Muistan, kuinka vuosi sitten vannoin, etten ymmärrä kaukosuhteiden järkevyyttä ja ihan kauhulla ajattelinkin asiaa. Vannoin, että sellaseen en lähde enää ikinä...
Kuinka ollakkaan... ihastuin netin kautta yhteen poikaan, jonka kanssa vaihdoimme meseä, puhelinnumerot ja pian nähtiin. Nähtiin yleensä joka toinen viikonloppu. Joskus useemminkin, joskus vain joka kolmas viikonloppu.
Hetket, joina nähtiin.. oli jotain taivaallista... Se odottaminen rautatieasemalla junan tuloa.. se oli jotain, mikä täytyy itse kokea. Yöttömät yöt ja pitkät keskustelutuokiot.. niitä rakastin.. Koin niin paljon sellaisia asioita, joita en koskaan kenenkään kanssa ollu tehny. Niin fyysisesti, kun henkisestikkin. Se oli upeaa, todellakin.
Mutta kaikesta huolimatta se EI OLLUT SEN ARVOISTA! Ei sen arvoista, millaista oli sitten se toinen aika.. aika, jollon oltiin erossa. Kaukana toisistamme. (Kyse oli 200km:stä)
Suhde kuitenkin päättyi, joka johtu AINAISESTA IKÄVÄSTÄ! Ainainen ikävä toi omalta puoleltani ärtyneisyyttä, joka johti usein riitoihin.
Ikävää.
Jatkuvaa ikävää.
Odottamista.
Odottamista.
Odottamista.
Pettymistä.
(Kun sovittua tapaamista ei syystä tai toisesta tulekkaan)
Kyyneleitä.
Tuskaa.
EI ENÄÄ IKINÄ!!!!!!!!!
Ikinä, ikinä, ikinä.. en enää samaan lähtis uudelleen! En enää ikinä! Nyt sen voin sanoo TIETÄVÄNI... jos ennen luulin uskovani, ettei kaukosuhteet ole minua varten. Nyt tiedän sen.
Kuinka ollakkaan... ihastuin netin kautta yhteen poikaan, jonka kanssa vaihdoimme meseä, puhelinnumerot ja pian nähtiin. Nähtiin yleensä joka toinen viikonloppu. Joskus useemminkin, joskus vain joka kolmas viikonloppu.
Hetket, joina nähtiin.. oli jotain taivaallista... Se odottaminen rautatieasemalla junan tuloa.. se oli jotain, mikä täytyy itse kokea. Yöttömät yöt ja pitkät keskustelutuokiot.. niitä rakastin.. Koin niin paljon sellaisia asioita, joita en koskaan kenenkään kanssa ollu tehny. Niin fyysisesti, kun henkisestikkin. Se oli upeaa, todellakin.
Mutta kaikesta huolimatta se EI OLLUT SEN ARVOISTA! Ei sen arvoista, millaista oli sitten se toinen aika.. aika, jollon oltiin erossa. Kaukana toisistamme. (Kyse oli 200km:stä)
Suhde kuitenkin päättyi, joka johtu AINAISESTA IKÄVÄSTÄ! Ainainen ikävä toi omalta puoleltani ärtyneisyyttä, joka johti usein riitoihin.
Ikävää.
Jatkuvaa ikävää.
Odottamista.
Odottamista.
Odottamista.
Pettymistä.
(Kun sovittua tapaamista ei syystä tai toisesta tulekkaan)
Kyyneleitä.
Tuskaa.
EI ENÄÄ IKINÄ!!!!!!!!!
Ikinä, ikinä, ikinä.. en enää samaan lähtis uudelleen! En enää ikinä! Nyt sen voin sanoo TIETÄVÄNI... jos ennen luulin uskovani, ettei kaukosuhteet ole minua varten. Nyt tiedän sen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.