Rakastan poikaystävääni hyvin paljon, mutta elämä hänen kanssaan ei näytä onnistuvan. Olen itse muuttunut eri persoonaksi ja itsetuntoni on laskenut nollaan. Jätkäni jatkuva vainoharhaisuus, syyttely ja mustasukkaisuus menee jo yli! Hänen on mahdotonta pitää lupauksiaan.. En silti tiedä mitä tehdä.. rakastan poikaystävääni, mutta onko itsenä kiduttaminen sen arvoista?? En uskalla edes puhua tästä hänen kanssaan, sillä saisin vaan taas haukut niskaan. Olisi hienoa, jos joku saman kokenut voisi neuvoa minua, tai edes kertoa omia kokemuksiaan..:)
mitä tehdä?
epävarma?
61011
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ikinä ei ole liian myöhäistä yrittää!Jos välität ja jopa rakastat kyseistä henkilöä ei ole syytä miksi ei yrittäisi olla hänen kanssaan. Riitoja on joka suhteessa ja niistä selvitään puhumalla ja sopimalla. Suhdetta jossa välillä ei olisi alamäkeä ei ole olemassakaan. Nyt voitto kotiin ja mies kainaloon...
viestisi oli yltiö positiivinen, ja se piristi minua todella! Kiitos tuhannesti :)
Miksi hän syyttää?ja on mustasukkainen? Luultavasti hän silloin välittää myös sinusta paljon. Vai oletko pettänyt häntä ?,jotta hänellä olisi aihetta olla mustasukkainen.olen samaa mieltä jos rakastat niin ole ehdottomasti yhdessä,ei noihin ihaniin miehiin joka paikassa törmää ja riita on normaalia elämää välillä.
Tiedän että poikaystäväni rakastaa minua enemmän kun mitään, mutta se siinä juuri onkin! Liika rakkaus, vai onko se edes mahdollista? En ole ikinä pettänyt häntä ja vihjailu että olisin saa minut hermoromahduksen partaalle! Silti rakastan häntä.. ehkä toisen tilaisuuden antaminen olisi oikein tehty nyt..
Ex morsiammeni käyttäytyi kohtaani myös samalla tavoin. Mitä tahansa sovittiin, kaikki kaatui lopuksi syykseni ja en saanut puhua mistään. Omista tunteistani puhuminenkin merkitsi hänen laiminlyömistään, vaikka yritin keskustella kaikilla mahdollisilla keinoilla. Puhelin oli jatkuvan syynin alla, sillä en jokainen kerta jaksanut ryhtyä tappelemaan siitä, mikä oikeus minulla on omaan yksityisyyteen. Luovutin sen tähden, että saisin jonkinlaisen luottamuksen säilymään. No, jokainen saamani puhelu tai viesti johti useimmiten haukkumiseen siitä, miksi minuun pidetään yhteyttä. Suhteen alussa taas kumpikin olimme sitä mieltä, että puhelinkin on henkilökohtainen asia, eikä siihen kosketa ilman, että toinen haluaisi näyttää jotain. Illat ennen nukkumaan menoa sain haukkuja siitä, millainen olin ja millaisia paskoja ystäväni olivat. Kun yritin puhua asiasta, hän kielsi estäneensä minua pitämättä yhteyttä ystäviini tai vanhempiini. Käytäntö oli kuitenkin aivan jotain muuta ja suhteen loppuvaiheessa nyrkki ja leipäveitsellä uhkailu olivat hänen tapansa ilmaista se, miten julmasti olin rikkonut häntä kohtaan, jos joku kaverini tai vanhempani soitti minulle tms.
Rakastin häntä syvästi ja paljon hyviäkin hetkiä meillä oli. Lopulta olin kuitenkin niin huonossa henkisessä kunnossa, etten voinut olla tekemisissä kenenkään kanssa ja pelkäsin yksin olemista. Jos olin yksin tai kävin jossain, seurasi hirveä syyttely pettämisestä. Hassua todellakin, sillä suhteemme alkuvaiheessa luulin löytäneeni naisen, joka ymmärtää minua ja jonka kanssa voi keskustella vaikka mistä ja jakaa tunteeni ja elämäni. Vasta kihloihin mentyämme asiat alkoivat luisua käsistä, ja yhteen muutettuamme koko elämä muuttui täydeksi helvetiksi.
Sanon tämän aivan suoraan. Jos ette löydä yhteistä säveltä elämäänne, ja mustasukkaisuus ja loukkaukset eivät lopu edes ulkopuolisella avulla, ei suhteenne tule toimimaan. Joudut vain alistumaan ja sopeutumaan toisen ihmisen mielivaltaan. Omat kokemukseni ovat todennäköisesti rankkoja omiisi verrattuna, mutta yleisesti elämänkokemuksellani voin sanoa, ettei mustasukkaisuus ja mielivaltaisuus ainakaan helpota ajan kuluessa - päinvastoin!!! Se, ettet uskalla puhua, kertoo mielestäni, että olet jo alistetussa asemassa. Voi myös olla, ettet ole oppinut puhumaan toiselle toiveistasi ja haluistasi. Kannattaa yrittää ja katsoa, miten käy. Jos puhut asiallisesti ja provosoimatta poikaystävääsi, ja jos toinen ei pysty rakentavaan keskusteluun ja syyttelee vain sinua, niin silloin ei ole paljoa tehtävissä. Mieti omalta kohdaltasi, mitä haluat tulevaisuudelta. Asioiden ylipääseminen voi kestää kauan, jopa vuosia. En kuitenkaan haluaisi kenellekkään samaa helvettiä, missä itse elin. Rakastua voi monta kertaa elämänsä aikana, mutta sinulla itselläsi on vain yksi elämä.
Voimia sinulle!
Olet ilmeisesti nuori.
Oman minuuden menettäminen on kamalaa.
Pidä huolta ehkäisystä. Ei ole aika tehdä lasta.
On niin helppoa sanoa toiselle, että ota tavarat ja lähde. Tuo muuttokin pitää suunnitella huolellisesti alusta loppuun. Voi tulla nyrkistä, jos paukauttaa asian päin naamaa. Parasta olisi lähteä pois, kun hän on töissä. Jos muuttaa toisen ollessa kotona, niin ota velipoika tai joku muu sukulainen turvaksi.
Rakastat ja annat pahat sanat anteeksi.
Tuossa tilanteessa alkaa myös työnteko olla vaikeampaa, kun on paha olla.
Jos hän ei suostu kuuntelemaan, ei parisuhdeterapiaa....niin jätä vain.
Hän on tyypillinen, sellainen mies, joka itkee, kun ja jos lähdet. Asukaa erillään, suosittelen.