Besserwisser anoppina
Kirjoittanut: Johanna_81 / Eilen / klo 22:42 Aikani lueskeltuani tätä palstaa päätinkin kantaa oman korteni kekoon ja kertoa muutaman minua kismittävän asian omasta anoppi-suhteestani...
Minun anoppini on sangen reipas ja omatoiminen... rasittavuuteen asti. Meillä kyläillessään hän tietää kaiken aina paremmin läähtöisin ihan sängyssämme käyttämistämme lakanoista! Hän syytää neuvojaan ja oppejaan minulle joka käänteessä ja on tokaissut jopa, että "minun pitää kertoa teille miten eletään!". Hän kutsuu meitä "elintasopennuiksi". Argh. Itse olen sangen keskiluokkaisesta peerheestä, ehkä jopa siitä alemmadta kastista, eikä miehenikään perhe mitään siniveristä sakkia ole.
Hän arvostelee suureen ääneen, kuinka "siivotonta" meillä on ja, että "mitäs sitten tehdään, kun hankitte lapsia, sikolätissäkö ne joutuvat asumaan!?!" Olen useasti sanonut, että nyt riitää moiset puheet ja, että anoppi-hyvä puhuu nyt myös MINUNKIN kodistani, ei vain poikansa ja, että on äärimmäissen epäkohteliasta tulla arvostelemaan toisten asumuksia. Kovin tylysti en ole halunnut sanoa anopilleni kuitenkaan, koska anoppi on aina anoppi, mutta jonkunlaiset rajat olen yrittänyt tehdä, että missä menee raja ja mikä on kenenkin reviiriä. Noh, turhaan. Anoppi aloittaa marmatuksensa heti, kun on astellut sisään meille: "voi, voiv, sentään; tuollaista pyykinpesuainetta täällä käya
teetään!" yms.
Anoppiei ole myöskään osannut katkaista napanuoraansa 29-vuotiaaseen poikaansa vieläkään, vaan soittelee hänelle n. 4 kertaa päivässä kysyäkseen päivänselviä asioita, kuten "oletko syönyt?". Ja kun näemme anoppiani, niin hän ryhtyy heti lääppimään poikaansa nähteni ja lässyttämään "voi, minun pikkuistani!" En kestä sitä. Se on sietämätöntä. Ja jostakin kumman syystä mieheni näyttää nauttivan siitä, että hänet taannutetaan takasin viisivuotiaan tasolle... Pistää vihaksi.
Tässäpä oli minun vuodatukseni. :)
Eli tässä yksi syy miksi kiltit miehet ei kelpaa, he eivät osaa sanoa ei edes omalle äidilleen vaikka vaimo kärsii.
Kirjoittanut: Johanna_81 / Eilen / klo 22:42 Aikani lueskeltuani tätä palstaa päätinkin kantaa oman korteni kekoon ja kertoa muutaman minua kismittävän asian omasta anoppi-suhteestani...
Minun anoppini on sangen reipas ja omatoiminen... rasittavuuteen asti. Meillä kyläillessään hän tietää kaiken aina paremmin läähtöisin ihan sängyssämme käyttämistämme lakanoista! Hän syytää neuvojaan ja oppejaan minulle joka käänteessä ja on tokaissut jopa, että "minun pitää kertoa teille miten eletään!". Hän kutsuu meitä "elintasopennuiksi". Argh. Itse olen sangen keskiluokkaisesta peerheestä, ehkä jopa siitä alemmadta kastista, eikä miehenikään perhe mitään siniveristä sakkia ole.
Hän arvostelee suureen ääneen, kuinka "siivotonta" meillä on ja, että "mitäs sitten tehdään, kun hankitte lapsia, sikolätissäkö ne joutuvat asumaan!?!" Olen useasti sanonut, että nyt riitää moiset puheet ja, että anoppi-hyvä puhuu nyt myös MINUNKIN kodistani, ei vain poikansa ja, että on äärimmäissen epäkohteliasta tulla arvostelemaan toisten asumuksia. Kovin tylysti en ole halunnut sanoa anopilleni kuitenkaan, koska anoppi on aina anoppi, mutta jonkunlaiset rajat olen yrittänyt tehdä, että missä menee raja ja mikä on kenenkin reviiriä. Noh, turhaan. Anoppi aloittaa marmatuksensa heti, kun on astellut sisään meille: "voi, voiv, sentään; tuollaista pyykinpesuainetta täällä käya
teetään!" yms.
Anoppiei ole myöskään osannut katkaista napanuoraansa 29-vuotiaaseen poikaansa vieläkään, vaan soittelee hänelle n. 4 kertaa päivässä kysyäkseen päivänselviä asioita, kuten "oletko syönyt?". Ja kun näemme anoppiani, niin hän ryhtyy heti lääppimään poikaansa nähteni ja lässyttämään "voi, minun pikkuistani!" En kestä sitä. Se on sietämätöntä. Ja jostakin kumman syystä mieheni näyttää nauttivan siitä, että hänet taannutetaan takasin viisivuotiaan tasolle... Pistää vihaksi.
Tässäpä oli minun vuodatukseni. :)
Eli tässä yksi syy miksi kiltit miehet ei kelpaa, he eivät osaa sanoa ei edes omalle äidilleen vaikka vaimo kärsii.
Vastaukset 2
Vanhimmat
..kelvannut myös sinulle! Ö_Ö
Ja näen äitiäni ehkä 2-3 kertaa vuodessa. Joskus puhelimella pidetään yhteyttä.