Hei vaan..en haluaisi valittaa..mutta haluan nyt kumminkin avautua. Ole 26 vuotias ja asun omillani jo. Isä tulee niinku kotiini ja alkaa mäkättämään jos en ole juuri silloin siivonnut kun hän tulee kylään. Tyyliin uhkailee että en pärjäisi. Ihan hyvin olen pärjännyt, ensinnäkin, olenhan jo nyt sentään aikuinen ihminen hyvät hyssykät sentään, mutta vanhempani, tulevat tänne ja määräilevät missä jonkin kalusteen kuuluisi olla, tai tyyliin miten päin minun tulisi olla.
vanhempani ovat eronneet...sekin aika oli tuskaa.
ärsyttää.
vanhempani ovat eronneet...sekin aika oli tuskaa.
ärsyttää.
Vastaukset 7
Vanhimmat
palstalla.
Täällä on tarkoitus puhua Sukuni on paras aiheena.
OVEA!
Ehkäpä sinun pitäisi koittaa ilmaista asia vanhemmillesi hyvin suoraan ja niin, että he näkevät että olet tosissasi. Sanoa, että kyllä kunnioitat heitä ja olet kiitollinen avusta, mutta sinua tosissaan loukkaa ja inhottaa puuttuminen asioihin, jotka eivät heille kuulu. Että tämä on kuitenkin sinun elämäsi. Että haluat toki olla yhteydessä heidän kanssaan, mutta et jaksa alituista mollaamista ja määräilyä. Että jos semmoinen ei lopu, sinua ei välttämättä kiinnosta olla heidän seurassaan, koska se masentaa ja tekee olon huonoksi kun lytätään alas.
Et kertonut miten olet asian vanhemmillesi ilmaissut. Mutta koita puhua tuosta mahdollisimman asiallisesti ja ystävällisesti, se tehoaa varmaan paremmin kuin huutaminen ja riitely. Tosin en tiedä teidän väleistänne mitään....
Jokseenkin noin olisin minäkin neuvonut. Sanomisen kynnys on varmaan korkea, kuten yleensäkin kilteiksi kasvatetuilla ihmisillä. Jos jo alku menee pieleen ja tilanne alkaa kiristyä, niin jätä sikseen ja yritä myöhemmin uudelleen. Ethän halua katkaista välejä.
Ymmärrä, että vanhempasi luultavasti pitävät itseään hyvinä ja huolehtivina vanhempina, mutta he eivät ole tulleet ajatelleeksi asiaa sinunkin kannaltasi. Mikä on sinänsä täysin luonnollista, sillä ethän sinäkään pysty juurikaan asettumaan heidän asemaansa. Mutta vanhemmilta pitää heidän elämänkokemuksensa ja tietopohjansa nojalla vaatia enemmän.
Oma vanhempani myös. Ehkä ei kannata edes päästää sisään tuossa tapauksessa jos alkaa määräileen kalusteita ym. Tapaa jossain muualla tai soita. Isää ei ehkä kannata edes kuunnella jos mitätöi, en soitteleisi usein.
Minulla on samoja kokemuksia vanhemmistani. Kun muutin ensimmäiseen asuntooni, tein sen virheen, että annoin vara-avaimeni heille. Muutin sieltä pois heidän ahdistelun takia, mutta en maininnut sanallakaan muutostani ennen kuin he näkivät muuttoauton kantamassa tavaroitani eri paikkakunnalle.
Minäkin pärjäsin (ja pärjään nykyään koko ajan) paremmin ilman vanhempieni ahdistelua ja tunkeutumista "ohjeineen" (lue: pakottamisineen). Vanhempani asuvat yhdessä, mutta äiti on hallitseva taho kiusaamassa minua aivan samaan tyyliin kuin isäsi sinua.
Jos vanhemmillasi on asuntosi avain, ota se heiltä tai muuta eri asuntoon antamatta avaintasi. Siten saat olla ainakin vähän enemmän rauhassa. Nimittäin minulle tulee edelleen tarpeettomia puheluita heiltä tyyliin "et saa", "et osaa", "et selviä", "et tiedä mistään mitään", "sinun ei kuulu", "vain minä osaan", "et voi" jne. Tämä vie elämisenhalun.
Älä avaa isällesi ovea, jos vain on mahdollista. Lopeta myös puhelukontaktit. Hänen kuuluu miettiä tekemisiään. Tein näin äitini kanssa viime vuodenvaihteessa, mutta äiti ei ole vielä ymmärtänyt tekemisiään.
koita vaan kestää, tuollainen voi johtua vaan sellaisesta, että vanhemmilla on vaikea ymmärtää sinun olevan jo aikuinen, joka pärjää omillaan. Haluaisivat varmaankin jotta vielä kysyisit neuvoa edes jossakin asiassa ja näin ollen olisivat ikään kuin vielä tärkeitä elämässäsi.
Älä turhaan ota itseesi, melko varmasti asia on juuri niinpäin, että heidän mielestä pärjäät hyvin.