Mitä haluat - kaipaat - himoitset - tarvitset miehestä/ssä?
Rakkautta - seikkailua - intohimoa - hellyyttä - kainaloa - lämpöä - seksiä - kaveria/ystävää - -turvallisuutta - ulkonäköä - rahaa - uskollisuutta - huumorintajua - keskusteluja jne.
Ei voi olla totta, että niin moni nainen ei muka tarvitsisi miestä,
mitä täällä väitetään! Livenä vastaavia naisia on lähinnä
ikuiset vanhatpiiat. No, jotkut ei-vanhatpiiat ovat tajunneet,
etteivät tule toimeen miesten kanssa. Lähinnä omien ongelmien
takia.
Rakkautta - seikkailua - intohimoa - hellyyttä - kainaloa - lämpöä - seksiä - kaveria/ystävää - -turvallisuutta - ulkonäköä - rahaa - uskollisuutta - huumorintajua - keskusteluja jne.
Ei voi olla totta, että niin moni nainen ei muka tarvitsisi miestä,
mitä täällä väitetään! Livenä vastaavia naisia on lähinnä
ikuiset vanhatpiiat. No, jotkut ei-vanhatpiiat ovat tajunneet,
etteivät tule toimeen miesten kanssa. Lähinnä omien ongelmien
takia.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ehkä noita kaikkia, mutta tuohon kun sanot että ei-vanhatpiiat (eli eronneet) eivät tule toimeen miesten kanssa...tarkennan sitä, etten halua asua miehen kanssa mutta hyvät hetket hyvän miehen kanssa ovat erittäin tervetulleita. Arkea en halua miehen kanssa elää...
Siis että en myöskään halua asua kenenkään kanssa, enää. Mutta ne hyvät hetket:)
Tunnen eronneita naisia, jotka sanovat, etteivät halua edes seurustella enää.
Eivät syytä miehiä. Omassa persoonassa piirteitä, joiden kanssa ei seurustella.
Kun kumpikin asuu omassa kodissaan niin ei tule riitaa taloustöistä, kaikki kanssa käyminen on vapaehtoista, toisen läheisyys ilahduttaa..paljon hyviä puolia. No, reissussa tietysti voi pari viikkoa asua yhdessä hotellissa.
Hyviä hetkiä on kiva viettää mukavan miehen kanssa. Jutella vaikka mistä ja tehdä kaikkea kivaa silloin kun se molemmille sopii. Välillä reissata.
On niitä miehiäkin jotka eivät halua seurustella, niitä pelimiehiä. Heistä en ole kiinnostunut.
Musta on hauskaa tehdä safkaa kun naiseni tulee luokseni. On mukavaa
odttaa häntä, kutkuttavaa:), ei tule typeriä riitoja mistään, ja silti suhde
toimii! Tämä olotila on parasta. Ja reissaaminen kyllä menee, suunnitteilla
Brittein saaret:).
olenko se minä, vai onko muitakin joita naurattaa?
Noh, mennään vaan.
Olen varmaan just semmonen vanhapiikahirviö. En ala kenenkään kotiorjaksi, enkä halua kuunnella miehen nalkutusta rakkaista rahoistaan. Mitä mieheltä haluan? Haluan, että hauska ja älykäs, ihana miesystäväni tulee silloin tällöin luokseni. Pullo viiniä ja todellista laatuaikaa rakkaiden ystävien kesken..
Sen pitääkin mennä.
uskollisuutta,rakkautta, turvallisuutta, ystävyyttä, kumppanuutta,keskusteluja, seksiä ( intohimo), hellyyttä tässä järjestyksessä ;)
Ja olen todennut, että ilman miestä olen vain puolikas -valitettavasti tarvitsen sen miehen, joten asialle tarttis tehä jotain ja pian ;)))
Se että haluaa miehen on eri asia kuin että tarvitsee miehen.
No, itse en kuulu siihen joukkoon, joka torjuisi miehet. Päin vastoin, miesenergia vetää puoleensa ja ulkonäkö kiinnittää huomion. Huumorintaju ja inhimillinen arvomaailma auttavat ystävystymään. Sitten kun huomaa, että kemiat kohtaa, niin tapaamisista alkaa tihkua intohimoa, hellyyttä, kainaloa... ja tietenkin seksiä!!!
Rakkaus tulee automaattisesti, jos on tullakseen!
Ainoa 'off' tuosta sinun listastasi on raha. Ei kai ihmissuhteita rahan päälle rakenneta? Ihminen ei ole ässä-arpa.
Raha on vähän samanlainen asia kuin muutkin itsetuntoon vaikuttavat asiat. Mies, jolla ei ole lainkaan rahaa , kärsii yleensä itsetunto-ongelmista ja sen vuoksi en usko että hänestä olisi minulle kovin paljon iloa. Rahaa pitää olla sen verran, että pärjää omillaan.
Olan samaa mieltä edellisen kirjottajan kanssa, ettei suhteita rahan päälle rakenneta. Ajattelen asian käänteisesti; rahattomuss tekee onnettomaksi joten sopiva varallisuustaso sitten suotakoon miehelle.
En tarvitse miestä, enkä naistakaan. Mutta olen onnellinen ihmisen kanssa, joka on minulle rakastaja, paras ystävä, tuki ja turva, juttukaveri, matkakumppani, arjen jakaja. Olen ollut onnellinen jo ennen häntäkin ja nyt olen hänen kanssaan. Väkisin en ala olemaan kenenkään kanssa, jos suhde ei tunnu hyvältä. Pitää kuitenkin ymmärtää, että aina joskus tulee huonoja päivä, mutta että perustusten pitää olla kunnossa ennen kuin mitään vakavaa voi rakentaa.
Vanhoistapiioista en tiedä, enkä eronneista. Luulen, että jos oikein pahasti rakkauteen pettyy, yleistää oman kokemuksensa kaikkiin suhteisiin. Se on sikäli väärin, että kaikki suhteet ovat aivan erilaisia, koska niissä on aivan yksilöllisiä ihmisiä. Eli ei voi mielestäni yleistää. Jos joku haluaa olla yksin, se hänelle suotakoon. Mutta katkeruuden ja pelon takia ei kannata mahdollisen hyvän suhteen mennä ohi.
Jotkut eivät tarvitse ketään, he ovat onnellisia niin. Ei voi tuomita.
etteikö haluttaisi, vaan siitä että tuollaisia miehiä on niin vähän, ettei niitä riitä kun muutamalle onnekkaalle!
Mihin nainen muka tarvitsisi tunteetonta, keskustelutaidotonta, jokaisen pillun perässä juoksevaa luuseria, jolle jokainen kosketus on seksitarjous! Parempi yksin kuin huonossa suhteessa.
Mihinkään en todellakaan TARVITSE miestä, päin vastoin!
Rahaa en tarvitse, sitä saa pomolta. Ulkonäkökin nyt ei ole niin suuri "tarve", tottakai sitä rakastaa näkyä omasta kumppanistaan, mutta se ei ole sellainen asia, joka kriittisesti vaikutti parisuhteeseen. Uskollisuuskin toki merkkaa tosi paljon, mutta sekin on sellainen luonnollinen juttu. Huumorintajun korvaisin onnen hetkien jakamisella.
Tämän lisäksi yksi hyvin tärkeä (tai oikeastaan tuo viimeisin) on sellaisten tärkeiden hetkien, ja vähemmänkin tärkeiden hetkien, jakaminen. Sellaiset, jotka tuntuu siltä, että vain me kaksi se hetki koetaan samoin. Esimerkiksi isompi reissuprojekti, lapsen syntymä, lapset itsessään jne. Sellaiset asiat, jotka yhdessä koettu, muistot. Ja sellainen kumppanuus. Jos on ollut hetkiä, jolloin elämä potkii päähän, niin siinä vieressä on se joku, jonka kanssa voi jakaa kaiken, jolle voi puhua. Vaikka kaikki tuntuu joskus olevan päin peetä, niin ainakin on se toinen. Ja se, että haluaa myös auttaa sitä toista, olla tukena - tämäkin on aivan äärettömän iso juttu, että on oikeasti joku josta välittää.
Surullista, että tosiaan jotkut näkevät parisuhteen osapuolet lähinnä vihollisina toisilleen, ei kumppaneina. Ja tämä ei ainoastaan ole naisten ongelma vaan miesten. Mietitään kumpi nyt saa enemmän, ettei vaan se suhteen toinen puolisko saisi enemmän kuin minäminäminä. Tihkutaan vihaa naisia tai miehiä kohtaan ja riidellään tästä palstoilla jopa parisuhde/pariutumis mielessä - jotenkin vaikea ajatella, että mitä nämä ihmiset ylipäätänsä tollasilla asioilla päätänsä vaivaavat. Jos sen sijaan joku mies/nainen yksinkertaisesti päättänyt että haluaa elää yksin, ilman parisuhdetta eivätkä koe tarvitsevansa sellaista. Ilman sitä vihanlietsontaa jne. niin toisaalta mikäs siinä sitten? Ei kaikkien naisten ja miesten ole pakolla ajettava itseään tarpeettomaksi kokemaansa parisuhteeseen (siinähän tuosta on kyse - parisuhteesta, ei miehistä/naisista).
Ja huom! Kannattaa taas tehdä myös ero jonkun keskustelupalstan ja tosielämän välillä. Se mitä jossain palstalla yleisesti kirjoitellaan voi erota paljonkin siitä tosielämän yleisistä mielipiteistä. Monihan kokee tarvetta parisuhteeseen, vai mistä nämä kaikki liitot tulevat? Jos oikeasti ei mitään halua tai tarvitse, niin eivät nämä sitä tekisi (paitsi jos kyseessä joku sosiaalinen painostus, joka ei nyt kauhean kauaskantava parisuhde varmaan ole).
Lojaaliutta, rehellisyyttä, kumppanuutta. Miehen, jonka kanssa voi turvallisesti olla oma itsensä. Mitään perhosia vatsaani en kaipaa. Olen sen verran hermoiluun taipuvainen, että kaikenlainen jännitys lähinnä ahdistaa. Suurta intohimoa en etsi myöskään. En kai koskaan ole ollut mikään erityisen romantiikannälkäinen tapaus.
Tosikko mies ei käy. Itse tuppaan olemaan sen verran ironinen sanomisissani, että tosikkomiehen tulisi jatkuvasti väärinkäsityksiä. Sellainen leppoisa mies, joka osaa ottaa asiat huumorilla ja saada minutkin nauramaan itselleni, jos joskus onnistun tekemään kärpäsestä härkäsen. Itse stressaan välillä ihan turhan tähden ja olisi ihanaa, jos joku täyspäinen mies löytyisi, joka osaisi laittaa asiat sopiviin mittasuhteisiin silloin, kun se on tarpeen.
Se, kelpaisinko minä moiselle miehelle on tietenkin sitten eri asia... :)