Minulla on lukioajoilta ystäviä/kavereita, joiden kanssa tuntuu vuosi vuodelta vaikeammalta tulla toimeen. Olen yrittänyt miettiä voiko vika olla omassa asenteessani ja yrittänyt muuttaakin sitä (ymmärtäväisemmäksi).
Aina kun olen heidän kanssaan liikenteessä, saan olla heidän "äitinsä". Huolehtia siitä, ettei kukaan ala riitelemään typeristä asioista, käyttäydy asiattomasti yms. Olen yrittänyt ottaa rennommin, mutta ihmettelen vain, että olenko ainoa meistä, jota häiritsee jatkuva kinaaminen ja riitely. Tai se, että käyttäydymme kuin pikkuteinit. Esimerkiksi se, että yökerhossa pitää etsiä joku mies tarjoamaan drinkit on todella ärsyttävää ja olen pyytänyt heitä tekemästä sitä minun seurassani. En voi sille mitään, että säälin niitä miehiä, jotka suostuvat siihen.
Aina kun olen heidän kanssaan liikenteessä, saan olla heidän "äitinsä". Huolehtia siitä, ettei kukaan ala riitelemään typeristä asioista, käyttäydy asiattomasti yms. Olen yrittänyt ottaa rennommin, mutta ihmettelen vain, että olenko ainoa meistä, jota häiritsee jatkuva kinaaminen ja riitely. Tai se, että käyttäydymme kuin pikkuteinit. Esimerkiksi se, että yökerhossa pitää etsiä joku mies tarjoamaan drinkit on todella ärsyttävää ja olen pyytänyt heitä tekemästä sitä minun seurassani. En voi sille mitään, että säälin niitä miehiä, jotka suostuvat siihen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Onko sulla muita kavereita/ystäviä lukion ulkopuolelta? Jospa "panostaisit" heihin enemmän kuin noihin lukiotuttavuuksiin? Ymmärrän sinua hyvin, itsellä vähän sama ongelma mutta vain yhden kaverin kanssa: riehuu ja käyttäytyy lapsellisesti, mutta jonkunhan siinä porukassa on sitten näyteltävä äitiä ja yleensä se olen minä:-) Ihanaa...tai sitten ei.
Tavallaan se on aika psykologistakin: kun toinen ihminen käyttäytyy kuin 5-vuotias pikkukakara niin siinä sitten itse pakostakin omaksuu sen "äidin" roolin tai vaihtoehtoisesti käpertyy omaan maailmaansa, kun ei tiedä miten tuollaiseen loppujen lopuksi suhtautua. Sitten se riehuja saa kaiken huomion ja itse jää seinäruusuksi. Että sellaista.
Koitetaan kestää.
Itselläni on sama ongelma. Olen vasta 7-luokkalainen ja niin ovat kaverinikin. Tietysti nuoret pojat ovat aika villejä, mutta rajansa kaikella kuitenkin. He saattavat esim. riehua linja-autossa kuin pikkulapset, juosta pitkin käytäviä, kaikkea sellaista jota en itse hyväksyisi 8-vuotiaaltakaan. Olen ollut kyllä aina porukan aikuismaisin henkisesti, mutta tämä on kyllä jo liikaa. He siis saattavat vaikka syljeksiä toistensa päälle tai penkeille. Eikä tuommoinen käytös ole vaan satunnaista, jonka ehkä saattaisinkin kestää, vaan jokapäiväistä. Minulla ei ole koulussa paljon muita kavereita kuin he, joten en voi vaa hakeutua toiseen kaveripiiriin. Tunnillakin oleminen on mahdotonta, koska he eivät osaa pitää hippasia sun muita pelejään välitunnin puolella, vaan saattavat juosta ympäri luokkaa ja äännellä kuin eläimet. Opettajatkin katsovat tätä käytöstä ihmeissään, koska pitäisi olla itsestäänselvyys 14-vuotiaalle miten koulussa ollaan.
Siinä vähän omia kokemuksiani, en keksi tilanteeseen mitään ratkaisua. Olen kyllä yrittänyt puhua heille, mutta he eivät tajua miten lapsellisesti, suorastaan nolosti he käyttäytyvät.
Piti vähän aikaa miettiä olenko itse kirjoittanut viestin, koska ajatukset täsmäävät omiani.
Monta vuotta sain kärvistellä lukioaikaisten ystävieni kanssa mm. matkoilla, jossa he käyttäytyivät aivan holtittomasti. Pikkuhiljaa yliopistovuosien aikana välini toisinaan viilenivät heihin ja toisinaan paranivat. Nyt opintojen loppusuoralla olen tilanteessa, jossa ystäväpiiriini ei kuulu enää näitä lukioaikaisia ystäviä. Yritin niin monta vuotta heidän kanssaan ja tajusin, etten saa niistä ihmissuhteista mitään irti.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että minkä ikäinen aloittaja on? Voin kertoa, että kypsymistä ystäviesi kohdalla voinee odottaa.
Nämä ystävästi selvästi ovat keskenkasvuisia henkisesti ja todennäköisesti vain metsästävät ikuista nuoruutta. Tyypillistä käyttäytymistä nykyaikana tuollainen, kun ei ole itsetunto ja kunnioitus vielä (jos koskaan tulee olemaankaan) kunnossa niin käytöskin on sitten mitä sattuu.
Jotkut vaan eivät tule koskaan muuttumaankaan, veikkaan että viisainta olisi sinun kannalta etsiä kaltaistasi seuraa ja jättää nämä luuserit kinastelemaan keskenään. Näin se vaan menee.
Naiivius on nähtävissä ihmisten olemuksessa ja puheessa. Jotenkin vain tuntuu, että on nähnyt kaikki käytösmallit ja kuullut kaikki sanomiset. Ei oikein voi ottaa tosissaan aikusten ihmisten käytöstä ja puheita. Jotenkin vain kaikki tuntuu teenäiseltä ja apinoimiselta. Samat sanomiset ja käytökset kaikilla käytössä. Oli sitten kuka tahansa niin 100% varma voi olla, että samaa puhetta ja käytöstä saa osakseen. Ovatko ihmiset tulleet tylsäksi, kun kaikki matkivat toisiamme. Esimerkiksi joku voi heilutella käsiään ikään kuin rumpuja soittaisi tai joku voi sanoa tilanteessa "minkäs asialle voi" jne. Kliseiseltä näyttää ihmisten elämä.
Kai nämä tapaukset juontaa juurensa vanhempiin tai ehkä mahdollisesti ettei olla vielä opittu katsomaan elämää kuin yhdestä kuvakulmasta, hyvin itsekkäitä ihmisiä nämä yleensä, tosin uskoisin että suurimmalla osalla kyseisistä henkilöistä napsahtaa päässä " kuinka typerästi olenkaan käyttäytynyt"
nimimerkillä: odottaa kaverien kypsymistä...
mulla on kans ihan sairaan lapsellinen kaveri..
siis se on ihan ku pikkukakara.se suuttuu ihan pienistä asiosta esim.siitä että mä tein,kerran kun olin niillä ja syötiin niin tein leivän.se oli viimene leipä sitä jotain tiettyä leipää ja sit se sano että se haluaa sen leivän!no mä en antanu ja se suuttu siitä..sit kerran mä olin niillä ja mul oli pää vähän vinossa,se suuttu siitä jo vähän et mä en laittanu sitä suoraan,sit mä liikutin mun jalkaa ja se huus jotain et "ekkö osaa olla paikallas!"tai jtn..sit mää ihmettelin sitä ja en kerenny sanoo mitää ja se sano et "ei sitte puhuta mitää!"ja meni istuu sen sängylle.kerran mä en ollu päässy niille pitkää aikaa ja se sano mulle et mua ei enää huvita olla sun kaveri.kuitenki pian tuli viesti että en tarkottanu anteeks tai jtn..on kaikkii muitaki juttuja mitä en ny muista.mutta oikeesti mua niin ärsyttää kun se käyttäytyyy niin lapsellisesti..ja mä oon 12 ja se 13!
Hei! Haluisin sanoa, että vaikka oletkin jo 12 ,niin muista että kaverisi ei ehkä henkisesti ole vielä samalla tavalla kehittynyt. Onhan se tietysti turhauttavaa jos kaveri käyttäytyy miten käyttäytyy. Kyllä se siitä annat vaan ajan kulua tarpeeksi niin kyllä se kaverisi on sitten ehkä samalla aaltopituudella. Pitää myös muistaa, että lapsellinen saa vielä olla tuossa iässä olla ja kannattaakin antaa itsensä olla lapsellinen, koska sitten oppii kasvamaan henkisesti ( en tiedä kuvailinko tämän oikein tekstiksi miten minä itse näen tämän) . Itse olen kovin lapsenmielinen vieläkin vaikka olen jo 23 ja töissä ollut kohta sen 4 vuotta. Eikä pieni lapsenmielisyys koskaan haittaa. Elämä olisi tylsää jos kaikki käyttäytyisivät liian mallikkasti. Piirrettyjen katsominen on kivaa, kehtaan käydä keinumassa jos siltä tuntuu :D. Ei tarvitse katua mitään jälkeenpäin että miksi en tehnyt silloin sitä ja tätä :D.
Antaa toisten tapella, turha siinä on toisten tekemisiä vahtia. Kaikkiin asioihin ei kannata käydä puuttumaan. Jos tuo kinaaminen jatkuu, niin voit todeta ettet lähde koska et jaksa sitä kitinää ja kiistelyä. Baariin lähdetään viettämään aikaa ja pitämään hauskaa, ei siellä tarvi toisten akkojen kitinää kuunnella:).
Tosta juoman metsästyksestä, minusta se on väärin että maksatetaan toisilla juomat, ystäväni tekee samaa, mutta en käy puuttumaan asiaan, ostan omat juomat. Tähän voisi vielä sanoa että se ei ole hölmö joka kysyy vaan se joka maksaa :D . Antaa toisten töppäillä, turhaa sitä ottamaan kanaemon roolia, kantapään kautta niinkuin se vanha kansakin sanoo. Virheiltä ei voi välttyä. Tietenkin järjen käyttö sallittu näissä mihin puuttua ja milloin.