Meillä on kotona sellainen ongelma, että minulla on erilainen käsitys siisteydestä kuin vaimollani. Minä teen aivan kaiken mitä vaimo pyytää, mutta olen todella hajamielinen ja unohtelen asioita. Muki jää pöydän kulmalle, jos olen illalla ottanut muutaman oluen niin huomaan vasta aamulla, että olen näköjään väsyneenä unohtanut pari tyhjää kaljapulloa olohuoneen pöydälle ja siivoan ne tietenkin heti pois.
Joka tapauksessa vaimoani tämä ärsyttää aivan suuresti ja hän antaa tästä palautetta. Hänen antama palaute on suorastaan murskaavaa se lamauttaa minut täysin, olen aivan epätoivon ja vihan sekaisten tunteiden vallassa.
Siis minun on valtavan vaikea kokea helliä tunteita vaimoani kohtaan. Harrastamme ehkä kerran vuodessa seksiä, jonka jälkeen kaikki asiat ovat aivan täydellistä noin viikon. Sen jälkeen katkeruus valtaa mieleni, alan unohtelemaan asioita. Sitten kun vaimoni AIVAN AIHEESTA syyttelee minua, niin se tapa millä hän sen tekee on jotenkin niin syvästi loukkaavaa, että masennun hyvin paljon, tunnen vihaa ja katkeruutta. Enkä pysty tuntemaan hellyyttä vaimoani kohtaa.
Alan syyllistämään vaimoani, koska oloni on niin kamalan kurja. Tiedän, että syyllistäminen ei vie ole rakentava lähestymistapa. Mutta minun pakko saada purettua vaimoni tuottama pahaolo ja teen sen syyllistämällä häntä. Sanon hänelle esimerkiki, että eihän se ole minun vika, ettei meillä ole seksielämää, vaan syy on siinä, että minulla tuollainen pihtari vaimonani. Sitten otan välillä samanlaisen marttyyrilinjan ja sanon, että jos minulla olisi samanlainen vaimo kuin 95% miehestä, niin olisin maailman onnellisin mies.
Tässä tuli monta ongelmaa esille. Ehkä päällimmäisin kysymykseni on, että miten voin vastata vaimoni tuottamaan pahaan oloon muuten kuin syyllistämällä häntä? Mitä vaihtoehtoja minulla on. Erota en halua.
Joka tapauksessa vaimoani tämä ärsyttää aivan suuresti ja hän antaa tästä palautetta. Hänen antama palaute on suorastaan murskaavaa se lamauttaa minut täysin, olen aivan epätoivon ja vihan sekaisten tunteiden vallassa.
Siis minun on valtavan vaikea kokea helliä tunteita vaimoani kohtaan. Harrastamme ehkä kerran vuodessa seksiä, jonka jälkeen kaikki asiat ovat aivan täydellistä noin viikon. Sen jälkeen katkeruus valtaa mieleni, alan unohtelemaan asioita. Sitten kun vaimoni AIVAN AIHEESTA syyttelee minua, niin se tapa millä hän sen tekee on jotenkin niin syvästi loukkaavaa, että masennun hyvin paljon, tunnen vihaa ja katkeruutta. Enkä pysty tuntemaan hellyyttä vaimoani kohtaa.
Alan syyllistämään vaimoani, koska oloni on niin kamalan kurja. Tiedän, että syyllistäminen ei vie ole rakentava lähestymistapa. Mutta minun pakko saada purettua vaimoni tuottama pahaolo ja teen sen syyllistämällä häntä. Sanon hänelle esimerkiki, että eihän se ole minun vika, ettei meillä ole seksielämää, vaan syy on siinä, että minulla tuollainen pihtari vaimonani. Sitten otan välillä samanlaisen marttyyrilinjan ja sanon, että jos minulla olisi samanlainen vaimo kuin 95% miehestä, niin olisin maailman onnellisin mies.
Tässä tuli monta ongelmaa esille. Ehkä päällimmäisin kysymykseni on, että miten voin vastata vaimoni tuottamaan pahaan oloon muuten kuin syyllistämällä häntä? Mitä vaihtoehtoja minulla on. Erota en halua.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Oletteko ihan oikeasti jutelleet asiasta? Tietääkö vaimosi, miltä sinusta tuntuu, kun hän nalkuttaa? Entäs jos istuisitte alas - kun olette kumpikin virkeitä ja hyvällä tuulella - ja kertoisit vaimollesi, miltä sinusta tuntuu, kun hän nalkuttaa? Ja siis nimenomaan ihan vain kertoisit miltä SINUSTA TUNTUU, syyllistämättä vaimoasi tai heittäytymättä marttyyriksi?
Pyydä vaimoltasi, että hän ei keskeytä sinua, kun kerrot, miltä sinusta tuntuu. Sano, että kun olet sanonut sanottavasi, hän saa vuorostaan kertoa miltä hänestä tuntuu - mutta että hänkään ei saa syyllistää sinua.
Tämä neuvo on aika kliseinen, mutta se toimii ihan oikeasti! :) Tällä systeemillä me ainakin ollaan miehen kanssa pystytty rehellisesti puhumaan vaikeistakin asioista. Mutta se edellyttää sitä, että molemmat ihan oikeasti kuuntelevat toisiaan, ja yrittävät syyllistämisen tai marttyyriksi heittäytymisen sijasta ihan oikeasti ymmärtää, miltä kumppanista tuntuu.
Jos et tiedä, mitä sanoisit, niin tuossahan se sinun viestissäsi tuli, muutat vain vähän sanamuotoja. Jos et pysty puhumaan tai vaimosi ei anna suunvuoroa, tulosta teksti ja anna hänen lukea se:
"Hänen antama palaute on suorastaan murskaavaa se lamauttaa minut täysin, olen aivan epätoivon ja vihan sekaisten tunteiden vallassa.
Siis minun on valtavan vaikea kokea helliä tunteita vaimoani kohtaan. Harrastamme ehkä kerran vuodessa seksiä, jonka jälkeen kaikki asiat ovat aivan täydellistä noin viikon. Sen jälkeen katkeruus valtaa mieleni, alan unohtelemaan asioita. Sitten kun vaimoni AIVAN AIHEESTA syyttelee minua, niin se tapa millä hän sen tekee on jotenkin niin syvästi loukkaavaa, että masennun hyvin paljon, tunnen vihaa ja katkeruutta. Enkä pysty tuntemaan hellyyttä vaimoani kohtaa.
Alan syyllistämään vaimoani, koska oloni on niin kamalan kurja. Tiedän, että syyllistäminen ei vie ole rakentava lähestymistapa. Mutta minun pakko saada purettua vaimoni tuottama pahaolo ja teen sen syyllistämällä häntä."
Kerro siis tuo kaikki hänelle.
Vie ne pullot ja purnukat sinne minne ne kuuluvatkin. Se, että olet "hajamielinen ja unohtelet asioita" tarkoittaa vaimosi mielestä välinpitämättömyyttä kotia ja vaimon toiveita kohtaan. Noin karkeasti sanottuna.
Minun mieheni on myös "hajamielinen ja jne." eikä laita vaatteitaan paikoilleen selityksenä se, että laittaa ne seuraavana päivänä päälleen. Niitä sitten säilytetään eteisen lattialla, olohuoneen sohvalla jne. mihin ne sattuvat jäämään. Sama muilla tavaroilla, joita hän sitten jatkuvasti etsiikin ja huutelee mihin MINÄ olen mink'kin tavaran laittanut. Hoh hoijaa, sanon minä, tuo jos mikä tapaa seksuaaliset halua enkä minäkään varmasti halua hellia tms. kun mies toimii kuin aivoton eikä viitsi vaivautua miettimään edes sekunniksi laittaisko kuppinsa peukoneeseen vai pesukoneen päälle.
Meillä on seksiä, ja hyvää onkin, keskimäärin 1 - 2 kertaa kuukaudessa (olemme 5-kymppisiä) mutta aina ei tee mieli ja jos mieheni sanoisi minua pihtariksi, saattaisin sellaiseksi ruetakin.
meille monelle naiselle niin hemmetin tärkeää, että jokainen pullo ja purnukka ja vaatekappale on "omalla paikallaan"? Ja me naiset itse vielä määritellään mikä on näiden oikea paikka, miehellähän voi olla tästä ihan toinen näkemys ja sitten nalkutamme kun miehen näkemys on eri kuin itsellä ja syytämme tämän perusteella miestä seksihalujemme puutteesta. Tämä näin kärjistetysti sanoen. Itselläkin on tietty järjestys mielessä, missä mikin pitäisi olla, mutta en minä siitä hirveää pulttia ota, jos miehen vaatekappaleet lojuu sohvilla ja se kahvikuppi ei sinne pesukoneeseen mene. Kyllä minä ne vaatteet voin ripustaa ja kupit laittaa koneeseen hänen puolestaan ilman että teen siitä kauheaa numeroa. Mies joskus tyhjentää tiskikoneen ja hänen jäljiltään ne pullot ja purnukat ovat aina omasta näkökulmastani ihan väärässä paikassa mutta ei se minusta anna aihetta "nälvimiseen", saati että seksihalut siitä jotenkin kärsisi. Mieheni pesee pyykkiä, siivoaa ym. osallistuu kotitöihin omalla tavallaan, joten ei viitsi kaikista pikkuasioista nipottaa.
Mites menis jos se nainen ois samanlainen kun se mies? Hukuttais paskaan, ja taas olis pari masentunutta ihmistä. Ja jos mies siivoais niitä kaappeja, niin silloinhan se järjestys oli miehen maun mukaan, mutta kun ei haluta tehdä sitäkään, eli ei voi laittaa naisen järkkäämille paikoille, mutta ei voi myöskään itse järkätä niitä paikkoja.
Mikä oikeus miehillä on AINA JA UUDESTAAN tekeytyä huonommiksi mitä nainen, ja jotkut naiset vielä nielevät sen laiskuuden ja väliinpitämättömyyden, ja kannustavat siihen!?
Eli jos sinä olet miehesi piika, niin se ei tarkoita, että kaikkien tulisi olla!!!
Oma paikka vaatteille tarkoittaa vaatekaappia, astioille astiakaappia, pyykeille pyykkikoria, kengille eteisen kenkähyllyä jne. Jos miehelle nuo ovat "vääriä paikkoja", niin johan on ihmemies! Mielestäni taas on täysin luonnollista odottaa ja velvoittaa mieskin talon tavoille; näinhän hän antaa esimerkkiä myös mahdolliselle jälkikasvulle.
Kyllähän yhteisten sääntöjen ymmärtäminen ja noudattaminen vaatii jonkintasoista sivistystä ja vaivaa muttei kuitenkaan niin paljoa, etteiko kuka tahansa niitä oppisi ja niihin sopeutuisi jos vain halua on.
Se taas, ettei ole halua, onkin se ydinkysymys. Olen mielestäni hyvinkin ymmärtäväinen ja rakastava vaimo; mieheni myös samanlainen. Mutta tämä tavaroiden jäerjestys ja hoksaavaisuus niiden tiimoilta on meillä aina yksi kangertaja, joskin vuodet ovat hioneet särmiä...
että olen mieheni "piika", jos voin nostella pöydälle unohtuneet astiat hänen puolestaan koneeseen tai korjata sen sohvalle unohtuneen fleece-takin vaatekomeroon nalkuttamatta siitä joka kerran? Onko teillä sitten niin, että sinä hoidat kaikki kotityöt ja nalkutat mennessäsi ja mies ei mielestäsi osallistu mitenkään eikä osaa tehdä mitään oikein? Meillä koen olevani tasavertainen mieheni kanssa, hän siivoaa ja pesee pyykkiä. Minä olen parempi hoitamaan kaupassa käynnit, keittiöhommat, ruoanlaiton, tavaroiden paikoilleen laittamisen yms., hän leikkaa ruohon/tekee talvella lumityöt, silittää paitansa, tekee pieniä nikkarointihommia, hoitaa auton jne. jne. Ei aina kaikkea hoksaa pyytämättä (kuten en minäkään) mutta tekee kun nätisti pyydän, enkä tee siitä pyytämisestä numeroa. Ja miksi tällaisia yleistyksiä että miehet sitä ja naiset tätä, sinähän ylennät naiset miesten yläpuolelle vain siisteyden vuoksi :-) Miksi mies on jotenkin "huonompi" ja "laiska ja välinpitämätön", jos hän ei tee asioita niinkuin nainen haluaa? Jos haluaa kaiken aina olevan tiptop järjestyksessä ja omasta mielestä omalla paikallaan, kannattaa asua yksin, tämä koskee sekä miehiä että naisia (on niitä siisteysintoilijoita miehissäkin). Toisen kanssa talouden jakaessa pitää kyetä kompromisseihin, jos koet että miehesi "ei tee mitään oikein ja on laiska ja välinpitämätön ja sinä teet kaiken" niin kannattaa miettiä missä vika. Jos miehesi tekee teillä kuitenkin muita kotitöitä kuin siivoaa keittiön kaappeja, niin kannattaisko kattoo peiliin? Se on tietysti eri asia, jos hän makaa vaan sohvaperunana kaiket illat tvtä katsellen olutpullo kädessä, se on sitten mielestäni välinpitämättömyyttä ja laiskuutta.
Niin kuin myös laiskuutta. En juuri ymmärrä sitä, että miten se on niin älyttömän hienoa ja upeaa, jos mies tekee edes pienen murto-osan kotitöistä naiseen nähden, heidän pitäisi juurikin olla niitä tasavertaisia kumppaneita. Eikä niin, että nainen joutuu toimimaan miehelle äitinä, nalkuttaa tavaroiden jättämisestä hujan hajan ja siivoamaan miehen jälkiä, eikä naisen sitä pidä siihen tyyliin tehdä, että kun se nyt tyhjäs tiskikoneen, niin voin mää sen jäljet siivota....
Ja kyllä, meillä tekee mies hienosti kotitöitä ym. Mutta tavaroiden jättämistä hujan hajan en voi sietää, koska lapsetkin on siinä iässä, että koitan heille opettaa sitä helppoutta, kun oppii ne tavarat laittamaan oikeille paikoilleen, on niitä kotitöitäkin hieman vähemmän. Mutta siinä kun opetat lapsia, niin mies tulee ja näyttää lapsille hieman esimerkkiä, ja opettamiseni on ollut yhtä tyhjän kanssa, ja on se hieno aina kuunnella, että miksi isä saa jättää, miks mun tarvii, kun ei senkään!!!
pointtisi ja sen et lasten kasvatuksessa pitää olla yhteinen linja. Mutta miksi ne miehen tekemät kotityöt on sinun mielestä vain murto-osa ja se mitä sinä teet järjestyksen ja jälkien siivoamisen suhteen on merkittävämpää? Miksi pitää nalkuttaa tavaroiden jättämisestä ja ottaa se "äidin rooli" (sieltä äidin esimerkistäkö se nalkutus tulee)? Itse kotitöitä tehdessäni en koskaan ajattele et miks mä joudun siivoamaan miehen jälkiä, siinähän ne astiat menee koneeseen ja tavarat omille paikoilleen samalla kun laitan omatkin jättämäni astiat ja tavarat. Eikä meillä silti ole siivotonta vaikka tavarat ei aina ihan paikoillaan olekaan. Mies saattaa sitten ihan pyytämättä hoksata jonkun toisen jutun ja tehdä sen puolestani ihan pyytämättäkin. Mutta sen olen huomannut että jatkuva nalkuttaminen ei johda mihinkään ja luulenpa että moni vaimo yllättyisi mitä heidän näennäisen onnellinen ja näennäisesti seksielämään tyytyväinen miehensä oikeasti ajattelee. Voi olla että melko samoja ajatuksia kuin tämän ketjun aloittaja, joka on täällä lytätty täysin surkimukseksi yrittäessään kertoa miltä vaimon ilkeys tuntuu. Esitä siinä sitten hellää aviomiestä sängyssä kun olet ensin koko päivän kuullut ilkeyksiä itsestäsi :-) Toista pitää kohdella niin kuin haluaisi itseään kohdeltavan, pätee sekä miehiin että naisiin.
Sillonhan se olis mun mielestä normaalia, ja siks se tuntuu olevan sustakin, joten annetaan olla!!!
ollaan erilaisia, toisten mielestä järjestys on tärkeää ja toisille se ei ole niin tärkeää :-) Kumpikin on ihan yhtä hyvä, pääasia että kotona on kaikilla hyvä olla.
Se nalkutus kertoo juurikin siitä, että ei ole hyvä olla...
on hyvä olla nalkuttavassa ilmapiirissä, nalkuttajia on myös miehissä mutta kai se enempi meidän naisten helmasynti on. Tuttavapiirissä on monta perhettä, jossa nainen yrittää väkisin nalkuttamalla ja suorastaan jalkaa polkemalla viedä oman ajatuksensa läpi siitä, miten kotia tulee hoitaa ja miten siisti sen pitää olla ja missä mikäkin pitää säilyttää. Naiselle tämä on siis tärkeää. Miehellä taas on oma näkemys, jonka hän ehkä joskus on yrittänyt tuoda julki jotenkin tai sitten ajatellut, että pääsee helpommalla kun on hiljaa. Hän on tottunut tähän jokapäiväiseen nalkutukseen eikä edes kuuntele saati että toteuttaisi vaimonsa toiveet, vaan tekee asiat oman päänsä mukaan. Tämä raivostuttaa naista ja hän marttyyrina marmattaa että "kun minä joudun tässä huushollissa tekemään kaiken". Eli tekee itse luomillaan omilla säännöillä kaiken ja yrittää saada miehenkin tekemään samoin kuin itse, koska kokee sen oman tapansa ainoaksi oikeaksi. Mutta kysyykö nainen näissä perheissä koskaan, että mitä mies ajattelee ja jos kysyy ja mies uskaltaa olla eri mieltä naisen kanssa toimintatavoista niin seuraako siitä rakentava keskustelu ja kompromissien teko molemmin puolin vai nalkutus? En halua mollata naisia, olenhan itsekin nainen ja välillä on itselläkin niitä huonoja päiviä :-) mutta sivusta on joskus todella noloa seurata kun monessa perheessä kaiken pitäisi mennä naisen näkemyksen ja tahdon mukaan. Ja sitten ihmetellään kun liitto kylmenee ja yhteistä on enää päivittäisten rutiinien hoito, joka sekään ei kummankaan mielestä ei suju tyydyttävällä tavalla. Nainen tuo sen julki nalkuttamalla ja mies vaikenemalla. Tämä vaan on mun mielipide eikä tästä tarvitse olla samaa mieltä.
kun mieheni jäi pois töistä ja oli yksin kotona niin kaikki vaatteet ym. oli ympäri taloa. Huomauttelin hänelle töistä tullessani että koti on kuin kaatopaikka, ei mitään reakointia. Mutta.. mutta.. kerran tuli meille yllättäen vieraita ja kaikki metsästys- ym. vaatteet oli hujan hajan mikä leivinuunin päällä, mikä sohvalla. Vieraat katselivat ympärilleen ja niin alkoihan miehelläni järjestysvimma. Nolon näköisenä järjesteli vaatteitaan. Joskus kun hän siivosikin kun viikonloppuna olimme jonnekin lähdössä, mutta sitäkään ihmettä ei ole tapahtunut enää vuosiin.
Siivoan aina kun ehdin ja jos en kerkiä niin.. olkoon.
Mielestäni liiton kylmemiseen on paljon muitakin syitä, kehoita keskustelemaan asioista. Jos ei auta vaihda majaa, kyllä hän perääsi itkee jos sinusta tykkää.
tuossa kirjoituksessasi pisti silmään ja ajattelin niitä kommentoida. Tämä ei ehkä siis varsinaisesti vastaa kysymykseesi.
"Minä teen aivan kaiken mitä vaimo pyytää"
Oletko miettinyt, että ehkä vaimoasi vaivaa nimenomaan se, että hän joutuu aina pyytämään. Itseäni ainakin omassa miehessä vi**** eniten se että kaikesta tarvitsis aina olla erikseen sanomassa jotta jotain tapahtuisi ja vielä kaikenlisäksi samasta asiasta saisi olla "naputtamassa" jokaikinen päivä.
"Sitten kun vaimoni AIVAN AIHEESTA syyttelee minua, niin se tapa millä hän sen tekee on jotenkin niin syvästi loukkaavaa"
Tämä voi olla vaimosi tapa purkaa turhautumistaan. Itsellä varmaan sama vika..en jaksa kaunistella sanomisiani enään siinä vaiheessa kun jo savu nousee korvista. Ja aina en jaksa olla edes sanomassa vaan olen sitten muuten vaan koko ajan pahantuulinen... Jos ja kun ilmeisesti tiedostat mikä vaimoasi ärsyttää ja mikä saa hänet antamaan sulle sitä negatiivista palautetta niin mites jos yrittäisit korjata sitä asiaa?
"Minä teen aivan kaiken mitä vaimo pyytää, mutta olen todella hajamielinen ja unohtelen asioita. "
Teetkö kotona mitään ilman, että vaimon täytyy pyytää?
Lisäksi miten voit tehdä kaiken, mitä vaimo pyytää ja samalla olla hajamielinen ja unohdella asioita?
On tutkittu, että ne parisuhteet, joissa kotityöt on jaettu tasan ovat onnellisimpia. Kotityöt eivät ole vain naisen vastuulla. Hänen ei pitäisi joutua patistelemaan miestään osallistumaan. Miehen pitäisi oma-aloitteisesti tehdä osansa.
Seksiin vaikuttaa suuresti se, miten kumppaniaan kohtelee sen SÄNGYN ulkopuolella. Jos unohtelet aina vain mukeja pöydille ja vaatteita lattialle, et voi olettaa että naisesi on illalla innolla mukana vällyjen välissä. Nainenkin haluaa tulla kunnioitetuksi ja huomioiduksi MUUALLAKIN KUIN SÄNGYSSÄ.
"Sanon hänelle esimerkiki, että eihän se ole minun vika, ettei meillä ole seksielämää, vaan syy on siinä, että minulla tuollainen pihtari vaimonani. Sitten otan välillä samanlaisen marttyyrilinjan ja sanon, että jos minulla olisi samanlainen vaimo kuin 95% miehestä, niin olisin maailman onnellisin mies."
Aijai. Jos mies haukkuisi minua pihtariksi ja vertailisi muiden miesten vaimoihin, ei takuulla huvittaisi harrastaa hänen kanssaan seksiä.
nipottamismeininkiä vaimollas sekä muillakin tässä keskustelussa. Vois ottaa vähän rennommin tän elämän. En kyllä ymmärrä miten jaksat pysyä tollaisessa suhteessa ja miten ylipäätään pariskunnat jaksavat pysyä suhteissa, joissa vain nipotetaan ja valitetaan, eikä löydy seksihaluja. No, jokainen eläköön tavallaan, itse valitsen mieluummin mukavamman elämän, enkä jäisi suhteeseen joka muuttuisi arkistuttuaan tuollaiseksi.
Kovasti ne etenkin vaimojen vastaukset pysyvät nyt tupperwarelinjalla, vaikka mies kysyi ihan muusta asiasta.
Ensinnäkin sinun, neuvoton mies, pitäisi kunnolla keskustella asiasta vaimosi kanssa. Ei huutamalla, eikä silloin, kun tilanne on just päällä ja katkeruus huipussaan. Lähtekää ulos, syökää ja sitten keskustelkaa ongelmistanne. Saattaa olla, että vaimolla on muitakin turhautumia.
Pulloista ärsyyntyminen on ookoo, asian ilmaiseminen loukkaavasti ei ole ookoo. Sellainen ei kuulu hyvään avioliittoon! Avioliitossa pätee rakkauspankkiajattelu.
Puolisoiden hyvinvointi on riippuvainen rakkauspankissa tallessa olevista kultahipuista eli rakkausyksiköistä. Nalkutus kuluttaa niitä, syyllistäminen kuluttaa niitä, tahallinen loukkaaminen kuluttaa niitä, seksittömyys kuluttaa niitä... Toisin sanoen te molemmat kulutatte rakkauspankkianne sen sijaan, että sijoittaisitte tilillenne ja tekisitte siitä tuottoisan!
On helpompi lähteä parantamaan omia virheitään, jos toinen on rinnalla ja tietää, että kumpikin yrittää nyt hioa särmiään.
Vuosia jatkuneena tuo tilanne vain tulehtuu. On hyvä asenne haluta parantaa asioita, mutta sen lisäksi olisi hyvä hakea apua. On olemassa esim perheasiain neuvottelukeskuksia, joista saa apua ilmaiseksi muutaman kk jonotuksella.
Tuntuu ihan käsittämättömältä millaisista asioista ihmiset riitelee ja katkeroituu. Siis me eletään täällä tasan yhden kerran. Mitä helvetin merkitystä parisuhteessa on sillä, kuka tekee mitäkin kotitöitä ja milloin? JOS molemmat osapuolet rakastavat ja kunnioittavat toisiaan. Teidän ongelma tuntuu olevan tässä asiassa.
Ei kai ketään normaalia ihmistä nyt oikeasti järkytä muutama tyhjä olutpullo, vaan se todellinen ongelma on jossain muualla. Asioissa, missä te molemmat tiedätte sen olevan ja ehkette vaan uskalla edes itsellenne ääneenlausua. Rakastatteko te edes toisianne?
Hakekaa ulkopuolista apua, ei elämä tuolla tavalla ole mistään kotoisin. Ja sitäpaitsi, kyllä ihmisen terveelliseen seksuaalisuuteen (myös naisen) kuuluu halu ja toteutus. Siivoamisesta / siisteydesta huolimatta. Minä haluan seksiä ja miestäni, huolimatta siitä onko kotona siistiä. Sehän on myöys fyysistä nautintoa minulle. Ei minun seksuaaliset halut ole mitenkään vaihtokaupassa esim siihen imuroiko mieheni.
Hakekaa rohkeasti apua. Ajatelkaa, jos elämässänne vielä nauraisitte, viihtyisitte yhdessä, nauttisitte toisistanne. Niin seksuaalisesti kuin muutenkin.
Meillä vähän samanlaista...olen nalkutuksen mestari ihan kaikessa, muussakin kuin tupperwaressa. Seksin jälkeen / lomien jälkeen ehkä vähäksi aikaa helpottaa. Minä sanoisin että syyt on jossain syvällä parisuhteessa. En osaa sanoa enempää enkä antaa vinkkiä. Voimia meille.
Koita keskustella asiasta, mutta älä usko vaimosi marttyrisointia jos hän sille linjalle lähtee. Totuus on se että olen ihan kypsynyt kun seksielämänne ei ole normaali ja sinulle riittävä.
Jos ei palstan naiset huomaa ironiaa alkuperäisen kirjoituksessa, olette aika tavalla pihalla.
Yhtäkään arvonsa ja miehuutensa tuntevaa miestä ei natkuteta viemään purkkeja ja purnukoita paikoilleen. Silleen haastetaan kakkoset peliin. Ja jos mies (ap) toteaa kirjoituksessaan "syyllistän vaimoani", on hän todella pitkälle vajonnut feministiseen tajunnan hegemoniaan.
Sellaisessa tapauksessa sanoisin ap. kirjoittajalle, että hame päälle äläkä kutsu itseäsi mieheksi.
Omalla kohdallani, vaimona, syy natkuttamiseen pienistäkin asioista johtuu silkasta tympääntymisestä ja pitkästymisestä parisuhteen samankaltaisin päiviin. Eli eniten minua kaljatölkin unohtamisessa olkkarin pöydälle puistattaa se, että sitä samaa on katsottu liian monta vuotta ja toivoo mielessään voisiko meillä olla elämässä muutakin kuin laahustaminen työhön, kauppaan (josta saa kaljatölkkejä) ja lösähtämiseen sohvalle. Kärjitetysti sanoen, koska koen myös olevani suhteemme aloitteellinen puoli sekä keksivän sitä muutakin tekemistä, mihin miehen mielikuvitus ei millään riitä. En sitten tiedä oletko sinä värikäs ja kiinnostava puoliso, joka on pelkkää toimivaa primus moottoria avioliitossanne, mutta meillä unohdetut pikkutavarat symbolisoivat myös avioliittomme henkistä pienuutta. Mies pakenee hajamielisyyteen, joka varmasti auttaa häntä arjen paineissa ja minä taas kiljun naama punaisena sitä, ettei toinen näe mitä me olemme. Tyhjä kaljatölkki vain toimii syyllisenä :)
Ero teidän elämäänne on se, että mieheni on luonteeltaan tajuttoman rauhallinen ja sopeutuu kiltisti siihen, ettei kaljatölkkiä saa jättää tyhjillään pöydälle ja kipittää siis ripeästi sen korjaamaan pois eli yhtä lailla meilläkin kierretään ongelmaa, ettei se vaan pääsisi pinnalle.
Minusta tärkeintä onkin hankkia omaa elämää. Pitkän ´parisuhteen hyvä ominaisuus on tietynlainen vakaus ja yhteinen koti, mutta omalla kohdallani kiinnostus tyhjiä kaljatölkkejä kohtaan on laantunut hakeutuessani opiskelemaan, tapaamaan ystäviäni ja entistä päättäväisemmin järjestämään meille mukavaa yhteistä tekemistä. Onhan se vähän sellaista ukon retuuttamista, mutta tyhjä kaljatölkki ei ärsytä lomareissulla läheskään samalla tavalla kuin kotosalla. Joskus ei ole tyhjiä kaljatölkkejä ollenkaan, jos tekeminen ja lomakohde herättääkin suurta kiinnostusta.