset naiset ovat minulle vain uteliaisuuden tyydyttämistä ja munien tyhjennystä varten.
En edes nimiä muista, kun soittelevat perään.
Ei pettämisessä ole välttämättä kyseessä mikään muu kuin todellakin hetken hairahdus, joskus se jää yhteen kertaan, toiset pettää useammin. Miten se rakkaus sitten määritellään? No, voinee miettiä mikä se alkuperäinen syy siihen pettämiseen oli. Jos joku on kyllästynyt parisuhteeseensa ja haluaa pettää ja menee ja tekee sen, siinä voinee jo katsoa peiliin ja miettiä onko omassa parisuhteessa enää niin syviä tunteita.
Itse petin taannoin ristiriitaisessa tilanteessa, kun ihmissuhteeni oli vaikeuksissa. Tapasin erään miehen, joka vei jalat altani, makasin hänen kanssaan voimakkaasti humalassa saadakseni tietää mitä tunsin tätä miestä ja omaani kohtaan. Se jäikin siihen yhteen kertaan ja suhteemme jatkui ennallaan. Myös ongelmat korjaatuivat, eli tämä "pettämiskeikka" selkiinnytti ajatukseni. En missään vaiheessa tuntenut etten rakastaisi omaa miestäni ja rakastan edelleen. Olin niin nuori ja joskus selvittääkseen omat ajatuksensa on nuorena tehtävä radikaaleja valintoja, jotta tietää mitä tietä kulkea.
En pettäisi enää uudelleen, siitä ei saanut lopulta mitään irti, tunteeni vain selkiytyivät.
Saiko miehesi tietää tapahtuneesta vai pidätkö häntä edelleen onnellisen parisuhteen valheessa - että olet puhdas pulmunen?
Jos näin - häpeä!
Muutoin onnea teille, että suhteenne selkiytyi.
Juuh. Kaikki on ihmiselle mahdollista. Sitä voi rakastaakin NIIIIN. Varsinkin myötämäessä. Jos tulee vaikeuksia, on humalassa tai ruoho muuten vaan näyttää vihreämmältä toisaalla, voihan sitä pettääkin, varsinkin, jos kumppani ei saa tietää. Pääasia, että "rakastaminen" jatkuu kuin ei mitään, eikä itse tule petetyksi... Ja plaah plaah...
Näitä tarinoita on maailma täynnä. Jokainen saa ihan itse määritellä esim. mitä on toisen ihmisen rakkastaminen ja häneen sitoutuminen tai mikä on toisen loukkaamista. Tunne-elämältään epäkypsän ihmisen on tosi kätevä pettää itseään ja siinä ohessa muita.
Kyllä voit rakastaa vaikka oletkin pettänyt!!!
Monet vaan väittävät että ei voi rakastaa...
Kerroitko pettämisestä rakkaallesi?
Ajattelin vaan että miten hän reagoi..?
Itse petin, en kertonut, mutta opin ja paljon!