Olen sama mies, joka kysyi miksei Bach tehnyt oopperoita.
Miksi Schubert ei tehnyt yhtään pianokonserttoa? En löydä mitään vastausta.
Miksi Schubert ei tehnyt yhtään pianokonserttoa? En löydä mitään vastausta.
Miksi Schubert ei säveltänyt
pianokonserttoja?
14220
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
konserttoa (konsertoivaa materiaalia kai kylläkin)! Mikä omituisuus ja menetys. Mikäköhän tähän oli syynä, sitä ihmettelen minäkin. Lisäksi Mozartilta jäimme kaipaamaan sellokonserttoja.
vai meneekö sitten se juuri tuohon kategoriaan *konsertoiva materiaali* olematta kuitenkaan konsertto?
konserttoa, se on ilmeisesti sovitettu sonaatista D.821. Kenenkähän toimesta?
Siis se ei ole mikään Schubertin kirjoittama sellokonsertto, vaan erään tuntemattomamman sellisti-säveltäjän sovitus lied-neron Arpeggione-sonaatista.
ja poikkeuksellisen oivaltava pianotekstuuri olisi kenties taannut meille unelmaisen konserton. Sen sijaan olisi vaikeaa mutta kiehtovaa kuvitella Chopinin kunnostautuneen Lisztin tapaan myös sinfonikkona. Tai mitä jos Beethoven olisi kirjoittanut klarinettikonserton? No, onneksi ei, sillä onhan meillä Mozart.
olisi ollut tapana säveltää pianolle? Ties millaista jälkeä Bach olisi saanut pianomusiikin saralla! Ja toisaalta kuuntelisi mielellään esim. Haydnin kaltaisen suursinfonikon teoksia isommalla sinfoniaorkesterilla. Beethoven vakiinnutti nykymittaisen orkesterin ja muutenkin teki kuolemattoman pioneerityön sinfoniassa, toki hän on myös velkaa edeltäville wieniläsiklassikoille. Ainoat vähemmän kovat sinfoniat ovat ehkä nuo klasarihenkiset, 1. ja 2., loput seitsemän sinfoniaa ovat Beethoven pääteoksia.
Mutta Schubert ja pianokonsertot? Niin... miksei ei tehnyt, miksi? Onneksi saamme nauttia Franzin pianosäveltämisestä mm. lied-materiaalissa ja sonaateissa. Mozartilta en sellokonserttoa vaadi, piano puhallinkonserttosatsi on vähintäänkin riittävä!
Kirjassaan "Musiikki kautta aikojen 2" historioitsijat Jeansson ja Rabe kirjoittavat: "Schubert sävelsi musiikkinsa itselleen ja ystävilleen ajattelematta varsinaisesti sen painattamista tai julkisia esityksiä".
Tämä societee tarvitsi ohjelmaa ja siksi luultavasti syntyikin monia liedejä ja paljon nelikätisesti esitettävää
pianomusiikkia. Olisiko tässä syy ja seuraus?
Nelikätistä pianomusiikkia? Oliko Schubertilla neljä kättä (sukua alieneille tai abduktoituko)? Vaikea uskoa todeksi.
jälleen kerran koulujen musiikinopetuksen nykyinen taso. Herätkää nyt jo siellä opetusministeriössä näkemään miten (sananmukaisesti) päin persettä musiikin opetussuunnitelma tänä päivänä on.
Miksi Schubert sitten sävelsi niin paljon kamarimusiikkia ja sinfonioitakin 9? Tai oopperoita. En löydä mitään syytä, miksi hän ei säveltänyt konserttoja. Schubert on kuitenkin yksi tuotteliaimmista säveltäjistä kautta aikain.
Ja "monia liedejä", hah! Schubertilla on muistaakseni 664 liediä! Vähintään 650. Joten kyllä "lukemattomia"-sana osuu paremmin todellisuuteen.
tavallaan vähän tota "konsertoivaa" materiaalia. Tottahan toki ne ovat sinfonioita, mutta lyyrinen kauneus ja ei niin suurmuotoiset orkestroinnit vinkkaavat paikoin konserton suuntaan. Esim. 9. sinfonia. Soolosoitinta ei ole (ei siis täsmää konserton luonteeseen täten) mutta nimenomaan orkestroinnin suloinen luonne on usein minun korvaani eri tyyppistä sinfonikkoa Schubertilla kuin mitä esim. Beethoven teki. Beethoven on sinfoniaa luonteeomaisimmillaan, vai mitä mieltä olette?
on Schumanninkin mukaan "mahtavin instrumentaalinen teos sitten Beethovenin kuoleman". Ei siis missään tapauksessa pienimuotoinen tai konserttomainen teos. Orkestrointi teoksessa on täyteläistä, valmista ja jopa massiivista - sinfonista. Sinfonista luonnetta tukee myös teoksen "taivaallinen pituus" (kehittely), kuten on kirjallisuudessa mainittu. Nokkelaa orkestrointia Schubert osoittaa myös esim. humoristisessa kolmosen finaalissaan, vaikka D.200 onkin nähdäkseni vähäpätöisintä Schubertia orkesterille. Ensimmäinen ja viides sinfonia edustavat mozartmaista itseoppineisuutta Schubertin omin lyyrisin ja kaihoisin painotuksin. Toinen sinfonia sisältää melodisen vuolautensa ja omaperäisen herkullisen soitinnuksen ohessa myös Beethoven-rytinää ja on hämmästyttävän varhaiskypsä nerouden ilmentymä. Myös neljännen sinfonian päätös vakuuttaa. Schubert on mielestäni täysin aliarvostettu sinfonikkona, aivan kuten oopperasäveltäjänäkin - ja tämä johtunee osin vain siitä, että musiikin ystävät eivät juuri viitsi paneutua kunnolla kuin maineikkaisiin "keskeneräiseen" sinfoniaan ja liedeihin.
siinä mielessä, että jos sinfonian orkestroinnin kokoluokkana on Beethovenin 5. tai 9. sinfonia tai Mahlerin jo ehkä liiankin suuri yhdeksäs, niin kyllä minusta nimenomaan kaunis* ja kuulas* kuvaavat Schubertinkin sinfonioita paremmin kuin sana massiivinen*. Hieno sinfonikko todellakin, mutta kaunis lyyrisyys leimaa hänen sinfoniasävellyksiään ennemmin kuin äärimmäinen suurimuotoisuus.
varmasti kaikissa tekemissään teostyypeissä, mutta yleisesti ottaen Schubert ei ollut parhaimmillaan sinfonikkona. Hän oli eniten kotonaan liedeissä, pianosonaateissa, jousikvartetoissa ja oopperoissa. Schubertin sinfonioista paras on yhdeksäs, ja muutakin hyvää on - mutta merkittävämpiä sinfonikkoja tulee mieleen ainakin Beethoven, Haydn, Mozart, Brahms ja Mahler.