Puolukasta on saanut viime aikoina noin euron kilolta ja mutkikasta vähän enemmän, jopa kaksikin euroa. Nyt maailmanmarkkinat ovat romahduttaneet myös kotimaisen marjan poimijahinnan, mustikasta saa siis enää vaivaisen euron kilolta.
Suomalaisen alkaa olla mahdotonta saada poimittua mustikkaa näillä poimijahinnoilla niin että itselle jäisi kulujen jälkeen vielä jotakin. Puolukka taas on yleensä sadoltaan runsaampi ja myös helpompi poimittava ja siksi sillä voi juuri ja juuri tienata suomalainenkin jos poimijahinta on euron kilolta.
70-80-luvuilla puolukasta maksettiin noin 6-15 markkaa kilolta vaihdellen kysynnän ja tarjonnan mukaan, tässä suhteessa poimijahinnan kehitys on ollut erittäin huono.
Marjanpoiminta lisäansion tuojana on siirtynyt historiaan samaan luokkaan pettuleivän- ja luudanteon kanssa.
Mikään ei ole enää varmaa, jos joku asia on ollut jotenkin aiemmin niin tänä päivänä tällaisella seikalla ei ole enää mitään merkitystä. Menneeseen ei kannata eikä pidä enää tuijottaa.
Nyt tarvitaan uusia keinoja ja mahdollisuuksia lisäturvan hankkimiseen. Valtionkin pitäisi osaltaan kannustaa tällaiseen omaehtoisuuteen, että suomalaisen ahkeruuden perusasenne ja -asetelma saataisiin säilymään.
Suomalaisen alkaa olla mahdotonta saada poimittua mustikkaa näillä poimijahinnoilla niin että itselle jäisi kulujen jälkeen vielä jotakin. Puolukka taas on yleensä sadoltaan runsaampi ja myös helpompi poimittava ja siksi sillä voi juuri ja juuri tienata suomalainenkin jos poimijahinta on euron kilolta.
70-80-luvuilla puolukasta maksettiin noin 6-15 markkaa kilolta vaihdellen kysynnän ja tarjonnan mukaan, tässä suhteessa poimijahinnan kehitys on ollut erittäin huono.
Marjanpoiminta lisäansion tuojana on siirtynyt historiaan samaan luokkaan pettuleivän- ja luudanteon kanssa.
Mikään ei ole enää varmaa, jos joku asia on ollut jotenkin aiemmin niin tänä päivänä tällaisella seikalla ei ole enää mitään merkitystä. Menneeseen ei kannata eikä pidä enää tuijottaa.
Nyt tarvitaan uusia keinoja ja mahdollisuuksia lisäturvan hankkimiseen. Valtionkin pitäisi osaltaan kannustaa tällaiseen omaehtoisuuteen, että suomalaisen ahkeruuden perusasenne ja -asetelma saataisiin säilymään.
Vastaukset 5
Vanhimmat
mustikoista, joista olen määrännyt hinnaksi 3 euroa l i t r a l t a. Ostajia olisi enemmän kun itse ehdin kerätä.
Välistävetäjille ei marjojaan kannata myydä.
Hienoa että olet löytänyt keinon kaupata marjojasi siedettävään hintaan.
Tällaista toimintaa tarvittaisiin kuitenkin lisää. Nyt pitäisi alkaa kehitellä laajennuksia jokamiehen oikeuksiin jotka mahdollistaisivat lisätulojen hankkimisen uusin keinoin. Esimerkiksi voitaisiin sallia veroton torikauppa yksityishenkilöille, ihmiset voisivat myydä verotta omia tuotteitaan toreilla ja vastaavissa paikoissa. Näin saataisiin pidettyä suomalainen oma-aloitteisuus ja ahkeruus hengissä.
Tukijärjestelmät ohjaavat ihmisten käyttäytymistä koko ajan passiivisempaan suuntaan, miksi ei voitaisi luoda uusia vaihtoehtoja tälle passiivisuudelle? Marjanpoiminta on yksi tällainen omaehtoisuuteen perustuva toimintamuoto. Sitä ei kuitenkaan voi harrastaa kuin lyhyen aikaa vuodesta.
Nykysysteemi perustuu työttömien osalta suoraan valtoin maksamaan tukeen ja tiukkaan kontrolliin. Miksi ei voitaisi kehitellä uusia mahdollisuuksia toimeentulon parantamiseen vapaaehtoisin jokamies-tyyppisin keinoin, passiivisen tukien maksun ja koko ajan lisääntyvän kontrollin sijaan?
Siksihän välittäjät koettavat syyllistää työttömiä. Tietävät, että suurin osa meistä myy suoraan ja sekös heitä ketuttaa. Itse en ole nyt työtön, mutta ei mullakaan välittäjille jäänyt kuin puolukkaa joskus. Mustikat menivät kaikki eteläsuomen sukulaisille, mitä en omaan pakkaseen laittanut. Tosin ensimmäiset 30 litraa menevät aina itselle, seuraavat 10 isälle joka itse ei enää jaksa poimia ja sitten muille jos satoa on riittävästi. Mutta välittäjille, ei ikinä.
Siis en toki isääni koskaan jätä ilman, vaan kyllä hän sen 10 litraansa on saanut, vaikka sato olisi huonokin, puoliksi on pistetty joskus jos jää heikoksi.
Sossusta ja kelasta olen jo kerjännyt, anna sinäkin vähän.