Olen menettänyt siskoni, en kuolemalle vaan persoonallisuuden muutokselle jonka hänen uusi työpaikkansa toi ja serkulleni joka tuli samaan työpaikkaan keskustaan. Molemmista tuli barbieita rakennekynsineen ja kaikki pinnallinen kiinnostus on yhteistä sekä se mitä lapset harrastavat ja itseihannointi on suunnatonta, käytös ylimielistä ja kopeaa. Kumpikaan ei kuitenkaan ole edes kovin korkeassa asemassa, molemmilla on vähän valtaa ja se on noussut päähän.
Minulla ei enää ole sitä siskoa mikä minulla ennen oli. Hän on läheisempi serkumme kanssa kuin minun, lomailevat perheineen yhdessä jne. Sydämeni on särkynyt, enkä tiedä miten selviän tästä. Joka laskettelureissu, ristelyt jne he tekevät yhdessä- emme juuri koskaan enää pidä edes yhteyttä.
Lastani hän vihaa suuresti, koska 12v lapseni on jo ihan murkku ollut jo kauan eikä missään tapauksessa kulje enää pallomerissä ja habbo hotelleissa kuten siskoni edellyttäisi.
Tämä on eräänlainen kuolema, minulla kun oli sisko mutta ei ole enää eikä se enää tästä miksikään muutu, hän ei enää rakasta minua siskonaan, serkku on PALJON tärkeämpi.
On myös ikävää että serkkuni käyttäytyy näin eikä tippaakaan välitä miltä minusta tuntuu, on siskoni paras ystävä. Asia koskettaa myös serkkuni siskoa, joka myös tuntee itsensä syrjäytyteksi.
Olen lisäksi hyvin vaikeasti fyysisesti sairas mutta sehän ei heitä liikuta tippaakaan. Olen menossa erittäin vaikeaan leikkaukseen, joka voi viedä minut pyörätuoliin tai hautausmaalle ja ikävä on ajatella siskoani ja serkkuani sitten yhdessä hautajaisissani.
Minulla ei enää ole sitä siskoa mikä minulla ennen oli. Hän on läheisempi serkumme kanssa kuin minun, lomailevat perheineen yhdessä jne. Sydämeni on särkynyt, enkä tiedä miten selviän tästä. Joka laskettelureissu, ristelyt jne he tekevät yhdessä- emme juuri koskaan enää pidä edes yhteyttä.
Lastani hän vihaa suuresti, koska 12v lapseni on jo ihan murkku ollut jo kauan eikä missään tapauksessa kulje enää pallomerissä ja habbo hotelleissa kuten siskoni edellyttäisi.
Tämä on eräänlainen kuolema, minulla kun oli sisko mutta ei ole enää eikä se enää tästä miksikään muutu, hän ei enää rakasta minua siskonaan, serkku on PALJON tärkeämpi.
On myös ikävää että serkkuni käyttäytyy näin eikä tippaakaan välitä miltä minusta tuntuu, on siskoni paras ystävä. Asia koskettaa myös serkkuni siskoa, joka myös tuntee itsensä syrjäytyteksi.
Olen lisäksi hyvin vaikeasti fyysisesti sairas mutta sehän ei heitä liikuta tippaakaan. Olen menossa erittäin vaikeaan leikkaukseen, joka voi viedä minut pyörätuoliin tai hautausmaalle ja ikävä on ajatella siskoani ja serkkuani sitten yhdessä hautajaisissani.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei, ensiksikin, siskosi elää omaa elämäänsä, anna hänen elää. Olette kenties olleet kovin läheisiä jopa riippuvaisia toisistanne. Sinun täytyy saada vaikka sitten netin kautta omia ystäviä tai ystävä. Toiseksi vaikutat viisaalta ihmiseltä, kenties viisaammalta kuin siskosi. Moni ihminen elää jossain vaiheessa jonkin ns. pinnallisen vaiheen elämässään, nyt taitaa siskosi elää sitä. Se on hänen oikeutensa tai ongelmansa. Ei sinun. Kolmanneksi, sinun lapsesi on nyt murrosiässä, mutta aika tekee tehtävänä. Kun siskosi lapsi on murkku, sinä ilmeisesti käyt jo mukavia keskusteluja nuoren aikuisen ikään ehtineen lapsesi kanssa.
Jos se serkukset tunnetta itsenne yksinäisiksi, lyöttäytykää yhteen ja tehkää keskenänne jotain aivan uutta ja mullistavaa.
Kiitos sinulle vastauksestasi, se lohdutti minua suuresti. Minun on kyllä vaikeaa lyöttäytyä tämän toisen serkkuni kanssa yhteen, siitä yksinkertaisesta syystä, että hän on kaupunkinsa rikkain henkilö ja kaikki harrastukset ovat sitten sitä rataa, minulla ei yksinkertaisesti ole mahdollisuuksia tehdä samoja asioita kuin mistä hän on kiinnostunut, koska se kysyy rahaa. Tulemme kyllä muuten hyvin toimeen aina kun näemme mutta lapsemme eivät, johtuen taas siitä että heillä ei ole vielä murrosikäistä tiuskijaa eikä kokemusta siitä. Lapseni on ihan normaali murkku mutta kaikkien heidän näkökulmastaan jonkinnäköinen ilkiö, kun ei enää suostu mukaan leikkimään pienempien lasten leikkejä. Lapseni on myös nopea juoksemaan ja muut eivät pysy perässä, eikä murkku jaksa odotella, niin ovat ajatelleet asian niin, että muka kiusallaan juoksee pakoon...
Tiedän kyllä että heidänkin silmänsä avautuvat aikanaan omien lastensa suhteen kun tulevat murrosikään.
Lapsen murrosikä tulee olemaan monelle vanhemmalle kova pala ja oppimisen ja kysymisen paikka. Oli muuten itsellenikin, vaikka yritin kaikin tavoin hankkia tietoa murrosiän kehityksestä. Ole maltillinen, saattaa tulla vielä aika jolloin sinua katsotaan ylöspäin, ja ajetellaan, että miten ihmeessä sinä selvisit nuoren kasvatuksesta. Mutta tuo aika ei ole vielä. Vaikutat mukavalta ihmiseltä, luulen että osaat joitain asioita katsoa vähän koomiseltakin näkökulmalta. ja älä rikkauksista välitä, tee oma elämäsi, uppoudu vaikka johonkin asiaan joka kiinnostaa. Kirjallisuutta, luentoja, lehtiä riittää. Kehitä joku osa-alue muista paremmaksi. Miten on työväenopistojen opintopiirit? Sieltä löytyy arstonomiasta astrologiaan, taidehistoriasta luovaan kirjoittamiseen, huovutuksesta virkkaukseen.