Erosimme poikaystäväni kanssa noin kk sitten. Olisi niin paljon helpompaa, jos voisimme vain nätisti erota ja ehkä keskustella asioista vielä kerran rakentavasti. Mutta ei sitten mitään toivoa.. Mies syyttelee, väittää, että minun täytyisi mennä hoitoon henkisen sairauteni takia.. Psykiatri ei löytänyt minusta mitään vikaa. Mies sanoi lopulta näin "jos olisin ajatellut, että olisi ollut tehtävissä jotain, olisin tehnyt sen jo ajat sitten". Eli hän tuomitsi minut jo toivottomaksi tapaukseksi, niin sairaaksi, etten voi edes parantua.
Itse olen sitä mieltä, että mies itse olisi hoidon tarpeessa. Hän valehteli, salaili juomistaan, teki tyhjiä lupauksia, valehteli lisää ja salaili. Alkoholi tuntui olevan hänelle se tärkein asia maailmassa. Mutta ei, ei hän itse asiaa näe näin. Juominen on vain kiva tapa viettää iltaa kavereiden kanssa. Samoin kuin pelaaminen 4-5 kertaa viikossa ja 1-6 tuntia päivässä. Onhan ihan normaalia, että hänellä on vapaa-ajallaan jotain tekemistä, josta hän vielä kaiken lisäksi nauttii. Ehkä, jos hän olisi 10-vuotias..
Ei ei ei. Minä olen syyllinen kaikkeen, niin hän väittää. Miehellä tuntuu olevan melkein jokin yliluonnollinen kyky saada minut tuntemaan itseni syylliseksi kaikkeen. Mieshän ei näe itsessään mitään vikaa, vaan kaikki on ihan ehdottomasti minun syytäni.
Asia pyörii mielessä, ja se todellakin loukkaa. Olisi paljon helpompi päästä hänestä yli, jos eron ei tarvitsisi olla näin vaikeaa.. Mietin vain, pitäisikö minun puolustaa itseäni vai vain hyväksyä, että hän nyt on tätä mieltä ja menee ehkä kertomaan näitä stooreja yhteisille kavereillekin. Pitäisikö asian vain antaa olla?
Itse olen sitä mieltä, että mies itse olisi hoidon tarpeessa. Hän valehteli, salaili juomistaan, teki tyhjiä lupauksia, valehteli lisää ja salaili. Alkoholi tuntui olevan hänelle se tärkein asia maailmassa. Mutta ei, ei hän itse asiaa näe näin. Juominen on vain kiva tapa viettää iltaa kavereiden kanssa. Samoin kuin pelaaminen 4-5 kertaa viikossa ja 1-6 tuntia päivässä. Onhan ihan normaalia, että hänellä on vapaa-ajallaan jotain tekemistä, josta hän vielä kaiken lisäksi nauttii. Ehkä, jos hän olisi 10-vuotias..
Ei ei ei. Minä olen syyllinen kaikkeen, niin hän väittää. Miehellä tuntuu olevan melkein jokin yliluonnollinen kyky saada minut tuntemaan itseni syylliseksi kaikkeen. Mieshän ei näe itsessään mitään vikaa, vaan kaikki on ihan ehdottomasti minun syytäni.
Asia pyörii mielessä, ja se todellakin loukkaa. Olisi paljon helpompi päästä hänestä yli, jos eron ei tarvitsisi olla näin vaikeaa.. Mietin vain, pitäisikö minun puolustaa itseäni vai vain hyväksyä, että hän nyt on tätä mieltä ja menee ehkä kertomaan näitä stooreja yhteisille kavereillekin. Pitäisikö asian vain antaa olla?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ole huoleti. Kaikki muut näkevät kyllä, kuka teistä on mitäkin ja kuka ei. Lue joitakin kirjoja alkoholismista ja alkoholisteista niin alat ymmärtää koko kuviota. Siinä joudut valitettavasti myös vähän tutkailemaan itseäsikin (läheisriippuvuus; siitäkin on hyviä kirjoja), mutta se auttaa välttämään yhtä tuhoisia suhteita jatkossa.
Holistin/narsistin vakionumero on yrittää saada toinen osapuoli uskomaan olevansa hullu tai vähintäänkin hoidon tarpeessa. He ovat taitavia manipuloijia, syyllistäjiä ja valehtelijoita.
Hyvä, että pääsit hänestä eroon.
Toisaalta haluaisin kuulla jotain perusteluitakin siihen, mikä minussa on sellaista, että tekee minusta sairaan.. En tiedä onko parempi olla tietämättä vai kysyä asiasta ja todennäköisesti kärsiä. En vain tiedä mitä siitä seuraa, jos en tiedä.. Tuntuu, että se jäisi jotenkin nakertamaan, jäisin vain miettimään mikä minussa nyt on vikana..
siitä, että ei sinussa välttämättä ole mitään vikaa etkä ole sairas.
Silloin on helpompaa mennä eteenpäin.
Mies nyt vain yrittää syyllistää sinua ja on onnistunutkin.
Porskuta vain eteenpäinäläkä mieti mahd. sairautta sen enempää....
heh, mulla vähän samanlainen kokemus eksästä.
Hän osasi tämän syyllistämisen taidon erittäin hyvin, alkuun meninkin siihen lankaan. Mutta kun mietin tarkemmin asiaa, niin hän ei osannut mitään ongelmiaan perustella todella..koska ei niihin ollut perusteita.
Minussa oli vika hänen mielestään, olisi pitänyt mennä hoitoon, menneisyydessäni vika.. etc..
Jatka eteenpäin, jätä hänet omaan arvoon, kyllä jokainen terve ihminen näkee miten asiat todella ovat, jos mietit mitä kaverit ajattelevat..
Kuuntele omia tunteita, luota niihin, toimi sen mukaan.
Itse en heti kuunnellut, ja voi hyvänen aika miten voikaan tulla tyhmä olo, kun tajuaa olleensa koko ajan oikeassa..
Mutta elämässä ryvettyy ja oppii.. :)
Oon kyllä ollukin aika varma, että oon ollu oikeessa. Tai enhän mä sitä aluks tajunnu. Jotenki nyt alkanu hahmottua koko homma vaan entistä paremmin, mitä kauemmin oon ollu erossa tästä miehestä. Sillon kun oltiin yhdessä vielä, jotenki liikaa kuuntelin tätä miestä.. Hälytyskellot soi, kaverit varotteli ym.. Mutta liikaa keskityin vaan niihin tunteisiin.
Että välillä kyl ihmetelly itekin, missä se järki oikein oli. Mutta ehkä mä nyt opin tästä sitten. Seuraavaan suhteeseen sitten vähän varovammin.
Mutta kiitos teille, jotka vaivauduitte vastaamaan! :)
laittaa nää narsistin syyksi???? Kyseessä on sosiopaatti, googlaa netistä, mitä tarkoittaa. Mun kundikaveri on niin selkee sosiopaatti, ettei tosikaan..
Jollei teillä ole yhteisiä lapsia, ei sinulla pitäisi olla mitään syytä tai tarvetta pitää minkäänlaista yhteyttä häneen. Jatka elämääsi ja anna hänen jatkaa omaansa.
eli penkomalla (pesemällä likapyykkiä julkisesti) pahennat vain tilannetta. On lisäksi aina iso joukko ihmisiä, jotka tykkää juoruta ja panetella - annat vain heille vettä myllyyn.
Tee välimatkaa exään. Vaihda puh. nro jos yrittää soitella vielä. Älä avaa maileja - deletoi suoraan. Vältä tapaamista (eli jos esim. tiedät tietyn baarin jossa hän on, älä mennne; vakkaripaikat).
Ole onnellinen, että olet niin fiksu, että pääsit eroon hänestä! Monet naiset jää renttujen kanssa ja sitten kuvioon tulee vielä väkivaltakin. Jossain vaiheessa usein.