Hei,
Minulla ja tyttökaverillani meni todella rankasti välit poikki tässä muutamia viikkoja sitten. Tilanne oli sellainen, että olimme seurustelleet useampia vuosia, mutta olimme hieman tauolla kesän alussa riitojen ja erimielisyyksien takia. Muutama viikko sitten tyttö sanoi, että me joko seurustellaan tai ei olla missään tekemisissä keskenämme. Itse olin tuolloin vielä ahistunut tappeluistamme ja epäröin. Tappelua syntyi joskus mm siitä, että jos olin kavereideni kanssa. Toisaalta ymmärrän sen, että aina ei voi olla kavereiden kanssa, mutta ei niistä voi myöskään luopua. Mielestäni en ollut mitenkään liikaa kavereiden kanssa, paitsi tuolloin tauon aikana, kun epäröin. Kuitenkin kävi niin, että kun epäröin, laittoi tyttö kaikki maholliset välit poikki. Ihan kaikki ja raivostui siitä, jos yritin ottaa yhteyttä.
Yritin muutamia päivä tuon yhteyksien katkaisun jälkeen kertoa hänelle, että haluan yrittää seurustelua, koska rakastin tätä tyttöä niin paljon. Ajattelin, että pystymme selvittämään nuo riidat suhteessamme ja saamaan sen toimimaan. Takanahan oli siis pitkä suhde, jossa oli ollut omat ala- ja ylämäkensä. Tyttö kuitenkin sanoi, että hän ei usko, että mielipiteeni on pystynyt muuttua niin nopeasti. Yritin selittää hänelle, että epäröin ja pelkään vielä, mutta jos jään siihen epäröintiin niin silloin suhteesta ei voi koskaan tulla mitään. Ei auttanut, hän ei halunnut perua päätöstään.
Nykyisin tilanne on se, että tyttö raivostuu ihan kaikista yhteydenotoista. Erikoista oli se, että tässä pari päivää sitten hän itse otti yhteyttä ja oli oikein iloinen. Juttelimme niitä näitä ja kysyin sitten häneltä, että haluaisiko hän tulla minun ja erään kaverini kanssa istumaan iltaa töiden jälkeen. Hän sanoi, että voisi ehkä tullakkin. Illalla yritin sitten soittaa hänelle, että tuleeko hän, mutta vastaus oli tyly. Ei nähä ja sen jälkeen todella raivoisaa tekstiä siitä, että en saisi enää koskaan pyytää häntä mihinkään ja että kaikenlaisen yhteydenottamisen pitää loppua ja ettei hän halua kanssani enää koskaan mitään.
Olen kerran kirjoittanut kirjeen (mutta se oli kieltämättä aika huono). Nyt ajattelin, että kirjoittaisin kirjeen tytölle jälleen ja kertoisin siinä, että mitä ajattelen ja mitä hänen kanssaan haluan ja mitä häntä kohtaan tunnen. Kuitenkin uskallanko ottaa yhteyttä vielä kerran? Pelottaa ihan mielettömästi epäonnistua ja että vastaukseksi tulee jälleen raivoa ja vihaa.
Itse olen ihan järjettömän pettynyt siihen, että välit ovat menneet tähän. Muutamat ystävämme ovat sanoneet, että tyttö olisi katkeroitunut ja vihastunut siitä, etten voinut tehä ratkaisua silloin kun hän sitä halusi. Harmittaa ihan v***sti, että pitikin silloin olla niin untelo. Kunpa vain joku vois siirtää kelloa ajassa useita viikkoja taaksepäin...
Minulla ja tyttökaverillani meni todella rankasti välit poikki tässä muutamia viikkoja sitten. Tilanne oli sellainen, että olimme seurustelleet useampia vuosia, mutta olimme hieman tauolla kesän alussa riitojen ja erimielisyyksien takia. Muutama viikko sitten tyttö sanoi, että me joko seurustellaan tai ei olla missään tekemisissä keskenämme. Itse olin tuolloin vielä ahistunut tappeluistamme ja epäröin. Tappelua syntyi joskus mm siitä, että jos olin kavereideni kanssa. Toisaalta ymmärrän sen, että aina ei voi olla kavereiden kanssa, mutta ei niistä voi myöskään luopua. Mielestäni en ollut mitenkään liikaa kavereiden kanssa, paitsi tuolloin tauon aikana, kun epäröin. Kuitenkin kävi niin, että kun epäröin, laittoi tyttö kaikki maholliset välit poikki. Ihan kaikki ja raivostui siitä, jos yritin ottaa yhteyttä.
Yritin muutamia päivä tuon yhteyksien katkaisun jälkeen kertoa hänelle, että haluan yrittää seurustelua, koska rakastin tätä tyttöä niin paljon. Ajattelin, että pystymme selvittämään nuo riidat suhteessamme ja saamaan sen toimimaan. Takanahan oli siis pitkä suhde, jossa oli ollut omat ala- ja ylämäkensä. Tyttö kuitenkin sanoi, että hän ei usko, että mielipiteeni on pystynyt muuttua niin nopeasti. Yritin selittää hänelle, että epäröin ja pelkään vielä, mutta jos jään siihen epäröintiin niin silloin suhteesta ei voi koskaan tulla mitään. Ei auttanut, hän ei halunnut perua päätöstään.
Nykyisin tilanne on se, että tyttö raivostuu ihan kaikista yhteydenotoista. Erikoista oli se, että tässä pari päivää sitten hän itse otti yhteyttä ja oli oikein iloinen. Juttelimme niitä näitä ja kysyin sitten häneltä, että haluaisiko hän tulla minun ja erään kaverini kanssa istumaan iltaa töiden jälkeen. Hän sanoi, että voisi ehkä tullakkin. Illalla yritin sitten soittaa hänelle, että tuleeko hän, mutta vastaus oli tyly. Ei nähä ja sen jälkeen todella raivoisaa tekstiä siitä, että en saisi enää koskaan pyytää häntä mihinkään ja että kaikenlaisen yhteydenottamisen pitää loppua ja ettei hän halua kanssani enää koskaan mitään.
Olen kerran kirjoittanut kirjeen (mutta se oli kieltämättä aika huono). Nyt ajattelin, että kirjoittaisin kirjeen tytölle jälleen ja kertoisin siinä, että mitä ajattelen ja mitä hänen kanssaan haluan ja mitä häntä kohtaan tunnen. Kuitenkin uskallanko ottaa yhteyttä vielä kerran? Pelottaa ihan mielettömästi epäonnistua ja että vastaukseksi tulee jälleen raivoa ja vihaa.
Itse olen ihan järjettömän pettynyt siihen, että välit ovat menneet tähän. Muutamat ystävämme ovat sanoneet, että tyttö olisi katkeroitunut ja vihastunut siitä, etten voinut tehä ratkaisua silloin kun hän sitä halusi. Harmittaa ihan v***sti, että pitikin silloin olla niin untelo. Kunpa vain joku vois siirtää kelloa ajassa useita viikkoja taaksepäin...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mutta vaikuttaa siltä,että olette molemmat aika nuoria. Ensinnäkin maailmaan mahtuu muitakin naisia. Eräässä tutkimuksessa on todettu,että meitä kaikkia varten on noin 10000 ns. "niitä oikeita".
Tiedän että surettaa,varsinkin kun on tunteita toista kohtaan mahdollisesti paljonkin,mutta minusta vaikuttaa kuten kaverisinkin sanoivat,että hän haluaa toimia omilla ehdoilla. Mieti haluaisitko elää tälläisen "dominantin" kanssa? Kannattaa myös ottaa ihan puheeksi tai vaikka siihen kirjeeseen kirjoittaa,että sinua kummeksuttaa hänen ristiriitainen käytös. Voimia kaipuuseen ja suruusi,ole ylpeä että sinulla on tunteita!:)
Olemme molemmat reilusti parikymppisiä nuoria ihmisiä. Mitään teinejä tässä ei siis enää olla. Kuitenkin tuntuu, että molemmilla olisi vielä paljonkin kasvamista henkisellä puolella.
Meidän suhteessa olimme molemmat enemmän tai vähemmän dominantteja. Kumpikin olimme melko itsepäisiä ja ehkä myös itsekkäitä. Molemmilla meillä myös käytös on ollut ristiriitaista :) Samankaltaisia luonteenpiirteitä löytyy pilvin pimein.
Siksi tämä kaikki tuntuukin niin pahalta, koska kaikista vaikeuksista huolimatta itse olen yhä edelleen ja aina ollut umpirakastunut tähän tyttöön. Harmittaa, että oma heikko hetkeni suhteen hoitamisessa osui juuri tähän kesään ja nuiden tiukkojen päätösten aikaan.
Kirjeen hänelle todellakin kirjoitan. Olen tässä päivän mittaan hieman miettinyt asioita, joita siihen laitan. En halua hätiköidä tätä kirjettä, jonka panoksena on todella paljon. Haluan kirjoittaa kirjeen todella lämminhenkisesti ja rakastavassa hengessä, mutta myös siten, ettei se ole mitään matelua tai anelua. Tahdon, että se on selkeä osoitus omista tunteistani ja haluistani meidän suhteen.
Jos se ei tuota tulosta niin pakko sen jälkeen vain purra hammasta ja koittaa kestää se, että hukkasin elämäni tilaisuuden. Pelottaa tuo epäonnistuminen silti, mutta jos ei yritä ei voi voittaakkaan :/
Kokeile toista taktiikkaa. Jos pystyt, pidä taukoa. Kun sitten olet yhteydessä tyttöön, älä valita, tunteista voit jonkin verran kertoa, mutta ei ruikuttaen. ole ystävällinen mutta ikäänkuin tämä henkilö ei olisi elämäsi ykkösasia. Pidä itsesi kiireisenä, jotta saat muutakin tekemistä ja ajattelemista. Arvosi saattaa nousta toisen silmissä, kun et olekaan itsestäänselvyys vaan niin arvokas, että sinua täytyy ihan tavoitella. Kunnioita itseäsi ja arvosta itseäsi. Toinenkin alkaa kunnioittaa sinua. Mitä enemmän hän joutuu ponnistelemaan saadakseen sinut, sitä enemmän hän alkaa mahdollisesti kunnioittaa sinua.
kuuntele tota. Jokainen tietää et noin ei pidä toista kohdella, jos itse kunnioittaa sitä. Ole aito ittesi kuten kirjoitit. Älä ala pelailla, haluisitko itteäsi kohdeltavan noin. Sitä naiset näkee liikaa. Oot vaan yksi muiden pelailijoiden joukossa.
En halua pelata kenenkään tunteilla, koska minun omilla tunteillani on aiemmin pelattu. Kuitenkin se on totta, että kun kunnioittaa itseään ja antaa toiselle myös omaa aikaa ja tilaa, saavuttaa sillä todennäköisesti paremman tuloksen. Tällaisessa tilanteessa suhdetta ei saisi pitää liian itsestäänselvyytenä ettei joudu ovimatoksi.
Todella paljon kuitenkin harmittaa se, että itse jouduin melko isoon shokkiin, kun välimme menivät poikki ja toimin todella sekavasti. Tuntuu, että olen tainnut jo melko rankasti möhliä. Kirjoitin kirjeen tälle tytölle ja ajattelin, että nyt en voi muuta tehdä kuin odottaa. Enää en ala muuten häneen yhteyttä ottamaan vaan on hänen vuoro tehdä jokin päätös ja askel. Kuitenkaan en ala loputtomiin odottamaan.
Eilen vietimme iltaa samassa porukassa ja kyllähän se oli erittäin mukava toinen jälleen nähdä. Harmi vain, etten kovin paljoa uskaltanut hänelle jutella ja jotenkin se ei tuntunut luontevalta, kun koko ajan piti yrittää painaa päälimmäisiä tunteita alas. Koko ajan teki mieli halata, sanoa kuinka paljon häntä rakastan ja että yritetään vielä.
No, kai tämä on tätä hullun haavemaailmaa. Nyt vain väkipakko keskittyä omaan elämään ja saaha jotenkin ajatukset edes hetkeksi irti kaikesta tästä suhdesäädöstä ja koittaa uskoa että tulevaisuus on kaikesta huolimatta valoisa.