Onko tämä normaali mies?

4 kk tunnettu.

Aluksi vaikutti hyvältä. Hän jaksoi siivota asuntoaan, jopa tehdä ruokaa kanssani. Sitten hän alkoi vain kysymään, mitä on ruoaksi ja sanomaan, että varmaan pitäis imuroida. Siinä sitten hyvää hyvyyttäni ajattelin, että voinhan sitä. Kaupassa kävin ja kun tarkoitus oli jakaa menot niin hän jätti väliin. Meni muutama viikko ja jouduin sairaalaan ambulanssikyydillä.

Autoni avaimet jäivät hänen asuntoonsa. Pääsin parin päivän päästä sairaalasta ja hän kertoi, että oli vähän käynyt ajelemassa. Kaljapulloja takapenkillä ja tankki tyhjänä. Tuntui tosi epärehelliseltä käyttää ilman lupaa autoani. Ei myöskään tankannut autoani. Ei pitänyt asiaa minään. Sivuutin lopuksi asian.

Hän alkoi kävellä kengillä sisätiloissa, jättämään vaatteita mihin sattuu eikä häntä kiinnosta millään lailla enää siivous, vaikka siitä jaksaa kyllä sanoa, että pitäis siivota. Lopetin hänen asunnon siivoamisen kk sitten. Hän ei ole edes pyykkiään muka ehtinyt pestä, vaikka aikaa on päivät, kun hän on työtön. Äitinsä antaa hänelle rahaa aina kun tarve on. Hän ei edes ajattele, että pitäisi ajatella tulevaisuutta, hankkia kunnon työ. Ihmettelee sitä, että kuinka viitsin käydä typerässä työssä joka päivä huonolla palkalla. Ihmettelee mikä minulla on, kun en töiden jälkeen jaksa olla aina virkeällä päällä. Ärsyttävää, että joku ei ymmärrä sitä, että haluan joskus väsyneenä töiden jälkeen muutaman minuutin olla tekemättä mitään.

Hän kertoi ostavansa auton nyt syksyllä. Hommasi minun autolle autopaikan läheltä hänen asuntoa, ettei kiekkopaikalla tarvitse aina kellonaikaa olla vaihtamassa. Kertoi eilen, että luopuu autopaikasta, kun ei tarvitse eli ei sitten hommaakkaan autoa. Myin autoni viikko sitten. Hän oli asiasta masentunut ja pettynyt, mikä itsestä tuntui lapselliselta. Siinä vaiheessa tuntui, että rahan takiako hän vain minun kanssa on, että on kiva käyttää autoani silloin, kun huvittaa. Kerroin ostavani toimivamman auton, mistä hän innostui ja alkoi uusia autoja katselemaan. Kerroin, että en aio uutta ostaa, kun ovat kalliita. Hän ei ymmärtänyt taaskaan, että ei minulla ole rahaa niinkuin hänellä, joka äitiltänsä saa rahaa.

Hänen vanhempien luona käytiin ja hänen äitinsä tarjosi bensarahaa. En olisi itse ottanut. Luulin sitten, että saisin sen oman autoni tankkaukseen, mutta koskaan ei rahoja näkynyt. Sen jälkeen hän oli pyytänyt kaveriltaan lainaa, kun muka tarvitsi niitä minuun. Niitä rahoja en nähnyt tai mitään lahjaa, mutta kuulin onneksi puhelimitse asiasta, kun hänen kaveri soitti.

Hän on käynyt luonani tänä aikana 2 kertaa. Olen sanonut hänelle asiasta, mutta minun luonani ei kuulema ole niin viihtyisää. Tuntuu yksipuoliselta aina hänen luona käydä ja todella väsyttävältä, kun toinen ei tee päivällä mitään ja itse töiden jälkeen lähden hänen luo illaksi.

Nyt on ollut parina kertana olo etten halua hänen lähelleen ja välttelen tilannetta. Lisäksi häpeän häntä muiden nähden, kun hän ei osaa käyttäytyä. Esim. korvalaput soivat täysillä ja kun yritän hänelle jotain puhua, hän ei edes hiljennä musiikkia. Ei huomioi toisia ihmisiä ympärillään.

Hän ei ymmärrä, että tarvitsen yöunet. Kun sovitaan kellonaika, koska menen nukkumaan niin hänelle tulee silloin juuri joku inspiraatio päälle, jota ei kuulema voi siirtää. Minun pitäisi se omasta työssäjaksamisesta kuitenkin tinkiä. En ole enää nukkunut hänen luonaan.

Synttärinäni hän esitteli minulle exänsä ja se tilanne masensi minut täysin. Olisi ajattellut, että minulla on synttärit..... :(

Tuntuu, etten jaksa enää. Voiko tälläistä 26-miehestä koskaan tulla aikuista? Onko kaikki miehet tälläisiä?