Erosimme jo 1970-luvulla, mutta en ole saanut ositusta, kun käräjäoikeudesta sitä hakiessani sanoivat että minun täytyy tietää paljonko on puolisolla ositettavaa. Ei kai se ole minun asia tietää, eikös ne ole eri ihmiset kun sen ottaa selville viran puolesta?
Tahtoo osituksen
muttaeisaa
151413
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Erosta on kulunut jo niin paljon aikaa, että sen hetkisen tilanteen selvittäminen ei käy ihan käden käänteessä - luultavasti lakimies/lakimiehet vetävät siitä pitkän pennin, koska ilmaiseksihan sitä ei kukaan tee. Eikä tosiaan osituksia tee kukaan automaticly pyynnöstä "viran puolesta". Hopi hopi käräjäoikeuteen kysymään asiaa ja hankkimaan lakimiestä, koska oikeusaputoimiston palveluita (jotka nekään eivät täysin ilmaisia ole) eivät kaikki pääse tulojen perusteella.
Käräjäoikeuteen siis oltu jo yhteydessä ja juttu tyssäsi heti alkuunsa. Eikös osituksen tekeminen avioeron jälkeen pitäisi olla itsestäänselvyys???
tulis osituksen tekeminen olla itsestään selvyys avioeron jälkeen.
Sen tekemisestä huolehti joko aviopuolisot tai heidän valtuuttama (maksullinen) tekijaä.
Ositus ei tapahdu itsestään eikä viranomaiset sitä tee, jollei ole siitä erikseen sovittu.
tuolta vastauksesta... Ettei sitä ositusta automaattisesti tehdä, elleivät asianosaiset sitä itse pyydä !!! Sen pitäisi olla se itsestäänselvyys tässä asiassa! Ilmeisesti ymmärsit jotain väärin käräjäoikeudessa asioidessasi..?
On paljonkin ihmisiä, jotka tietoisesti jättävät osituksen tekemättä (itselle ei ole aivan selvinnyt, mikä on homman idea...) ja niitä, jotka tietämättömyyttään jättävät sen tekemättä - odottavat, että joku ulkopuolinen instanssi ilmoittaa, että nyt se tehdään ja piste. EI TOSIAANKAAN NÄIN OLE! Ja vaikkei ositettavaa olisikaan, niin siitäkin kannattaa tehdä paperi - ei jää sitten jälkipolville perunkirjoitusten aikoihin selviteltävää asioiden suhteen.
Ositus pitää tehdä ihan itse. Ei ole instanssia, joka tekee osituksia.
Yleensä kyllä käytetään jonkuntason lakiammattilaista (esim pankin lakimies) laatimaan sopimus siihen kuntoon, että kaikki on huomioitu ja oikealla sanamuodolla.
Jos sopiminen ei onnistu, niin sitten voi ottaa juristit avuksi, jotka keskenään koittaa neuvotella. Tai sitten hakea käräjäoikeudelta virallista pesänjakajaa.
Virallinen pesänjakaja on siis lakimies, jonka käräjäoikeus määrää ositusta tekemään. Kustannukset (apaut 2000-10000€) jakaa puolisot 50/50. Ja pesänjakajan tekemään molempien osapuolien on tyytyminen.
Jos erosta on jo noin paljon aikaa, liki 40 vuotta, niin voi olla vaikea tehdä ositusta. Mutta se on pakko tehdä viimeistään siinä vaiheessa, kun toinen kuolee. Kuolinpesää kun ei voi jakaa, ennenkuin eron ositus on tehty.
ihan tietämättömyyttä. Ajattelimme, että kun ei ole omaisuuttakaan, niin ei ole paljoa ositettavaakaan ja homma vain jäi.
Nyt kymmenen vuoden jälkeen, minulle rupesi selviämään, mitä kaikkea se osituksen tekemättä jättäminen aiheuttaa jälkipolville ja pyysin exää allekirjoittamaan paperin, jossa todettiin että ei ollut omaisuutta eikä siis jaettavaakaan ja yhteistuumin todettiin, ettei kummallakaan ole eikä tule mitään vaateita toista kohtaan.
Paperi maistraattiin rekisteröitäväksi. Ja homma oli sillä selvä.
rekisteröitte. Normaalitapauksessa osituksen rekisteröinti ei ole tarpeen.
itse sain tutulta juristilta neuvon, että tehdään kaksi samansisältöistä paperia ja niihin omien nimmareiden lisäksi kahden esteettömän "oikeaksi todistavan" nimmarit. Nyt on kummallakin oma kappaleensa ja that's it. Pitkää ikää odotellessa :-)
exälle, mutta hän ei koskaan palauttanut sitä allekirjoitettuna.
muistuttaa asiasta - jos nimittäin siihen saakka olitte sen tarpeellisuudesta yhtä mieltä..?
Yksipuolisestihan tuo ei toimi.
ottanut paperin tiimoilta reilusti yhteyttä.
ihan käytännössä. Vastapuoli ei halua tehdä mitään, vaan jarruttaa kaikessa ja pelaa itselleen aikaa.
Pesänjakajaa taidatte tarvita. Eli hommaat asianajajan, joka hakee käräjäoikeudelta virallista pesänjakajaa. Tämä sitten tekee osituksen, ja lopputulokseen on kummankin tyytyminen.
Pesänjakajan kustannukset on apaut 2.000-10.000, taivas tietysti kattona. Tuon kustannukset puolisot jakavat 50/50, riippumatta siitä kumpi pesänjakajaa on hakenut.
Usein kyllä riittää, että hommaa itselleen juristin, joka ottaa yhteyttä siihen vastahakoiseen exään. Jos ei vieläkään synny tulosta, niin laittaa tuon pesänjakaja hakemisjutun vireille käräjäoikeudessa... tässä kohtaa monelle vastahakoiselle exälle alkaa kummasti löytymään yhteistyökykyä.
laillinen yhteinen kirjallinen sopimus osituksesta jossa ei kummallakaan ole mitään vaatimuksia. Sentään jo vuosikymmeniä erosta.
onko tuollainen sopimus lainvoimainen? Tottahan toki on, jos sellaisen yhteisestä sopimuksesta teette. Ei ositusta ole pakko konkreettisesti tehdä, mutta hyvä on kuitenkin vastaisen varalle tehdä paperi, josta ilmenee, että asiasta on sovittu.