anoppini on alkanut puhumaan et sit kun hän saa vauvan.. tarkoittaa minua ja poikaansa niin sit se saa tehä täällä mitä haluaa ja kai ollaan jo mietitty asiaa ku mitä nuorempana tekee niin sen parempi... vois vaan tajuta et oo kuitenki vast 17 ja elämä on viel edessä.. kyllä vauvan aikakin tulee vielä
anoppi haluu vaavin
miniä
163342
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
juup, meilläkin anoppini on jo puhellut pitemmän aikaa että eikös olisi jo aika..., jaksaa paremmin kun nuorena tekee...jne... toisaalta asia huvittaa suunnattomasti, mutta toisaalta ärsyttää...
minulla ikää hiukan enemmän, olen 21 ja mieheni 23. ja sekin tässä harmittaa kun itselläni on vauvakuume ollut jo pitkään, mutta mieheni ei asialle lämpene...
mä oon 21-vuotias ja samanlaisia vihjeitä kuulen mieheni vanhemmilta. Että kyllä mulla jo sun ikäisenä oli iso maha =)
...no voi h***vetti sentään.Teette lapsen sitten kun TE olette valmiita siihen,ei sitten kun anoppi haluaa.Elä ekana oma nuoruus täysillä.
Ja sit jos sellaisen pyöräytätte tähän maailmaan niin kannattaa tehdä anopille selväksi että sitä lasta kasvatatte te eikä anoppi.
Mikäs susta on tehnyt noin katkeran? Anoppi?
Meillä ainaki anoppi vihjailee lapsenlapsesta, mut ei todellakaa niin, että se pitäis nyt heti tehdä vasten omaa tahtoamme. Ainahan sitä toivoa saa, ja minusta vihjailut on hauskoja, ei ollenkaa painostavia tms.
olen 21v ja mennyt 18-vuotiaana naimisiin. anoppi ei voi tajuta että nuoret ihmiset voivat haluta mennä naimisiin vaikkeivät lasta tekisikään:( koko ajan uteluita, kyselyitä yms. opiskelen korkeakoulussa ja se on anopille kauhean paha juttu. en nimittäin kerkiä enkä viitsi tehdä kaikkia kotitöitä, joten hänen synnyttämänsä mies joutuu tiskaamaan ja silittämään yhtälailla. miehelle tämä ei ole ongelma - hän ymmärtää että normaalissa parisuhteessa molemmat tekevät kotitöitä. anopille ongelma on tosi paha! hänen mielestään "näin on muilla" mutta ei kai hänen poikaansa pitäisi naisten töillä rasittaa. anoppi ei käy töissä, hän on ollut avioliittonsa ajan kotiäitinä, joten ei mikään ihme että hän kerkiää tekemään kaikki kotityöt. ja se on mmyös metkaa että välillä hän soittaa miehelleni kysyäkseen, onko meillä ruokaa. toisin sanoen: olenko tehnyt. joskus se soittaa mulle ja kysyy mitä aion tehdä ruuaksi. sanon välillä ihan kiusallani, että valmisruokaa kaupasta. se saa harmaita hiuksia kun tietää etten joka päivä kokkaile... niin se vauvajuttu: olemme sanoneet anopille etten voi tulla raskaaksi. juttu on sikäli totta, että opiskelujen aikana en voi ajatella tulevani raskaaksi. mutta hänelle olemme antaneet ymmärtää, etten pysty. näin on parempi, sillä hän ei ole ihan niin tiuhaan vauva-uutisia perännyt tämän kerrottuamme. keksi sinäkin jotain hiljentävää!
Jouluna anoppi totesi, että oispa ihana kun olis pieniä lapsia joulua juhlimassa, tuntuis joulukin enemmän joululta, eikö vain, Mikko?
(Mieheni, eli hänen poikansa nimi on Mikko) Kerran aikaisemminkin anoppi sanoi, että "oispa ihana kun olis jo lapsenlapsia, sais hoitaa taas pientä vauvaa..." Silloin tuntui että huh huh, olen pikkuisen liian nuori (silloin 18), mutta nyt parikymppisenä sitä odotellaan anopille sitä lapsenlasta, rv10 4.
miten ihmeessä voit kirjoittaa noin? minä haluaisin muuten vauvan, mutta en tahdo suoda sitä iloa anopilleni. eli hankimme vauvan vasta kun asumme kaukana siitä naisesta...
Kuinka normaalia on ajatella, että hankkii vauvan vasta sitten kun asuu anopista riittävän kaukana? Aika kummallinen ajatusmaailma sinullakin.
Siis olet riippuvainen anopistasi, kun hänet pitää ottaa noin tarkkaan huomioon lasten saamista ajatellessanne?
sä et tunne sitä ämmää
Minä olen aina sanonut vauvojen ehdottelijoille, että lapsia ei kaikki halua eikä välttämättä saa vaikka haluaisikin.
Mainitsematta, että itse haluan mutta 32-vuotiaana niitä ei vielä ole. Ketuttaa tuollaiset vihjailijat.
juu.. Niin haluaa meilläkin anoppi vauvoja ja appiukko myös. Anoppi oli jopa varannut kirjaston poistoerästä mulle ison kasan vauvalehtiä, että voin sitten niitä lueskella kun sen aika on..
Ei asiassa sinänsä mitään ongelmaa. Lapsia haluan ja monta ja minusta on mukavaa, että he haluavat lapsenlapsia. Onhan se lastenkin kannalta parasta, että saavat niin paljon rakkautta kuin vain mahdollista.
Olen ollut avoliitossa mieheni kanssa 4½ vuotta, ikää m26 ja n21.. Opiskelut sujuu ja mieskin valmistui juuri insinööriksi.Elikkä tässä alkaisi olla vauva olla ihan vakavasti harkinnassa. Itse olen sen verran vanhoillinen että naimisissa pitää ensin olla, puuttuu vain raha jolla häät pitää. =)
Meidän tapauksessa anoppi on vaan onneks toivonu että jos sitten joskus... ja laskenu leikkiä ku on tullu Babyborn- nukkemainos että pitäiskös teille ostaa tollanen että saisitte alkaa harjoitella... siihen mun mieheni on todennu vaan että "missäs se mun Kuubanlippu olikaan?" ja naureskelee hyväntuulisesti päälle... =) Mulla on todella mukavat appivanhemmat eikä rakkaassanikaan ole valittamista ;)
Olin itse lähes ikäisesi kun sain ensimmäisen lapsen eli täysin kakara ja nuoruus elämättä.
Joten hieman yli 20v tulin takapakkia alas ja aloin elää nuoruuttani. Nyt yli 30v sain toise lapsen ja myös anopin toivomus. Nyt otan asiat ja lapsen hoidon aivan eri tavalla. HUOM! Enkä enää taivu kaikkeen mitä anoppini on pojallensa tehnyt olen kokemusta viisaampi. Tuttavien lasten hoidossa kannattaa olla paljon mukana näin saat täytettyä edes oman itsesi vauva kuumetta osittain.
Itsehhän jokaisen tekee päätöksensä ja toivon sinulle omaan hetkeesi oikeaa päätöstäsi.
Ps. haluaako poikakaverisi myös lasta? Hoitakaa yhdessä toisten lapsia ensin ja miettikää sit omia kuinka paljon ne sitoo. Ja anoppi häärii ihan varmasti TODELLA paljon neuvomassa miten pitää tehdä...
Aloin seurustella nykysen poikaystäväni kanssa 16-vuotiaana ja nyt olen 18v.Puolitoista vuotta olen joutubut kuuntelemaan vihjailuja lapsen teosta.
Just sitä että "lapsia kannattaa hommata mahollisimman nuorena".Hankin tässä vähän aikaa sitten koiran,anoppi ihasteli sitä ja sanoi "kyllä vauva ois kuitenki paljon kivempi,vai mitä".Siis en voi tajuta miksei se voi ymmärtää,että mulla on opiskelut kesken armeija ens vuonna ja sitte lisää opiskelua!Ja muitakin suunnitelmia elämää varten!
Enkä todellakaan tällä hetkellä edes vois harkita hankkivani lasta!Saa nähä mitä viikonlopusta taas tulee!Iänikuisia vihjailuja vauvasta varmasti.
Voiskohan johtua siitä,kun anoppini on ollu KOKO elämänsä kotona lasten kanssa,ei ole koskaan käynyt töissä?
Mä en voi vaan kuvitella itteeni kotiäitinä,ees tulevaisuudessa!
miniä:koita kestää!Mä tiän kyllä miltä susta tuntuu =)
anoppi 17?