Erosin rakastamastani naisesta. Tajusin lopulta että ei tule mitään. Kaipaisin neuvoja, miten päästä pahimman yli. Ahdistaa jatkuvasti, kauanko kestää? Tiedän kuitenkin tehneeni oikean ratkaisun.
vaikeeta on
tuskaa
1281
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itselläni sama tilanne juuri päällä: mies on jättämässä minua, vaikka vielä rakastaakin. Miksi ihmeessä jättää, jos rakastaa?
Häntä on alkanut vaivaamaan suunnattomasti suhteemme alku, jolloin olin paljon exäni kanssa tekemisissä. Jälkiviisaana ihan liikaa, miellä oli selvittämättömiä velka-asioita yms. Olimme nykyiseni kanssa vaan tosi rakastuneita ja kaksi vuotta ehti vierähtämään. Nyt hän on ollut jonkin aikaa onneton ja ero on tullut puheeksi. Pääsyynä on se, ettei hän pysty ehkä elämään menneisyytemme kanssa. Hänen mielessään meidän ihanat alkuajat ovat muuttuneet huonoiksi ja hän muistelee pelkkiä huonoja aikoja/ tapahtumia. Joskus alussa menin mainitsemaan, että exää on välillä ikävä. Ja näitä hän nyt on alkanut muistelemaan. Itsekin olen alkanut tekemään omalla tahollani jo jonkinnäköistä erotyötä jottei tuska olisi sietämätöntä jos/kun ero tulee.
Mielestäni ei ole mitään järkeä erota, kun olemme parhaat kaverit, seksi on upeaa ja rakkautta ja hellyyttä on. Olemme tosi hyvä tiimi. Ja molemmat ovat näistä asioista yhtä mieltä. Ainoa ongelma on se, että poikaystäväni tosiaan muistelee tahtomattaan vanhoja asioita. Olen kysynyt häneltä, että valitsisiko hän mielummin voiman jättää minut vai sen että unohtaisi menneet, niin hän sanoi että tietenkin jälkimmäisen. Pelkään, että hän jättää minut ja huomaa jossain vaiheessa tehneensä väärän ratkaisun. Miten ikinä voisin ottaa hänet takaisin, jos hän olisi sählännyt muiden naisten kanssa? Hän painottaa että kyse ei missään nimessä ole muista naisista, vaan hän ei enää tunne itseään onnelliseksi. Toisaalta vielä rakastaa. Eihän tässä ole mitään järkeä. Mitkä keinot olisivat hyviä lähteä selvittämään tätä tunnesekamelskaa?
Olemme ottaneet nyt etäisyyttä. Kaksi vuotta on mennyt toisen kanssa 24/7, mikä on ollut huono ratkaisu molempien ystävyyssuhteidenkin kannalta. Neljä yötä jo erillään... Pelkään, että tämä vieroittaa meidät toisistamme. Vaikka sanotaan, että pieni etäisyys tekee välillä hyvää, niin kyllähän ihminen sopeutuu kaikkeen. Miksi ihmiset haluavat aina parempaa? Mekin olemme kuitenkin toistemme mielestä täydelliset toisillemme...