Minulla syntyy useinkin päässäni uusia musiikkikappaleita. Ne tulevat yht'äkkiä, eikä niiden eteen tarvitse tehdä mitään. Ne vaan putoavat jostain.
En edes mitään innoittajaa tarvitse - se joko tulee tai sitten ei.
Jos alan tekemällä tekemään musiikkia, niin tulee tosi väkinäistä, lue: ei synny mitään.
Mistähän ihmeestä ne tulevat?
En edes mitään innoittajaa tarvitse - se joko tulee tai sitten ei.
Jos alan tekemällä tekemään musiikkia, niin tulee tosi väkinäistä, lue: ei synny mitään.
Mistähän ihmeestä ne tulevat?
Vastaukset 4
Vanhimmat
... sieltä mistä muutkin ajatukset tulevat.
Ei, ei! Sävellykset eivät koskaan tipahda päähäni.
Otan usein kolmatta pulloa koskenkorvaa ja sävellykset suorastaan NOUSEVAT päähäni.
Seuraavana aamuna voin KUNNIAKKAASTI julkistaa sävellykseni RAIKKAAN tuoksuisella hanurillani lutikoille ja banaanikärpäsille.
Edellisen konserttini kuulijakunta:
27 lutikkaa
n.170 banaanikärpästä
1 Minä
Pidän sävellyskonserttejani joka toinen aamu.
Minulle käy valitettavan usein niin että saan ensin aivan kuin tyhjästä hienon idean (melodian), sitä jonkin aikaa pyöriteltyäni hoksaan että tämähän kuulostaa tutulta, ja sitten tunnistan aiemmin kuulemani teeman. Tämä todistaa että monet plagiaateista eivät oikeasti ole plagiaatteja, vaan säveltäjä voi vilpittömästi keksiä uudelleen aiemmin keksityn aiheen.
Kerran keksin muka tosi hyvän jutun, mutta jonkun ajan päästä huomasin, että se olikin pätkä yhestä fuugasta, minkä olin vasta kuullut. Heh...
Mutta kyllä mulle tulee useastikin vaan mieleen kaikenlaista. Yleensä illalla, kun yrittää nukkua. Sitten pitää valvoa koko yö, kun pää kehittelee ideoita, eikä sitä voi hallita.
Tuon yhden tapauksen jälkeen en ole huomannut yhtäläisyyksiä minkään jo tehdyn kanssa. Tuskin voi mitään todella ainutkertaista keksiäkään, on tuota musiikkia niin paljon tehty, mutta kai nyt sentään on mahdollista, että sävellys voi olla oma eli että se ei ole vain kopio (vaikka tiedostamatonkin) jostain aiemmin kuulemastaan?