Haluan jakaa tämän tarinan kaikille. Olin tuossa viime maanantaina Helsingissä seuraamassa erästä luentoa, jonka piti ilmiselvä ATM. Kakisteleva, omituinen, lattiaan tuijotteleva, punasteleva tapaus. Ja olen jutellut myös muuten, suhtautuminen kanssaihmisiin on juuri tämä. Tunsin suunnatonta myötähäpeää hänen puolestaan. Jos oltaisiin oltu yläasteella, olisin varmaan heittänyt kumilla tätä tosielämän Millhouse van Houtenia.
Mutta emme ole yläasteella. Tuijotin esitystä vain tyrmistyneenä ja mietin miten 40 ja yli mies voi olla noin... Säälittävä. Pelottava.
Sitten tuli mieleen tämä palsta. Täällä useat AT-miehet kirjoittelevat miksi eivät kelpaa. Ajattelin ottaa tästä surkeasta AT-miehestä tapausesimerkin ja selittää mikä kaikki on pielessä.
1. Ulkonäkö. Käy joskus suihkussa ja pukeudu vaatteisiin, joita äitisi ei ostanut sinulle kirpparilta 90-luvulla. Geeliä voi käyttää myös mies ja kauluspaita farkkujen sisässä kuluneiden lenkkareiden kanssa on vain nolo. Hiukset eivät muuten kaipaa keskijakausta ja silmälaseja on muitakin kun pullonpohjat.
2. Esiintyminen. Älä kakistele tai punastele, vaan harjoittele sosiaalisia kontakteja etukäteen niin että osaat seuraavat peruskäyttäytymissäännöt:
- katsot toisia silmiin
- puhut ääni vakaana
- hallitset asian
- et punastu tai hukkaa jatkuvasti sanojasi
Punastumiselle ei voi mitään? Voipas. Kun oikeasti harjoittelee, harjoittelee ja harjoittelee, punastumisesta pääsee eroon. Viimetingassa sitten psyykenlääkkeet tulevat apuun.
3. Yleinen friikkiys. Älä nyt missään nimessä sano mitään täysin käsittämätöntä julkisesti tai kahden kesken ellet tunne ihmistä hyvin tai ole huippuitsevarma. Jälkimmäinenkin vaikka olisit, niin sinulle nauretaan selän takana. Kannattaa vaan siis olla ihan suosilla nolaamatta itseään julkisesti keskustelemalla siitä, kuinka asuu mutsinsa kanssa kellarissa ja keräilee Star Wars tarroja.
4. Hajut. Niitä dödöjä ja partavesiä ja miestentuoksuja voi käyttää. Ihan vaan vinkkinä.
5. Pelottavuus. Sanottiin jo, että älä katsele lattiaan. No älä sitten jumalauta ota mitään katseenkohdetta yleisöstä! Vielä pahempi vaihtoehto. Sama, kun ottaisit kirveen baariin.
Noita kun vähän korjailette, niin ehkä naiset eivät juokse kauhusta väristen karkuun. Ihan niinkun vaan ystävällisenä vinkkinä.
Paikkakunta ja aika on mainittu, sillä ehkä, siis ehkä, tämä keski-ikäinen mies lukee tätä palstaa ja tajuaa jotain.
Mutta emme ole yläasteella. Tuijotin esitystä vain tyrmistyneenä ja mietin miten 40 ja yli mies voi olla noin... Säälittävä. Pelottava.
Sitten tuli mieleen tämä palsta. Täällä useat AT-miehet kirjoittelevat miksi eivät kelpaa. Ajattelin ottaa tästä surkeasta AT-miehestä tapausesimerkin ja selittää mikä kaikki on pielessä.
1. Ulkonäkö. Käy joskus suihkussa ja pukeudu vaatteisiin, joita äitisi ei ostanut sinulle kirpparilta 90-luvulla. Geeliä voi käyttää myös mies ja kauluspaita farkkujen sisässä kuluneiden lenkkareiden kanssa on vain nolo. Hiukset eivät muuten kaipaa keskijakausta ja silmälaseja on muitakin kun pullonpohjat.
2. Esiintyminen. Älä kakistele tai punastele, vaan harjoittele sosiaalisia kontakteja etukäteen niin että osaat seuraavat peruskäyttäytymissäännöt:
- katsot toisia silmiin
- puhut ääni vakaana
- hallitset asian
- et punastu tai hukkaa jatkuvasti sanojasi
Punastumiselle ei voi mitään? Voipas. Kun oikeasti harjoittelee, harjoittelee ja harjoittelee, punastumisesta pääsee eroon. Viimetingassa sitten psyykenlääkkeet tulevat apuun.
3. Yleinen friikkiys. Älä nyt missään nimessä sano mitään täysin käsittämätöntä julkisesti tai kahden kesken ellet tunne ihmistä hyvin tai ole huippuitsevarma. Jälkimmäinenkin vaikka olisit, niin sinulle nauretaan selän takana. Kannattaa vaan siis olla ihan suosilla nolaamatta itseään julkisesti keskustelemalla siitä, kuinka asuu mutsinsa kanssa kellarissa ja keräilee Star Wars tarroja.
4. Hajut. Niitä dödöjä ja partavesiä ja miestentuoksuja voi käyttää. Ihan vaan vinkkinä.
5. Pelottavuus. Sanottiin jo, että älä katsele lattiaan. No älä sitten jumalauta ota mitään katseenkohdetta yleisöstä! Vielä pahempi vaihtoehto. Sama, kun ottaisit kirveen baariin.
Noita kun vähän korjailette, niin ehkä naiset eivät juokse kauhusta väristen karkuun. Ihan niinkun vaan ystävällisenä vinkkinä.
Paikkakunta ja aika on mainittu, sillä ehkä, siis ehkä, tämä keski-ikäinen mies lukee tätä palstaa ja tajuaa jotain.
Vastaukset 73
Vanhimmat
"2. Esiintyminen. Älä kakistele tai punastele, vaan harjoittele sosiaalisia kontakteja etukäteen niin että osaat seuraavat peruskäyttäytymissäännöt:
- katsot toisia silmiin
- puhut ääni vakaana
- hallitset asian
- et punastu tai hukkaa jatkuvasti sanojasi
Punastumiselle ei voi mitään? Voipas. Kun oikeasti harjoittelee, harjoittelee ja harjoittelee, punastumisesta pääsee eroon. Viimetingassa sitten psyykenlääkkeet tulevat apuun."
Itse kärsin vieläkin lähes kolmekymppisenä esiintymisjännityksestä. Se alkoi lukiossa. Et taida oikeasti tietää, miten kamala vaiva tuo on sille, joka siitä kärsii? Se ei mene ohi sillä, että joku pitää sua täys urpona sen takia. Siitä on todella vaikea päästä eroon! Usko mua, jos se olis joku oma päätös, niin en enää siitä kärsisi! Se on helppo sanoa, jos ei itse ole kärsinyt. Jokainen pieleen mennyt esitelmä vain pahensi asiaa. Ja inhosin niitä sääliviä katseita. Olin raivoissani itselleni, että en saanut jännittämistä kuriin.
Voit pitää mua täys luuserina. Ihan sama. Voin silti kertoa sulle, että jännittäminen ei ole mitään herkkua. Eikä se mene ohi päättämällä, että nyt en enää jännitä. Ja sitten on vielä tuollaisia ihmisiä kuin sinä, jotka nauravat :(
Olen ennen tykännyt lukea kirjoituksiasi, mutta nyt meni kyllä maku.
Monelle asialle, kuten vaikka rumalle naamalle, ei mitään voi mutta se vaikuttaa siihen miten muut kohtelevat ja millaisen käsityksen saavat. Sille minä en voi mitään. Olen pyrkinyt kirjoituksissani täydelliseen rehellisyyteen ja pyrin jatkossakin.
ei ole olemassa mitään vitun tasoluokkia. Haluttavuudessa ei ole eroja, ihmiset ovat kaikki samaa massaa.
ei ole olemassa mitään vitun tasoluokkia. Haluttavuudessa ei ole eroja, ihmiset ovat kaikki samaa massaa.
Siksipä Simpsoneissa Lisa seurustelee Millhousen kanssa.
Ei sille voikaan mitään, siksi ärsytti tuo tekstisi. Siitä sai kuvan, että jännittäjä voisi tuosta vain poistaa ongelmansa päättämällä.
Onhan se kummallista, miten joku toinen kokee saman tilanteen niin ahdistavana ja jännittävänä ja toinen taas suorastaan nauttii esillä olemisesta. Kun vain osaisi sitä omaa ajatteluaan muuttaa, mutta helppoa se ei ole.
Perustat elämänoppisi johonkin piirrettyihin?
...siitä johtuu jännittäminen. Vaivaan löytyy kyllä lääkkeitä.
Kylmän naisen jutut voi jättää omaan arvoonsa.
Tiedän, että lääkkeitä löytyy. Olen niitäkin miettinyt, niin saisi niitä positiivisia esiintymiskokemuksia. Ehkä sitä kautta myös esiintymisvarmuutta ja lopulta voisi jättää ne rauhoittavat pois. Mietin vain, että jos mut nauretaan sieltä terveyskeskuksesta ulos tyyliin "Kaikkihan esiintymistä jännittävät. Hakeudut vain reippaasti niihin tilanteisiin. Kyllä se siitä."
Olen aloittamassa nyt uuden koulun ja uuden alan. Mietin vain, että jos siellä yleisössä on tuollaisia, jotka haluaisivat viskata mua kuminpalalla siksi, että ääni meinaa pettää ja kädet vapisee ;) Vaikka luulin ennen, että aikuiset ihmiset suhtautuvat jännittämiseen kypsemmin kuin alakoulussa. Suuntaan siis aikuiskoulutukseen.
Salkkarit on dokumentti.
Onko tämä taas tätä ATM:lle tyypillistä huumorintajuttomuutta?
Jännitin ihmisiä ja esiintymistä yms. nuorena niin, että en pystynyt esim. koulussa vastaamaan tunnilla tai kotona vastaamaan puhelimeen. Jossain vaiheessa päätin sitten, että se saa loppua ja teen jotain ihan toisenlaista. Menin koulun teatterikerhoon, ja vuoden päästä esiinnyin jo koko koululle...
Jännitän edelleen, mutta tuon teatteriharrastuksen takia olen oppinut tulemaan sen kanssa toimeen. Mulla ainakin käännekohta oli se, että hyväksyin oman jännittämiseni, lakkasin vihaamasta itseäni sen takia ja sen sijaan päätin tehdä asialle jotain. En kylläkään mennyt reippaasti mihinkään tilanteisiin, vaan pelotti ihan pirusti. Menin kuitenkin.
en ole ATM mies vaan vähintään KTM..
vähimmäisvaatimukset. Ilman näitä ei ole mitään tsänssiä uuteen mahdollisuuteen.
Tästä päästiinkin siihen oleelliseen kysymykseen että kuinka monen miehen nussima Sinä olet?
Tämä on palstan super-aateeämmän mielestä olennaisin kysymys maailmassa. Ketkä saa ja monelta kun itse ei saa.
Moniko kyrpä on tunkeutunut vaginaasi?
Miksi se kiinnostaa sinua niin paljon? Et ole saanut keneltäkään ja olet katkera. Aivan. Seuraavaksi varmaan kysyt mikä on kotiosoitteeni.
Ihan hyviä ohjeita, ei siinä mitään. Minusta kuitenkin tuntuu, että ohjeet ovat melko itsestäänselvät suurimmalle osalle alemman tason kuulijakuntaa. Osa kohdista on kylläkin vaikea toteuttaa - esiintyminen ei ole esiintymiskammoiselle helppo nakki, eikä asiaa tosiaan helpota se, että esiintymistä haukutaan tai että kumin- ja paperinpalaset lentelevät kohti esiintymisen aikana.
Samaten ohjeet yleisestä friikkiydestä ja pelottavuudesta ovat vähän laveat. Jos jokin asia on "täysin käsittämätön", voi se kertoa enemmän kuulijasta kuin kertojasta. Ei tietenkään aina ja myönnän, olen syyllistynyt käsittämättömyyksiinkin, luultavasti melko usein.
Koen joka tapauksessa paljon suuremmaksi ongelmaksi sen, minkä näen jo sieluni silmin tapahtuvan huomennakin: olen porukassa (tai vaikka ihan vain kahdenkin) jonkun tutun, puolituttujen tai lähes vieraiden kanssa, enkä keksi mitään sanottavaa. Miten pääsee yli rupattelukynnyksestä? Luulen, ettei omakaan ongelmani ole se etteikö olisi MITÄÄN sanottavaa, mutta jotenkaan tositilanteessa ei tule koskaan mieleen mitään. Johtuuko sitten jonkinlaisista paineista - siitä, että miettii niin kovasti että pitäisi sanoa jotain, mikä vie kaiken huomion aivoilta niin, että mielessä oleva sanottava vain jotenkin hukkuu paniikkiin. Tai sitten vain huijaan itseäni, olenkin oikeasti niin vietävän tyhmä ettei ole mitään, mitä sanoa.
"Samaten ohjeet yleisestä friikkiydestä ja pelottavuudesta ovat vähän laveat. Jos jokin asia on "täysin käsittämätön", voi se kertoa enemmän kuulijasta kuin kertojasta. Ei tietenkään aina ja myönnän, olen syyllistynyt käsittämättömyyksiinkin, luultavasti melko usein."
On olemassa sosiaaliset normit. Kun noudattaa niitä ja puhuu niiden mukaisista asioista, pitäisi pärjätä ihan hyvin. Useimmat ns. AT-miehet eivät toimi näin.
Missä on määritelty sosiaaliset normit? Haluaisin tarkistaa, etten tule rikkoneeksi niitä epähuomiossa.
riippuu kulttuurista, alakulttuurista ja kontekstista. Yleisesti ottaen voi sanoa, että ihmiset jotka menestyvät sosiaalisesti noudattavat mikrokosmoksen sosiaalisia normeja hyvin. Ne, mitä ne ikinä ovatkaan, oppii vain tarkkailemalla.
"ihmiset jotka menestyvät sosiaalisesti noudattavat mikrokosmoksen sosiaalisia normeja hyvin."
Mitä?
Tulkitsen vastauksesi niin, ettei sosiaalisia normeja ole olemassakaan. Kyse on vain siitä, että toisten käytös hyväksytään, toisia taas katsotaan pitkin nenänvartta ja naureskellaan selän takana. Loppujen lopuksi kyse on siis samasta kuin siinä, että itseironia YTM:ltä on hyvää itsetuntoa, ATM:ltä huonoa itsetuntoa.
Ei absoluuttisia sosiaalisia normeja olekaan olemassa. On olemassa joitain hyvin yleisiä käyttäytymissääntöjä, mutta useimmiten jokaisella kulttuurilla ja alakulttuurilla on omansa. Teinigoottien normit ja puheenaihet eivät ole samanlaisia kun fuksiteekkarien normit, noin esimerkiksi. Joitain yhteisiäkin on. Säästä ei kannata puhua, ellei ole tosi painavaa sääasiaa. Toisen päälle ei saa puhua. Hiljaa ei saa kyhjöttää. Silmiin pitää katsoa, mutta ei tuijottaa. Toisen kuulumisia ja sanomisia pitää kuunnella kiinnostuneesti ja kommentoida humoristisesti ja fiksusti.
Että sellaista.
Sosiaaliset "normit" ovat täysin sivuseikka. Ihminen voi käyttäytyä melkein ihan miten tahansa, kunhan näyttää ulospäin siltä että on täysin sinut tapahtuneen kanssa. Eli eli näytä häpeäänsä tai hermostuneisuuttaan.
Tällöin ihmiset ei välitä mistään mitään. Vaikka olisi pieraissut kuuluvasti vaikkapa arkun laskemisen aikana.
On tärkeää olla sinut käytöksen kanssa. Se ei riitä. Luuletko, ettei piereskelijää haukuta selän takana? Ettei se vaikuta suhtautumiseen?
Selän takana puhutaan kaikenlaista millä ei ole merkitystä. Esimerkkinä tuskinpa naiset niitä pleierirenttuja pelkästään kehuvat, etenkään sillon kun mies ei ole kuulemassa. Silti he kaatavat toistuvasti naisia kuin heinää vaan.
Ihminen, joka pystyy antamaan ulospäin kuvan että sinut itsensä kanssa, vaikuttaa itsevarmalta. Miehen itsevarmuus on taas naisille kaikki onni ja autuus. Muuta ei tarvita.
Sillä on oikeasti merkitystä, mitä muut puhuvat selän takana. Kaikista puhutaan pahaa mutta jos puhutaan pelkkää pahaa, sitten ei hyvin mene. Se näkyy aivan varmasti myös siinä, miten suhtaudutaan päin naamaa. Ja jos joku on niin törppö että piereksii ruokapöydässä ja pissii boolimaljaan se ei ihan oikeasti naurata ketään opiskelupiirien ulkopuolella.
muiden ihmisten sanomisista ja ajattelimisista kannata välittää paskaakaan.
Jos niin alkaisi tehdä, ei muuta enää ehtisikään kuin kyselemään muilta että mitä mieltä ne nyt tällä kertaa on.
Jos ei välitä yhtään muiden mielipiteistä IRL on joko sosiopaatti tai idiootti. Yksinäinen ainakin.
Sosiopaattimiehet ovat kovaa valuttaa naisten keskuudessa. Tiedät hyvin tämän itsekin.
Entäpä sosiopaattiset naiset? Myös he ovat kovaa valuuttaa miesten keskuudessa. Sosiopaatti osaa nimittäin olla hurmaava. Sosiopaatti ei välitä, mitä muut ajattelevat, mutta tietää miten pitää käyttäytyä. Muuten hän ei osaisi olla hurmaava.
Mikä uutinen tämä nyt oli?
Sitä vaan että aikaisemmassa viestissäsi oli ristiriitaa. Sosiopaatit harvoin ovat yksinäisiä. Päinvastoin.
se säännön vahvistava poikkeus. On muuten huomionarvoista, että vaikka sosiopaatti ei sinänsä välitä mitä muut ajattelevat, hän kuitenkin huomioi sen käytöksessään. Hän siis todella on poikkeus tällä tapaa. Useimmat, jotka eivät välitä muiden mielpiteistä näyttävät sen.
Sosiopaatilla on muuten harvoin läheisiä ja pitkäkestoisia ihmissuhteita. Eli hän on yksinäinen pohjimmiltaan. Ja onneton monella tapaa.
Aiempiin jatkuviin epäloogisuuksiisi ja piilohomouteesi en jaksa puuttua.
Olen lähes 35v ja en onneksi tarvitse työssäni pitää mitään esitelmiä mutta tietysti tarvittaessa on pystyttävä kommunikoimaan niin nais- kuin miespuolisten työkavereiden kanssa, yleensä siinä ei ole ollut mitään ongelmia.
1. Ulkonäkö. Käy joskus suihkussa ja pukeudu vaatteisiin, joita äitisi ei ostanut sinulle kirpparilta 90-luvulla. Geeliä voi käyttää myös mies ja kauluspaita farkkujen sisässä kuluneiden lenkkareiden kanssa on vain nolo. Hiukset eivät muuten kaipaa keskijakausta ja silmälaseja on muitakin kun pullonpohjat.
- Suihkussa tulee käytyä joka päivä, en kulje kirppisvaatteissa vaan mielestäni täysin asiallisissa itse uutena ostamissani vaatteissa, suosin mustia ja tummansinisiä farkkuja ja mustia & sinisiä kauluksellisia paitoja liikkuessani ihmisten ilmoilla. En ymmärrä miksi kauluspaita farkkujen sisällä on väärin, ennemmin mielestäni paidan helma housujen päällä näyttäisi kuin kiireellä olisi pukeutunut noustuaan jostain ojanpohjalta. Lenkkareita käytän vain pyöräillessä tai kävelylenkillä, muuten tavalliset "kävelykengät". Vittu kun tuo hiusten keskijakauskin osuu, mikä vika siinä on? Mielestäni paljon siistimpi kuin sekainen variksenpesä tyyli. Geelejä en käytä vaan asiallinen lyhyehköt hiukset pysyvät jakaus keskellä tyylisenä ilman hiuslakkoja sun muita paskoja. Jonain kiiltelevänä geelipäänä mieleen tulisi vain vastenmieliset kullimiehet, lipevät luigit ja muut gigolot, ei käy meikäläisen tyyliin. Silmälaseja ei ole ainakaan vielä ollut tarvis hankkia.
2. Esiintyminen. Älä kakistele tai punastele, vaan harjoittele sosiaalisia kontakteja etukäteen niin että osaat seuraavat peruskäyttäytymissäännöt:
- katsot toisia silmiin
- puhut ääni vakaana
- hallitset asian
- et punastu tai hukkaa jatkuvasti sanojasi
Punastumiselle ei voi mitään? Voipas. Kun oikeasti harjoittelee, harjoittelee ja harjoittelee, punastumisesta pääsee eroon. Viimetingassa sitten psyykenlääkkeet tulevat apuun.
- Jos katsoo toisia silmiin niin se tulkitaan tungettelevana ja häiritsevänä. En itsekään pidä silmiin tuijotuksesta.
Miten voi harjoitella sosiaalisia kontakteja jos kukaan ei kelpuuta seuraksi? Jatkuvat hylkäykset ja pilkan, halveksunnan jne. kohteeksi joutuminen romuttaa itsetuntoa ja se puolestaan aiheuttaa niitä punastumisia, äänen pettämistä ja epävarmaa esiintymistä. Naiset voisi miettiä miten vittumaisesti niitä pakkeja jakelevat.
Olen varma että syvästi halveksimasi "nörtti" hallitsee itse asian paljon paremmin kuin sinä, naiset monesti eivät tiedä asioista kuin pintapölyjen verran, vähänkään syvällisempi tieto pitää kysyä mieheltä, mieluiten juurikin halveksimaltasi "nörtiltä" koska hän tietää asian läpikotaisin viimeistä pilkkua myöten.
Vituttaa suorastaan että jokainen pakotetaan pitämään jotain esitelmiä vastoin luontoaan ja kun se ei suju luontevasti niin sitten koko ihmisen osaaminenkin kyseenalaistetaan pelkän esiintymistaidon takia vaikka varsinaisessa työpisteessään henkilö olisi huippulahjakas.
3. Yleinen friikkiys. Älä nyt missään nimessä sano mitään täysin käsittämätöntä julkisesti tai kahden kesken ellet tunne ihmistä hyvin tai ole huippuitsevarma. Jälkimmäinenkin vaikka olisit, niin sinulle nauretaan selän takana. Kannattaa vaan siis olla ihan suosilla nolaamatta itseään julkisesti keskustelemalla siitä, kuinka asuu mutsinsa kanssa kellarissa ja keräilee Star Wars tarroja.
-Naiset ei ymmärrä huumoria eivätkä varsinkaan keräilykokoelmien arvoa, keräilen esim. itse pienoismalleja enkä usko että yksikään nainen ymmärtäisi tällaista harrastusta. Nolataanko naisia niiden shoppailuharrastusten tms. paskanjauhamis-harrastusten takia?
4. Hajut. Niitä dödöjä ja partavesiä ja miestentuoksuja voi käyttää. Ihan vaan vinkkinä.
- Käytössä on joka päivä dödöt ja useimmiten partavesikin mutta fyysisen työn takia hikikin voi välillä työpäivän jälkeen tuoksahtaa ennenkuin pääsee suihkuun. En edes kehtaa piereskellä julkisella paikalla vaikkei ääntä kuuluisikaan niin haju jää leijumaan...
5. Pelottavuus. Sanottiin jo, että älä katsele lattiaan. No älä sitten jumalauta ota mitään katseenkohdetta yleisöstä! Vielä pahempi vaihtoehto. Sama, kun ottaisit kirveen baariin.
- naiset nyt on semmoisia hysteerikkoja ettei normaali mies voi keksiä mikä niitä voi milloinkin "pelottaa". En kyllä ymmärrä miten lattiaan katselu voi pelottaa ketään. Minne sitä pitäisi sitten katsella jos ei saa katsoa lattiaan eikä yleisön joukkoon? Minua ei ainakaan tarvii kenenkään pelätä, en tee kellekään mitään. En ehkä osaa käyttäytyä samoin kuin sellaiset joilla aina pyörii joku kaveri mukana kun itse olen tottunut olemaan piiiiiiitkiäkin aikoja yksin, esim. lomilla voi mennä jopa monta päivää etten poistu asunnostani minnekään, en puhu enkä muutenkaan kommunikoi nettiä lukuunottamatta päiväkausiin kenenkään kanssa enkä edes kaipaakaan sellaista.
"- Vittu kun tuo hiusten keskijakauskin osuu, mikä vika siinä on? Mielestäni paljon siistimpi kuin sekainen variksenpesä tyyli. Geelejä en käytä vaan asiallinen lyhyehköt hiukset pysyvät jakaus keskellä tyylisenä ilman hiuslakkoja sun muita paskoja."
Koita ymmärtää. Kyseessä on tyylin yleinen ankeus ja vastenmielisyys. Pitää olla jotain pukeutumistajua.
"- Jos katsoo toisia silmiin niin se tulkitaan tungettelevana ja häiritsevänä. En itsekään pidä silmiin tuijotuksesta."
Keskitie.
"Miten voi harjoitella sosiaalisia kontakteja jos kukaan ei kelpuuta seuraksi? Jatkuvat hylkäykset ja pilkan, halveksunnan jne. kohteeksi joutuminen romuttaa itsetuntoa ja se puolestaan aiheuttaa niitä punastumisia, äänen pettämistä ja epävarmaa esiintymistä. Naiset voisi miettiä miten vittumaisesti niitä pakkeja jakelevat."
Naiset eivät ole ainoa ihmisryhmä jonka kanssa voi harjoitella kommunikaatiota. Juttele vaikka työkavereiden kanssa.
"Olen varma että syvästi halveksimasi "nörtti" hallitsee itse asian paljon paremmin kuin sinä, naiset monesti eivät tiedä asioista kuin pintapölyjen verran, vähänkään syvällisempi tieto pitää kysyä mieheltä, mieluiten juurikin halveksimaltasi "nörtiltä" koska hän tietää asian läpikotaisin viimeistä pilkkua myöten."
Eipä ole tullut tuollaista tilannetta eteen.
"Vituttaa suorastaan että jokainen pakotetaan pitämään jotain esitelmiä vastoin luontoaan ja kun se ei suju luontevasti niin sitten koko ihmisen osaaminenkin kyseenalaistetaan pelkän esiintymistaidon takia vaikka varsinaisessa työpisteessään henkilö olisi huippulahjakas."
Sellaista se on.
"-Naiset ei ymmärrä huumoria eivätkä varsinkaan keräilykokoelmien arvoa, keräilen esim. itse pienoismalleja enkä usko että yksikään nainen ymmärtäisi tällaista harrastusta. Nolataanko naisia niiden shoppailuharrastusten tms. paskanjauhamis-harrastusten takia?"
Naiset todellakin ymmärtävät huumoria, mutta pienoismallien keräily ei ole "huumoria". Ellei ole gay ja keräile barbeja.
Missä miehiä on nolattu outojen harrastusten takia? Ei sen enempää kun naisiakaan. Jos olisin sinkku ja kertoisin into pinkeenä deiteillä keräileväni My little ponyja, mies juoksisi karkuun ja soittaisi valkotakkiset paikalle.
"- naiset nyt on semmoisia hysteerikkoja ettei normaali mies voi keksiä mikä niitä voi milloinkin "pelottaa". En kyllä ymmärrä miten lattiaan katselu voi pelottaa ketään."
Ei lattiaan katselu vaan kyyläys. Se, että tuijottaa jotain onnetonta ihmistä kun sosiopaattinen kirvesmurhaaja.
Alkuperäinen väitteesi:
"Kannattaa vaan siis olla ihan suosilla nolaamatta itseään julkisesti keskustelemalla siitä, kuinka asuu mutsinsa kanssa kellarissa ja keräilee Star Wars tarroja."
Vastaukseni:
-Naiset ei ymmärrä huumoria eivätkä varsinkaan keräilykokoelmien arvoa, keräilen esim. itse pienoismalleja enkä usko että yksikään nainen ymmärtäisi tällaista harrastusta. Nolataanko naisia niiden shoppailuharrastusten tms. paskanjauhamis-harrastusten takia?"
Vastauksen vastauksesi:
Naiset todellakin ymmärtävät huumoria, mutta pienoismallien keräily ei ole "huumoria". Ellei ole gay ja keräile barbeja.
Vastauksen vastauksen vastaus:
Et ymmärtänyt alkuunkaan huumoria jutussani, olen lähes satavarma että halveksimasi nörtti on heittänyt vitsillä äitinsä kellarissa asuvasta Star Wars tarrojen keräilijästä ja sinä pidit sitä jonain friikkiyden osoituksena, ei ole huumorintajussasi kehumista.
Pienoismallien keräily ei mitään huumoria olekaan vaan HARRASTUS! Star Wars tarrojen keräily, samoin Barbien ja My Little Ponyjenkin keräily käy harrastuksesta.
Hei, tuo oli kärjistys. Älä ota kirjaimellisesti, että joku olisi OIKEASTI sanonut asuvansa äitinsä kellarissa ja keräilevänsä Star Wars-tarroja. Luepa uudestaan:
"Kannattaa vaan siis olla ihan suosilla nolaamatta itseään julkisesti keskustelemalla siitä, kuinka asuu mutsinsa kanssa kellarissa ja keräilee Star Wars tarroja."
Tuossa siis MINUN näkemykseni mukaan annetaan vinkki, millaisia asioita EI kannata ottaa puheeksi. Ei siinä sanota, että joku olisi oikeasti sanonut noin. Se on katsos vain kuvaava esimerkki. Eikö sinulla ole huumorintajua?
Niin, kukahan ei todellakaan ymmärtänyt huumoria?
Sä siis ihan oikeasti, ihan aikuisten oikeasti, luulet että joku on avautunut mulle asuvansa mutsinsa kellarissa ja keräilevänsä Star Wars tarroja? Ei sullakaan hyvin mene.
Tässä se taas nähtiin, miehet eivät tajua huumoria vaikka se tuotaisiin tarjottimella eteen.
Oletko joku 28 vuotias yliopisto-opiskelija?
ensin puhut kokemuksestasi jonkin esitelmän pitäneestä miehestä jota syvästi halveksit, sitten heitätkin samaan juttuun sekaan jotain omia kärjistyksiäsi joita esitelmän pitäjä ei ole edes sanonut??!!
Sitten kun asennevammaasi vastataan niin alkaa vasta paljastua että olet laittanut ihan omiasi tuohon "ohjelistaasi", asioita joita ei ole edes tapahtunut!
Miesvihasi on jo niin sakeaa että keksit jo omiasi kun oikeita tapahtumia ei ole riittävästi pitämään sitä yllä, kannattaisikohan sun käydä psykiatrille juttelemassa...
Miesviha? OMG ja LOL. Ihan miten vaan. Sano edes AT-viha. Se kuvaa tilannetta paremmin. Rakastan oikeita kunnon miehiä, sellaisia joilla on tiukka peppu, hyvät jutut ja komeat kasvot.
Sä et ihan oikeasti taida tajuta mistään mitään. Luuletko oikeasti, että kirjoittelen tänne jotain dokumenttia. Sain kirjoitukseeni inspiraation eräästä todellisen maailman henkilöstä, mutta tottakai vähän väritin juttua. Asennevammasta ei ole kyse, tuo mies nyt on sanonut muuten kaikkea tosi omituista.
Älä nyt naisvihaasi räjähdä ja saa paskahalvausta.
ATM:iä yleisesti
Vai määräytyy "kunnon mies" komeiden kasvojen perusteella? Itselläni oli seksisuhde komeaan, hyväkroppaiseen mieheen joka kuitenkin aina vähän väliä pröystäili lihaksillaan ja haiuksillaan. Suoraan sanoen sellainen itsekehu teki ne lihakset ja haiukset löytyivät aika merkityksettömäksi.
Mielestäsi varmaan komea mies on kunnon mies silloinkin kun on itseään täynnä... Koska aika usein komeakasvoiset miehet sitä ovat. Eivät tietenkään kaikki, mutta kun on millä rehennellä niin usein se nousee päähän.
Kunnon miehen mielestäni määrittää nimenomaan luonne. Sopiva itsevarmuus (ei kuitenkaan edellä kuvaamani itserakkaus/pöyhkeys) ettei anna kenenkään talloa itseään, valmis puolustamaan kumppaniaan/perhettään vaarallisissa tilanteissa, jämpti, rehellinen, avoin, uskollinen ja suoraselkäinen...
Tähän saakka olen ollut vain täysin yhdentekevä, mutta nyt olen päättänyt ottaa projektikseni tulla pikkuhiljaa mahdollisimman ahdistavaksi ja vastenmieliseksi olioksi ihan vain muiden ihmisten ja naisten kiusaksi. Tuo lista onkin varsin kattava; osa piirteistä on jo valmiina, mutta monissa kohdissa on vielä paljonkin petrattavaa.
Tavoitteena olisi tulla sellaiseksi, että pelkkä saapumiseni samaan huoneeseen saa naiset tuntemaan itsensä lähes raiskatuiksi ja etsimään kuumeisesti uloskäyntejä. Luonnollisesti tekisin tämän sellaisella laskelmoidulla eleganssilla, että pyrkisin samaan tilaan usein naisen ollessa siellä yksin ja silloin asettuen ainoan poistumistien ja uhrin väliin.
Ehkä tällaisen harjoittelun tuloksena voisi sitten ryhtyä tekemään jopa aloitteita naisille, esimerkiksi mennä kahvilassa istumaan yksinäisten nuorten naisten pöytiin ja viritellä jutunaihetta. "Pidätkö elokuvista? Hyvä, niin minäkin. Suosikkini on Amerikan Psyko, vaikka kirja on parempi. Leffassa ei ollut lempikohtaustani, jossa Bateman pistää viisivuotiasta puukolla kurkkuun. On ne semmoisia pikku perkeleitä, lapsetkin."
Samaan aikaan tietenkin jatkan itseni sivistämistä, vaikka hanniballectermäisen charmin ja kammottavan friikkiyden yhdistäminen kenties mahdotonta onkin. Yrittää kuitenkin täytyy!
"Viimetingassa sitten psyykenlääkkeet tulevat apuun."
- Kultsi, miksi muuten syöt noita lääkkeitä?
- Jotta pystyisin puhumaan sulle ujostelematta ja jännittämättä
Hihittelen itsekseni täällä ajatukselle jos ns. ATM pääsee lääkkeiden avulla suhteeseen ja joutuu vastaamaan yllä olevaan kysymykseen. He kun ovat niitä rehellisimpiä kavereita maailmassa, eivätkä osaa välttämättä valehdella tuollaisessa tilanteessa.
Ei muuta. Toimivat ohjeet, mutta nostaisin kohdan 2 ylivoimaisesti tärkeimmäksi. Jos on noi muut kohdat kunnossa mutta ei kohtaa 2 ei edelleenkään voi pärjätä naisten kanssa. Se on myös ylivoimaisesti hankalin, ja moni ei tule pääsemään eroon tuosta ikinä ilman lääkkeitä. Periaatteessa siis baariin mennessä pitäisi sen parin rohkaisevan sijaista ottaa rauhoittavia jotta pystyisi lähestymään naisia.
Itse olen tällä hetkellä sillä linjalla että jos en ilman psykologia tai lääkkeitä pääse tuosta eroon niin nautin sitten mieluumin loppuelämästäni sinkkuna.
"Yleinen friikkiys. Älä nyt missään nimessä sano mitään täysin käsittämätöntä julkisesti tai kahden kesken ellet tunne ihmistä hyvin tai ole huippuitsevarma. Jälkimmäinenkin vaikka olisit, niin sinulle nauretaan selän takana. Kannattaa vaan siis olla ihan suosilla nolaamatta itseään julkisesti keskustelemalla siitä, kuinka asuu mutsinsa kanssa kellarissa ja keräilee Star Wars tarroja."
Jos ei ole itsevarma niin tämä tarkoittaa "ole hiljaa ja puhu vain välillä". Tämä pätee myös viiteryhmän sisällä, sekaporukassa asia vaan korostuu. Jopa perusjuttukin epävarmasti ja liian nopeasti sanottuna saattaa aiheuttaa sen että sua pidetään friikkinä. Ongelma on mielestäni näissä tilanteissa itsevarmuuden puute eikä friikkiys sinänsä, joka usein on vain itseluottamuksen puutteen seurausta. Tällöin kannattaa ohjeistaa parantamaan itseluottamusta eikä katsoa ympärilleen että minkälaisia asioita/harrastuksia pidetään friikkinä ja toimia sen mukaan.
Suosittelisin uusien kavereiden hankkimista nykyisten rinnalle jos haluaa harjoitella sosiaalisia tilanteita. Nykyisten kesken kun sua pidetään friikkinä kun yrität olla jotain muuta kuin oikeasti olet. Sen sijaan uudet tyypit hyväksyvät uuden sinut paljon helpommin.
Psyykenlääkkeiden käyttö on nykyään tavalista.
En mä muuta väittänytkään.
Sellaisia ihmisiä en tunne jotka ottavat psyykelääkkeitä pelkästään sen takia että pystyisi tekemään aloitteita naisille. Onko kukaan muuten koskaan ajatellut tuollaista ratkaisua?
Saako muuten psyykelääkkeitä ilman resepteja? Jos ei, niin jos menee lääkärille sanomaan "en uskalla jutella tuntemattomille tytöille" niin voiko oikeasti saada reseptin? Mitenkäs esiintymispelon suhteen? Oletetaan että muuten ihminen on sosiaalisissa tilanteissa melko normaali, ja saattaa olla jopa se porukan sosiaalinen tyyppi tuttujen ihmisten joukossa.
En usko, että keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä, olivat sitten psyykenlääkkeitä tai kipulääkkeitä, saa käsikaupasta.
Btw diagnoosi ei ole "en uskalla jutella naisille" vaan sosiaalinen jännittäminen. Siihen on aivan varmasti olemassa omat mömmöt.
Tästä olisikin hyvä saada tietää lisää. Entäs kun ystävystyn (kohtuullisen) helposti uudessa ympäristössä ihmisten kanssa, ja silti samaan aikaan en uskalla mennä juttelemaan naisille "siinä" mielessä ikinä?
Oma kokemus viittaaa ainakin siihen että pariutumiseen liittyvä sosiaalinen kanssakäyminen on erossa tavallisista sosiaalisista taidoista. Tuntuu siltä että asia on monella muullakin noin.
Kannattaa varmaan kysyä lääkäriltä. Tiedän psykologiasta / psykiatriasta vähän. Mutta tiedän, että nykyään esim unilääkkeitä saa helpolla, eräs työkaveri saa ne joka kevät kun ei saa nukuttua kun asunnossa on liian valoisaa (ei ole ilmeisesti pimennysverhoja ajatellut hankkia, vaikka ollaan neuvottu).
"jos menee lääkärille sanomaan "en uskalla jutella tuntemattomille tytöille" niin voiko oikeasti saada reseptin?"
Ei ehkä tuolla repliikillä, mutta jos on yleisesti suhteettoman suuria ongelmia uusien ihmisten kohtaamisessa, niin siihen on kyllä apua. Luulisin että samat jutut helpottavat ainakin jonkin verran myös naisten kanssa keskustelemisessa.
Ns. sosiaalisten tilanteiden pelkoon (jännittää uusia ihmisiä ja sosiaalisia tilanteita huomattavasti enemmän kuin perusujouden verran) on apua. Itse olen saanut joskus lääkemääräyksen tuohon vaivaan ja myöhemmin myös jonkinasteista psykoterapiaa. Auttoi sen verran, että pystyi hakeutumaan ko. tilanteisiin ja sitä kautta "siedätyshoidon" kautta itsevarmuus kasvoi ja se järjetön jännittäminen väheni.
Itselläni hoitoon hakeutuminen oli oikeastaan ihan sattumaa. Työpaikan terveydenhoitaja huomasi että olin suhteettoman hermistunut vastaanotolla ja sattui kysäisemään, että jännitänkö yleensä uusien ihmisten seurassa paljon? Kertoi sitten tutustaan, joka sanoi elämänsä alkaneen kunnolla vasta kun sai apua siihen jännittämiseensä. Ajatus jäi pyörimään päähän ja yksi päivä uskaltauduin sitten kirjoittamaan sähköpostia lääkärille ja kerroin tuntemuksistani. Sain ajan vastaanotolle ja etsittiin apua ongelmaani.
Kyllä vieraiden tyttöjen/naisten kanssa jutteleminen on jännittävä tilanne todella monille. Kyse onkin siitä, että koska se jännittäminen menee niin mahdottomaksi että lamaantuu täysin.
Minä esim. kävin juuri eilen treffeillä ekaa kertaa netissä tapaamani naisen kanssa. Mietin ihan loppuun asti, että täytyisikö peruuttaa treffit, kun jännitti niin pirusti. Onneksi silti menin. Molempia selvästi jännitti ja välillä oli niin hiljaista, että olin varma että nainen keksii kohta tekosyyn jolla pääsee nopeasti kotiin. Jonkin ajan kuluttua kuitenkin juteltiin jo ihan rennosti ja nainen tuntui viihtyvän oikein hyvin seurassani. Halattiin lopuksi naisen aloitteesta ja vaihdettiin numerot. Jäi hyvä mieli, vaikka nainen ilmoittaisikin huomenna etten ole ihan hänen tyyppiään, eikä haluaisi enää tavata. Pääasia että uskaltauduin sinne treffeille ja muistin ettei se naisten tapaaminen niin kamalaa ollutkaan kuin pelkäsin.
T: Lyhyt, ujo ja hiljainen sinkkumies.
Avun hakeminen ei ole häpeä. On häpeä syytellä muita omista ongelmistaan ja vajaavaisuuksistaan.
Jos sinulla ei tärppää tuon naisen kanssa, niin joskus sitten. Onnistunut suhde vaatii yleensä pari metsään mennyttä juttua. On vaikea löytää ihminen, jonka kanssa tulee pitkällä tähtäimellä toimeen.
"Ei ehkä tuolla repliikillä, mutta jos on yleisesti suhteettoman suuria ongelmia uusien ihmisten kohtaamisessa, niin siihen on kyllä apua. Luulisin että samat jutut helpottavat ainakin jonkin verran myös naisten kanssa keskustelemisessa."
Ongelma on siis pitkälti se että on joskus jännittänyt yleisesti sosiaaliset tilanteet. Olen päässyt ko pelosta pitkälti yli, ja kaverisuhteiden muodostaminen ja juttelu vieraiden ihmisten kanssa sujuu jo hyvin. Tästä kokonaisuudesta on silti jäljellä melko sietämätön ujous jutella tytöille nimenomaan niissä tapauksissa kun pitäisi virittää jotain muuta kuin tavallista keskustelua.
Esimerkiksi juttelin suht estottomasti kaljakellunnassa toisessa veneessä olevalle täysin tuntemattomalle tytölle kun oli vähän tylsää muiden ollessa jossai maissa. En jännittänyt sekuntiakaan ko. tilannetta.
"Auttoi sen verran, että pystyi hakeutumaan ko. tilanteisiin ja sitä kautta "siedätyshoidon" kautta itsevarmuus kasvoi ja se järjetön jännittäminen väheni."
Tähän pystyin itse itseäni psyykkaamalla, eikä nyt kauheasti pelota puhua ihmisille. Se ei kuitenkaan ole toiminut naisten lähestymisessä, joten se on selkeästi vaikeampi operaatio ainakin itselleni.
"Mietin ihan loppuun asti, että täytyisikö peruuttaa treffit, kun jännitti niin pirusti. Onneksi silti menin."
Mua ei oo treffeille mennessä ikinä noin paljoa jännittänyt, vaan yleensä on päällä vain semmoinen terveellä tasolla oleva jännitys jota nyt on varmaan kaikilla. Jännitystä esiintyy ainakin juttelemaan menemisessä ja ensimmäistä kertaa treffeille pyytämisessä. Senkin jälkeen suhdetta pitää viedä johonkin muuhun suuntaan kuin kaveritasolle, ja se vaihe on myös aika hankala kun naiset odottavat senkin vaan "maagisesti" tapahtuvan ilman että tekee mitään sen eteen. Sinne asti ei kyllä ole kahta kertaa enempää päässyt.
Tämän takia tarkensin että kyseessä olisi nimenomaan vaikeudet naisten kanssa, enkä siten täytä kuin osittain ko diagnoosia sosiaalisten tilanteiden pelosta.
PS: pettymyksiin ja pakkeihin todellakin pitää tottua jos haluaa kumppanikseen oikeasti kiinostavan naisen, ainakin olet oikealla asenteella mukana kuvioissa. :) Kukaan tyttö ei ole muuten halannut mua ensimmäisten treffien jälkeen oma-aloitteisesti. Veikkaanpa että tapaatte vielä uudelleen vähintään pari kertaa.
Tunnet sentään edes myötähäpeää, jotain inhimillistä susta siis löytyy, mutta empatiasta ei ole kyllä tietoakaan.
suomalainen täysi-ikäinen nainen ja mies pitämään luentoa yleisön edessä, niin siellä olisi paljon kakistelevia, lattiaan tuijottavia, punastelevia ihmisiä esiintymässä.
Tämä luennoitsija oli sentään vapaaehtoisesti esiintymässä ja rohkea.
Se mies on samanlainen myös kahdenkeskeisessä kommunikaatiossa, kuten kirjoitin. Älä nyt tartu epäolennaisuuksiin.
Mistä tiedät, että esiintyi vapaaehtoisesti? Useimmat eivät esiinny. Minä joudun esiintymään työssäni hyvin paljon, eikä sitä kysytä. Kuuluu työnkuvaan.
Mutta ethän sinä ole missään työssä. Oliko se mies sinun avokkisi?
Ei minulla tietääkseni banneja ole ollut. Tuskin banneja tänne suoleen voi saada.
jos minulla olisi ollut bannit, kuka paskahousuATM olisi pahastunut niin paljon kirjoituksistani, että olisi bannit vaatinut? Sinä?
PS. Hanki vaan bannit. Huomisesta alkaen tulee kuukauden tauko kirjoitteluun.
Itsekin olen saanut ainakin kuukauden bannauksen yhdelle IP-osoitteelle vuodenvaihteessa 2004-2005, vaikka en mitään sääntöjä edes rikkonut, pelkkiä hyvän maun rajoja vain. Myönnän tosin, ettei välttämättä ollut ihan asiallisinta kertoa keksimiäni huonoja tsunamivitsejä ("Mitä eroa on Casino-arvalla ja tsunamilla? - Casino-arvalla voi hyvällä tuurillakin saada vain satatuhatta") siinä vaiheessa, kun omaiset vielä hädissään kyselivät palstoilla, onko heidän läheisiään nähty elossa tapahtuma-alueella...
Olipa todella mauton vitsi. Eikö sinulla ole mitään empatiaa uhrien omaisia kohtaan? Oletko ihan ylpeä hauskasta sutkauksestasi?
Itse tunnen erään, joka menetti perheenjäsenensä tuolloin.
...seuraava klassikkoni vuosien takaa pätee aina hukkumiskuolemiin. Mitä yhteistä oli tuttusi perheenjäsenellä ja Neptunus-planeetalla? - Kumpiakin etsittiin kuumeisesti ja viimein löydettäessä havaittiin kylmiksi ja sinivihreiksi.
Lisäksi tahdon omistaa Konginkankaan bussiturmassa paperirullien alle murskaantuneille nuorille Eppujen kauniin kappaleen "Tahroja paperilla" ja viime viikolla Espoon Kivenlahdessa tornitalosta pudonneelle miehelle Kaija Koon kauniin kappaleen "Viimeinen lento".
Damn I'm good.
Jossakin blogissa puhuttiin Aki Sirkesalosta tsunamilaulajana. En tiedä siitä, mutta hänellä on kappale Naispaholainen. Sopinee sanoituksensa puolesta vaikkapa hain hyökkäyksen kohteeksi joutuneeseen.
...mutta ainakin muistan jännittäneeni postuumisti julkaistua albumiaan, mahtaisiko se olla uuden aallon musiikkia. Heviähän se ei ainakaan voinut olla, sillä kuten tapahtumien kulusta saattoi päätellä, hän ei ollut koskaan sisäistänyt edes Iron Maidenin klassikon "Run to the Hills" sanomaa.
edes Gary Mooren Over the hills and far away päässyt levylautaselle. Ehkä suomenkielisenä laulajana minne tuuli kuljettaa ollut enemmän aatoksissa
Afganistanin tilanteen kiristyessä tietysti miettii että mitä kaikkea siellä voi tapahtua. Väkijoukossa itsensä paratiisiin laukaiseville ehkä Fredin Pylly vasten pyllyä, pump pump. Mutta todennäköisempää kai kuitenkin miinakenttään kävely. Sopisiko siihen turkulaisen superduon Näitä polkuja tallaan.
Toi oli kyllä jo päivän paras. olis ollu paree tosiaan ottaa jalat alle,kävi niin että aalto vei. ei vaan akille herran rauhaa,hyvä jätkähän se oli.
se vaaan on niin että kyynisillä ja kylmillä naisilla ei tee mitään, ja ei myöskään jo viisikymppisillä naisilla. Eli tällaisten naisten mielipiteet miehistä ovat aivan yhdentekeviä. Ainakin siis silloin jos ajattelemme naisia naisena niinkuin sinäkin tässä esimerkissä ajattelit miestä lähinnä vaan miehenä ja et alkuunkaan kiinnitä huomiotasi siihen mitä asiaa miehellä oni.
Aikamoista tekstiä. Ei ole huono kehoittaa ihmisten yrittää kehittää itseään. Esim jos on esiintymiskammoa tai sosiaaliset tilanteet ovat vaikeita, on mielestäni typerää olla tekemättä asian hyväksi mitään, koska uskon että tuollaiset asiat ovat "opittavissa".
Se että valitat toisen pukeutumistyylistä on lähinnä kakaramaista. Ensinnäkin, ihmisillä on eri makuja, joku tykkää jostai joku jostain toisesta. Toisekseen, kaikilla ei ole tyylitajua, kaikki eivät yksinkertaisesti osaa pukeutua tyylikkäästi vaikka ehkä haluaisivat. Kolmanneksi,kaikke eivät välitä asiasta samalla tavalla kuin ehkä sinä, joillekin ihmisille on aivan sama millaiset releet vetä niskaan, kunhan ovat mukavat päällä ja käytännölliset. Eri ihmisillä on eri mielenkiinnon kohteet, tyylikäs pukeutuminen ei ole kaikkien juttu.
Sitten sanoisin että mistäs tiedät jos vaikka tämä esitelmöijämies on päättänyt ruveta pitämään luentoja juuri sen takia, että hän haluaisi tulla paremmaki tällaisissa asioissa? Sanoit itsekin että tällaiset asiat vaativat harjoittelua, mistä tiedät että tämä mies ei ollut harjoittelemassa? Haukut noin vain hänet lyttyyn tietämättä yhtään mitään.
Voisit ehkä joskus ajatella että kaikki ei ole niinkuin sinä, eikä se fakta tee heistä yhtään hunompia. On se kumma jos luulet ihmisenä olevasi jonkun yläpuolella sen takia ettää sulla on trendireleet niskassa etkä punastele. Huhhuh.
Hei urpåt... Katsokaas vähän tuota alkuperäisen postauksen vuosilukua. Paljon järkeä nostaa jotain yli vuoden vanhaa aihetta?
Puhumattakaan että AP oli pelkkä trolliurpo jonka tehtävä oli haukkua kaikki vähänkään AT-miehiltä vaikuttavat lyttyyn täysinä loosereina.
Käytännössä kyseisen henkilölle turpaan vetäminen oikeassa elämässä olisi ollut hänelle ihan oikein.
Kehui miten hänen elämänsä on niin mahtavaa kahden lapsen kanssa ja muiden elämä niin perseestä kun eivät ole lisääntyneet.
Sitten väitti että suuntasi sen vain lutkailijoita vastaan vaikka kuten tästäkin ketjusta näkee niin kuka tahansa hänen mielestään epäkelpo oli oiva paikka pilkalle.
Piece of shit toisin sanoen.
Tässä reliikissä on myös omia kirjoituksiani. Olen näemmä ollut varsin empaattinen ja kirjallisia oivalluksiani (sekä muilta plagioituja sutkautuksia) pelkästään hyvään tarkoitukseen käyttävä jo tuolloin.
Ehkä tätä ei tosiaan olisi tarvinnut nostaa.
On täällä monesti hukassa. Aloittaja puhui tietystä miehestä ja neuvot olivat sinänsä ihan 'hyviä'. Sikäli turhaa tuollainen neuvonta tietysti on että muutos lähtee itsestä ja myöskin oli turhan mustavalkoista koska ihmiset ovat erilaisia ja joillekkin esim.'tyylitön' pukeutuminen on se oma juttu. Sekin on hyvä juttu että uskaltaa esiintyä vaikka ei niin nappiin menisikään. Aloittaja oli siis turhan ankara.
Tuota ei voi mitenkään verrata vihamielisten ATM raukkisten väkivaltaisiin kirjoituksiin kuten esim.tuon 'Hämärän paskaviemäristä' jutut joissa pilkataan onnettomuuden uhreja joille itse voi olla aika läheistä sukua. Suomi on sentään aika pieni maa.
Jonkun mielestä jotkut ovat luusereita. Elämä jatkuu. Ei naisten hakkaaminen, vaikka se ATM:illä monesti mielessä onkin, ole silti tarpeellista. Itsesääli ja siihen kuuluvat mielenilmaukset kuuluvat jollakin tavalla elämään mutta toisen ihmisen silmissä se itsestä hienolta tuntuva itsesäälin jatkuva osoittaminen ja jopa toisten syyllistäminen omasta elämästä voi aiheuttaa myötähäpeää tai pieniä inhonväristyksiä. Sitten kun ATM miehistyy ja jättää sen itsesäälivän AT-liitteen pois niin tulee samalla tiedostus että omakin uloste haisee pahalta vaikkei sitä silloin nähnyt. Pahimmillaan tuo AP-kirjoitus on eräänlainen vastine "naiset riistävät minua" tyyppisille kirjoituksille. ATM:ien verenhimoisille kirjoituksille en ole sen sijaan ikinä nähnyt naiselta yhtä skitsahtanutta vastinetta vaikka tietysti sellainen olisi helppo vaikka jonkun feikata.
Sen sijaan nämä uhkailevat kolmea -tai neljääkymppiä käyvät pentuangsteissaan sairaita kirjoittelevat, paapotut mutta itsensä suuriksi uhreiksi julistaneet olmit ansaitsisivat kyllä bitch litsarin joltakin Vitali Klitchko tyypiltä (huom.en siis kannattanut nyrkiniskua enkä varsinkaan sitä kuolemantuomiota) jos vaikka sitten rauhoittuisi vähäksi aikaa nuo astetta typerämmät kirjoittelut.
Perimmäinen idiotismisi on sitä että syytät toista tunteista joita hän sinussa aiheuttaa.
Ymmärrätkö kuinka perimmäisesti väärin se on jos hän ei oikeasti tee mitään muuta kuin on sosiaalisesti kömpelö?
Oletko koskaan ajatellut luopua naiivista raivosta sen suhteen että maailma ympärilläsi ei muovaudu sellaiseksi että se prikulleen miellyttää sinua? Oletko koskaan päässyt nelivuotiaan kapinastasi oikeasti yli? :)