Aina te valitatte kuinka naiset katkeroittavat teidät itsekkäällä ja epäkohteliaalla käytökseellään. No, osaa moni teistäkin olla naiselle ihan yhtä törkeä ellei törkeämpikin!
Itse olen katkeroitunut miessukupuolen takia. Todettakoon nyt jo tähän alkuun, etten ole lihava koska muuten arvatenkin joku yrittää heittää sitä vastaukseksi tähän ketjuun. Päinvastoin lenkkeilen päivittäin ja olen luopunut makeasta ja roskaruuasta.
Alunperin synnyin iloiseksi, hymyileväksi, vilkkaaksi ja puheliaaksi tytöksi. Ala-asteella pojat eivät huomioineet minua, eivät halunneet jutella kanssani ja inhoten välttelivät minua viimeiseen asti. Pahin muisto kuitenkin oli se, kuinka yksi noista jotka luokassa esittivät etteivät voisi minuun koskeakaan yritti vapaa-ajalla kerran raiskata minut - olimme molemmat vasta 10, ja se oli ensimmäinen kokemukseni vastakkaisen sukupuolen 'kiinnostuksesta' ja kun se oli tuollainen, ei tutustumiseni poikiin/miehiin todellakaan alkanut mukavasti.
Minut pelasti se että tyypin kaveri oli mukana, ja olivat yksissä tuumin saaneet tuon sairaan idean päähänsä, mutta tuo tyypin kaveri sitten nähdessään vastusteluni ja itkuni sanoi ko. tyypille että 'hei ei väkisin'. Kamala tunne kuitenkin vaivasi tuon johdosta vielä viikkoja.
No, sitten tuli se kamala yläaste. Pojat haukkuivat päivästä toiseen, ihan kaikenlaiset pojat niistä koviksista keskitien kulkijiin ja ujompiinkin tyyppeihin. Luottamus vastakkaiseen sukupuoleen alkoi karistua yhä vain enemmän, eikä niitä tärkeitä kaveripoikia kertynyt ainuttakaan (minkä vuoksi en oppinut tuntemaan miesten ajatusmaailmaa nuorena vaan vasta hyvin myöhään). Osa pojista ei tyytynyt haukkumiseen vaan peräti potki ja heitti minua kivillä. Vähitellen iloisuuteni vaihtui surullisuuteen, hymy murjotukseen ja avoimuuteni ja vilkkauteni hiljaisuuteen ja arkuuteen. Koko luonne oli ikään kuin tuhottu ja sitä oli vaikea saada takaisin, kun myös itsetunto oli hakattu maahan.
Lukiossa luulisi menon rauhoittuvan, varsinkin kun kävin sen toisessa kaupungissa (joskin edelleen Oulun läänissä). No haukkuminen ei ollut yhtä suoraa, mutta edelleen pojat karsastivat ja jos oli jotain paritehtäviä, sanottiin suoraan minun kuulteni ettei noin ruman kanssa voi mennä istumaan samaan pöytäryhmään. Ja todellakin oli kyse lukiopojista eikä mistään amiksista... Lisäksi haukuttiin ulkonäköä karmeimmilla mahdollisilla sanoilla, ja ilmeestäni tehtiin pilkkaa vaikka oli kyse vain yläasteen aiheuttamasta masennuksesta (hyvin epäluuloinen ilme/ välttelevyys uusien ihmsiten kanssa, mutta todellakaan en voinut sille mitään sillä se ei ollut se alkuperäinen luonteeni vaan jotain mikä oli tullut minulle yläastetraumana).
Itsetunto ei tietenkään lukiossa voinut tuota menoa parantua ja opin erityisen epäluuloiseksi juuri poikia kohtaan heidän käytöksensä johdosta. Lukion ujoimmat ja 'nörteimmätkin' pojat haukkuivat minua helvetin rumaksi ja katsoivat minua inhoten. No, siitä seurasi sitten se että aloin uskoa ettei kukaan voisi huolia minua ja hyväksyin jo eläväni ikuisesti sinkkuna.
Tuota ajatusmallia seurasi kuitenkin kohtalokkaasti se, että lukion ensimmäisen ja toisen luokan välisenä kesällä en lomaleirillä huomannut minusta kiinnostunutta poikaa, koska hän oli aivan liian hyvännäköinen, mukava ja kaikinpuolin minulle sopivan oloinen että olisin voinut uskoa ne selvät merkit kiinnostukseksi, koska enhän enää voinut uskoa ylipäänsä kenkään voivan pitää minusta.
No, asia selvisi rautalangasta väännettynä mutta liian myöhään, olihan poika itse ollut liian ujo sanoakseen suoraan vaan oli yrittänyt viestittää asiaa minulle katsein, hymyin ja pyrkien juttelemaan minulle muuten vain. Ja totuuden valjettua katkeruus oli tietysti ihan hirveää.
Lukion ulkopuolella tapasin ehkä kerran vuodessa jonkun kiinnostuneen pojan, joka vieläpä hämmästyttävän usein miellytti minua paitsi luonteellisesti myös ulkoisesti (en vaatinut ulkonäköä, mutta niin vain sattui jostain syystä olemaan). Minulla oli kuitenkin edelleen liikaa epäonnea, ja siitä seurasi etten ole vieläkään seurustellut kertaakaan.
Itsetuntoni valui vähitellen niin alas, että sorruin 20-vuotiaana johonkin sellaiseen jota vielä 16-vuotiaana en olisi ikinä tehnyt: hoidin puolitutun, josta olin aavistuksen verran kiinnostunut (hän ei ollut lainkaan suosittu, paljon minua lyhempi eikä ulkonäöltään lainkaan hyvännäköinen, mutten todellakaan vaatinut mitään, halusin vain joltain välittämystä), kanssa 'häiritsevän neitsyyteni' pois. Ei olisi pitänyt. Lisäksi tyyppi paljastui täydeksi siaksi, vaikka kuului niihin ujompiin miehiin.
Minut on myöhemmin yritetty raiskata vielä 2 kertaa lapsuuden lisäksi, onneksi olen saanut tapeltua vastaan. Nykyisin baarissa saattaa joskus tulla n. 1 mies juttelemaan mutta poikkeuksetta haluavat vain seksiä.
Eli ei se miessukupuolikaan mikään naisia kunnioittava pyhimys ole. Ei ole pakko ottaa sitä kuka ei miellytä, mutta eikö voitaisi kunnioittaa edes ihmisenä? Ihmisarvo kuuluu ihan kaikille...
Itse olen katkeroitunut miessukupuolen takia. Todettakoon nyt jo tähän alkuun, etten ole lihava koska muuten arvatenkin joku yrittää heittää sitä vastaukseksi tähän ketjuun. Päinvastoin lenkkeilen päivittäin ja olen luopunut makeasta ja roskaruuasta.
Alunperin synnyin iloiseksi, hymyileväksi, vilkkaaksi ja puheliaaksi tytöksi. Ala-asteella pojat eivät huomioineet minua, eivät halunneet jutella kanssani ja inhoten välttelivät minua viimeiseen asti. Pahin muisto kuitenkin oli se, kuinka yksi noista jotka luokassa esittivät etteivät voisi minuun koskeakaan yritti vapaa-ajalla kerran raiskata minut - olimme molemmat vasta 10, ja se oli ensimmäinen kokemukseni vastakkaisen sukupuolen 'kiinnostuksesta' ja kun se oli tuollainen, ei tutustumiseni poikiin/miehiin todellakaan alkanut mukavasti.
Minut pelasti se että tyypin kaveri oli mukana, ja olivat yksissä tuumin saaneet tuon sairaan idean päähänsä, mutta tuo tyypin kaveri sitten nähdessään vastusteluni ja itkuni sanoi ko. tyypille että 'hei ei väkisin'. Kamala tunne kuitenkin vaivasi tuon johdosta vielä viikkoja.
No, sitten tuli se kamala yläaste. Pojat haukkuivat päivästä toiseen, ihan kaikenlaiset pojat niistä koviksista keskitien kulkijiin ja ujompiinkin tyyppeihin. Luottamus vastakkaiseen sukupuoleen alkoi karistua yhä vain enemmän, eikä niitä tärkeitä kaveripoikia kertynyt ainuttakaan (minkä vuoksi en oppinut tuntemaan miesten ajatusmaailmaa nuorena vaan vasta hyvin myöhään). Osa pojista ei tyytynyt haukkumiseen vaan peräti potki ja heitti minua kivillä. Vähitellen iloisuuteni vaihtui surullisuuteen, hymy murjotukseen ja avoimuuteni ja vilkkauteni hiljaisuuteen ja arkuuteen. Koko luonne oli ikään kuin tuhottu ja sitä oli vaikea saada takaisin, kun myös itsetunto oli hakattu maahan.
Lukiossa luulisi menon rauhoittuvan, varsinkin kun kävin sen toisessa kaupungissa (joskin edelleen Oulun läänissä). No haukkuminen ei ollut yhtä suoraa, mutta edelleen pojat karsastivat ja jos oli jotain paritehtäviä, sanottiin suoraan minun kuulteni ettei noin ruman kanssa voi mennä istumaan samaan pöytäryhmään. Ja todellakin oli kyse lukiopojista eikä mistään amiksista... Lisäksi haukuttiin ulkonäköä karmeimmilla mahdollisilla sanoilla, ja ilmeestäni tehtiin pilkkaa vaikka oli kyse vain yläasteen aiheuttamasta masennuksesta (hyvin epäluuloinen ilme/ välttelevyys uusien ihmsiten kanssa, mutta todellakaan en voinut sille mitään sillä se ei ollut se alkuperäinen luonteeni vaan jotain mikä oli tullut minulle yläastetraumana).
Itsetunto ei tietenkään lukiossa voinut tuota menoa parantua ja opin erityisen epäluuloiseksi juuri poikia kohtaan heidän käytöksensä johdosta. Lukion ujoimmat ja 'nörteimmätkin' pojat haukkuivat minua helvetin rumaksi ja katsoivat minua inhoten. No, siitä seurasi sitten se että aloin uskoa ettei kukaan voisi huolia minua ja hyväksyin jo eläväni ikuisesti sinkkuna.
Tuota ajatusmallia seurasi kuitenkin kohtalokkaasti se, että lukion ensimmäisen ja toisen luokan välisenä kesällä en lomaleirillä huomannut minusta kiinnostunutta poikaa, koska hän oli aivan liian hyvännäköinen, mukava ja kaikinpuolin minulle sopivan oloinen että olisin voinut uskoa ne selvät merkit kiinnostukseksi, koska enhän enää voinut uskoa ylipäänsä kenkään voivan pitää minusta.
No, asia selvisi rautalangasta väännettynä mutta liian myöhään, olihan poika itse ollut liian ujo sanoakseen suoraan vaan oli yrittänyt viestittää asiaa minulle katsein, hymyin ja pyrkien juttelemaan minulle muuten vain. Ja totuuden valjettua katkeruus oli tietysti ihan hirveää.
Lukion ulkopuolella tapasin ehkä kerran vuodessa jonkun kiinnostuneen pojan, joka vieläpä hämmästyttävän usein miellytti minua paitsi luonteellisesti myös ulkoisesti (en vaatinut ulkonäköä, mutta niin vain sattui jostain syystä olemaan). Minulla oli kuitenkin edelleen liikaa epäonnea, ja siitä seurasi etten ole vieläkään seurustellut kertaakaan.
Itsetuntoni valui vähitellen niin alas, että sorruin 20-vuotiaana johonkin sellaiseen jota vielä 16-vuotiaana en olisi ikinä tehnyt: hoidin puolitutun, josta olin aavistuksen verran kiinnostunut (hän ei ollut lainkaan suosittu, paljon minua lyhempi eikä ulkonäöltään lainkaan hyvännäköinen, mutten todellakaan vaatinut mitään, halusin vain joltain välittämystä), kanssa 'häiritsevän neitsyyteni' pois. Ei olisi pitänyt. Lisäksi tyyppi paljastui täydeksi siaksi, vaikka kuului niihin ujompiin miehiin.
Minut on myöhemmin yritetty raiskata vielä 2 kertaa lapsuuden lisäksi, onneksi olen saanut tapeltua vastaan. Nykyisin baarissa saattaa joskus tulla n. 1 mies juttelemaan mutta poikkeuksetta haluavat vain seksiä.
Eli ei se miessukupuolikaan mikään naisia kunnioittava pyhimys ole. Ei ole pakko ottaa sitä kuka ei miellytä, mutta eikö voitaisi kunnioittaa edes ihmisenä? Ihmisarvo kuuluu ihan kaikille...
Vastaukset 40
Vanhimmat
Itselläni seisoi ekan kerran varmaan 12-13-14v, en tarkkaan muista. Ja siemensyöksyyn asti pumpattua sain vedettyä käteen varmaan vasta 14-15 v.
Miten ihmeessä se kymmenenvuotias olisi sut raiskannut?
Etkö sitten keksinyt muuta sanottavaa? Kuulepas, pojatkin kehittyvät eri tahtiin. Mistäs sinä sen seisomiset tiedät?
Tässä näkee taas sen MIESTEN empatian tälläkin palstalla.
Kyllä dikin seisominen on sen verran tärkeä ettei sitä voi kommentoimatta ohittaa.
tai pojan/miehen, kun ei ole edes koko k..lia.... mietipä sitä!
http://www.kvp.se/nyheter/1.878750/pojke-valdtagen-av-fyra-flickor
että raiskata voi muutenkin kuin peniksellä? Käsillä, esineellä jne.
Puhumattakaan tuohon tilanteeseen kuuluvasta muusta ahdistelusta joka aiheuttaa traumoja. Täällä on kyllä yksinkertaista väkeä, ei voi kuin hämmästellä! :O
Oon mäkin joskus teininä vähän kättä työntäny yllärinä jonkun tytön housuihin, ei se mikään raiskaus ole. Raiskauksessa laitetaan pissavehkeet yhteen.
puristaisi lujaa sinua kalusta niin että sattuisi ja tulisi ruhjeita? Ei haittaisi vai?
'Raiskauksessa laitetaan pissavehkeet yhteen.*
Siis joku homojuttu?
Jos et tiedä sitä(kään) niin naisella ei tule kusta emättimestä. Virtsarakon reikään ei käsittääkseni kukaan ole pannut.
Sormilla - nyrkillä - voi raiskata aika pahasti.
nainen, edes jollain lailla siedettävän näköinen ja yli 15 vuotta, alle 50, niin enköhän voisi pienet panot antaa vastalahjaksi puristelusta.
klitoriksen vierestähän ne kuset tulee eli pissavehkeet kun pissavehkeet. Sulla taitaa tulla pissat navasta kun et sitä osaa ollenkaan emättimeen yhdistää?
olet niin tyhmä ja omahyväinen mies, että et tajua, että raiskauksen raja tosiaankin on siinä, että se "puristelija" ei koskaan ole se unelmamies/nainen ... vaan sinullekin tietysti joku viiksekäs, 150 kiloinen, rivosuihen, hieltähaiseva mamma - tai toinen mies.
Eihän se muuten vastenmielistä olisikaan! Kyllä minuakin Brad Pitt saisi kouria.
liekö biologiassa vikaa?
Rautalangasta: Koska en joutunut raiskatuksi vaan yrityksen kohteeksi, en tiedä olisiko homma 'teknisesti toiminut' (ja en toisaalta haluaisi sitä sen kummemmin ajatellakaan!). Mutta pojalla oli tämä mielessään, oli riisunut itsensä ja pakottanut minut riisumaan lyömällä kaveriaan muka lujaa hangolla (kaveri tietysti vain esitti että häntä sattui ja oli kaatuvinaan maahan, mutta sen ikäisenä hätäännyin ja huusin sen takia ensin suostuvani). Itku ja pojan kaverin hitusen suurempi moraali pelasti minut siinä vaiheessa kun poika oli lähestymässä minua ja olimme molemmat alasti, joten en todellakaan osaa vastata tekniseen puoleen. Mutta eiköhän tuon perusteella ole selvää että raiskaus sillä todella oli ainakin mielessään, ja siihen aikaan se kyllä järkytti vaikka onneksi lähemmältä kontaktilta säästyinkin.
teinityttöä, niin sitä ei voi verrata 150 kiloiseen rivosuiseen, hieltähaisevaan mammaan. Samoin, jos vaikka kaksvitonen atm puristelisi kakskymppistä keskitason naista, niin sitä ei voi verrata 150 kiloiseen rivosuiseen, hieltähaisevaan mammaan.
Tämä juuri kuvastaa naisten typerää itserakkautta ja prinsessasyndroomaa. Jos mies ei ole juuri se brad pitt, niin naiselle on heti ihan sama vaikka se olis kuka, koska naisen mielestä kaikki paitsi Bradi on yhtä ällöttäviä kuin kalapuikkoviiksinen kuuskymppinen dena Hakaniemenrannasta.
saat käydä kusella niin voidaan tarkastella tätä biologista ongelmaa.
.....................
SEKSUAALISESTA HÄIRINNÄSTÄ joka ei ole ikään sidonnainen. Kouluissa on jo kanneltu siitä että pojat häiritsevät tyttöjä ja aiheuttavat traumoja! Mieti vähän, aivot on käyttöä varten annettu!
Jos toinen osapuoli on noin kertakaikkisen tietämätön ja vielä lukutaidoton päälle, niin se on täysin turhaa ajan haaskausta. Kun et naisen anatomiaa peruskoulussa oppinut, niin luovutan toivoni siitä, että sitä oppisit ymmärtämään - eli en viitsi aikaani haaskata.
aika monet tytötkin tykkää.
ällö keski-ikäinen looseri.
se kirjoitetaan joko suomennettuna luuseri tai englanniksi loser. Haluatko että setä näyttää vähän muutakin kivaa?
"Jos mies ei ole juuri se brad pitt, niin naiselle on heti ihan sama vaikka se olis kuka,"
Siis anteeksi nyt vaan, vaikka kyseessä olisi ollut kuka tahansa (ei ollut tyyppi mikään ns "ruma" tai epämiellytävä vaan ihan tavallisen näköinen peruspoika) niin minusta ei todellakaan olisi ollut 10-vuotiaana mukava tulla riisutuksi eikä intiimissä mielessä ahdistelluksi. 10-vuotias on vielä lapsi, eikä suurosa ole valmis eikä halukas seksuaaliseen kontaktiin! Mikäli tätäkään pystyt ymmärtämään kun tunnut kovin kevyesti asian ottavan...
vedä vain käteen siellä - kyllä se sulle riittää.
yrittää mitään järkevää sanoa. Tyhmyydelle ei tosiaan voi itse mitään.
*halaus sulle* - ja hyvää yötä!
niin voidaan tutustua enemmänkin anatomiaan. Voin esitellä sulle sitä käteenvedon anatomiaa siinä samalla, kun se kerran sua kiinnostaa.
Seksuaalinen häirintä on aina epätoivottua!
Taidat provota tahallisesti..harrastushan se on tietysti tuokin jos ei muuta ole.
nimittäin. Jos naista panettaa ihan törkeästi niin kuuskymppisen denan seksuaalinen häirintäkin saa naisen entistä kuumemmaksi. Jos naista ei paneta ja se on muutenkin joku prinsessasyndroomainen femakko, niin Bradinkin flirtti menee jo siinä ja siinä ettei tule tarvetta ilmoitella tasa-arvovaltuutetulle seksuaalisesta häirinnästä.
että lämpiäisi ei-toivotulle häirinnälle, sulla on edelleenkin vähän hukassa tää kuvio..mutta jankkaa siinä vaikka maailman tappiin asti.
suomalaista prinsessasyndroomaista femakkoa ikinä paneta kovin paljoa. Toki jos Bradi liikkuu lähistöllä, niin antaa täytyy ihan jo siitä syystä että olisi seksuaalinen ja itsenäinen nainen. Vaan yleisesti prinsessasyndroomaista femakkoa panettaa sen verran harvoin ettei se oikeastaan edes tiedä millaista se on. Parhaimmat panot olen harrastanut ulkomaisten kanssa. Yksikin unkarilainen nainen, se oli kuuma. Sitä panetti ja paljon. Eikä se ollut femakko, eikä mikään itsenäinen nainen.
Muullakin voi raiskata kuin peniksellä. Esim. joissain raaoissa tapauksissa on raiskattu pulloilla, kepeillä ym. Tällöinkin kyse ON raiskauksesta. Etkö muka ole koskaan kuullut tuollaisesta?
Piti siis vastata tuolle, joka väitti, että raiskauksessa aina pissavehkeet pitää osua yhteen ja jotain muuta yhtä fiksua.
Mahdat näyttää sitten todella rujolta, jos muut ovat jaksaneet haukkua sua sun ulkonäöstä noin älyttömän paljon. Itse mainitset tuon ulkonäön kirjoituksessasi. Tyyliin, että tyyppi on ruma ja heti perään äkkiä ettei se sua "häiritse". No joo, kaikkia ei siunata hyvällä ulkonäöllä. Mitä pahemmalta näyttää, niin sitä enemmän siitä kai saa kuulla.
"Tyyliin, että tyyppi on ruma ja heti perään äkkiä ettei se sua "häiritse". No joo, kaikkia ei siunata hyvällä ulkonäöllä. Mitä pahemmalta näyttää, niin sitä enemmän siitä kai saa kuulla."
Eiköhän siinä ole kuitenkin ero, että nuo toiset olivat siitä huutelemassa ja lällättelemässä. Itselläni ei ole tapana selänkään takana naureskella toisten ulkonäköä ja kuvailin miestä pikemminkin tässäkin hienotunteisemmin että "ei lainkaan hyvännäköinen", koska se oli totuus, ja korostin ettne kuitenkaan välittänyt siitä että asia oli niin. Kovasti pystyin hänestäkin silti pitämään ja aluksi säälinkin kun kuulin että häntäkin naiset olivat kohdelleet huonosti aiemmin, kunnes sitten alkoi käyttäytyä sikamaisesti mua kohtaan jälkikäteen. Sen jälkeen vasta karisi empatiani häntä kohtaan.
tekstiä ja tuntuu pahalta, siksi että se on totta. - jos ei sinun kohdalla, niin jonkun toisen kohdalla sitten.
Porukalla kiusaaminen on aina pahinta mitä voi olla.
Jos poikaporukkaa johtaa poika joka ei uskalla puhua tytöille, niin hän 'puhuu' sitten kiusaamalla jotain tyttöä. Ennen pitkää kaikki siinä porukassa osallistuu kiusaamiseen.
En usko, että kukaan (nuori) kiusaaja tietää mitä tekee uhrilleen.
"En usko, että kukaan (nuori) kiusaaja tietää mitä tekee uhrilleen."
Tuskin tosiaan tajuaa aiheuttamaansa vahinkoa kokonaisuudessaan, vaikka hyvin sairaitakin tapauksia löytyy (siis sellaisia jotka pakottavat toisen tekemään vaikka mitä, itselläni pahinta olivat nuo potkaistuksi/ kivillä heitetyksi tuleminen ja kun pakotettiin uhkailemalla pureskelemaan kemian tunnin koeputken korkkia, mutta olen kyllä kuullut paljon pahemmistakin mitä ei vain voi käsittää). Jos tajuaisi en usko että niin moni pystyisi siihen. Kiusaaja tajunnee laajimmillaan satuttavansa toisen tunteita ja eristävänsä tämän yläasteen ajaksi muista ihmisistä (mikä sekin tietysti on äärimmäisen tuomittavaa ja sairasta), mutta en usko että monikaan tajuaa sitä että kiusattu voi kärsiä siitä vielä aikuisiälläkin esimerkiksi traumojen tai sosiaalisen eristyneisyyden vuoksi.
Tuli tuosta jotenkin mieleeni että en tiedä auttaako psykologilla käynti myös esim. itsetuntoon - mielelläni haluaisin kokeilla, mutta suhtaudun vähän epäillen psykologilla käynteihin? Jos siitä voisi olla apua niin olisi hyvä sillä itsetuntoni on ollut todella kuralla eikä ole vieläkään täysin normaali. Tätä on vaikea myöntää, koska kuulostaa normaalin terveessä ympäristössä kasvaneen ihmisen korvaan hullulta mutten pystynyt pitkään aikaan katsomaan edes peiliin muuten kuin 'kahdessa eri osassa'. Toisin sanoen siis peittäen peilistä ensin silmät ja sen yläpuolen pyyhkeellä ja katsomalla vain silmien alapuolista osaa, ja sen jälkeen peittäen silmien alapuolisen osan ja katsomalla vain yläosaan. Tiedän kyllä että sellainen suhtautuminen itseensä on sairasta, mutta muuta en silloin voinut kun mielipiteet ympärilläni olivat jatkuvasti mitä olivat.
Toisinaan jos katseeni tuli vahingossa osuneeksi suoraan kuvajaiseeni saatoin välillä jopa yllättyä siitä kuinka nätiltä välillä mielestäni näytin, koska sehän oli täysin yläasteella ja lukiossa kuulemieni haukkujen vastaista. Merkittävää oli juurikin se hymyilinkö vai en katsoessani peiliin. Hymyn kanssa saatoin omasta mielestäni näyttää pahimpina aikoinakin normaalilta, nätiltä tytöltä, mutta jos se minulle luonteenmuutoksen myötä tullut murjotus sattui taas päälle en yleensä voinut sietää kuvajaistani.
Jos on nörttimäinen ja arka niin voi saada pilkkaa osakseen vaikkei olisi varsinaisesti rumakaan. Ja monet ovat vielä lukio/amisikäisenä lapsia eivätkä uskalla sanoa muuta kuin mitä jengi tahtoo sanottavan.
-
Minä ainakin koin ala-asteella tyttöjen halveksivan ja pilkkaavan minua ja yläasteella sitten jossain määrin poikien. Tosin vasta kuulin yhdeltä saman ikäiseltä naiselta että monet tytöistä olisivat olleet salaa ihastuneita minuun yläasteella, mikä kuulostaa hassulta. Yläasteella olin vielä melko hiljainen mutta vaikutin sisäisestä herkkyydestäni huolimatta vissiinkin ulkoisesti sen verran renttumaiselta ja salaperäiseltä että niin sitten kävi. Heh.
Ja oletko varma että baarissa miehet ovat halunneet vain seksiä?
Vaikuttaa siltä että sinulla toivoa on kun kuitenkin sinua kiinnostavia miehiä olet kiinnostanut ja nyt lapselliset ikätoverisikin ovat jo aikuisia (ei sillä että tarvitsisi sekaantua niihin samoihin) ja voisit nyt ottaa askeleen omaa onneasi kohti yrittämällä tutustua johonkin. Täytyy yrittää haudata pahat ennakkoluulot mitä traumat ovat aiheuttaneet ja asettaa itsensä alttiiksi uusille kokemuksille. Eipä siinä mitään sen hirveämpää voi tapahtua kuin että homma ei toimikkaan.
sanoista. Moni tuolla alussa kun vain alkoi väittää ettei tuota ja tuota ole voinut tapahtua jne... :( Vaikka itse tiedän sen todeksi sen kokeneena. Tietty on totta ettei netissä tule kaikkea uskoa, mutta että suoralta kädeltä vain huudetaan että tuo ei voi olla totta.
"Ja oletko varma että baarissa miehet ovat halunneet vain seksiä?"
No, homma on mennyt sillä tavalla että on ruvettu pyytelemään suoraan miehen kotiin samana iltana, joten muusta ei ole voinut olla kyse. Se yksi puolitutun kanssa kokemani kerta riitti kyllä synnyttämään minulle niin ison inhon yhden illan juttuja kohtaan että ei tulisi mieleenkään, olivat pyytelijät vaikka kuinka hyvännäköisiä tahansa (itse kun olen muutenkin elämäni kautta oppinut siihen etten miehessä katso ulkonäköä enkä pituutta). Se mitä mies haluaa, kunnon suhteen ja olisiko uskollisen oloinen ratkaisee paljon enemmän kuin mikään ulkonäkö mistä täällä usein puhutaan.
Ne minusta kiinnostuneet mukavan oloiset tyypit tulivat vain valitettavasti suurilta osin siinä 16-19-vuoden iässä, sen jälkeen on lähinnä riittänyt noita baarin seksivonkaajia. Sekä ulkomaalaisia, osa vonkaamassa tasan samaa asiaa ja osa ollut aidomminkin kiinnostuneita mutta en kyllä ensimmäisenä olisi ulkomaalaista kokeilemassa (kulttuuriero voi aiheuttaa suuria ongelmia suhteeseen vaikka onkin kyse ihan eurooppalaisista), vaikka osa todella mukavilta ja asiallisilta ovat vaikuttaneetkin.
Tsemppiä myös sinulle, tuon kiusaamisen kokeneena ymmärrän vallan hyvin tunteesi :( Kyllä vielä saat taatusti jonkun, jos kerran minuakin tällä elämäntaustalla on aikanaan todella mukavanoloiset tyypit joitain kertoja lähestyneet. Uskon että kyse on vain siitä että tarvitset ehkä rinnallesi jonkun ujohkon ja kiltin tytön, joita ei niin usein kaupungilla näe kuin villimpiä tapauksia vaan joiden etsimiseen menee vähän aikaa.
Luin ensin vähän huolimattomasti tuon, et puhunut olevasi tällä hetkellä sinkku yms vaan lähinnä nimenomaan noista yläasteen tilanteista. Älä siis ota tuota viimeistä 'saat varmasti jonkun' juttua hlökohtaisesti jos olet jo suhteita kokenut.
rumasti laittavat mm. tällä sinkkupalstalle - suoranaista naisvihaa.
Hirvittää, että tuollainen olisi omassa perheessä! Ei ihme, että ne on sinkkuja - hulluksihan nainen tulisi tuollaisten miesten kanssa.
myös ulkoisesti.