moi
olemme tyttöystävän kanssa seurustelleet 2kk nyt. me asutaan eri paikkakunnilla, mutta joka viikonloppu ollaan oltu yhdessä seurustelun alettua. me soitetaan 3kertaa päivässä. onko se teidän mielestä paljon? kuinka useasti muut soittavat tyttöystävälle jos asutta erillään? eikä meillä aina ole mitään tärkeää asiaa toisillemme.
olemme tyttöystävän kanssa seurustelleet 2kk nyt. me asutaan eri paikkakunnilla, mutta joka viikonloppu ollaan oltu yhdessä seurustelun alettua. me soitetaan 3kertaa päivässä. onko se teidän mielestä paljon? kuinka useasti muut soittavat tyttöystävälle jos asutta erillään? eikä meillä aina ole mitään tärkeää asiaa toisillemme.
Vastaukset 10
Vanhimmat
se vaan on NIIN Kallimpaa
muiden sanoa, mikä on paljon ja mikä vähän.
Soitelkaa vain jos siltä tuntuu.
Kyllä se tarve sitten vähenee ajan kuluessa :)
Kolme kertaa päivässä on liikaa. Tosin jos juttua piisaa ja tuntuu että ei ole liikaa niin väliäkö tuolla. Kyllä ne puheet siitä vähenee automaattisesti ihan ongelmaksi astikin odotappa vaan...
On ihanaa kuulla, kuinka jotkut ihmiset osaavat pitää suhteestaan huolta. N.4 vuotta sitten minä ihastuin netin kautta erääseen mieheen, välimatkaa oli tuolloin 800km. Noh, soittelimme ja viestittelimme alkuun ahkerasti, kunnes tulimme siihen tulokseen, ettei yhteistä aikaa löydy suhteeseen asti. Elämä kuljetti molempia eri teillä, kunnes sattumalta tiemme taas yhdistyivät. Välimatkaa oli enää vajaa 200km. Näimme muutaman kerran ja kaikki oli täydellistä. Rakkaus alkoi nostaa päätään ja kaikki meni omalla painollaan. Vuosien takaiset tunteet saivat nyt nousta pintaan ja elämä oli yhtä hymyä... Tai niin mä luulin, kun kuuntelin miehen kuiskauksia ja tunsin hänen kosketuksensa. Eipä aikaakaan kun tuo vajaa 200km alkoi tuntua liian pitkältä matkalta, tapaamiset harveni, miehellä oli aina jotain (työt, harrastukset, kaverit)... Pikkuhiljaa jopa tietokoneen ja puhelimen käyttö oli mahdotonta hänen kiireisessä maailmassaan :( Niin, kyllä hän aina vastasi, jos minä soitin ja kyllä hän viesteihinkin vastasi, vaikka joskus vasta tuntejen päästä tai seuraavana iltan. Yhteydenpito harveni ja sydän itki. Tapasimme enää harvakseltaan, ei aina edes joka kuukausi. Silti tää mies piti tunteitani yllä puhumalla rakkaudesta, ikävästä, yhteisestä elämästä, siitä kuinka haluaisi minusta vaimon itselleen. No eihän oikeassa elämässä tuollainen suhde toimi ja niin mä päätin sanoa itseni irti siitä ikävästä tilanteesta. Aloitin yksinäisen työn, unohtaminen oli ainoa mahdollisuuss jos tavoitteena oli selvitä. Tein miehelle selväksi, ettei ottaisi minuun enää yhteyttä. Pääsin yli hänestä ja onnistuin löytämään onnellisen minäni, vaikka olinkin yksin. Nyt kaikki on taas hyvin :) Mutta tämä mies edelleenkin laittaa minulle viestiä siitä kuinka hän ikävöi ja kuinka hän haluaisi minut omaksi kullakseen. Mut olen kivettänyt sydämeni häntä kohtaan, enää ikinä en suostu suhteeseen jossa olen yksin, ilman että teot edes kertovat toisen rakkaudesta, vaikka fyysinen läheisyys ei mahdollista olisikaan!
Siispä sanonkin teille, soitelkaa, viestitelkää, pitäkää yhteyttä ja järjestäkää yhteistä aikaa niin paljon kun mahdollista :) Aina ei tarvitse kun kuulla toisen ääni, muuan sana, niin tulee paljon parempi mieli ja jaksaa taas ikävöidä :) Usko suhteeseen säilyy ja luottamus vahvistuu, kun molemmat kertovat ja näyttävät tunteensa. Silloin jos välittää ja rakastaa, ei toista voi huomioida liikaa, kunhan ei hyppää liiallisen mustasukkaisuuden puolelle :)
Hyvää jatkoa teille ja olkaa yhdessä onnellisia
Ihme haikailua teillä nykynuorilla. Miksette muuttaneet yhteen? Tommosta olematonta kaukosähläämistä.
Olisit tehnyt vanhanaikaiset ja jättänyt pillerit väliin.
yhteen kannattaa muuttaa, jos sitä yhteistä aikaa ei ole edes puhelun vertaa!!! jos kaverit työ ja harrastukset menee kaiken edelle niin parempi näin. Ja nykyään mä ole onnellinen, enkä edes ajattele menneitä kaiholla.
Kolme kertaa päivässä on liikaa. Tosin jos juttua piisaa ja tuntuu että ei ole liikaa niin väliäkö tuolla. Kyllä ne puheet siitä vähenee automaattisesti ihan ongelmaksi astikin odotappa vaan...
Mä aloin seurustella 6 viikkoa sitten miehen kanssa, joka asuu 200km:n päässä musta. Me txt työpäivän aikana ja illalla puhutaan puhelimessa 2-3 tuntia. Kaikki viikonloput ollaan oltu yhdessä pe-su. Ei se musta ole liikaa, jos on juteltavaa ja kyllä se siitä tosiaan vähenee ajan myötä, valitettavasti.
Itse olen ollut yhdessä poikaystäväni kanssa nyt 3kk. Hän asuu englannissa joten txtaaminen, puhelut ja tapaamiset ovat aika harvinaisia kun olemme molemmat opiskelijoita. Onneksi on internet!
Mesessä puhumme joka päivä (ilta/yö) 6-8h. Koska mese on ilmainen joskus puuhailemme molemmat omia juttuja kun linja on auki, joskus puhua pölötämme 6h putkeen. Yleensä lopetamme siinä vaiheessa kun jompikumpi on nukahtamassa koneen ääreen. Se mahdollistaa rennon yhdessäolon eikä paineita niin paljon keskustelun aiheiden keksimisestä ole.
Mun mielestä puhukaa ja txtatkaa ihan niin paljon kun mieli tekee. Joillain riittää juttua loputtomiin, toisilla ei. Tehkää parisuhteestanne omanlaisenne!
soitellaan noin 5-6 kertaa viikossa, tunnin kerralla puhutuaan skypessä. toisaalta lähetellään sähköposteja / SMS / chätätään skypen välityksellä käytännössä joka päivä. asutaan yli 1500 km toisistamme, eri maissa. tällä hetkellä etäisyys on väliaikaisesti noin 10000 km.