Parisuhdeongelmani on ns, ikuisuusluokkaa. Olemme pikkulapsiarkea elävä pari ja yhteistä aikaa on todella vähän ts. sitä ei ole. Romanttiset tuokiot ovt pelkkä hiipuva musto vain.
Ehkäpä tästä tilanteesta johtuen olen kauhukseni huomannut meidän jotenkin koko ajan ettäntyvän toisistamme. Varsinkin fyysinen kosketus on aivan minimissään ja se olisi minulle TODELLA tärkeää, tuntuu että kuihdun ilman sitä. Mutta ohimennen annetut halaukset ja suukot tai hipaisut, ei meillä! Jos istumme vierekkäin turha odottaa kättä kaulalle tms. Aikani yritin pitää tätä kaikkea yllä mutta kun ei asenne muuttunut annoin olla. Jos otan asian puheeksi mies joko suuttuu tai alkaa vinoilla. Yllättäen seksi on todella hyvää ja siihen liittyy myös hellyyttä mutta sitäkin oan aivan liian harvoin.
Muilla samanlaista? Miten olette asian ratkaisseet vai oletteko vain tyytyneet kohtaloon?
Ehkäpä tästä tilanteesta johtuen olen kauhukseni huomannut meidän jotenkin koko ajan ettäntyvän toisistamme. Varsinkin fyysinen kosketus on aivan minimissään ja se olisi minulle TODELLA tärkeää, tuntuu että kuihdun ilman sitä. Mutta ohimennen annetut halaukset ja suukot tai hipaisut, ei meillä! Jos istumme vierekkäin turha odottaa kättä kaulalle tms. Aikani yritin pitää tätä kaikkea yllä mutta kun ei asenne muuttunut annoin olla. Jos otan asian puheeksi mies joko suuttuu tai alkaa vinoilla. Yllättäen seksi on todella hyvää ja siihen liittyy myös hellyyttä mutta sitäkin oan aivan liian harvoin.
Muilla samanlaista? Miten olette asian ratkaisseet vai oletteko vain tyytyneet kohtaloon?
Vastaukset 1
Vanhimmat
laittaa kättäsi miehesi hartioille tai pitää häntä sylissäsi?
Me naiset emme taida ymmärtää, että miehet kaipaavat paijaamista siinä missä me naiset.
Kirjat/lukuvihje
Mars ja Venus vuoteessa
Mars ja Venus ikuisesti yhdessä